Ehtoollisen vastaanottamisen tapa

Liberaalit!

(Siis verrattuna evluttiin, jossa ehtoolliselle polvistuvat kaikki kynnelle kykenevät. Seisten vastaanotettava jonotusehtoollinen on käytäntönä yleensä vain pakon edessä. Se on hätäinen ja pinnallinen tapahtuma, jossa ei ehdi lainkaan kunnolla keskittyä siihen, mitä on tapahtumassa.)

4 tykkäystä

Anteeksi kuinka? Mitä muuta siinä jonossa seistessä mietitään kuin Kristuksen ruumista ja verta, jota on ottamassa vastaan?

Se on vanha tapa. Vanhempi kuin polvistuminen.

2 tykkäystä

No minähän toivoisin, että kaikki ottaisivat ehtoollisen vastaan polvillaan ja kielelle. Olen kuitenkin sen verran liberaali, että jos polvistumismahdollisuutta ei tarjota, niin tyydyn itse vastaanottamaan hostian seisten, mutta kielelle kuitenkin.

Mutta tuohon Anskuttimen viestiin viitaten, niin kyllä siinä kuitenkin ollaan polvistuttu jo melko kauan. Se ainoastaan vastaanotetaan seisten. Luterilaisessa kirkossa taas ei taideta paljon muualla polvistella kuin juuri ehtoollista vastaanotettaessa.

On. Odotahan niin googletan tähän jonkin asiantuntevan referenssin.

No ei se keskittyminen kaikilla ole yhtä helppoa. Jonossa seistessä ja kävellessä pitää kuitenkin olla tietoinen ympäristöstään, liikkua samalla nopeudella muiden kanssa jne. Eikä seisomaehtoollisella edes kannata uppoutua tilanteeseen liian intensiivisesti, ettei mene jalat alta pelkästä reaalipreesensin ihmeellisyydestä :slight_smile: Tai ainakaan laittaa silmiä kiinni. Mutta kun polvistuu alttarikaiteelle, ei tarvitse huomioida juurikaan, mitä ympärillä tapahtuu. Tykkään eniten pöytä kerrallaan jakamisesta, koska siinä on ennen ja jälkeen ehtoollisen vastaanottamisen aikaa eikä ole kiire pois. Jatkuva pöytäkin on hieman hätäinen joskus, mutta menettelee. Ehkä mää oon vaan outo…

3 tykkäystä

Niin, meillä on tapana mennä vauhdikkaasti omalle paikalle ja polvistua sinne palvomaan vasta nautittua sakramentaalista Kristusta. Aikaa tähän on näin ollen yleensä vielä enemmän.

1 tykkäys

Tästä samaa mieltä. Minulle on tärkeää alttarille polvistuminen ja hetken hiljentyminen siinä ehtoollisen saatuaan ja sitten nousta rauhassa ja tehdä ristinmerkki.

Viime sunnuntain messu oli pettymys kun kirkon etuosa alttarikaiteineen oli remontissa. Ja virastotyylisesti jonotettiin ehtoollista kahdelle jakopisteelle…

1 tykkäys

No osittain olen samaa mieltä. Kuten kirjoitin, minä suosisin tapaa, jossa jokainen polvistuisi ehtoollista vastaanottaessaan. (Siinä olisi hartaudellisen ulottuvuuden lisäksi se, että kun oltaisiin polvistuttu ja kielelle hostia annettaisiin, leuan alla oleva pateeni koppaisi mahdolliset putoavat muruset. Toki tämä ei ole niinkään sidottu juuri polvistumiseen. Lähinnä siihen, pitäisikö papin jakaa ehtoollinen aina kielelle.)

Mutta katolisessa messussa on polvistuttu jo pitkät pätkät ennen ehtoollisen vastaanottamista ja polvistutaan myös jälkeen. Kyllä siinä ehtii ja saa hiljentyä ja mietiskellä eukaristian salaisuutta.

Kielikommuunio ja polvistuminen todellakin liittyvät toisiinsa, sillä lännen kirkossa nämä käytännöt alkoivat yleistyä yhtä aikaa joskus ensimmäisen vuosituhannen lopussa. 900-luvulle saakka oli tapana ottaa hostia käteen ja seisten. Lähteeni kertoo, että polvistuminen kommuunion vastaanottamisen hetkellä omaksuttiin lähinnä siksi, että se helpotti papin työtä; epäilemättä hostia onkin helpompi asettaa kielelle, kun vastaanottaja on polvillaan. Koska kommuunio vielä tuolloin (ja muutama vuosisata siitä eteenpäinkin) myös jaettiin molemmissa muodoissa, niin tuo vuosituhannen takainen eukaristinen käytäntö muistutti enemmän novus ordon kuin tridentinumin meininkiä. (Tämä ei tietenkään ei ole mikään erityinen syy fanittaa novus ordoa ja dissata tridentinumia, sillä ei minkään käytännön kohdalla pelkkä pitkä ikä ole mikään argumentti; jos olisi, niin silloinhan pitäisi omaksua ensimmäisen kristillisen vuosisadan agape-ateriat ja moni muu aikansa elänyt käytäntö. Kommuunio polvillaan, yhdessä muodossa ja kielelle on OK.)

(Lähde: Histoire de l’Église, Encylopédie de la foi, Clovis 2011.)

1 tykkäys

Joo, ja mielestäni omakin viestini sisälsi tämän ajatuksen (koska ne nyt oli tuossa ympätty yhteen). Eli historiallisesti ja käytännössä kielikommuunio ja polvistuminen liittyvät yhteen. Mutta tämän argumenttini kannalta, eli mahdollisesti putoilevien murusten kanssa ei ole merkitystä onko polvillaan vai seisoo. Tärkeintä on, että hostia kielelle lyödään ja jotain on alla.

Hyvin kirjoitat @Anskutin. Näin näen itsekin asian. Lisäksi mulle on käynyt yhä tärkeämmäksi, että siinä alttarikaitella polvistuttaessa ollaan yhdessä ja yhteydessä ihan konkreettisesti toisiin seurakuntalaisiin saman pöydän ääressä.

4 tykkäystä