No yhtö lailla voisi perustella, että edellytetään ao. uskontokuntaan kuulumattomuutta… Perustelu lienee ilmeinen.
Kai tietopuolista ainesta voi oppia uskomatta siihen? Täytyyhän yhteiskuntaopin opettajankin pystyä kertomaan niin RKP:n kuin SDP:n linjoista, ihan siitä riippumatta ketä äänestää.
Vaikuttaa vain siltä, että kristillisiin uskontokuntiin kuulumattomilla on vallan omituisia käsityksiä kristinuskosta. Moni ei tunnu tietävän edes perusasioita, kuten vanhan ja uuden liiton eroa. Ja jos oppia jakavat tahot, joiden käsitykset ovat vääriä ja oudosti värittyneitä oletuksia…
Minusta asiaa auttaisi, jos aihe kiinnostaisi opettajaa henkilökohtaisellakin tasolla.
Mitä sitten?
(Noilla kahdella eri sanamuodolla ei muutenkaan ole mitään asiallista eroa.)
Ei toisuskoisia pidä päästää opettamaan ortodoksista uskontoa. Se olisi vähän sama kuin venäläinen opettaisi suomensukuisille kansoille, miten harjoitetaan oikeaa suomalais-ugrilaisuutta (tai miten Krimillä kuuluu äänestää kansanäänestyksessä).
Nykyinen laki lähtee siitä, että voi opettaa. Ainakin teoriassa… Miten moni tuntee riittävän tarkkaan ortodoksisuutta olematta ortodoksi? No, ehkä ex-ortdoksi.
Nähdäkseni tämä peli toimii symmetrisesti molempiin suuntiin. Taas puolueisiin verraten: pitäisiko Kokoomuksen politiikasta kertoa kokoomuslaisen vai ei-kokoomuslaisen?
Kai sillä joku merkitys on, että sanamuoto muutettiin? Varsinkin yhdessä tuon opettajan kuulumisvaatimuksen poiston kanssa.
Sitäpaitsi eihän todellisuus muutu mekaanisesti niin, että Eduskunta päättää jotain ja sitten tilanne muuttuu. Esimerkiksi laillisuusvalvojien ratkaisut ja perustuslakivaliokunnan epäsuorat kannanotot muuttavat lakien tulkintaa. Selvää vuoropuheluahan tämä on, jossa osapuolina ovat oikeustieteen professorit, kansanedustajat, oikeusasiamies, ja vähän muutkin.
Periaate lain lukemiseen on se, että se on niin selkeä, että kuka tahansa termit tunteva osaa lukea sitä. Lain on tarkoitus olla julkinen. Se ei voi sisältää privaatteja tai esoteerisia konnotaatioita, joita jollain ministeriön virkamiehellä tai ministerillä on.
Nyt laissa lukee “uskonnon mukaista uskonnon opetusta.” Tämä tarkoittaa selvästi sitä, että opetus ei voi lain mukaan olla tunnustuksetonta. Jos virkamies ei osaa tämän paremmin - tai halua tämän selkeämmin - muotoilla ajatustaan ja täten osoittaa tarkoitusperiään, niin se ei koske minua varsinaisesti. Nimittäin mikäli suomen kielen hämärä käyttö laissa sallitaan tai mikäli se olisi olisi jopa tapa, niin osoittaisi se minulle vain sen, ja kenelle tahansa kansalaiselle, että emme elä avoimessa oikeusvaltiossa. Ketä tahansa suomen kielen hämärän käytön puoltajaa pitäisin soveltumattomana julkiseen keskusteluun.
Tuli mieleeni tuota lukiessa, että voiko liberaali körtti opettaa kansanlähetyksen lapsia tai vaikka yhden lammaslauman ainoaan pelastumiseen uskovia lestadiolaisnuoria, ja päinvastoin? Kun oikein tarkkaan katsotaan, niin pitäisikö vanhempien saada valita henkilö joka on samalla aaltopituudella uskossaan kuin he ettei nuoriso ala kotona esittämään vääriä opillisia käsityksiä vaikkapa naispappeudesta, armosta, pelastuksesta, anteeksisaamisesta, avioliitosta…
Olen kyllä siinä käsityksessä, että opettaja opettaa sitä ja sen mukaan mitä opetussuunnitelmassa ja kirjoissa sanotaan riippumatta uskostaan. Eihän vaikkapa evoluutioon uskova voisi opettaa biologiaa kreationistien lapsille tai päinvastoin jos opetusohjelmilla ei olisi mitään merkitystä.
Opetetaan opetussuunnitelman mukaan, mutta opettajan pitää hallita laajasti opettamansa aine. Lapset voivat näet kysyä mitä vain. Ortodoksista uskontoa opettavan tulee osata vastata ortodoksista uskoa ja kulttuuria koskeviin kysymyksiin ja luterilaista uskontoa opettavan luterilaisuutta koskeviin kysymyksiin. Körttiläisyys ja lestadiolaisuus eivät ole virallisia uskontokuntia, joten niitä ei tarvitse erikseen huomioida. Suotavaa on myöskin omata hyvät tiedot muista kristillisistä kirkoista ja muista uskonnoista. Minusta pitäisi palauttaa lakiin pykälä, jonka mukaan opettajan pitää kuulua siihen uskontoon, jota hän opettaa.
Katoliselta puolelta myös on kuulunut kaikenlaisia mielenkiintoisia juttuja ei-katolisista katolisen uskonnon opettajista. Valitettavasti nimittäin edes luterilaiset teologit eivät yleensä oikeasti ymmärrä katolisuutta eivätkä siis osaa vastata lasten kysymyksiin. Puhumattakaan siitä, että opetus on usein ollut jotain muuta kuin opetussuunnitelman mukaista, kun rehtorit melko usein kieltävät tilaamasta maksullisia materiaaleja näille vähemmistöryhmille…
Toinen puoli asiassa on se, että katolisella kirkolla on oman näkemyksensä mukaan yksinoikeus nimitykseen katolinen. Jos siis oppisisällöt, materiaalit ja opettajat eivät ole paikallisen piispan hyväksymiä, ei opetustakaan saisi kutsua katoliseksi.
Kaunis teoria. Laissa lukee esim. evlut opetukseen osallistumisesta vaikkapa ortodoksin osalta “Oppilas, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi huoltajan ilmoitettua asiasta perusopetuksen järjestäjälle osallistua mainittuun uskonnonopetukseen.”
Onko tuossa yksi huoltaja vai monta? Ilman ennakkopäätöstä KHO:2004:99 asia ei ole selvä.
Tuliko muuten edellä jo määrittelyä siitä, mitä “tunnustuksellisuus” tarkalleen ottaen on?
Laki ja opetushallitus ymmärtääkseni välttävät puhumasta tunnustuksellisuudesta tai tunnustuksettomuudesta. Virallisesti puhutaan sitouttamattomasta oman uskonnon opetuksesta. Uskonnontunnilla ei siis saa velvoittaa lasta uskomaan mihinkään eikä pakottaa esim. rukoilemaan. Saa kuitenkin tarjota mahdollisuuden esimerkiksi osallistua rukoukseen tai messuun sekä opettaa rukouksia. Katolisella puolella tätä on tulkittu myös niin, että välitön sakramentteihin valmistaminen (parannus, kommuunio, vahvistus) tehdään kirkon toimintana vapaa-aikana.
Juu, esim. lukioista Lukio-opetus on opiskelijoita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. ja sama löytyy muistakin OPS-perusteista vastaavana.
Sanaa ‘tunnustuksellinen’ ei tosiaan liene tarkemmin määritelty. Siihen viittaa mm. oikeusasiamies Koska koulujen opetusohjelmaankaan ei enää sisälly tunnustuksellista uskonnon opetusta, pidän uskonnonvapauden ja uskonnollisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta ongelmallisena sitä, että kouluissa kuitenkin järjestetään muita tapahtumia, joissa on uskonnollista sisältöä ja joita voidaan sisällöltään pitää jopa tunnustuksellisina.
Hmm… tunnustuksellista katolisuutta lienee se, jonka kieltämisen Max katsoisi uskonnonvapautensa rajoittamiseksi. Toisaalta jos päätetään joka tapauksessa pitää viikossa yksi kasvisruokapäivä, onko syytä olla sijoittamatta sitä päivään joka osuu katolisten paastopäivään, jos koulussa on paljon katolisia? Toisaalta teoretisoiden, ei menisi oikein jos kuvitteellisen koulun katolinen rehtori päättäisi paastopäivän kasvispäiväksi.
Epäselviä juttuja nämä, ainakin jos teoretisoi liikaa.
Eli miksi opetussuunnitelmassa on uskonnonopetusta ylipäätään? Miksi sinusta? Minusta on tärkeää, että ihmisillä on tietoa, oikeaa tietoa, uskonnosta, erityisesti maan valtauskonnosta. Uskonnonkirjoissa käydään toki läpi helluntailaisuus ym. eikä opettajan tietenkään tarvitse olla kaikkien uskonsuuntien ja kirkkokuntien jäsen voidakseen opettaa.
Mutta sen verran outoja käsityksiä kristinuskosta on vallalla, että pitäisin oikeasti tärkeänä, että ko. uskontoa tunnustava sitä opettaisi. Nyt ollaan tilanteessa, jossa usein vaikuttaa siltä (ainakin kun aihetta käsitellään keskustelupalstoilla) että ateistit kertovat uskoville mitä kristinusko on, eikä uskovalla ole asiaan mitään sanottavaa.
Jos ateistiopettajalta kysytään että pitääkö kristittyjen noudattaa kaikkia Mooseksen kirjan käskyjä ja jos ei, niin miksi ei, niin minusta tämä pitäisi osata selittää johdonmukaisesti ja perusteita myöten. Ei mitään ulkoaopittua fraasia, joka ei itsellekään ole avautunut. Ja lähteestä ja tulkinnoista riippuen vastaus voi olla väärä ja kristinopin vastainen,
Puhutko nyt opettajista vai kadunmiehistä? Minusta opettajan tulee noudattaa opetussuunnitelmaa vaikka se sotisi hänen ajatusmaailmaansa vastaan. Kuten Jori kirjoitti niin opettajan tulee vaikkapa yhteiskuntaopissa pystyä siihen niin miksi ei uskonnossa pystyisi?
Pystyä mihin? Uskonto pitää kuitenkin ymmärtää perusteellisesti kaikkine pohjarakenteineen, ja henkilökohtaisella tasolla, jotta vaikeimpiin kysymyksiin voisi vastata. Miten voi vastata, jos siinä ei ole omastakaan mielestä järkeä?
Yhteiskuntaoppi on aivan eri levelillä…
Siksi juuri nostin esiin kysymyksen siitä miksi uskonnonopetus on opetussuunnitelmassa. Minusta siinä on tärkeä paikka jakaa ihmisille, lapsesta lähtien, oikeaa tietoa uskonnosta.
Vaikka opettaisi esim. “ortodoksista uskontoa”, kuuluu osaksi OPSia myös mm. islam ja jotain kai uskonnottomuudestakin.
Tietysti näissä kaikissa pitäisi nähdä jonkinlaista sisäistä logiikkaa, siis niin ettei Ramadanin idea ole vain olla syömättä pelkän syömättä olemisen vuoksi jne. MUTTA. Kyllähän ideaaliopettaja näkisi kaikessa syvempiä tasoja, ymmärtäisi kokonaislukujen yhteenlaskun olevan ryhmä, tietäisi piirustustustunnilla mihin tyylisuuntaan joku kuva kuuluu, jne jne. Harvassa ovat nämä ideaaliopettajat.
Ideaaliopettaja osaisi myös olla suhtautumatta pilkallisesti niihin jotka ko. uskoa tunnustavat. Ja vitsailematta väärässä paikassa. Luokassa voi olla uskovien perheiden lapsia, jotka haluavat oikaista joitakin väärinymmärrettyjä asioita, joita vähättelevä tyyli loukkaa tai voi olla ketä vaan, jotka haluavat keskustella aiheesta asiallisesti.
Minulla oli yläasteella pari ateistia uskonnonopettajina, jotka olivat asenteeltaan vähän mälsiä…
Joo, näinhän se on. Kun minulla ei ole kovin selvää poliittista kantaa, niin kokisin paljon helpommaksi opettaa puolueista neutraalisti kuin uskonnoista.