Epikleesi luterilaisessa liturgiassa

Rukous
1

Suomen evankelis-luterilaisen kirkkosanaston mukaan epikleesillä tarkoitetaan:

… erityisesti sitä messun ehtoollisrukouksen osaa, jossa Pyhää Henkeä anotaan seurakuntalaisten päälle. Monien kirkkojen perinteissä epikleesi kohdistuu myös ehtoollisaineisiin.

Epikleesi on (ainakin allekirjoittaneelle) erityisesti tuttu katolisesta liturgiasta, mutta valitettavasti edes The General Instruction of the Roman Missal (GIRM) ei avaa sen sisältöä tarkemmin. GIRM totea:

Epiclesis: In which, by means of particular invocations, the Church implores the power of the Holy Spirit that the gifts offered by human hands be consecrated, that is, become Christ’s Body and Blood, and that the spotless Victim to be received in Communion be for the salvation of those who will partake of it.

Mikä siis on rukouksen epikleesiosan sisältö, mitkä ovat sen sanat? Esimerkiksi, prefaatiorukous alkaa sanoilla:

Totisesti on oikein ja arvollista, että me kiitämme sinua aina ja kaikkialla_…_

Miten menee siis epikleesirukous? Edes Jumalanpalveluksen opas (2009) ei juuri hullua hurskaammaksi tee:

Rukous ja asetussanat

Rukouksessa, jonka keskuksen muodostavat asetussanat, seurakunta kiittää kolmiyhteistä Jumalaa muistamalla ensin hänen pelastustekojaan: luomista, profeettojen lähettämistä, Kristuksen syntymistä, kärsimistä, kuolemaa ja riemullista ylösnousemusta sekä uuden taivaan ja maan luomista (anamneesi). Asetussanoissa seurakunta kuulee Kristuksen omat sanat, jotka tekevät ehtoollisesta sakramentin.
Rukouksen epikleesiosassa muistaminen kääntyy pyytämiseksi (epikleesi): seurakunta rukoilee, että Isä lähettäisi meille Pyhän Henkensä, jotta ottaisimme ehtoollisen vastaan uskoen, nauttisimme sen oikein ja saisimme siitä voimaa elää keskinäisessä rakkaudessa. Tällainen usko ja kiitos ovat Pyhän Hengen työtä ihmisessä. Rukous päättyy ylistykseen (doksologia), jonka sanamuodon taustalla ovat apostoli Paavalin sanat: ”Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti, aamen.” (Room. 11:36.)
Rukousten pelastushistoriallinen ”juoni” ja kolminaisuusopillinen rakenne vastaavat vanhakirkollisia uskontunnustuksia ja ehtoollisrukouksia.

Tämä on ensimmäinen postaukseni foorumilla, ja toivottavasti saadaan tästä hyvä keskustelu aikaan :slight_smile: Kiitos jo etukäteen!

2 tykkäystä
2

Kirkolla on hyväksyttyjä ja normatiivisia eukaristisia rukouksia yhteensä (laskentatavoista riippuen) 4-7 kappaletta, laskentatavasta riippuen. Näitä ovat eukaristiset rukoukset 1-4, jotka on annettu messussa käytettäväksi, viikkomessun eukaristinen rukous, joka on sama kuin messun 2. rukous (paitsi että siitä voi ottaa prefaation ja Pyhä-hymnin pois), perhemessun eukaristinen rukous ja lisäksi meillä on sairaan luona vietettävälle ehtoolliselle oma rukouksensa.

Jokaisessa eukaristisessa rukouksessa on ns. kommuunioepikleesi, jossa rukoillaan Pyhän Hengen tulemista seurakunnan päälle. Lisäksi 3. eukaristisessa rukouksessa on niin sanottu elementtiepikleesi. Eukaristisia rukouksia tutkivan Sari Wagnerin mukaan elementtiepikleesi on muuten puhtaan suomalainen keksintö; muualla vastaavaa nimitetään konsekraatioepikleesiksi. Kyseessä on siis rukous, jossa sisällöllisesti Pyhää Henkeä pyydetään muuttamaan aineet Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Meillä käytössä olevassa elementtiepikleesissä on kuitenkin vältetty sanomasta ääneen sitä, että sen kautta tapahtuisi jonkinlainen konsekraatio tai muuttuminen. Wagnerin väitöskirja syntynee parin vuoden sisällä, jonka jälkeen siitä löytyy lisää tästä aiheesta.

Olen kerännyt nämä kaikki rukoukset alle.

Rukoukset ovat kaikki siis eukaristisen rukouksen osia. Kaikki eukaristiset rukoukset olen koonnut tiedostoon, jonka löydät tästä keskusteluketjusta.

ELEMENTTIEPIKLEESI 3. euk. rukouksessa:
Me rukoilemme sinua:
Lähetä Pyhä Henkesi ja siunaa nämä lahjat, leipä ja viini,
joiden kautta tulemme osallisiksi Kristuksen ruumiista ja verestä,
kun vietämme pyhää ehtoollista niin kuin hän itse on meitä käskenyt.

KOMMUUNIOEPIKLEESIT
1. rukouksen kommuunioepikleesi
Lähetä Pyhä Henkesi siunaamaan meitä, että ottaisimme uskossa vastaan Poikasi ruumiin ja veren. Yhdistä meidät häneen ja toisiimme. Auta meitä antamaan itsemme eläväksi uhriksi Kristuksessa, sinulle kiitokseksi ja kunniaksi.

2. rukouksessa:
Lähetä Pyhä Henkesi, että ottaisimme uskossa vastaan Kristuksen ruumiin ja veren. Auta kansaasi valvomaan, rukoilemaan ja pysymään uskossa ja rakkaudessa, kunnes Jeesus Kristus, suuri esirukoilijamme, saapuu kunniassaan.

3. rukouksessa
Anna meille Pyhä Henkesi,
että ottaisimme uskossa vastaan ehtoollisen lahjan.
Tee meistä yksi ruumis Kristuksessa
ja johdata meidät rakkauden tekoihin,
sinulle kiitokseksi ja kunniaksi.

4. rukouksessa
Me rukoilemme sinua:
Lähetä Pyhä Henkesi,
niin että luotamme lupaukseen syntien anteeksiantamisesta
ja otamme uskossa vastaan Poikasi ruumiin ja veren pelastukseksemme,
kunnes kerran saamme kohdata hänet valtakunnassasi.

Perhemessun euk. ruk.
Taivaallinen Isä. Me iloitsemme kaikesta siitä, mitä Jeesus on tehnyt meidän puolestamme. Anna meille Pyhä Henkesi, niin että uskoen otamme vastaan Jeesuksen ehtoollisessa.

Ehtoollisessa sairaan luona
Siunaa meitä Pyhällä Hengelläsi. Suo meidän kaikkien kerran ylistää sinua taivaallisessa valtakunnassasi.

Epikleesien sijainti eukaristisessa rukouksessa
Prefaatio ja pyhä-hymni voivat jäädä pois mm. viikkomessussa.

  1. Johdantodialogi
  2. Prefaatio
  3. Pyhä-hymni
  4. Postsanctus, joka on sisällöltään Jumalan luomistyötä ja Kristusta muisteleva
  5. Epikleesi, jossa rukoillaan Hengen siunaavaa voimaa leivän ja viinin yli
  6. Ehtoollisnarraatio eli asetussanojen lukeminen
  7. Anamneesi, joka sisällöltään muistelee Kristuksen sovitustyötä ja sen ilmenemistä ehtoollisessa
  8. (Akklamaatio, jossa seurakunta vastaa Kristuksen muistelemiseen huudahtaen: Me julistamme hänen kuolemaansa. Me todistamme hänen ylösnousemustaan. Me odotamme hänen tulemistaan kunniassa.)
  9. Epikleesi, jossa pyydetään Pyhän Hengen tulemista niihin, jotka ottavat vastaan ehtoollisen, jotta he ottaisivat sen vastaan uskossa, ja jotta he rakentuisivat sen kautta yhdeksi ruumiiksi ja eläväksi uhriksi Jumalalle
  10. Loppuylistys
2 tykkäystä
3

Olivat niin vieraita sanamuotoja, että tulkitsen “Kirkon” tarkoittavan evl.fi-mallista?

1 tykkäys
4

Hei @Silvanus ! Kiitos kattavasta ja rivakasta vastauksestasi! Se auttoi paitsi hahmottamaan liturgista asetelmaa, myös itse kysymystä. Eli, jos ajatellaan seuraavia eukaristisen liturgian (eng. The Liturgy of the Eucharist) kohtia, kuten:

  1. Ehtoollisrukous (eng. Eucharistic prayer)
    1.1. Prefaatio
    1.2. Pyhä (eng. Holy, holy …)
    1.3. Rukous ja asetussanat, (eng. The Institution Narrative)

niin katolisessa liturgiassa epikleesi näyttää viittaavan juuri tuohon viimeiseen kohtaan — Rukous ja asetussanat — eikö vain? Edelleen, katolisessa litugiassa Rukous ja asetussanat viitannee seuraaviin kohtiin (seuraavassa järjestyksessä):

  1. Epikleesi
  2. Ehtoollisnarraatio (eng. the Institution Narrative)

Oletko tunnustukseltasi muuten kenties katolinen? :stuck_out_tongue:

5

Kysymystä eukaristisesta rukouksesta läntisten kirkkojen liturgian uudistuksista on käsitelty kirjassa: Heikki Kotila, Eukaristinen rukous. Vanhakirkollinen aineisto lännen kirkkojen uusissa ehtoollisrukouksissa. STKSJ 202, Helsinki 1996. Muistaakseni siinä vertailtiin katolisen kirkon novus ordon, Suomen ev.-lut. kirkon ja olisiko ollut Ruotsin kirkon ja ELCA:n uusia käsikirjoja.

1 tykkäys
6

Minulle jäi vähän epäselväksi, miksi viittaat englanninkieliseen termistöön. Minä olen siis puhunut suomenkielisistä rukouksista. Luterilainen messukaava sisältää seuraavat väliotsikot (ks. lähde):

20. Ehtoollisrukous
Vuorolaulu
Prefaatio
- prefaation alku
- prefaation päätös
Pyhä
Rukous ja asetussanat

Näistä viimeinen otsikko, Rukous ja asetussanat, sisältää eukaristisen rukouksen laajimman tekstin, johon asetussanat on upotettu. Tässä tosiaan puhutaan ns. postsanctus (Pyhä-hymnin jälkeen tuleva) rukouksena. Rukous rakentuu yleensä siten, että asetussanat ovat rukouksen sisällä (t.s. eivät alussa eivätkä lopussa, vaan keskellä). Tämä viimeinen otsikko, Rukous ja asetussanat, sisältää siis aina myös epikleesin. Se oikeastaan sisältää aiemmassa viestissä mainitsemani kohdat 4-10 (postsanctuksesta loppuylistykseen).

Katolisessa messussa väliotsikot on rakennettu toisin (ks. lähde). Juuri linkattu sivusto sisältää otsikon pelkästään eukaristisen rukouksen alussa, eikä rakenna väliotsikoita rukouksien osien sisään. Missale Romanum (ks. sivulta 469 eteenpäin) myöskin sisältää otsikkona ainoastaan otsikon “Ensimmäinen eukaristinen rukous” (jne.), eikä lainkaan muita. Sen sijaan Missale sisältää numeroidut kohdat rukouksesta; esimerkiksi, jos katsomme 2. euk. rukousta, se sisältää kohdassa 101. (s. 478) johdantodialogin, prefaation ja Pyhä-hymnin. Tämän jälkeen kohta 102 sisältää postsanctuksena Jumalan pyhyyden ylistämisen, ja kohta 103 sisältää epikleesin. Asetussanat ovat kohdassa 104 ja 105, mysterium fidei kohdassa 106 ja laajempi anamneesi, toinen epikleesi sekä muistelurukoukset kohdassa 107. Loppudoksologia on kohdassa 108.

Summa summarum: sekä luterilainen että katolinen käsitys eukaristisesta rukouksesta on se, että rukous, jota nimitämme eukaristiseksi rukoukseksi, alkaa johdantodialogista ja jatkuu loppuylistykseen. Tämä rukous sisältää eri osia, jotka kuuluvat eri liturgisille toimijoille (yleensä pappi-kansa-kaikki). Epikleesi puolestaan tarkoittaa eukaristisessa (ja muussakin) rukouksessa sellaista rukouksen osaa - joka kieliopillisesti usein muodostaa yhden (tai useampia) itsenäisiä virkkeitä - jossa pyydetään Pyhää Henkeä tekemään jotain.

En aivan saanut kiinni kysymyksestäsi, mutta toivottavasti tämä vastasi siihen.

1 tykkäys
7

Hei taas @Silvanus! Kiitos edelleen selvennyksestä, täytyy kyllä myöntää, että tuo jatkokysymykseni ei ollut kovinkaan selvä, eikä näin seuraavana iltana viestin kirjoittamisesta itsekään tahdo täysin saada langan päästä kiinni :sweat_smile:

Tuota linkkaamasi Kirkkokäsikirjan messu-osiota selaillessani tuli kupletin juoni hyvin selville: (1) Johdantodialogin, (2) Prefaation ja (3) Pyhä-hymnin jälkeen siirrytään liturgiassa kohtaan Rukous ja asetussanat, joka käsittää (4) Postsanctus, (5) Konsekraatioepikleesin, (6) Ehtoollisnarraation eli asetussanat, (7) Anamneesin, (8) Akklamaation, (9) Kommuunioepikleesin ja (10) Loppudoksologian.

Täytyy kuitenkin huomata, että (5) Konsekraatioepikleesi löytyy vain ja ainoastaan Kirkkokäsikirjan rukouksesta nro 3; rukoukset 1, 2 ja 4 eivät tätä sisällä vaan siirtyvät (4) Postsanctus suoraan (6) Ehtoollisnarraatioon eli asetussanoihin…

Itseltäni löytyy kotoa sellainen messuvihkonen, jossa Ehtoollisrukous (Prex Eucharistica) alkaa Sumsum Corda:lla (L: Herra olkoon teidän kanssanne, S: Niin myös sinun henkesi kanssa), josta siirrytään alakohtaan Prefaatio (Totisesti on oikein ja arvollista…), ja edelleen alakohtaan Pyhä (Sanctus). Viimeisenä alakohtana ennen siirtymistä kohtaan Isä meidän (Pater Noster) on juuri tuo Rukous ja asetussanat.

Itselleni on aina ollut tiedossa mihin tuo asetussanat viittaa (Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin…), mutta mihiin tarkalleen ottaen rukous viittaa, aina on ollut hieman hämärän peitossa. Nykyisen ymmärrykseni valossa se ei kuitenkaan viittaa yhteen yksittäiseen ruokouseen (esim. epikleesirukous, tai tarkemmin ilmaisten konsekraatioepikleesi), vaan (4) Postsanctus) ja (5) Konsekraatioepikleesi yhdessä. Tietysti, luterilaisessa liturgiassa konsekraatioepikleesi esiintyy ainoahtaan yhdessä Kirkkokäsikirjan tuntemista rukouksista, aivan kuten edellä jo mainittiin.

Joka tapauksessa, sydämellinen kiitos perustavanlaatuisesta vastauksestasi @Silvanus! Näiden tietojen siivittäminä voitokkaasti kohti tiistai-iltaa ja tulevaisuuden haasteita! :sunglasses:

8

Löytyi kirja, joka kuvastaa hyvin konsekraatioepikeesin ja komuunioepikleesin suhdetta Eukaristiseen rukoukseen: Laurence, J. D. (2012). The Sacrament of Eucharist. s. 162-163. Collegeville: Liturgical Press.

Ensin ote sivulta 163:

The first section of the eucharistic prayer unites the preface, Sanctus, consecratory epiclesis, words of institution, and memorial acclamation into a single, integrated whole: "Liturgical studies have demonstrated that the Eucharistic Prayer is, as a whole, a memorial; as a whole, consecratory; as a whole, a sacrificial event; as a whole, epicletic (a prayer namely for the coming of the Spirit and a prayer in the Spirit).

Sitten vielä sivulta 162:

Following the Sanctus, the priest stretches out his hands in prayer once again and continues: “You are indeed Holy, O Lord, the fount of all holiness [Jer 17:13]” (emphasis added). He then joins his hands over the offering, saying,

Make holy, therefore, these gifts, we pray,
by sending down your Spirit upon them like the dewfall [Num 11:9],
so that they may become for us
the Body and Blood of our Lord Jesus Christ.

This section of the prayer is commonly known the “consecratory epiclesis,” a calling upon (epi-kaleo) the Holy Spirit to sanctify the gifts. The fact that the original AT eucharistic prayer includes no similar appeal to the Holy Spirit prior to the Last Supper narrative calls for a brief explanation for its appearance in the present form of the prayer.

As we shall see, in addition to the “consecratory epiclesis,” a “communion epiclesis” follows the Last Supper narrative and asks that the Spirit sanctify participants through their sharing in the consecrated bread and chalice. Although scholars in the past have generally held that the double epiclesis derives from early Alexandrian liturgies, this is no longer certain.

1 tykkäys
9

Tämä kuuluisi ketjuun Omituisia huvittumisen aiheita.

Lihavointi minun.

10

Luitko loppuun asti: “Vanhakirkollinen aineisto lännen kirkkojen uusissa ehtoollisrukouksissa.” Siinä siis on vanhakirkollinen aineisto, joka on analysoitu, ja sen jälkeen uudet ehtoollisrukoukset, jotka on analysoitu vanhakirkollisten näkökulmasta.

11

Ei omituista huvittumista pidä pilata faktoilla.

1 tykkäys