Ekumenian kommervenkit

Luther kirjoitti paljon poleemiseen tyyliin, se on totta. Itse näen erittäin siunauksellisena asiana sen, että viimeisen vuosisadan aikana on kyetty löytämään uudenlainen kunnioittava suhtautuminen toisiimme, vaikka mellä täällä omassa hiekkalaatikossammekin se ei aina tunnu onnistuvan.

Tämä oli aikoinaan omakin kokemukseni, kun luterilaisena aloin miettimään ns. vanhoja kirkkoja. Yliopistossa akateemisesti saatettiin kirjoittaa vaikka kuinka korkeakirkollisesti asioista, mutta käytännössä seurakunnissa liturgisessa elämässä se ei näkynyt mielestäni mitenkään. Kun käytännössä uskoin ja ajattelin esim pyhien yhteydestä jossain määrin katolilaisella/ortodoksisella tavalla, niin dogmaattisessa mielessä patristisemmin orientoitunut luterilainen pastori saattoi hyvikin sanoa että hänkin ajattelee niin, mutta käytännössä se ei näkynyt liturgiassa mitenkään.

2 tykkäystä

Samanlaisia kokemuksia minullakin.

Vastaavasti tänään liturgiassa kiinnitin huomiota pikkupoikaan, joka oli toisena ponomarina. Hänellä oli tietysti pienelle pojalle sopiva stikari - ja se sai minut muistelemaan sitä, miten yli kymmenen vuotta sitten näin Ateenassa museossa pieniä, ponomaripoikien käyttämiä liturgisia vaatteita, jotka olivat 800 - 1000 -luvuilta.

Samat traditiot jatkuvat ort. kirkossa vielä nykyäänkin. Eikä se ole mitään abstraktia, teoreettista yhteyttä tai jatkuvuutta, vaan konkreettista jokapäiväistä todellisuutta kirkossamme. Lapsiponomarin stikari on samanlainen, olipa se yli 1000 vuotta vanha tai nykyään käytössä oleva. Nämä ovat yksittäisiä asioita, mutta silti niillä on vastaansanomatonta todistusvoimaa - juuri sellaista, joka uusilta puljuilta puuttuu ja jota ne joutuvat paikkaamaan teoreettisilla himmeleillä siitä, miten “kyllä meilläkin huomioidaan kirkkoisien opetukset”.

Tuota noin. Eikös tämä lännen kirkon käyttämä jumalanpalvelusasu ole myös historialtaan melko pitkä? Pienin variaatioin toki eri traditioissa, mutta perusidea on ollut tosi pitkään sama. Osa protestanttisista kirkoista käyttää myös samaa liturgista asutyyppiä, kuten luterilaiset ja anglikaanit.

Riippuu vähän lännestä. Tridentiinisellä messuilla on pitkä historia, Tuomasmessulla ei. Toki monilla elementeillä on pitkä historia, mutta messu ei ole palapeli, vaan kokonaisuus.

Lainataanpa tämä tänne, koska tällä on ekumeenisia ulottuvuuksia. En lainauksella halua tässä kohden esittää, että lainattu näkemys on huono, väärä tai ei-luterilainen. Haluan esittää, että se on erilainen kuin kat/ort-akselilla, mutta ei ymmärtääkseni mitenkään epätavallinen evl.fissä.

1 tykkäys

Ruotsissa tämä pyritty korjaamaan kanssa koulutus kaikki työntekijät. Se pakko käydä kaikkien, enne nimi oli pastoralinstitutet, nyt utbildningsinstitutet: Välkommen till Svenska kyrkans utbildningsinstitut . Esim. papit käyvät läpi yksityiskohdat mitä kirkko tahto liturgiat ja muut. Ehkä Suomessa tämä puuttu?

En tiedä evlut kirkon pappiskoulutuksesta käytännössä juuri mitään. Mutta tarkoitin, että ylipäänsä en nähnyt saumattomuutta teologian ja liturgian välillä, ja tämä piti paikkansa sekä yliopiston viroissa olevien että vakituisesti evlut kirkon papin virassa olevien kohdalla. Eli siis saattoi olla periaatteessa vaikka kuinka korkeakirkollisia näkemyksiä asioista, mutta liturgiassa se ei näkynyt juuri mitenkään. Siksi minun oli lopulta pakko lähteä pois evlut kirkosta.

Yksittäisiä pappeja on tainnut vuosien saatossa olla siellä täällä, jotka seurakunnassaan ovat elvyttäneet wanhoja katolisia menoja, mm. tuhkakeskiviikon liturgian.

Minulle jäi vähän samanlainen fiilis. Ensin luki luterilaisten ja katolilaisten kirjoittamista kirjoista, millainen liturgian tulisi olla. Ja sitten meni luterilaisiin ja katolisiin kirkkoihin katsomaan, miten sitä ei sovelleta käytäntöön ja ortodoksiseen kirkkoon katsomaan, miten sitä sovelletaan käytäntöön.

Minulla tuli ehtoollisen suhteen hieman samanlainen fiilis aikoinaan. Kun sain tietää, että jakautumattoman kirkon aikaiset kanonit (ainakin Trullon 32. sääntö) määräävät yksiselitteisesti, että ehtoollisviiniin pitää sekoittaa vettä (“lämpimyys”) ja että ilman sitä se ei ole oikea ehtoollinen, niin minulle tuli täysi varmuus siitä, että ev.-lut. ehtoollinen ei ole oikea ehtoollinen - vaikka ei edes puhuttaisi oikeasta pappeudesta tai opin täyteydestä, vaan ihan vain siitä, mitä tarjotaan.

Em. kanonissa sanotaan lopuksi:

"Jos siis joku piispa tai presbyteri ei toimi apostolien antaman järjestyksen mukaan ja, sekottamatta vettä viiniin, tuo esille tahrattoman uhrin, erotettakoon hänet virastaan syystä, että hän epätäydellisesti julistaa sakramenttia ja muuntaa perinnäistapaa."

Tuo ei siis ole mitään ortodoksien omaa keksintöä, vaan koko kristikuntaa sitovaa jakautumattoman kirkon opetusta.

Trullo ei kyllä sitä ole.

2 tykkäystä

Onko sama tapa myös katolisessa kirkossa?

Veden lisääminen on tapana katolisessa kirkossa. Koska meillä on tämä köyhä kopio, matkalaukkumalli, Hagia Sofian keisarillisesta liturgiasta, meillä ei vaadita veden lämmittämistä, mutta yhtä kaikki vesi sekoittuu viiniin Pyhän Hengen merkiksi ja pappi rukoilee samalla salaisesti, niin kuin tapoihin kuuluu.

1 tykkäys

Minusta on vähän liian kärjistävää sanoa ettei länsi noudata liturgisia ohjeita. Nykyinen läntinen messu ei olennaisilta osiltaan poikkea ortodoksienkin hyväksymästä pyhän Gregoriuksen liturgiasta.

Monella tapaa yksinkertaistettu versio läntinen versio on, mutta on muistettava että sitä on vietetty barbaarien asuttamilla mailla, joskus erittäin hankalissakin oloissa, eikä keisarillisessa prameudessa.

Lännen liturgian yksinkertaisyys ja jopa hienoinen köyhyys tekee sen että ainakin itse olen saanut paljon kristillisen uskon ymmärrystä tutustumalla ja osallistumalla itäisiin liturgioihin.
Olen ollut aina kiinnostunut liturgian muodoista ja minusta jakamattoman kirkon aikaiset liturgiat ovat ehtymätön rikkaus Jumalan tuntemiseen kasvamisessa.

1 tykkäys

Ja itäistä riittiä on vietetty kommunistien ja muslimien vuosikymmenten ja -satojen vainoissa.

Miten määritellään olennaiset osat? Miksi jokin osa on epäolennainen?

Ei roomalaisessa riituksessa ole mitään vikaa. Siksi sitä ei ole tarpeen yksinkertaistaa, karsia, uskonpuhdistaa tai nykyaikaistaa. Messua ei pidä kehittää, vaan toimittaa. Sellaisena kuin isät ovat sen toimittaneet.

Epäolennaisia Novus Ordon osia ovat mielestäni virret/populaarit laulut. Vanhat gradualet voisivat tulla takaisin, mutta eivät laulut minusta messua pilaa, siksi sanon niitä epäolennaisiksi osiksi.

Samoin pidän eoäolennaisena asiana eroja muistopäivien ajankohdissa, ja siinä miten ne näkyvät messun kulussa. Tällaisia eroja on aina ollut eri maantieteellisten paikkojen välillä.

Minusta tridentiinisen messun oikaiseminen Novus Ordoksi pikemminkin palauttaa pyhän Gregoriuksen aikaista messun henkeä kuin vähentää sitä, joten siltä osin suunta on mielestäni oikea. Perus-Novus Ordo-messu ilman mitään moderneja paikallisia lisäyksiä, ja asiaankuuluvat osat laulettuna (jolloin ns. virsi laulu jää minimiin) on todella lähellä Pyhän Gregoriuksen messua.

1 tykkäys

Pitäisikö ottaa itsekin käyttöön tämä verbi?

Ymmärrän tämä ja se on valitettava että joskus näin käy. Suomessa tämä pitäisi bättrata ehkä. Ruotsissa messut ovat keskimäärin samansuuntaisemmat ja korkeakirkollisemmat ehkä? @Hieronymos kunnioitan näkemyksesi. Jos tarkastelemme Ruotsin (Finland inkl.) kirkon historiaa, näemme atta liturgia ja teologia tänään ontuvat. Toisaalta suunta kohti parempaa on tullut. Tai mitä minä tietää. Olen vain vapaaehtoinen i SvK.

Kerran olin mukana meillä ollut bulgarialainen ortodoksi liturgia. Varmasti käsikirja rukoukset seurattiin mer eller mindre mutta jopa SvK jäsenenä näki että ei kaikki mennyt kuin Strömsössä (tämä on ihana uusi sanonta, joka opin!). Se oli ankea kokemus, kaukana se kauneus esim. H-forsin Uspenskista.

Toisaalta Ruotsin kirkon uudessa käsikirjassa on sellaista kaikkea, mikä ei menisi Suomessa koskaan läpi. Meillä ollaan pitäydytty paljolti vanhaan aineistoon graduaalirukouksissa ja muissakin, missä ruotsissa on lähdetty inklusiiviselle tielle. Meillä ei ole pelätty sanoa “Herra”, “Kuningas” tai “Isä”.

Muotojen ylläpitäminen ilman sisältöä on travestiaa, ja siihen viittaavaa on meilläkin. Hyvä muoto vaatii oikean opin, jotta se olisi mitenkään perusteltavissa.n