Hyvin harvassa koulussa on enää luterilaista uskonnnon aineenopettajaa tai lehtoria. Uskontotunnit annetaan hanttiaineeksi muiden aineitten opettajille, joilla ei yleensä ole mitään teologista koulutusta. Ala-asteella ne luokanopettajat opettavat uskontoa, jotka haluavat sitä opettaa. Tunnit ovat ensimmäiseksi tai viimeiseksi, aamulla 8-10 ja iltapäivällä 13- 15.
Muiden uskontojen opettajat sen sijaan ovat koulutetumpia, poikkeuksena islamin opettajat. Islam on niin uusi oppiaine Suomessa, ettei siihen löydy montaakaan pätevää opettajaa. Oppilaiden kannalta olisi hyvä, jos opettaja kuuluisi itse siihen uskontoon, jota opettaa.
Riippuu tietysti koulun koosta. Kun uskonnon tuntimääriä on vähennetty tuntuvasti, niin ei silloin riitä välttämättä tunteja lehtoraattiin. Reaaliaineiden opettajilla on suuri opetusvelvollisuus ja uskonnonopettajilla ei ole mitään demonstraatiovähennyksiä tms.
Ilmiselvää on, että uskonnonopettajalla pitää nykyään olla jokin toinen opetettava aine.
En tiedä onko Helsingissä tilanne toinen kun EV lut uskonnon määrä on vähentynyt, mutta kyllä muualla Suomessa uskonnon opettajia isoissa kouluissa vielä on ja tarvitaan. Ja ne sivuaineena opettavat ovat myös päteviä opettajia. Tyypillisesti historian opettajalla on aineopinnot uskonnosta, tai äidinkielen.
Helsingissä monin paikoin alle puolet oppilaista opiskelee ev-lut. uskontoa. Luokkia on yhdistetty siten, että rinnakkaisluokat tai ainakin kaksi rinnakkaisluokkaa on samassa uskontoryhmässä.
Tampereella näyttää olevan useissa kouluissa uskonnonopettajia, joilla ei ole muita aineita, ainakaan listaan merkittynä.
Olisi ihan kiva, jos ei toistuvasti yleistettäisi oman kokemuksen tai oman ympäristön perusteella asioita. Suomi on todella paljon muutakin kuin Helsinki.
Tiedän, että on muutakin Suomea, mutta on yleisesti tunnettu asia, että uskonnonopettajan virkoja on enää harvassa, eikä niitä ainakaan ole haettavana. Siksi aika moni meidänkin tuntema uskonnonopettaja opiskelee nyt uuteen ammattiin (mukaan lukien edellisen palstan (usko ja elämä -foorumin) ylläpitäjä. Koska ilmeisesti itse et ole teologi, etkä tunne asiaa kovin hyvin, älä vähättele toisten ongelmia.
Keski-Suomessa kyllä jokaisesta luokasta tulee oma uskonnonryhmänsä. Kuten varmaan muuallakin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Eihän niitä virkoja auki silti montaa ole, koska yksi riittää per koulu.
Yleisesti tunnettu asia on yhtä lailla muuten se, että uskonnon opettajan virkaan on vaikea saada pätevää hakijaa. Muutama vuosi sitten Jyväskylässä oli auki paikka, johon haki kolme pätevää ihmistä. Ensimmäinen perui hakunsa, koska sai kotipaikaltaan töitä. Toinen teki pari kuukautta töitä, mutta sai sitten paremman paikan toiselta paikkakunnalta. Kolmas onneksi jäi paikalle, ja on tehnyt jo monta vuotta hyvää työtä. Eikä Jyväskylään ole mistään muusta aineesta vaikea saada hakijoita kouluun opettajaksi, päin vastoin, sijaisuuteenkin saattaa olla sata pätevää hakijaa.
En näe, kuinka tämä esimerkki osoittaa, että päteviä on vaikea saada. Ellei sitten niin, että jos Jyväskyläänkin hakee vain kolme, niin pienemmille paikkakunnille ei sitten yhtään?
Missä kohti vähättelin toisten ongelmia?
Ja jos et ole sattunut huomaamaan, niin liki kaikilla akateemisilla aloilla on vaikea saada töitä ja joudutaan harkitsemaan uudelleen kouluttautumista. Omalla alallanikaan ei ole juuri paikkoja auki, viimeksi yhtä vapaata paikkaa haki 70 muodollisesti pätevää.
Niinhän aina on aina kannattanut, kuten muillakin opettajilla.
Esim kielissä on, ainakin joissain yliopistoissa, jopa vaadittu ennen opettajan opintojen alkua, että on opiskellut riittävän määrän kahta Suomen kouluissa opetettavaa kieltä.
En ole sattunut huomaamaan, koska omat lapseni ja tuttavieni lapset ovat saaneet helposti töitä. Itse olen jo kolmatta vuotta eläkkeellä.
Mielestäni tuo uskonnonopettajaongelma on kuitenkin poikkeuksellisen vaikea kysymys. Opetuksen taso laskee, kun uskonnopettajilla ei enää ole kunnon teologista koulutusta, vaan ainetta opettavat luokanopettajat tai korkeintaan ns yleisen teologian cl-arvosanan suorittaneet.
Aivan. Juuri tuosta oli kyse. Ei kannata yleistää asioita vain oman kokemuspiirin mukaan. Uutisissa on kyllä kerrottu varsin usein nimenomaan akateemisten työttömien suuresta määrästä ja vaikeudesta työllistyä.
Keskustelumme ei kuitenkaan koske akateemista työttömyyttä, vaan uskonnollisuutta koulussa. Kunnollisella uskonnonopetuksella on suuri merkitys oppilaille sekä tiedollisesti että eettisen ja uskonnollisen ajattelun kehittymisen kannalta.
Eräässä tuntemassani alakoulussa uskonnonopetus oli puoliksi ulkoistettu seurakunnalle siten, että seurakunnan pitämä jokaviikkoinen pitkä päivänavaus oli sijoitettu uskontotunnin päälle siten, että se vei miltei puolet uskontotunnista. Päivänavaus pidettiin voimistelusalissa. Sen kesto oli 10-15 minuuttia ja lisäksi logistiikka vei aikaa viisi minuuttia kumpaankin suuntaan. Päivänavauksessa oli kuulemma kitaran soittoa ja hartauspuheita. Kätevää luokanopettajlle, jotka eivät mielellään opeta uskontoa. Näin saatiin puolet uskonnonopetukseen tarkoitetusta ajasta kulumaan. Vähemmistöuskontoihin kuuluvat olivat tietysti omissa luokissaan opiskelemassa, mutta luterilaisilta oppilailta taisivat jäädä Raamatun kertomukset oppimatta.
Työnantajan näkökulmasta se, että on vain yksi pätevä hakija, joka lopulta työn ottaa, on tilanne, missä mitään valinnanvaraa ei ole. Normaalissa opettajanhaussa hakijoita on kymmeniä tai satoja, joista saa oikeasti haastatella ja valita mieleisensä. Ei vain ottaa sitä ainoaa, joka suostuu tulemaan töihin. Ja kyse tosiaan on vielä Suomen mittakaavassa ihan halutusta asuinpaikasta, joten voi uskoa, että on paljon paikkakuntia, joihin ei saada ketään pätevää.
Yleistät kyllä tosi rankasti. On noitakin, mutta on myös teologian tohtoreita, jotka opettavat luterilaista uskontoa. Ja tuo sama koskettaa kaikkia aineita. Luokanopettajat opettavat myös matematiikkaa! Ja matematiikkaa opettavat myös yläkoulussa ja jopa lukiossa esim fysiikkaa pääaineena lukeneet, joilla on cumu matikassa. Ja toki myös ne pätevämmät. Ihan normaali tilanne siis.
Matemaattisten aineiden opettajaksi et valmistu ilman kahta opetettavaa ainetta. Yleisin virka on kolmen aineen, mutta virkoja on myös 2-4 aineen. Yhden aineen virkoja matemaattisten aineiden opettajille ei käytännössä ole. Joten sinun kriteereilläsi matemaattisten aineiden opettajien tilanne on huonompi kuin uskonnon opettajien, koska yhden aineen opettajan on käytännössä mahdotonta valmistua tai saada töitä, ja moni opettaa sivuainettaan. Lisäksi luokanopettajat opettavat käytännössä kaikki matemaattisten aineiden tunnit alakoulussa.
Etkö ymmärrä, että keskustelu on mennyt off topiciksi? Ei ole tarkoituksenmukaista keskustella tässä ketjussa opettajien viroista, akateemisesta työttömyydestä yms.
Ota kantaa itse asiaaan. Mitä mieltä olet uskontotuntien hukkaamisesta ylipitkiin päivänavauksiin? Uskontoa on ala-asteella vain yksi tunti viikossa. Paitsi yhdellä (nykyään kai 3:lla) luokalla 2 tuntia. Hartaushetket eivät korvaa uskonnonopetusta ainakaan minun mielestäni. Lisäksi uskontotunneilla voi olla muitakin vierailuja esim seurakunnasta tai Gideoneja Raamattuja jakamassa tai niillä voidaan harjoitella joulujuhlanäytelmää, jos se uskonnollisaiheinen jne. Päämääränä monella luokanopettajalla tuntuu olevan se, että varsinaista uskonnonopetusta on mahdollisimman vähän.
“Normaali” ei tässä tapauksessa kuitenkaan tarkoita varmastikaan ihanteellista tai tavoiteltavaa tilannetta vaan yksinkertaisesti sitä, millaiseksi tilanne on muodostunut, kun lapsia on liian vähän. Kolme pätevää, kuten esimerkissä oli, ei joka tapauksessa ole mitenkään vähän, sillä määritelmän mukaisesti yksikin pätevä työnhakija paikkaa kohden tarkoittaa, ettei vaikeuksia viran täyttämisessä ole.
Kun yhtenäiskulttuuri on murtumassa, niin yhtenäisen koulun aika myös taitaa olla tulossa loppuunsa. Nykyään taitaa olla niiin, että monin paikoin alkaa olla tarpeen jo ottaa vaihtoehtoisia koulutustapoja, mikäli kouluista alkaa muodostua uskonnon ja muiden perinteisten arvojen vastaisia aivopesuloita. Kristityt vanhemmat haluavat kristillisen kasvatuksen lapsilleen, se on onnistunut julkisen koululaitoksen puitteissa tähän asti, mutta kasvava vihamielisyys kaikkea vastaan muuttaa asioita. Koti-Uskonto-Isänmaa-pohjalta tapahtuvalle kasvastukselle on varmasti kysyntää. Jos minulla olisi lapsia, niin haluaisin tuolaisen koulun, jossa vielä olisi kaunokirjoitusta, aamuvirsiä ja isänmaallista henkeä.