No, siihen viittasi ainakin tämän keskustelujakson aloituksesi:
“Tiede” on tietenkin jo termi, josta saadaan kina aikaan. Minusta ei ole tässä yhteydessä oleellista, millä perusteilla joku on tiedettä tai tieteen kaapua. Minulle ja monille muille kysymys on siitä, että ihmisillä on fyysisten sairauksien lisäksi henkisiä vaikeuksia paljon, ja että nämä asiat myös ovat yhteyksissä toisiinsa. Jos ihmistä autetaan saadun kokemuksen ja tutkimuksiin perustuvan hoidon avulla, se on Jumalan antaman järjen oikeaa käyttöä lähimmäisen parhaaksi.
“Mutuilu” on kovin musertava arvio sille, mitä nykyaikainen psykiatria, samoin kuin psykoterapia on parhaimmillaan. Suuntauksissa on eroa, samoin persoonissa, jotka työtä tekevät.
…
En, mutta sen tiedän, että jos etsin vaikka itselleni tai läheiselleni terapeuttia, tulos voi olla huono tai hyvä. Asiat etenevät, niiden käsittely tuntuu mielekkäältä tai turhauttavalta. Minulla ei tarvitse olla kompetenssia sanomaan, mikä siinä tarkalleen mättää. Mutta kun apua haetaan, sitä jossain hoitosuhteessa tai asiakaskäynnillä saadaan, toisessa ei.
No, eihän muitakaan sairauksia aina voiteta. Silti yritetään, jos otetaan vastuuta. Itsestä ja muista.
Käsitän nämä asiat, Jumalan ja hänen vastustajansa valtakunnan, ehkä laajemmin kuin sinä vaikutat ajattelevan. Pimeyden valtaa voi joissakin asioissa edistää hänkin, joka luulee olevansa automaattisesti kaikessa Jumalan puolella. Pahan juonikkuus ajaa esimerkiksi kristittyjä toisiaan vastaan, ja ennen kaikkea toivosta ja luottamuksesta epätoivoon ja epäuskoon.
Luvut antavat hyvän kuvan siitä, miten esimerkiksi mielenterveyspalveluissa on onnistuttu. Kokonaisvaltaisesti ajatellen lukujen kasvaessa ja ongelmien pahentuessa ollaan kokonaisuutta ajatellen menemässä huonompaan suuntaan. Vastuuta pitäisi olla, mutta sitä ei kukaan ottamassa ole.
Toki aloilla on niitä hyviäkin ja jopa rakastaviakin toimijoita, vaikka erityyppisissä kutsumusammateissa olevat aina pyritäänkin savustamaan ulos. Sitten vastapuolena on varsin avoimesti pahuuden puolella pelaavat. Katsos kun harhaanjohtaminen on varsin tehokas tapa tehdä rahaa erityisesti kun sen liimaa kiinni auktoriteettiasemaan.
Sitten se Raamatullinen kysymys. Jos kerran on niin, että se maailma lähes täysin kristinuskosta luopuneissa länsimaissa ei löydy esimerkiksi lääketieteen suuryrityksistä, tai vaikkapa hallintojemme huipuilta, niin mistä ihmeestä se sitten löytyy? Joko elämme taivaassa?
Ehkä tämä tulee lähelle esim. medikalisoitumisen teemaa. Sen takana voidaan ajatella olevan halu kontrolliin, rahaan ja valtaan. Ja samalla aito halu keksiä uusia parannuskeinoja. Kun ihminen keksii jonkin hyvän asian, niin toinen ihminen keksii aina keinon käyttää sitä hyvää asiaa vääriin tarkoituksiin. Se ei tietenkään tarkoita että asia itsessään on huono.
Emile Durkheim kehitti aikoinaan ns. herkistymisteorian. Se sanoo että kun yhteiskunta muuttuu stabiilimmaksi, niin kiellettyinä pidettävien asioiden rima laskee. Eli asiat jotka ennen olivat sallittuja, muuttuvat kielletyiksi. Analogisesti asiat joita ennen pidettiin normaaleina, muuttuvat epänormaaleiksi. Ja kun ne halutaan haltuun, niin ne pitää saada jotenkin siirrettyä virallisen tahon piiriin esim laatimalla diagnoosi. Tomi Bergströmin kirja Mieletön häiriö, kertoo tällaisesta normaaliuden piiriin kuuluvien asioiden diagnosoinnista ja siitä, miksi psykiatria on välillä harvinaisen tehotonta monissa mielenterveyden ongelmien hoitamisessa.
Mutta on tärkeää muistaa, että psykoterapia ei ole psykiatriaa, vaikka ne ovatkin keskenään vuorovaikutuksessa suuntauksesta riippuen enemmän tai vähemmän.
Kristillisen sielunhoidon viisaus on aina ollut yksilön kohtaamisen ja yhteisön (kirkko) integroinnissa. ihmistä ei kohdata sielunhoidossa vain itsensä ja ongelmien vuoksi, vaan tarkoituksena on aina saada ihminen osallistumaan yhteisön (kirkon) elämään.
Sekulaari sielunhoito (psykoterapia) voisi oppia tästä ja kiinnittää hoidettavan sosiaalisestikin johonkin… mikä se sitten yhteiskunnassa onkaan: kirjastossa käynti, kahviloissa käynti, kulttuuri jne. Tämä on tietenkin hankalaa, koska nykyisessä moniarvoisessa kulttuurissa ei oikein voida sanoa että liity kulttuuriin.
Kristillisen sielunhoidon vahvuus on aina ollut tämä mahdollisuus osoittaa sielunhoidettavalla konteksti johon tämä voi liittyä ja tulla hyväksytyksi. Tämä hyväksyminen on tietenkin ollut kirkolle ongelma ajoittain ja paikoittain. Tai oikeastaan se tapa millä on pystytty sanomaan ihmiselle että sinä olet Jumalalle rakas, tekosi eivät ole ja täällä sinulla on lupa kasvaa niistä pois.
Voisiko tällainen oireyhtymä olla toiselta nimeltään riivaustila? Joko niin, että tyttö on oikeasti riivattu tai aiemmin ei tiedetty tällaisesta sairaudesta mitään ja sellaisia kutsuttiin riivaustilaksi.
En tietenkään. Ilta-Sanomien otsikko oli vielä raflaavampi, en tiedä muutettiinko sitä, mutta tila, joka saa ihmisen kiroilemaan ja sättimään toisia, tai muuttaa ihmisen tahtoaan vasten muuksi kuin on, kuulostaa hurjalta. Tietenkin sairaudet ovat sairauksia ja riivaustila on muuta. Myös Raamatun aikoina oli ihmisillä outoja tiloja, joille nykyään on voitu löytää sairausdiagnoosi, mutta joka tuolloin selitettiin riivaustilaksi.
Ei voi. Uskon kyllä riivaustilojen yhä lisääntyvään määrään, kun kristittyjen määrä vähenee. Myöskään Raamatun ajan riivaustiloja ei voi selittää kattavasti sairauksilla, vaikka osa niistä muistuttaisikin nykyään tunnetuttuja sairauksia. Riivaustiloja on edelleen, eikä niihin auta lääketiede.
Riivaustilan tunnistamiseen tarvitaan erityinen Pyhän Hengen aikaansaama vakuuttuneisuus kuten oli Jeesuksella ja apostoleilla. Jeesus sanoi, että jos teillä olisi uskoa sinapainsiemenenkään verran niin te voisitte sanoa tälle vuorelle kohoa ja heittäydy mereen. Tällaista uskoa vaaditaan käsittääkseni myös silloin kun on riivaustilasta kysymys, silloin on itse Pyhä Henki toiminnassa. En tiedä onko tällaista nykyään olemassakaan? Ainakaan minä en ole sellaiseen todistettavasti törmännyt näiden n. 50 vuoden aikana kun olen uskossa ollut. Jeesuksen ja apostolien toiminnnassa kun näyttäisi olleen kysymys vain siitä, että todistettaisiin maailmalle Jeesus luvatuksi messiaaksi tällaisten merkkilahjojen välityksellä.
Jos ihminen kokee olevansa voimaton jonkin asian edessä joka saa hänet käyttäytymään häiritsevästi tai tuhoavasti ilman näkyvää ulkoista syytä, päihtymystä tms. niin en tiedä mikä empiirinen ero sillä on riivattuna olemiseen. Erilaisten psykiatristen tilojen yhteydessä ihmisellä voi olla sivupersoonia, joita ihminen ei itse tunnista mutta en ovat kuitenkin hänen omaa tuotostaan. Jokin tällainen persoona voi olla seurausta saatanallisesta dialogista, l. dialogista joka pyrkii saamaan epäilemään Jumalan tahtoa ja jopa olemassaoloa.
Riivattuna olemisen ongelma tänä päivänä liittyy siihen, että se on uskonnollista, eikä lääketieteellistä.
Riivattuna olemisestä pitäisi tehdä arkipäiväisempää. Joka tapauksessa ihmisen kohtaaminen ja keskustelu hänen kanssaan auttaa ja jos Jumala on vielä tunnustetusti läsnä, niin ei se haitaksi ole.
Netissä on jonkin verran materiaalia somen aiheuttamasta touretten oireyhtymästä. Eli kyse voi olla myös huomiohakuisuudesta. Esimerkkinä käytetään juuri tässä ketjussa esitettyä tapausta.
En ota kantaa oikeellisuuteen, mutta jotain omituista tässä ketjussa olevassa esimerkissä on. Tic-oireet eivät ole oikeasti niin pitkäkestoisia kuin annetaan ymmärtää. Kuvaus kuulostaa pikemminkin pakko-oireiselta, kuin ticiltä.
Joka haluaa lukea näistä, löytää niistä psykiatri Carl Jungin kirjasta Yliluonnollisen psykologia. Sen verran hurjia juttuja kuuluisan psykiatrin tutkimuksista potilailleen löytyy, että voi kyllä vakuuttua henkivaltojen olemassaolosta ja niiden erilaisista vallitsemisista (occupy) joissakin ihmisissä. Luovuin kirjasta, koska se oli liian karmaiseva.
Minulla on tuttavappiirissäni yksi nainen ja yksi mies, jotka puhua pulputtavat jatkuvasti, melkein tauotta, jotka kuitenkin näyttävät olevan suhteellisen järjissään. Heillä on tuollainen pakkoireinen puhumispakko. Sopiikohan heihin tuo linkissä mainittu OCD oireyhtymä?
Minulla oli täällä sairaalassa, jossa nyt olen, pahasta maniasta kärsivä henkilö huonetoverina. Hän ei yksinkertaisesti voinut pysyä hiljaa (eikä vaatteet päällä).En tiedä kuuluuko loputon pulina OCD:n oireisiin.
Jos molemmat tuttavasi pulisevat koko ajan, niin ehkä se on vain heidän omaksumansa olemisen tyyli.
Ehkä heillä on karjalaiset sukujuuret . (Karjalaisuus ei kylläkään liity demoneihin, mutta varsinkin pohjalaiset väittävät itäisten lähimmäisten hölöttävän jatkuvasti.)
Varmaan yksittäisen henkilön kohdalla on monia vaihtoehtoja. En oikein koe tämän mätsäävän käsitykseeni riivaustilasta, mutta en ole asiantuntija. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että tyypillisestä Tourette-tapauksesta ei ole kysymys. Diagnoosi voi toki silti olla oikea.
Minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteikö UT:ssa mainittuja saastaisia ja pahoja henkiä sekä tietäjähenkiä ja riivaajia olisi olemassa. Siis ihmisestä erillisiä entiteettejä, loisia ihmisen hengessä. Paavalilla oli riesanaan jopa saatanan enkeli.
Jos ymmärretään ihminen kolminaiseksi ja osataan erottaa toisistaan ruumiillinen, sielullinen ja hengellinen, osataan erottaa myös neurologiset vaivat ja mielisairaudet riivaajista.
?
. (Karjalaisuus ei kylläkään liity demoneihin, mutta varsinkin pohjalaiset väittävät itäisten lähimmäisten hölöttävän jatkuvasti.)