Katolista hapatusta -sivustolla kirjoitetaan Augustinuksen perinnöstä. Henri de Lubac mainittu, mutta jostain syytä ei puhuta mitään Ratzingerista, joka on yksi oman aikamme suurimpia Augustinuksen tuntijoita. Hippon piispan perintö ei ole aivan ongelmaton, mutta sitäkin näköjään uudelleen tulkitaan jatkuvasti:
Perinteiset augustinolaiset lähtökohdat ovat tulleet uudelleentulkinnan kohteeksi myös esimerkiksi predestinaation kohdalla. Sekä katolisessa että protestanttisessa teologiassa on yleistynyt näkemys, jonka mukaan predestinaatio ei tarkoita Jumalan edeltä käsin tekemää tuomiota siitä, kuka pelastuu ja kuka ei. Sen sijaan predestinaation ytimessä nähdään Jeesus Kristus: Jumala on ennalta määrännyt, että kaikki jotka pelastuvat, pelastuvat Kristuksen kautta (Ef. 1:4–6). Näin ollen predestinaatio-opin ytimessä ei olisi tuomio, vaan hyvä sanoma Jeesuksesta (Kasper 2013, 101).
Pyhä Augustinus, Hippon piispa, päätti teoksensa Pyhästä Kolminaisuudesta sanoihin:
“Oi Herra Jumala, ainoa Jumala, kolmiyhteinen Jumala, hyväksykööt ne, jotka ovat Sinun, mitä olen näissä kirjoissa kirjoittanut sellaista, mikä on Sinun; jos niissä on jotakin minun omaani, pyydän sitä anteeksi sekä Sinulta että niiltä, jotka ovat Sinun.”
Itselläni on sellainen näkemys, että teologia - eikä varsinkaan kukaan yksittäinen ajattelija sen piirissä - ei sano suoranaisesti sielujen pelastuksen kannalta mitään merkittävää, vaan se vaikuttaa ympäröivään kulttuuriin muokaten sitä meille joko helpommaksi tai vaikeammaksi löytää pelastus.
Augistuksen Jumalan valtiossa esittämä näkemys maallisen hallinnon ja hengellisen hallinnon erosta aika pitkälle länsimaisen kulttuurin perusta. Tämäkin hieno ajatus on kuitenkin pelastuksen kannalta merkityksetön, joten siihen ei pitäisi jumittua eikä siitä voi tehdä mitään dogmia.