Bob Dylan ja uskonto

Höh, Dylan täytti 80 vuotta! Mihin aika on mennyt?

Kertokaa mulle viisaammat ajatuksia Bobin uskonnollisuudesta.

Kulttuuriykkösen ohjelmaa kuuntelin jonkin aikaa autoradiossa.
Siinä kohtaa käsittelivät myös uskoa ja sitä miten monikasvoinen ja fanien pettymyksiin johtava taiteilija on ollut.
80-luvun gospeliksi luettuja levyjä ja siitä seurannutta kauhistumista myös. Soittivat pätkän Slow train comingia. Juhani Huttunen selitti et aina Dylan varmaan oli uskonnollinen ja palasi selvemmin juutalaisiin juuriinsa myöhemmin.

(On muuten ristiriitaista että meidän Suomessa toisaalta koetaan paljon uskovien vastaisuutta. Nytkin Ylen ykkönen tuon ohjelman lähetti eikä siinä tuntunut olevan ollenkaan mitään ivaa tms. Päinvastoin kuin 70-80 -luvulla. Hesarin kriitikko oli haukkunut Dylanin pystyyn kun hän kävi keikalla Suomessa. Ohjelmassa naureskeltiin sille. Käsitin että juuri Dylanin kristillinen vaihe oli aiheuttanut tarpeen irtisanoutua. Aikanaan oli muutenkin jyrkempi suhtautuminen siihen jos joku ns maallisen musan tyyppi teki uskonnollista musiikkia. Tai päinvastoin. )

Kun mainittu LP ilmestyi, ostin sen. Kuunneltiin todella paljon. Hienoa musaa edelleen.
Toki tunnen muitakin hittejä niitä folk-juttuja enemmän mutta lopulta aika vähän tunnen tyypin vaiheita.

Käsittämättömän pitkä ura. Ja Nobelin nappas. Vaikka ei tainnut ottaa vastaan.
Lienee ollut se 80-luku ainakin hänelle. terveellinen kyllä koska eipä moni stara tainnut elää pitkään jos 60- 70-luvulla käyttivät aineita tavan mukaan ja paljon…

Otti Nobelin vastaan. Dylan on sanonut, että musiikki on hänen uskontonsa. Dylanin 3 gospellevyä, ovat laadukasta tavaraa. Dylanin kääntymys tapahtui aikaan jolloin 1. avioliitto oli jo päättynyt ja elämä oli muutenkin ollut aika huuruista. Slow Train Coming on muuten Mark Knopflerin tuottama ja kitaroima. Knopfler oli tuottamassa myös Infidels albumia.

Dylanin tuotantoa useasti läpikahlanneena ajattelen, että Dylanille ei loppupelissä tunnustuksellinen kristillisyys oikein sopinut. Hän on tyyppi joka ei halua kuulua mihinkään, mutta haluaisi että kaikki haluaisivat hänen kuuluvan omiin porukkoihinsa. Toinen teema on uskottomuus, vähän niin kuin malliin Israel oli uskoton Jumalalle. Dylanille sillä vain taitaa olla toinenkin merkitys.

Legendaarinen All Along the Watchtower on muuten viittaus Jesajan kirjan 21 luvun jakeisiin 5 - 9.

5 Prepare the table, watch in the watchtower, eat, drink: arise, ye princes, and anoint the shield.
6 For thus hath the Lord said unto me, Go, set a watchman, let him declare what he seeth. 7 And he saw a chariot with a couple of horsemen, a chariot of asses, and a chariot of camels; and he hearkened diligently with much heed: 8 and he cried, A lion: My lord, I stand continually upon the watchtower in the daytime, and I am set in my ward whole nights:

AaTW:ssa mainittu Joker on hahmo joka esiintyy lukuisissa Dylanin kappaleissa käsittääkseni yhtenä Dylanin wannabe alter egona. Wannabe siksi, että Dylan ei yllä ideaaleihinsa. Ja tämä ei ole negatiivinen lause, koska oman Dylanin kuunteluni perusteella, Dylan ei haluakaan yltää ideaaleihinsa. Ei omin eikä muiden.

Raamattu on monessa Dylanin kappaleessa. VT erityisesti. Liian monessa, että alkaisin niitä enemmän erittelemään. Aiheesta saa googlettamalla irti paljon. Mutta googlettaminen ei korvaa musiikkia. Minulta tähän yksi suositus: Infidels albumilta Jokerman. Se alkaa suoralla sitaatilla Saarnaajan kirjasta, 11:1 " Cast thy bread upon the waters: for thou shalt find it after many days."

https://www.youtube.com/watch?v=1XSvsFgvWr0

D

2 tykkäystä

Kiitos. Ehditkö muuten käymään yv-puolella? Ilmeisesti viesteistä ei vieläkään tule ilmoituksia mikä vähentää kyllä tämän foorumin toimivuutta tosi paljon.

Kyllä joo muistan että Knopfler ym kovat muusikot oli Dylanin bändissä.
Esim pianistin taitoja hehkutti Jouko Laivuori (RSO nykyisin) silloin aikoinaan jossain. Jouko oli gospelin harrastaja silloin, kuten Kriikun Kari ja monet pitkän klassisen uran tehneet.

Kävin yv-puolella. Merkit täyteen…

D

1 tykkäys

Seurakuntalainenkin muisti Dylania tekemällä hänestä jutun syntymäpäivänsä johdosta.

Itselleni Dylanin musiikki antoi vahvistusta juuri -79, kun häneltä ilmestyi albumi Slow train coming, jolloin tulin itsekin uskoon.

2 tykkäystä

En ole Dylania hirveästi kuunnellut, nuori kun olen.

Lainasin hänen uusimman levyn ja tulin siihen tulokseen, että tämä on harvinaisen hoitava ja lumoava kappale:

https://www.youtube.com/watch?v=i-5XecwDOsk

Netistä löytyi hyvä kommentaari noihin lyriikoihin, mutta en löytänyt sitä tähän.

Luvattu maa siellä häilyy mielessä.

1 tykkäys

Hienoa!
Kuten D tuossa viittasi ja myös Kulttuuriykkösessä puhuttiiin, Dylania on vaikeaa kuitenkin sijoittaa mihinkään joukkoon ja kaavaan.
Hän on taiteilija, ja pyrkii vapauteen varmaan elämänsä loppuun saakka.

Vaikka olen tosi amatööri rockin maailmassa, olen oppinut sen että lyriikat tehdään tarkoituksella sellaisiksi että ne voi ymmärtää monin tavoin. Ja joskus voi vain riimi olla kiva ja siihen on hyvä säveltää ja liittää musaa… Joku analysoi syntyjä syviä tukka putkella :grinning: ja tyyppi on vain antanut mennä…

Kun luin Slow train -levyn sanoja tänään pitkästä aikaa, huomasin että aika vähän niissä on sellaista julistavaa gospelia mitä moni kaipaa. Tekstit voi ymmärtää usein niinkin että jää tilaa kuulijan omalle tulkinnalle.
Ehkä seuraava levy oli vielä kristillisempi?

Mutta niin tai näin, kiehtova yhdistelmä hän on uskontoa musiikkia runoutta ja aika paljon myös amerikkalaisuutta ja sen historiaa joka täällä asti taitaa jäädä aika monelle arvoitukselliseksi. Ainakin minulle.

Mä olen vanha, mutta en ole silti juuri kuunnellut. Ei ole minun juttu. Knocking on Heaven’s door on hyvä biisi Claptonin esittämänä.

Minulle Bob on St. Bob The New-Psalmist. Kahdesti ollut hänen konsertissa. Niitä harvoja artisteja, jonka takia olen nähnyt vaivaa Helsingin suuntaan laskeutumisessa.

1 tykkäys