Kuolema on kiellettävä! Ajatelkaa lapsia!!
Iltasanomien etusivun jutussa tänään hivutettiin eutanasia-ajatusta suomalaisten mieliin. Sinänsä suhteellisen viattomalta vaikuttava juttu, mutta näin se homma etenee, vähin erin.
Voisko joku siteerata otsikon ja ingressin, tack.
Meillä Hämeen Sanomissa muuten oli varsin hyvä eutanasiasetti sunnuntailiitteessä. Äänessä oli suureksi osaksi hollantilaisia kannattajia ja vastustajia, ja jälkimmäiset olivat varsin uskottavaa sorttia. (Theo Boer ym.) Kun aihe nousi pinnalle niin pääkirjoituksesta päättelin, että aha, taas on maakuntalehtemme lakialoitetta tukemassa. Mutta onneksi meno on ollut asiallista vielä.
Muuan sairaalapappi oli jo 1970 -luvulla ennustanut, että aborttisukupolvi alkaa aikanaan ajamaan eutanasiaa. Niinpä näyttää käyvän, valitettavasti.
Kärsimyksen ongelma olisi pienempi, jos lääketiedettä ei olisi. Kun sairauksiin ei olisi hidastavia tai parantavia hoitoja, monet kuolisivat varhain ja paljon nopeammin kuin nykyään. Jos mies menee ensimmäiseen infarktiin, ei hidas kuoleminen syöpään muodostu ongelmaksi.
Kun lääketieteellä ensin pienennetään merkittävästi helppojen eli nopeiden kuolemien määrää, niin sen jälkeen ongelmat rupeavat kasaantumaan.
Olisiko Eino kärsinyt niin kauan kuin kärsi, jos lääketiedettä ei olisi ollut tarjolla?
Case Einosta voisin sanoa jotain, vaikka en asiantuntija olekaan: Mun mielestä tuossa IS:n jutussa annetaan jo vastaus siihen, mikä on ongelman ydin. Nimittäin se, että aikuisen kohdalla olisi jo luovuttu toivosta, mutta kun kyseessä on lapsi, lääkärit halusivat tehdä aivan kaiken voitavan. Tietysti lapset joskus paranevat aivan uskomattomalla tavalla ja solujen jakautuminen on ihan erilaista kuin aikuisilla, mutta tuntuu, että tässä lääkärit jotenkin sokaistuivat realiteeteille. Mitään tarvetta aktiiviselle eutanasialle ei olisi muodostunut, jos hoitavat lääkärit olisivat pystyneet alusta asti tunnustamaan tosiasiat. Ainakaan, jos tuosta käsittämättömästä suomalaisesta kipulääkepihtailusta päästäisiin eroon.
Lapsen aivot olivat tuhoutuneet. Voiko silloin kuitenkin tuntea kipua, tuntea kipua, mutta ei mitään muuta?
Käsittääkseni aivot eivät olleet täysin tuhoutuneet, koska Eino kuitenkin ilmeisesti esim. hengitti itse ja oli jollain tavalla hereillä. Kyllä siellä aivoissa silloin jonkin verran elämää on, kivun tuntemiseenkin - etenkin kun hänen reaktionsa siihen viittasivat.
Tässä tuo etusivu:
Mikä Juhanin toiveessa on väärin? Miten se koskettaa muita suomalaisia? Valinta on Juhanin.
Kun minäkin tahtoisin eutanasian ahdistuksen vuoksi, niin miksi minulle ei sitä tarjottaisi? Tällä hetkellä tilanteeni on se, että suunnittelen junan alle menoa. Terveydenhuolto ei voi minua enää auttaa. Auttakoon junakuski. Minusta ei vain ole reilua, että hän joutuu hoitamaan terveydenhuollon tehtäviä ja mahdollisesti traumatisoitumaan loppuelämäkseen.
Kenenkään lääkärin ei tarvitsisi minua tappaa. Voin tehdä sen ihan itse, kun vain saan siihen asianmukaiset lääkkeet, joilla lähtö on rauhallinen, arvokas ja helppo.
Junakuskia säälit, kuten pitääkin, mutta lääkäriä et? (Etkä läheisiäsi?) Ei kukaan lääkäri ole valmistunut ammattiinsa antaakseen potilaille edes omaan käyttöön tappamiseen tarkoitettuja välineitä.
Ahdistuksen hoito on lääkärin tehtävä. Ja siihen ja moniin muihin hoitoihin voitaisiin käyttää se energia, mitä nyt käytetään eutanasian ajamiseen. Suomi tarvitsee parempaa saattohoitoa, parempaa kivunlievitystä ja parempaa mielenterveyshoitoa. Nämä auttaisivat meitä kaikkia jossain elämän vaiheessa, vähintään läheisen voinnin kautta.
Onko täällä foorumilla ketään konservatiivista kristittyä joka ei koe eutanasiaa ihan uskonsa mukaiseksi mutta haluaisi kuitenkin itse kuolla niin?
Voisi tulla oman itseni suhteen kysymykseen.
Kuten edellä kirjoitin:
En minä tässä siitä purnaa, että yksittäinen ihminen tahtoo itselleen kuolemaa, vaan Ilta-Sanomia siitä, että tuovat eutanasia-ajatusta positiivisessa sävyssä julkisuuteen, mikä vaikuttaa siihen suuntaan, että eutanasia tulee hyväksyttävämmäksi ja lopulta hyväksytyksi yhteiskunnassa. Minä pelkään sen johtavan siihen, että avuttomassa ja surkeassa tilassa olevat ihmiset, jotka eivät osaa arvostaa itseään, kokevat sosiaalista ja moraalista painetta eutanasian ottamiseen, jotta eivät olisi muille taakaksi. Pelkään, että tästä tulee ihan normi tilanne eläkeläisten, vammaisten, vakavasti sairaiden ja masentuneiden kohdalla. En näe sen estämiseksi muuta keinoa kuin yleisen ihmiselämän pyhyydestä kiinni pitämisen eutanasian vastustamisen muodossa. Siitä huolimatta, että symppaan kyllä jossain määrin Plautillankin kantaa.
Mielestäni aiheeseen liittyen, Vanhustyön neuvottelukunnan puheenjohtaja Kaija Kiessling väittää eilisessä mielipidekirjoituksessaan, että Turun terveydenhuollossa politiikaksi on otettu se, ettei yli 65-vuotiaita lähetetä jatkotutkimuksiin eikä jatkohoitoihin.
Vanhusten hoitamatta jättäminen on jo tietynlaista passiivista eutanasiaa.
Pitää toivoa että kyse on jonkinlaisesta väärinymmärryksestä, joka nyt saadaan selvitettyä. Muutenhan kyse on järkyttävästä romahduksesta julkisen terveydenhuollon kohdalla.
Arvojohtajan valinnassa on hyvä tietää heidän kantansa eutanasiaan osana terveydenhoitoa:
Ei ole. Oikeus elämään on luovuttamaton ihmisoikeus. Siitä ei voi luopua itse oikeuden käyttäjäkään.
Eikö oikeus elämään muutu näin muiden oikeudeksi kärsivän elämään ja kärsivän velvollisuudeksi elää ja kärsiä muiden toiveen vuoksi. Ehdottomasti saattohoito tulisi saattaa kuntoon ja tasapuolisesti koko maassa… Suurin osa haluaa kuolla sen kautta kun aika on. Mutta on myös tapauksia ( joita emme voi ajatella vain pieninä numeroina vaan jokainen heistä on oma yksilönsä ) joille saattohoitokaan ei voi antaa kivutonta ja kärsimysvapaata kuolema edes palliatiivisen sedaaton avulla. Onko silloin muiden oikeus vaatia uhria kärsimään pätevämpi kuin uhrin oikeus vapautua turhasta sietämättömästä kärsimyksestä hieman aiemmin?