Näin kaupassa ystävää, joka oli seurannut Espoon piispan vihkimisjumalanpalvelusta ja totesi piispan saarnasta, että ei ihan nappiin mennyt. Muistinvaraisesti hän kertoi piispan sanoneen, että me KAIKKI olemme samalla kertaa syntisiä ja vanhurskaita. Kaikki ovat kyllä syntisiä, mutta eivät kaikki ole vanhurskaita.
Koko puhetta kuulematta on tietty mahdoton sanoa, mutta mahdollista lie kuitenkin, että hän on tarkoittanut uskovien olevan samalla kertaa syntisiä ja vanhurskaita.
Areenastahan tuo kyllä löytyisi.
Ulkopuolisen sivuhuomio: En näe mitään erikoista kenttäpiispuudessa, kun kerran on olemassa myös Porvoon piispa.
Porvoon piispa on ihan oikea piispa, siis vihitty piispaksi ja hänellä on kaikki piispan valtuudet, kuten pappisvihkimys ja oma hiippakuntansa. Kenttäpiispaa ei ole vihitty piispaksi ja se on omituisuus. Hän on jonkinlainen puolipiispa eikä teologisesti piispa.
1 tykkäys
Kohdasta 35 voi alkaa kuuntelemaan ja siinä melko pian tulee kohta sanasta sanaan näin: “Meistä jokainen on samanaikaisesti syntinen ja vanhurskas, syyllinen ja armahdettu.”
Omituinen rinnastus. Mihin tuon perustat?
Niinpä kuuluu sanovan juu. Sanoo hän myös, että “on luotettava ja suostuttava siihen, että taivasten valtakuntaan kutsutaan kaikki”.
Raamatussa sanotaan “kaikki ovat kutsutut, harvat ovat valitut”.
No, tuossa 34min jälkeen maalaileekin kielikuvan erimielisten yhteisöistä, jotka ovat kuin Jeesuksen vertauksessa vehnä ja rikkaruoho samassa pellossa.
No, hiippakunnat ovat alueellisia. Paitsi Porvoon hpk on sittenkin kielellinen – satunnainen tamperelainen kirkon jäsen on siis luultavasti Tampereen hpk:n mutta ehkä kuitenkin Porvoon hpk:n jäsen. On tässä kohtuullinen analogia intti-hiippakuntaan.
Ulkopuoliselle isompi juttu on se, että kenttäpiispan nimittää joku muu kuin kirkko itse. Kuulostaa samalta kuin jos SAK:n valtuustossa istuisi yksi valtioneuvoston nimittämä edustaja.
Sekin on erikoista, että ev.-lut. kenttäpiispa on myös ortodoksisten sotilaspappien esimies. Minusta tuo on sopimaton käytäntö.
1 tykkäys
Tavallaan on ja toisaalta ei. Porvoon hiippakuntakin on alueellinen sikäli että se koostuu alueellisesti määritellyistä seurakunnista joihin kuulutaan kotipaikan perusteella. Porvoon hiippakunnan alueseurakunnat ovat vain päällekkäisiä suomenkielisten seurakuntien kanssa. Ja näiden Porvoon hiippakunnan seurakuntien verkostohan ei kata koko maata. Kuopiossa asuvan ruotsinkielisen on kuuluttava paikalliseen suomenkieliseen seurakuntaan, jos haluaa kuulua evl. fi -kirkkoon.
https://www.borgastift.fi/om-borga-stift/
Kenttäpiispallahan ei ole omaa hiippakuntaa, vaan hän on vain tietyn työmuodon johtaja, vähän niin kuin olisi nimetty erillinen sairaalapiispa.
Ilmeisesti joskus Venäjän vallan aikana Suomen silloisen värvätyn sotaväen luterinuskoisilla sotilailla ja heidän perheenjäsenillään oli myös omat seurakunnat, ainakin Kaartin seurakunta Helsingissä. Jos nykyisen kenttäpiispan alaisuudessa olisi jotain vastaavaa, niin häntä voisi enemmän pitää “oikeana” piispana,
2 tykkäystä
Juu, analogia ei ole täydellinen. Esitän vertauksen alemmalta tasolta:
Vangillakin on muodollisesti ottaen kotikunta, ja jos hän kuuluu kirkkoon, hän on virallisesti jonkun seurakunnan jäsen. Kuitenkin voinee tosiasiallisesti puhua “Kakolan seurakunnasta”, vaikka paperilla ei tuollaista organisaatiota ole olemassa.
Intti ei vastaa vankilaa, mutta jotain samansuuntaista siinäkin voi nähdä. Näin varsinkin aiemmin, kun lomia ei ollut lähes joka viikonloppu.
Toki analogiasi jossain määrin toimii.
Ajoittain evl. fi -kirkon sisällä puhutaan erilaisista “henkilöseurakuntamalleista”, joissa seurakuntansa voisi valita itse kotipaikasta riippumatta. Jotkut naispappien ja -piispojen väistämiseen pyrkivät luterilaiset ovat ehkä haaveilleet myös jonkinlaisesta “henkilöhiippakunnasta”, jossa saisi halutessaan olla jonkun kauempana vaikuttavan piispan kaitsennassa. Tämä olisi ehkä akuutimpaa pappien kuin maallikoiden kannalta.
Katolisella kirkollahan on näitä “henkilöprelatuureja”, ainakin Opus Dei, mutta niidenkin jäsenet ilmeisesti ovat joissain asioissa paikallisen piispan alaisia.
Tuossa ei ole analogiaa siksi, että Porvoon hiippakunnassa ollaan siihen kuuluvan seurakunnan jäseniä. Armeijassa ei ole omia seurakuntia, johon kuuluttaisiin, vaan sekä varusmiehet että kantahenkilöstö on oman paikallisen seurakuntansa jäseniä.
Kenttäpiispa ei ole varsinainen piispa, hänellä ei ole hiippakuntaa eikä vastuullaan olevis seurakuntia. Porvoon piispa on piispa, jolla on hiippakunta, jonka muodostavat seurakunnat, jotka ovat paikallisia.
Kenttäpiispa rinnastuu mielestäni enemmän vaikka kristillisten järjestöjen johtajiin. 
1 tykkäys
Kenenkäs “kaitsennassa” muuten on Porvoon suomenkielinen srk - kun kerran Borgån piispa komentaa vain ruotsinkielisiä seurakuntia?
Helsingin piispa Laajasalo kaitsee, sikäli kuin yritystensä raha-asioiden selvittelyltä kerkiää.
1 tykkäys