Meillä oli luokassa yksi tyttö, joka ei kuulunut kirkkoon, isänsä oli tulipunainen kommunisti. Osallistui aina kaikkiin aamuhartauksiin ja uskontotunneillekin, kunnes jossain vaiheessa yläluokilla muodostettiin et-ryhmä, kun paikkakunnalle muutti toinen kirkosta eronnut perhe, jolla oli kaksi lasta.
Meillä eivät oppilaat pitäneet aamuhartauksia, mutta meillä oli toivevirsilista, johon sai kirjoittaa haluamansa virren, joka sitten aamulla harmoonin säestyksellä veisattiin. Itse toivoin aina “Taas siunattu päivä nyt luo valoaan”, jossa oli mielestäni aivan todella hieno sävel ja sanat. Sekin on jäänyt mieleen, että “Mä silmäin luon ylös taivaaseen” virsi (oli 477) meni yhdellä luokkatoverilla väärin (447) ja sijaisena ollut eläkeläisopettaja sitä sitten noudatti: virsi oli “Miks’ nukut sä vaan? Miks’ sielusi Herralta suljet? Käy taistelemaan, ah, kuoloa kohti sä kuljet. Se on mieletön , ken tuhlaapi ajan ja taivaan, Ja kuin järjetön Vain syöksyvi helvetin vaivaan.” Tämä oli tietysti ainakin kouluympyröissä ihan tuntematon virsi ja suuren huvituksen kohde meille, etenkin kirosanan vuoksi. Tällaisia ei tosiaankaan meillä veisattu aamuissa.
Minusta ei ole niin, että oman uskontonsa harjoittamista ei pitäisi sallia koulupäivänä. Erillisiä rukoustiloja muslimeille en kannata, mutta koulutyön salliessa heillä tulee olla tilaisuus rukouksiinsa. Tämä on positiivista uskonnonvapautta. Sitten kokonaan toinen asia on, miten uskonnollisen vakaamuksen perusteella pitäisi antaa poikkeuksia koulutyöhön. Kysymys ei ole mitenkään yksinkertainen. Ja en nyt ajattele uskonnonopetusta tai uskonnon harjoittamista. Musiikki, kuvaamataito, seksuaalivalistus, uimatunnit, tanssi liikuntatunneille jne. Tai erilaiset asiat, kuten tuo seisomaan nousu, isänmaalliset laulut ja tilaisuudet jne.
Se on oikein hyvä. En tiennyt, jäi vain mieleen tämä Päivi Räsäsen ehdotus, josta ymmärsin, ettei tällaista mahdollisuutta ole ollut. Tai ei ole enää.
Varmaan on pitkälti rehtorista kiinni, antaako lupaa ja paikkaa välituntihartauksiin tai vastaaviin. Minusta nämä eivät ole edes ongelmallisia koulussa, jos niille vain löytyy tila, koska ne ovat oppilaiden itsensä toivomia, oppilaiden itsensä hoitamia ja täysin vapaaehtoisia.
Näinhän se periaatteessa on. Käytännössä ainakin yhden kirjasen mukaan vastaanottokeskuksissa on liki pakotettu vastahakoisemmatkin mukaan yhteiseen muslimien rukoukseen. Voi se kai koulussakin niin käydä, että joku vaikkapa Irakista muuttanut ei haluakaan osallistua, mutta enemmistö pakottaa?
No minä nyt kirjoitin noista koulujen kristillisistä rukoushetkistä.
Mutta joo, onhan se tietysti mahdollista, että jossain uskonyhteisössä joku pakottaa osallistumaan. Onko se syy kieltää toimintaa? Minusta se menisi lähinnä samaan kategoriaan kuin koulukiusaaminen ja siihen pitää puuttua. Mutta ei välituntejakaan lopeteta siksi että niiden aikana kiusataan - eikö lopeteta vaikkapa liikuntaa, vaikka sekin on usein koulukiusaamisen syy.
Ylipäätään maailma menee aika hankalaksi, jos kaikki sellainen toiminta kielletään, johon tiedetään joskus jossain jonkun pakottaneen toisia. Tätä pakottamisargumenttiahan käytetään joskus esimerkiksi silloin, kun halutaan perustella muslimien huivien kieltoa, mutta eihän me voida tietää yhtään kenestäkään, onko hän valinnut vaatteensa vapaasta tahdostaan vai jonkun painostuksen alla. Ja varmaan yksittäisessä tapauksessa voisi olla mahdollista sekin, että joku oppilas kokisi painetta osallistua koulun rukouspiiriin, vaikka ei haluaisi. Jos siellä käy vaikka joku sisarus tai kaveri, joka kontrolloi asiaa. Mutta silloin pitää puuttua siihen painostukseen eikä varmuuden vuoksi kieltää kaikkea.
Miten tuohon voi puuttua? Jos siis jonkun vanhemmat ovat käskeneet isosiskon tai veljen huolehtia, että lapsi osallistuu. Oli kyse sitten muslimeista tai lestadiolaisista. Onkohan edes laillista puuttua perheen sisäiseen uskonharjoitukseen…
Tästä vähän sivusta liipaten mutta te, jotka siunaatte ruokanne: luetteko rukouksen ääneen esim. työpaikkaruokalassa tai työyhteisön yhteisessä ruokailutilassa?
Toisinaan olen toiminut niin. Käytäntö riippuu tilanteesta ja seurasta. Jos olen yhden tai useamman sellaisen ihmisen kanssa työpaikalla syömässä, jotka tiedän kristityiksi, on ruokarukous voitu rukoilla ääneen. Jos taas ruokaseura on sellaista, jonka tiedän suhtautuvan kielteisesti kristillisyyteen, niin en yleensä tapaa silloin rukoilla ääneen.
Kouluihin voisi järjestää enemmän mielen ja kehon hyvinvointiin tähtääviä harjoitteita.
Uskonnollisuus ei ehkä sitten kuitenkaan ole kouluihin hyvä juttu, kun oppilaissa on monien uskontojen edustajia. Yleissivistävästi uskontoa tulee tietysti opettaa jotta koulu välittää mahdollisimman laajaa maailmankuvaa.
Oman elämän hallintaa, kehon ja mielen hyvinvointia ja stressin hallintaa kaipaavat kaikki. Se ei tarvitse mitään sen kummempaa henkistä kehystä kuin oman itsen tuntemista suhteessa ympäröivään todellisuuteen.
Hurjaa menoa Klamilassa. Itse asiassa hieman hymyilyttää YLE:n juttuketjussa olleet “syytökset” opetusmetodeista ja Raamatun luvusta aamunavauksissa. https://yle.fi/uutiset/3-10220467
Ja, että ihan hymyilyttää lasten uskonnonvapauden rikkominen…
Kuvaavaa miten jotkut kristityt suhtautuu uskonnonvapauteen, kun vaan oma uskonnonvapaus toteutuu. Joillekin on uskonnonvapautta saada pakkosyöttää omaa uskontoaan muille.
Mun mielestä uskonnonvapaus on tärkeää ja uskonnollisiin tilaisuuksiin ei pitäisi joutua osallistumaan vastoin omaatuntoaan ja vakaumustaan. On kyllä jotenkin kuvaavaa, että tuosta uutisesta on nostettu esiin nimenomaan uskonnollisuuden osuus. Luulisin, että ateistinkin mielestä muut opetuksessa kuvatut ongelmat ovat paljon vakavampi asia. Oppilas putoaa mereen, eikä vanhemmille kerrota - aika hurjaa. Tai että tietotekniikkaa ei käytetä lainkaan, eihän sellainen nykymaailmassa käy päinsä, vaikka en mikään suuri koulujen digitalisaation fani olekaan.
Ei siinä välttämättä lasten uskonnonvapautta mitenkään rikottu. Kysymyshän oli siitä, että jotkut vanhemmat (ehkä jopa kirkkkoon kuuluvat) eivät tykänneet opettajan opetusmetodeista ja hänen pitämistään päivänavauksista. Jos vanhemmat kuuluvat itse ev-lut. kirkkoon ja lapsi on kirkon jäsen, eivät vanhemmat voi kieltää näiltä uskonnonopetusta tai uskonnollisia päivänavauksia. Tällainen asia pitää tehdä vanhemmille tiettäväksi. Koulussa toimitaan tosiasioitten perusteella ts paperien mukaan, eikä vanhemilta kysytä opetusmenetelmistä, päivänavauksista tai muusta vastaavasta.
Jos taas lapsi ja hänen vanhempansa tai se vanhempi, jota lapsi seuraa uskonnon suhteen, eivät kuulu kirkkoon, niin opettaja osaa siinä tapauksessa itsekin toimia oikein päivänavausten suhteen. Hän voi sopia, että lapsi tulee kouluun vähän myöhemmin tai järjestää lapselle muuta tekemistä päivänavauksen ajaksi.
Voivat he. Sidos muodollisen uskonnollisen aseman kanssa on katkaistu, Ks. esim. PeVM 2/2014: “Jos koulussa järjestetään uskonnollisia päivänavauksia, tulee myös näiden ajankohdista tiedottaa etukäteen, ja samalla huolehtia, että jokaisella on mahdollisuus olla osallistumatta näihin tilaisuuksiin.” (korostus minun)
Kun nyt tietäisi mistä. Ruotsinlaivalta vai rantakivikosta?
Eivät voi. Kyllä se on niin, että pitää erota kirkosta ja erottaa myös lapsi siitä, että lapsi voi välttyä uskonnollisilta päivänavauksilta.
Vaikuttaa oudolta. Mitä jos oman koulun päivänavauksissa sattuu olemaan kehnoa teologiaa? 
Olet tässä yksiselitteisesti väärässä. “Vapaus olla osallistumatta uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen on riippumaton yhdyskunnan jäsenyydestä.”, kertoo tammikuinen OPH:n ohje. Tiivistelmä ohjeista ks. esim. Opetushallitus: Uskontoa ei tarvitse harjoittaa koulussa - uutinen 15.1.2018. Voin kaivaa laillisuusvalvojien ratkaisujakin jos haluat.
Pitäisikö näin olla on tietysti aivan toinen kysymys. Itse ajattelen, ettei valtion tehtävä ole pakottaa sisäiseen johdonmukaisuuteen. Karrikoiden on outoa jos aamupäivän ort jumalanpalveluksen jälkeen iltapäivällä jaat Vartiotornia, mutta ei ole valtion asia sitä kieltää.