Ylen kirjoitus aiheesta:
Kolme kertaa ala-asteen yleensä korkeintaan kuusituntisen koulupäivän aikana on kyllä paljon ja todella intensiivistä uskonnon harjoittamista. Väittäisin, että suurin osa vakaumuksellisesti uskovistakaan ei rukoile päivänsä aikana tuohon tahtiin, ainakaan muodollisen keskittyneesti - salamahuokaukset ovat eri asia. Mutta enpä ole kolmesta kerrasta kyllä käytännössä kuullut, onkohan tarina hieman värittynyt jossain vaiheessa?
Meillä oli: aamulla virsi, ennen ruokaa siunaus ja ruoan jälkeen kiitos. Siinä tuli kolme kertaa, ei ollut mitään himouskovaisuutta. Ihan sopiva määrä.
Suomessa vain luovutaan kaikista kristillisistä perinteistä ja kansakunnan kristillisestä identiteetistä. Sivistysmaissa on toisin:
Vero-Ylekin on kampanjoimassa ateistisen pakkovallan puolesta, kuinkas muutenkaan.
Nyt olisi vanhempien syytä nostaa äänensä ja ilmoittaa, että he haluavat vanhat hyvät tavat pidettävän yllä. Pitkän tähätäimen ratkaisu on palvelusetelimallilla toimiva koululaitos, jossa kristityilläkin vielä on oikeutensa omissa kouluissaan.
Ala-asteelta muistan miten harmoonin säestyksellä laulettiin “Kun koulutyöni alkaa taas” ja “On meillä aarre verraton”. Myöhemmin sitten jokainen piti vuorollaan aamuhartauden luokassa.
Ei ollut ateistiperheitä, joiden suhteen olisi tehty järjestelyjä. Eräs jehovantodistaja luokassa oli.
Nyt kaiken tämän jälkeen on kyllä tullut ihmeteltyä miten paljon vaivaa nähdään, että muslimioppilaat eivät joudu toimimaan vakaumustaan vastaan, vaikkei kyse ole uskonnollisesta toiminnasta. Vaan esim. siitä, että luokka nousee seisomaan kun opettaja tulee sisään. Tästä oli muistaakseni jokin erityisjärjestely muslimien kanssa, että tulivat luokkaan vasta opettajan jälkeen…
Ymmärrän sinällään, että kristillisten aamunavausten toimittamista ei pitäisi kaikilta vaatia, ja muutenkin tunnustuksellinen toiminta voidaan jättää pois. Mutta kristittyjen toisaalta joissakin asioissa jopa edellytetään toimivan vakaumustaan vastaan, ja hyväksyvän sen vastaisen opetuksen, esim. uuden opetussuunnitelman suhteen.
Siis miten eivät voi muslimit nousta seisomaan? Kieltääkö heidän uskontonsa käytöstavat?
Tällaisen jutun luin. Ilmeisesti kyse oli siitä, että opettajaa, erityisesti naista, kohtaan, ei voi osoittaa sellaista kunnioitusta.
Ja vielä vääräuskoista! Tuollaiset pitäisi kyllä nipistää pois jo nupullaan. Suomessa kunnioitetaan opettajaa. Voi vain kuvitella, miten tuollainen ajattelu toimii siinä tapauksessa, että opettajan pitää ojentaa jossain asiassa.
Tällaisiin juttuihin kaipaisin lähdettä.
Ymmärrän, mutta sitä ei nyt ole. Aivan todellinen tilanne kuitenkin. Vai mikä siinä on vaikea uskoa? Samaa ovat kohdanneet maahanmuuttajien parissa työtä tekevät naisvirkailijat. Asenne on, että ei tarvitse eikä pidä kunnioittaa, eikä naisen pitäisi edes sellaisessa asemassa olla. Tämän uutisen lähde oli asian henkilökohtaisesti kokenut naisivirkailija.
Ehkäpä minun on vaikea uskoa, koska en ole mihinkään tuollaiseen törmännyt toimiessani koulun yhteydessä vapaaehtoisena läksyhelpissä. Siellä kävivät nimenomaan maahanmuuttajalapset, joista valtaosa oli muslimeita. He kertoivat mm. joulujuhlista, joihin olivat osallistuneet ja joissa kertomusten mukaan oli myös mm. ollut seimikuvaelma. Osa ryhmämme lapsista oli ollut esiintymässäkin enkelinä tai paimenena, mutta sitä en kyllä pysty jälkeenpäin muistaamaan, ketkä kertoivat esiintyneensä - olivatko he muslimeita vai venäjänkielisiä vai joku niistä harvoista muista.
Itselleni on kyllä jäänyt sellainen käsitys sekä lukemani että näkemäni perusteella, että ihan suomalaiset vapaa-ajattelijat ja kirkoista eronneet vastustavat uskonnon roolia koulussa paljon enemmän kuin muslimit.
Tällainen käsitys on itsellänikin.
Oletan, että kyseessä on pikemminkin jonkin/joidenkin tiettyjen muslimikulttuurien juttu kuin islamilaisten yleensä. Siis tuo nouseminen.
Tai sitten ihan vaan jonkun ihmisen tulkinta toisen toiminnan syistä. Itse en tosiaan uskoisi koko asiaa ennen kuin kuulisin kunnolla molempien osapuolien näkemykset. Oma kokemukseni koulumaailmasta on se, että suomalainen kulttuuri kunnioittaa toista ihmistä ja aikuista useimmiten vähemmän kuin muut kulttuurit.
Keiden osapuolien? Ei se kyllä tulkintakysymys ole, kun asiasta oikeasti käytiin keskustelua, että miten se pitäisi ratkaista. Tietty se voi olla jonkun ryhmän tulkinta siitä miten omaa uskontoa pitäisi tulkita. Ongelma kuitenkin syntyi. Sen verran kouluissa ja niiden yhteydessä olen itsekin työskennellyt, etten pidä minään maan- tai maanlaajuisena ongelmana. Siksi se jäikin ehkä mieleen…
Joo. Minäkin luin MV-lehdestä saman jutun. Ja muutamia muitakin kauheuksia islamisaatiosta.
Muistan myös keskustelun siitä, että kouluihin pitäisi toimittaa muslimeille rukousmattoja. Tähän Päivi Räsänen kommentoi, että eikö myös kristityille nuorille paikkoja rukoilemiseen ja hiljentymiseen.
Miksi islam nähdään niin paljon tärkeämpänä (oikeutena) kuin kristinusko? Ja vähemmän pahana ja ei lainkaan vaarallisena, kuin myös ilmeisesti jotenkin kristinuskon uhrina…
Kristinusko on kai tyypillisemmin itsekin vähän mukautuvaisempi kuin (tietyn tulkinnan mukainen) islam? Ei ole arkisin mitään rukouspakkoa annettuina aikoina tms., ja rukoilun muoto on vapaampi. Jotkut asiat liittyvät koulunkäyntiin – kuten lihasta pidättäytyminen paaston aikana tai perjantaisin – ja tähän koulujen tulisi tarjota mahdollisuus, mutta ei tämä taida olla missään ongelma?
Niin on. Mutta silti pitäisin hyvänä asiana, jos tällainen mahdollisuus omaehtoiseen uskonnonharjoittamiseen olisi. Ei kai se kokeiluna ketään haittaisi. Muistan vain Päivi Räsäsen noin kommentoineen asian yhteydessä.
Toki ymmärrän eron, että islamiin kuuluu tehdä tiettyjä asioita tiettyyn aikaan päivästä. Ja tämän vuoksi pitää tehdä erityisjärjestelyjä.
Siis mitä pitäisi kokeilla? Mahdollisuutta rukoilla jossain koulupäivän aikana vai kokonaan omaa tilaa siihen?
Tiedän moniakin kouluja, joissa on tai on ollut mahdollisuus pitää rukoushetki tai välituntihartaus jossain koulun osoittamassa tilassa. Ainakin 70-luvulla omassa koulussani oli ja samoihin aikoihin valtakunnallisilla leireillä kävijät kertoivat eri puolilla Suomea kouluissaan olevan oppilaiden rukouspiiri, joka sai kokoontua jossain koulun osoittamassa tilassa.
Vastaavasta toiminnasta olen kuullut myöhemminkin viime vuosiin asti useistakin koulusta. Nyt on mennyt tosin muutama vuosi, että en ole ollut sellaisissa kontakteissa, että tietäisin, mikä tilanne on tällä hetkellä.
Tiedän, että jossain kouluissa joskus on myös pidetty koulupäivän päätteeksi virrenveisuu/hartaus. Minusta virret ovat oikein hyvä juttu, eikä tämäkään ole mitenkään yliampuvaa. Mutta sen verran toki myönnän, että nykyään moniuskontoisessa ja-uskonnottomassa koulussa se voi alkaa muodostua ongelmaksi.