Metropoliitamme piti jälleen päästä lisäämään ledvaloja sädekehäänsä eli vahvistamaan väärinkäsitystä siitä, että kodinsiunaus olisi eräänlainen sakramentaalinen korvike ortodoksiselle avioliitolle.
Sanoisin myös niin, että ortodoksien kotia mennään siunaamaan, kun pyydetään. Jos tiedossa kuitenkin on, että tapahtumasta on tulossa ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien mies -tai naisparien suurjuhlatapahtuma, jonne on kutsuttu paikalle ties ketä ja mitä, on syytä harkita uudelleen kodin siunaamista.
Otaksuisin myös muun ortodoksisen maailman reagoivan tähän, jonka jälkipyykkiä eläkkeelle jäävä esipaimenemme ei joutune pesemään. Loistakoon valonne, peilin kautta itseenne, ihmisten keskellä!
Näinhän se on, että kodinsiunaus on aivan eri juttu kuin avioliittoon vihkiminen tai edes siviiliavioliiton kirkollinen siunaus. Tai ainakin pitäisi olla.
Edesmenneellä Nikean metropoliitta Johanneksella, entisellä Karjalan ja koko Suomen arkkipiispalla, oli kanta tähän asiaan kauan ennen kuin näistä homojen ns. avioliitoista edes vakavasti keskusteltiin. Muistini mukaan kp Johanneksen ajatuskulku meni jotenkin näin (en löydä tähän enää lähdettä): yhdessä asuvien samaa sukupuolta olevien ihmisten koteja voi kirkollisesti siunata edellyttäen, että sitä ei ymmärretä hyväksynnäksi luonnottomalle sukupuolisuhteelle. Muistaakseni idea oli semmoinen, että ei ole papin asia ao. henkilöiden välisen suhteen luonnetta udella, mutta jos on aivan ilmeistä, että homojahan nämä ovat, niin siunaus jätetään antamatta. Minusta tämä olisi vielä kristillisen tradition valossa kestävä näkökanta ja varsin inhimillinenkin. Ambro menee huomattavasti pidemmälle modernien arvojen suuntaan, valitettavasti.
(Johanneksen tuumailuja referoin siis muistinvaraisesti. Ne löytyvät kuitenkin jostakin hänen enemmän tai vähemmän muistelmaluonteisista kirjoistaan, joita hän kirjoitti emeritusvuosinaan useampiakin. Jos jollakulla on asiasta tarkempaa tietoa ja jos olen muistanut jotain väärin, niin korjatkaa ihmeessä.)
Ambrosius taas sooloilee, vaikka sai patriarkalta varoituksen, laskee kai, että ehtii eläkkeelle ennen kuin hänen sanomisensa tulevat patriarkan korviin. Positiivista on, että hän jää tämän vuoden lopussa eläkkeelle. Uusi piispa antaa sitten uudet, toivottavasti ankarammat ohjeet.
Minunkaan mielestäni kodin siunausta ei pitäisi toimittaa, jos ihmiset luulevat sitä jonkinlaiseksi homoparin siunaukseksi. Niille, jotka eivät ole asiaan perehtyneitä, kerrottakoon, että kodin siunauksessa vihmotaan pyhitetyllä vedellä uusi (tai remontoitu) koti sekä sen asukkaat kotieläimiä myöten ja rukoillaan kodin (ihmis)asukkaille armoa, elämää, rauhaa, terveyttä, pelastusta, Jumalan huolenpitoa ja syntien anteeksi saamista.
Obs. huomionarvoista on jälleen tuo otsikointi! Metropoliittamme puhuu lukuisista asioista, ihan tarkkanäköisesti ja syystäkin, mutta juuri tuo aspekti nostetaan aina päällimmäiseksi.
Näin tapahtuu jatkuvalla syötöllä kun mediamme tarkastelee esim. Ranskan presidentivaaleja, Puolan tai EU:n itäisten maiden johtajia; on humaaneja kristittyjä, jotka ovat tietysti liberaaleja ja kannattava tasa-arvoista avioliittoa ja aborttia. Sitten on niitä “katolisia ja muita konservatiivisia kristityttyjä”, joiden usko, elämä ja kilvoitus perustuu tasa-arvoisen avioliiton kieltämiseen ja abortin vastustamiseen. Tästä lopputulemasta jäljitetään sitten toisinaan myös lankoja sinne Kremlin suuntaan.
Sikäli kuin viittaat case Askolaan alttarissa, niin ko. metropoliitta ei ottanut patriarkkaalista varoitustaan mitenkään vakavasti. Totesi jotenkin siihen suuntaan, että patriarkka vain ilmaisi oman henkilökohtaisen mielipiteensä, eikä se anna aihetta oikeastaan yhtään mihinkään …
Minusta ensimmäisen virkkeen ja toisen virkkeen välillä on ristiriita. Jos käy ilmi, että he ovat homoja, mutta sanovat suoraan papille, että “kyllä me ymmärrämme, että tämä kodinsiunaus ei ole meidän parisuhteemme hyväksyntä tai siunaus, mutta silti toivoisimme kotimme siunattavan”, niin itse katsoisin sen sopivan ensimmäiseen virkkeeseen.
Itse pidän tätä luonnottomana hiustenhalkomisena. Jos heteropariskunta perustaa kodin ja saa sille kirkon siunauksen, niin totta kai se tarkoittaa, että sen kodin elämän oleellisilla piirteillä on kirkon hyväksyntä. Tai jos kirkko siunaisi ns. polyamoriaa harjoittavan porukan kodin, niin toki siitä olisi lupa päätellä, että kirkko sitten hyväksyy polyamorian.
Samalla logiikalla papin pitäisi käydä toimituskeskustelu melkoisen tärppilistan kanssa. Riitelettekö? Seksiä paastopäivinä? Käyttekö kirkossa? A-haa! Ei tipu siunausta!
Kodinsiunauksessa ei siunata pariskuntaa, vaan koti. Katto, seinät, huoneet jne. Ei se mikään perheen laadun arvio ole.
Anteeksi vain, en ymmärrä käyttämääsi logiikkaa ollenkaan. Jos pappi siunaa pariskunnan kodin, kaikki olettavat, että pappi hyväksyy kyseisen pariskunnan suhteen. Kukaan (paitsi ehkä sinä?) ei oleta, että pappi hyväksyy “samalla logiikalla” perheriidat.
Riippuu esiymmärryksestä. Kirkko ei kuitenkaan toimi kulloisenkin osanottajakunnan esiymmärryksen mukaan. Kirkko siunaa kaikkia ja kaikkea mikä liikkuu ja ei liiku.
En näe tätä keskustelua kauhean hedelmälliseksi. Totean nyt vain, että meillä on asiasta erilainen esiymmärrys. Meillä kodinsiunauksessa siunataan koti eikä parisuhdetta, mutta ehkä jossain muissa kirkoissa toimitaan toisella tavalla.
Jos yhdistää kodin siunaamisen kovin vahvasti perhemuodon hyväksyntään, niin kannattaa muistaa, että kodin siunaaminen voidaan toimittaa myös yhden hengen kodille. Mun aiemmassa kodissani, jossa asuin yksin, toimitettiin kodinsiunaus. Ja aivan varmasti siinä kodissa on tehty syntiä.
Ymmärrän kyllä senkin pointin, että kodin siunauksessa on ongelmansa silloin, kun kodissa asuva kokoonpano tai muu kotiin perustavalla tasolla liittyvä seikka on selkeästi synnillinen. (Muu kuin perheen kokoonpanoon liittyvä tällainen seikka voisi olla esimerkiksi se, että kodissa asuva yksikkö asuisi kyseisissä tiloissa luvattomasti. Voi varmaan keksiä muutakin.) Tällöin on olemassa se virhetulkinnan vaara, että tämä perustasoinen ongelma hyväksytään. En tiedä onko siunaamisesta tarpeen tässäkään tilaisuudessa kieltäytyä, mutta jollain tavalla asiaa pitäisi kuitenkin käsitellä, eikä olla niinkuin sitä ei olisikaan. Virhetulkinnan mahdollisuus tarjoutuu tällöin nimittäin helpommin kuin kaikkien niiden syntien kanssa, joita sinänsä kristillisessä tilanteessa asuva kotiyksikkö väistämättä tekee.
Ehkä ongelman alkusyy on osittain siinä, että nykyään suomen kielessä monesti käytetään siunata-sanaa tarkoittamaan hyväksymistä. Eduskunta siunaa lakiesityksiä ja niin päin pois. Tämä ehkä altistaa väärintulkinnoille siitä, mitä kristillisessä kontekstissa tarkoittaa kodin tms. siunaaminen.
Tämä sanookin paremmin about saman, mitä yritin aiemmin sanoa. Veikkaisin että alkuperäinen siunauksen konsepti on sekulaarissa yhteiskunnassa kateissa monilta kristityiltäkin.