Kirkon historiassa ehtoollisen vastaanottamisen tärkeyteen ja frekvenssiin on suhtauduttu hyvinkin eri tavoin. Itse olen pitänyt ehtoollisen saamista erittäin tärkeänä ja merkittävänä. Joinakin kausina olen käynyt ehtoollisella lähes päivittäin, toisinaan pari kolme kertaa kuussa, ja muulloin jotain siltä väliltä. Ehtoollisen kieltäminen joltakulta kristityltä jonkin synnin takia on useissa kirkkohistorian vaiheissa ollut se kaikkein äärimmäisin kirkkokurin muoto.
Nyt korona-aikana tietääkseni kaikki suuret kirkkokunnat monissa maissa ovat lopettaneet ehtoollisen jakamisen kaikille seurakuntalaisilleen monien kuukausien ajaksi. Minusta tämä on aivan käsittämätöntä. Voisin ymmärtää ehtoollisen jakamisen lopettamisen käytännön syistä aivan lyhyeksi aikaa niillä alueilla, joissa on niin totaalinen lockdown, että ihmiset eivät saa edes liikkua kaduilla. Mutta nyt, kun esimerkiksi Suomessa ihmiset voivat vapaasti käydä ravintoloissa syömässä ja juomassa, kaupoissa ostoksilla, bussilla asioilla, ja myös monilla kuntosaleilla, työpaikoilla, jne., niin ehtoollisen vietto voitaisiin aivan hyvin järjestää paljon tätä pienemmällä altistumisen riskillä, jos vain tahtoa käytännön järjestelyihin olisi. Kertoo jotain kirkkojen prioriteeteista, että ollaan tällä tavalla valmiit lopettamaan ehtoollisen jakaminen seurakuntalaisille, jopa ilman mitään keskustelua asiasta.
Itselläni on sattumoisin muutenkin raskaat ajat, ja tämä ehtoollisen jakamisen lopettaminen on kyllä vain lisännyt tuskaa.