Ehtoollispaasto


#1

Kun liturgia on illalla, ehtoollispaasto on huomattavasti vaikeampi, kun ei saa kuuteen tuntiin ennen palveluksen alkua syödä tai juoda mitään. Mitä aikaisemmin aamulla liturgia alkaa, sitä helpompi on ehtoollispaasto, kun sen voi viettää nukkumalla.


Lähetyshiippakunnan kuulumisia
#2

Se varmaan riippuuu henkilöstä. Jos syön yhdeltätoista hyvän lounaan, niin kyllä iltaan asti selviää hyvin ilman kummoista nälkäkiukkua. Aamulla taas ajoittain kuolee nälkään.


#3

Ei minua syömättömyys haittaa vaan juomattomuus (veden).


#4

Minua ei juomattomuus niinkään haittaa. Olen normaalistikin melko huono juoja, joten paasto menee tältä osin huomaamatta. Nälkä sen sijaan yllättää.


#5

Mihinkä tämä kuuden tunnin ehtoollispaasto perustuu? Meille luterilaisille riittää, että ehtoolisen vietto erotetaan muusta syömisestä ja juomisesta. Messun etkoilla voidaan tarjota ruokaa samoin kuin jatkoillakin. Ehtoollisen aikana ei napostella mitään eikä huikkailla vesipullosta, joka asia rippikoululaisille opettakoot.


#6

Saako tämän ehtoollispaastorönsyn siirtää, vai onko joku syy sille, että se on täällä?


#7

Whaaattt…mikä ehtoollispaasto? T luterilainen


#8

Kyllä ehtoollispaasto on ollut ennen vanhaan luterilaisillakin käytössä ainakin meillä Suomessa. Sanoohan suomalainen sananlasku: ei ehtoollispyhänä einettä syödä. Eine = aamiainen.


#9

Luther opettaa, että paasto ennen ehtoollista on hyvä asia. Ks. Vähä-katekismus.


#10

Luterilaisuuden suhde ehtoollispaastoon on hiukan kummallinen. Luin jo lapsena katekismuksesta, että alttarin sakramenttia vastaanotettaessa “paastoaminen ja ruumiillinen valmistus on kyllä hyvä ulkonainen tapa” (vaikka usko onkin sitä tärkeämpi). Moneen vuosikymmeneen en muista missään nähneeni enkä kuulleeni mitään opetusta siitä, mitä tämä “paastoaminen” tarkoittaa, enkä itsekään osannut kysyä. Nyky-Suomen luterilaiset tuntuvat lukevan katekismusta ikään kuin siitä jäisi aina muutama sana näkemättä.


#11

Tämä on kyllä minusta totta. Itse omaksuin käyttööni sen käytännön, mikä on katolisessa kirkossa: tunti ennen kommuuniota. Tosin tuolloin virheellisesti luulin, että se on tunti ennen messua - nyt tiedän olleeni väärässä, mutta siitä huolimatta pyrin lopettamaan kaiken syömisen jo tuntia ennen messun alkua. Ja teen tämän tietoisena siitä, että kyse on henkilökohtaisesta harjoituksesta eikä kaikilta vaadittavasta asiasta. Vierastan kuitenkin sitä, jos messua ennen on jonkinlaisia ruokakekkereitä tai muuta vastaavaa.

Huomaan, että minusta tuntuu hyvin erilaiselta messussa, jos olen siellä buffetista tulleena, muuten juuri syöneenä tai niin, että maha ei ole enää aivan täysi.


#12

Universaali tapa valmistautua ehtoolliseen ehtoollispaaston, valmistavien rukousten ja syntiensä tunnustamisen kautta oli minulle täysin tuntematon asia ollessani vielä luterilainen. Juuri tällaisissa asioissa alkoi tuntua, että luterilaisuus ei edistä kristinuskon tuntemisessa vaan pikemminkin estää oppimasta kristinuskon täyttä tuntemista.

Miten on mahdollista, että voi olla vuosikausia aktiivisesti uskoa harjoittava ihminen ilman, että koskaan missään kukaan opettaa ehtoollispaaston kuuluvan itsestäänselvästi kaikkien kristittyjen elämään? Mielestäni luterilaisuus epäonnistuu tällaisissa asioissa opettamisessa perinpohjaisesti. Jopa vuosikymmeniä säännöllisesti luterilaiseen seurakuntaelämään osallistuneet ja luterilaisen rippikoulun ja koulun uskonnon opetuksen läpikäyneet ihmiset eivät ole koskaan asiasta kuulleetkaan, vaikka se on aiemmin kuulunut itsestäänselvästi myös luterilaiseen opetukseen, niin kuin edellä todettiin. Jos tällaiset perusasiat ovat ihmisille tuntemattomia, niin silloin ev.-lut. yhteisö saa kyllä syyttää vain itseään.

Mitä tulee ehtoollispaaston kestoon, niin käytännössähän se on n. puoli vuorokautta: jos liturgia alkaa aamulla kymmeneltä, niin ehtoollisen nauttiminen ajoittuu n. klo 11.20:een. Harva ihminen mussuttaa ruokaa enää kymppiuutisten jälkeen illalla tai hetkeä ennen vuorokauden vaihtumista, joten käytännössä ehtoollispaaston pituudeksi tulee ennemmin n. 12 kuin esim. vain kuusi tuntia.

Jos osallistuu ehtoolliselle, niin aamulla ei tule juoda vettä edes hampaiden pesun yhteydessä. Jos kuitenkin tulisi vahingossa nielaisseeksi kulauksen vettä hampaiden pesun yhteydessä, niin ei se estä osallistumista. Tästäkin on näet säädetty kanoni jo toistatuhatta vuotta sitten. Ihmiset miettivät jo silloin tämänkaltaisia kysymyksiä. Ehtoollispaasto kuului itsestäänselvästi asiaan jo jakautumattoman kirkon aikaan. Jos tämä tulee luterilaiselle yllätyksenä, niin silloin hänen kannattaisi miettiä sitä, että miksi hän kuulee asiasta vasta nyt.


#13

Tuhansia vuosia vanhaan kristilliseen perinteeseen. Kun liturgia (ehtoollisjumalanpalvelus) on aamulla, ehtoollispaasto alkaa keskiyöllä, ja kun liturgia on illalla, esim. suuressa paastossa ennenpyhitettyjen lahjain liturgia, ehtoollispaasto alkaa kuusi tuntia ennen sen palveluksen alkua (siis ei kuusi tuntia ennen ehtoollista). Ehtoollispaaston aikana ei syödä eikä juoda mitään.

Kun minä olin luterilainen, minä saatoin vaikkapa vasta messussa ehtoollista jaettaessa päättää, menenkö ehtoolliselle vai en. Siihen ei mitenkään valmistauduttu, en aktiivisena luterilaisenakaan koskaan kuullut mitään siitä, että siihen pitäisi mitenkään valmistautua. Minusta on hienoa, että ortodoksisessa kirkossa ehtoolliseen valmistaudutaan lukemalla rukouksia ja paastoamalla. Ehtoollisen valmistautumisrukouksien lukeminen kestää noin 50 minuuttia, jos lukee ne kaikki (ääneen), mutta se lienee yksilöllistä riippuen kunkin ihmisen voimista ja rippi-isän vaatimuksista. Ihanteellista olisi myös käydä vigiliassa edellisenä iltana (sekin kestää puolestatoista kolmeen tuntiin), mutta kaikkialla niitä ei voida toimittaa.


#14

Luther kirjoittaa tästä asiasta Vähässä Katekismuksessa:

“Paastoaminen ja ruumiillinen valmistautuminen ovat kyllä hyvää ulkonaista kurinalaisuutta, mutta todella kelvollinen ja hyvin valmistautunut on se, joka uskoo nämä sanat: ’teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi’. Kelvoton ja valmistautumaton on taas se, joka ei näitä sanoja usko ja joka epäilee niitä, sillä sana ’teidän edestänne’ ei vaadi muuta kuin uskovaa sydäntä.”

Joten aamupuuronsa saanee luterilaista uskoa tunnustava kristitty syödä ja aamukahvinsa juoda ennen messuun menoa, jos niin haluaa. Ja miksi ei haluaisi, koska aamiainen on päivän tärkein ateria. :slight_smile:


#15

Oma kokemukseni on, että on helpompi keskittyä messuun, jos ei ole syönyt aamiaista.


#16

Erityisesti ehtoollinen korostuu (muok.: itselläni).


#17

Jossain määrin, mutta ei paljon. Koen itse kuitenkin, että tällainen ehtoollispaasto vaikuttaa koko siihen tapaan, jolla ollaan läsnä. Mutta minulle kehotuntemus on aina ollut tärkeä.