Ajattomuus - Jeesus Kristus?

Oppi
1

Minut on tuotu Jeesukseen uskovaksi tieteen, zenin ja Krisnamurtin ja parin muun nk. gurun kautta. Reitti ei ollut yksinkertainen, mutta sitä pitkin Jumala katsoi viisaaksi minut lähelleen tuoda. Pikkuhiljaa minusta riisuttiin järjettömiä tieteen uskomuksia, ei tieteen metodia sinänsä, mutta tyhjästäsyntyminen ja järjestyksen ja geneettisen koodin mystinen ilmaatuminen jne. Samaten riisuttiin zen ja gurujen opit. Vain yksi asia jäi polttamaan, enkä ole päässyt siitä vieläkään

Ajattomuus

Ajattomuus on fakta, siitä ei pääse uskovakaan. Aikaa ei ole olemassa, vain tämä hetki on olemassa,( Kierkegaardilla mainio ilmaus tälle: silmänräpäys). Mennyttä ei enää ole, tulevaisuutta ei vielä ole. Minua kiehtoo ajatus, että ihminen on asetettu aikaan, toisin sanoen harhaan, jossa hän syntisenä on ja pysyy, jos ei ole aivan pieni lapsi. Minua kiehtoo ajatus, että Jeesuksessa alkaa kouriintuntuva Elämä, alituinen silmänräpäys. Hänhän on Tie, Todellisuus ja Elämä: Todellinen Elämä.

Olen kiitollinen eräälle pastorille, joka puhui tästä ajan harhasta kerran Messussa, että oikeastaan muuta ei ole kuin tämä hetki. Ja vielä päätteeksi lausui vapauttavat sanat menneisyys, synti, on annettu anteeksi, Jeesun on luvannut olla kanssamme joka hetki ja Jumala antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Siis pois synnistä, ajasta, todelliseen elämään Jeesuksen kanssa antamalla tulevaisuus Jumalan käsiin. Voisinpa elää tämän todeksi jokaisena silmänräpäyksenä.

Onko ketään muuta teitä kiusannut ajatus ajan harhasta? Ja mahdottomuus hypätä ajasta pois - muutoin kuin…

2 tykkäystä
2

Eli pyörällä ajaminen pitää oppia aina uudestaan?

3

Sinua saattaisi puhutella sitaatti ortodoksiselta pyhältä, pappismarttyyri Kosmas Aitolialaiselta (1714-1779):

Meidän täytyy pohtia, veljeni, millaisia me olemme, olemmeko vanhurskaita vaiko syntisiä. Jos olemme vanhurskaita, me olemme onnekkaita ja kolmesti autuaita. Jos taas olemme syntisiä, silloin meidän täytyy nyt, kun meillä vielä on aikaa, katua pahoja tekojamme ja ryhtyä hyväntekoon. Kadotus meitä odottaa. Koska oikein alamme katua? Sen ei pidä tapahtua huomenna, ei ylihuomenna eikä ensi vuonna, vaan tänä nimenomaisena hetkenä, sillä huomisesta emme mitään tiedä, emme sitä, mikä meitä silloin kohtaa. Kristus käskee meitä olemaan aina valmiina. Kuinka paha asia, kristityt veljeni, onkaan se, että ihminen lankeaa syntiin eikä sitä kadu! Ajatelkaa vakavasti tätä asiaa!

4

Aika kiinnostaa erittäin paljon…

Joskus luin artikkelin, jossa pohdittiin asiaa, muistaakseni aikamatkustuksen näkökulmasta, ja kirjoittaja totesi ajatuksen tulevaisuuteen matkustamisesta absurdiksi ja mahdottomaksi, koska tulevaisuutta ei ole olemassakaan ennenkuin saavutamme sen.

Tämä jäi vaivaamaan ja mietityttämään, ja pohdin mikä aika sitten on olemassa? Mitä tarkoittaa nykyhetki? Onko se olemassa?

Nyt ajattelen oikeastaan, että (riippuen mitä käsitteellä “olla olemassa” tarkoitetaan tässä yhteydessä) että tulevaisuus ja menneisyys ovat olemassa, mutta meidän tavoittamattomissamme.

Aika voi olla illuusio, jota ei sinällään ole olemassa. Mutta en ajattele menneisyyttä tai tulevaisuutta ajan osa-alueina, vaan ulottuvuuksina. Aikaa itsessään ei ehkä ole, vain vaikutelma asioiden muuttumisesta, etääntymisestä ja lähentymisestä…

5

En varsinaisesti kommentoi, vaan jatkan ketjua siitä, joka viimeksi on kirjoittanut. Aikaa mitataan liikkeellä, joten aika on sidoksissa materiaan ja tilaan siinä mielessä. Ei kuitenkaan voi mielestäni sanoa, että aika on yhtä kuin aistein havaittava liike. Liikkeen voi havaita, mutta liike, esim. pallon liikkuminen lattialla, ei ole neljännen ulottuvuuden havaitsemista, ja pallo voi kulkea moneen eri suuntaan.

Ajan kulumisen kokeminen edellyttää muistia. Jos muistia ei jollakulla ihmisellä olisi lainkaan, hän kuolisi hyvin nopeasti, esim. liikenteessä liikkuessaan.

6

Jeesuksesta olen kuullut sanottavan, että Hänessä Ikuisuus tuli aikaan. Voisiko uudestisyntyminen ylhäältä olla päinvastainen liike ajasta ikuisuuteen. Ainakin jos olemme yhtä Jeesuksen kanssa, niinkuin Hän sanoi olevansa opetuslastensa kanssa yhtä. Jeesus kehoitti pysymään Hänessä. Olisiko niin, että Hänessä pääsee ikäänkuin maistamaan ikuisuutta. Vain pohdiskelen näitä, kun tämä vain kiehtoo ja tuntuu atkaisevan tärkeältä… Olisko ikuisuudessa myös toisenlainen rauha, se jonka vain Jeesus antaa, ja ilo ja rakkaus. Oma kokemukseni on alituista liikettä päässä, mielen pingistä menneisyydestä tulevaan ja päinvastoin. Todella vaikea pysähtyä. Todellinen levollinen oleminen Jeesuksessa on kuin nurkan takana, mutta sinne ei pääse millään. Niin, pääseekö sinnen vain Hänessä, joka on sekä tie elämään että todellinen elämä.

1 tykkäys
7

Ajattomuus ja ajan olemassaolo on haastava kysymys. Ajattomuus ja ajallisuus eivät kuitenkaan ole toistensa vastakohtia. Kuten ei myöskään ajallisuus ja ikuisuus.

Keskustelun ajan epätodellisuudesta käynnisti J.M.E. McTaggart 1908 artikkelilla (“The Unreality of Time”), jossa hän kiisti ajan reaalisuuden. McTaggart perusti väiteensä siihen että hän konstruoi aikakäsitykset joka ns. A- tai B-sarjaksi, ja johti näistä ristiriidan. McTaggartin haastetta ei ole oikein vakuuttavasti pystytty kumoamaan, vaikka sitä jatkuvasti yritetäänkin. Edelleenkin aikateoreettisessa kirjallisuudessa palataan A- tai B- sarjan reaalisuuden pohdintaan ja jomman kumman puolusteluun.

Minusta tämä kertoo siitä, että aika on kuin kauneus, hyvyys tai totuus; klassinen transsendentaali josta jokainen tietää mitä se on, mutta jos sitä kysytään niin kukaan ei osaa sitä sanoa… Augustinusta mukaillen.

Se tarkoittaa sitä, että ajan perusta on Jumalassa. Ja kuten muidenkaan transsendentaalien kohdalla, niin tässäkään ajan perustuminen Jumalaan ei tarkoita sitä, että aika on Jumalassa jotenkin ajatonta tai yliajallista tai hyperajallista, vaan se on ehtymätöntä. Mikään aika ei voi erottaa meitä Jumalasta. Jumalalla on aina aikaa. Inkarnaatio tarkoittaa sitä, että meilläkin on aikaa ja meillä on sitä juuri siksi että Jumalalla on aikaa loputtomasti. Sama pätee tietenkin muihin transsendentaaleihin: siksi kauneutta hyvää ja totuutta voi löytää yllättävistäkin paikoista.

Siksi Jumala puhuu. Nykyhetki voidaan kuvata, ottaa valokuva joka hetkestä, mutta puhetta, ääntä ei voi pysäyttää. Siksi Jumala puhuu. Puhe luo ajan ja Jumalan tapauksessa tietenkin myös maailman. Ikuisuus tai ajattomuus eivät ole aika potenssiin ääretön, hetki joka jatkuu loputtomiin. Se voisi pikemminkin olla jatkuvaa mahdollisuutta, tilaa aian uusille mahdollisuuksille, mahdollisuuksille ehtymättömästi. Minä tylsistyisin jos pitäisi laulella pilvien päällä jatkuvasti hymniä Jumalalle vuosimiljardi vuosimiljardien jälkeen potenssiin vuosimiljardi potensiin vuosimiljardi… Tekisi varmaan mieli aloittaa tupakointi uudelleen.

Ajattelen ajasta nykyisin niin, että sikiän, elän, kuolen ja ylösnousen Kristuksen kanssa yhtäaikaa. Kuten kaikki ihmiset. Teen syntiä Aadamin ja Eevan kanssa, pilkkaan Kristusta pilkaajien kanssa, pelkään ihmisten reaktioita opetuslasten kassa, olen rohkea niiden kanssa jotka ovat rohkeita Kristuksen kanssa, kiellän Kristuksen hänen kieltäjiensä kanssa, kuulen häntä niiden kanssa jotka kuulevat jne. Elän koska Kristus elää ja voin kuolla koska hänkin kuoli.

Teologia ei operoi lineaarisella ajalla tai sen ei tulisi operoida lineaarisella ajalla. Tämä tiedettiin jo keskiajalla, kun esimerkiksi predestinaatiosta puhuttaeessa puhuttiin loogisesta pririteetista ja reaalisesta pririteetista. Na eivät ole sama asia. Jokin asia voi tapahtua reaalisesti lineaarisen ajan puitteissa, mutta loogisesti osana tapahtumaketjua joka ei ole lineaarinen.

Tämä ei ole kirkon virallista opetusta, ainoastaan yksittäisen teologin pohdintaa,

D

1 tykkäys