Tämä ei varsinaisesti ole keskustelunavaus, vaan pikemminkin pieni tietoisku. Alun alkaen oli tarkoitus laittaa vain tuo kaunis pikku video tuossa alinna, mutta sitten tuli mieleen, että kaikki eivät ilman taustoittavaa selitystä välttämättä tajua siitä paljoakaan, ja äkkiä sitä selitystä sitten kertyikin noin sivun verran…
Pariisin Notre Dame –katedraalin luota Chartres’n Notre Dame –katedraalille suuntautuva pyhiinvaellus on vuosi vuodelta kasvattanut suosiotaan sen jälkeen kun se elvytettiin muutamia kymmeniä vuosia sitten. Tuo jokakesäinen, aina helluntain tienoille osuva vaellus ei ehkä kerää aivan yhtä isoja väkimääriä kuin esimerkiksi sitä paljon tunnetumpi Santiago de Compostelan vaellus, mutta se on mielestäni kuitenkin huomattavasti syvällisempi ja aidommin kristillinen kokoontuminen kuin tuo viime aikoina turhan ”ekumeeniseksi” ja ehkä jopa vähän new age –henkiseksi muuttunut espanjalainen happeningi. (No, minä kävin Compostelassa noin kolmekymmentä vuotta sitten melkein kakarana, ja kyllä sen vaelluksen hengellinen arvo taisi jo silloin olla vähän sitä ja tätä…)
Chartres’n vaelluksella yksi kiistaton kohokohta pyhiinvaellusreitin varrella on se piste, missä Pariisista liikkeelle lähtenyt pyhiinvaeltaja saa Chartres’n katedraalivanhuksen ensimmäistä kertaa silmiinsä sen siinnellessä yli seitsemäntoista kilometrin päässä läntisessä horisontissa, uhkeiden viljavainioiden keskellä. Charles Péguy (1873–1914) vaelsi reitin pari kertaa juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa, ja hän on tallettanut haltioitumisensa tuon näyn edessä tunnetuimpaan runokokoelmaansa La Route de Chartres (osittain suomennettu nimellä Chartres’n tie); kauaa noiden pyhiinvaellustensa jälkeen hän ei enää elänytkään, sillä aivan sodan alkuvaiheessa, ensimmäisessä Marnen taistelussa, reservinluutnantti Péguyn osaksi tuli harvinaisen komea sankarikuolema.
Minä olen käynyt Chartres’ssa ihailemassa tuota goottilaisen arkkitehtuurin helmiin kuuluvaa katedraalia, mutta menin sinne tylsästi junalla (reilu tunti paikallisjunalla Pariisin Montparnassen asemalta) enkä siis ole itse saanut nähdä tuota ikonista näkyä; moni muukin kuin Péguy on pitänyt jotenkin taianomaisena sitä, kuinka katedraali etäältä katsoen näyttää olevan keskellä ei mitään, vaikka sen ympärillä tosiasiassa on elinvoimainen kymmenien tuhansien asukkaiden keskiaikainen pikkukaupunki (jonka miellyttävyyttä ei ainakaan vähennä sen rauhoittavan monokulttuurinen atmosfääri…). Joka tapauksessa Chartres’n katedraali on sen taiteellisista uskonnollisista arvoista riippumattakin yksi niistä paikoista Ranskassa, joita Pierre Nora kutsuu ”muistin (tai muistojen) tyyssijoiksi” (Les Lieux de Mémoire).
Tänä vuonna Chartres’n pyhiinvaellus, joka on järjestyksessä 35., osuu kesäkuun 3.- 5. päivälle. Liikkeelle lähdetään siis Pariisin Notre Damen luota. Matkaa tulee kaiken kaikkiaan satakunta kilometriä ja vaellus kestää, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, melko tarkalleen kaksi ja puoli vuorokautta; päivää kohti kilometrimäärät siis pysyvät varsin maltillisina; parasta pysyäkin, sillä osallistujien ikähaitari on laaja. Hommasta päävastuun kantaa FSSP, kuten on ollut laita jo vuosikymmenien ajan, ja kaikki muutkin mukana olevat järjestäjät ovat taustaltaan vankan traditionalistisia. Porukkaa on myös muualta Euroopasta, Benelux-maista, Saksasta ja Englannista. Kaiken kaikkiaan vaeltajia lienee reilut kymmenisen tuhatta henkeä, jos aikaisemmista vuosista voi mitään päätellä.
Tässä elävää kuvaa viime vuodelta (tai toissavuodelta tai jotain, en ole ihan varma):
