Jumala antaa elämän ja Jumala ottaa elämän pois silloin kun parhaaksi näkee. Lääkärit tekevät arvokasta työtä hoitaessaan sairauksia. Joskus tulee tilanne, että ihmisen elämää ei kannata keinotekoisesti jatkaa, vaan annetaan luonnollisen kuoleman korjata ihminen ajan rajan toiselle puolen. Olisi ihanne, että jokaisella kuolevalla olisi joku ihminen lähellä saattelemassa häntä viimeisellä matkallaan.
Emme pysty selittämään, mikä tarkoitus on sillä, että ihmisen lähtö näyttää pitkittyvän ja sekä potilas että omaiset toivoisivat kuoleman jo korjaavan satoaan. Kokemuksesta tiedän, että on hyvin kasvattavaa itselle olla kuolevan lähellä tukemassa häntä. Jumalalla on oma suunnitelmansa ja kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Ihmisen tehtävä ei ole antaa myrkkyruisketta kuolevalle ihmiselle.
Kertoessani saattohoidettavastani jotkut ovat kauhistelleet, että eikö kuolevalle annettu ruokaa enää loppuvaiheessa, hänetkö tapettiin nälkään. Tosiasia on, että kuolevan elimistö ei enää ottanut vastaan ruokaa ja siinä vaiheessa kostutettiin suuta, oltiin vierellä ja lohdutettiin. Ei se helppoa ole saattajalle eikä saatettavalle, mutta semmoista elämä vain on. Kaikki eivät kuole saappaat jalassa. Lisättäköön vielä, että tällä kuolevalla ei ollut kovia kipuja. Hän ei ollut syöpäpotilas.
Aivan kauniisti kirjoitat, ei siinä mitään. Kuitenkin kun yksittäisissä tapauksissa kivut ovat sietämättömät eikä niihin auta edes sedaatio niin mitä mieltä on ihmisen kärsimyksen pitkittämisessä? Miksi ihmisen tulisi kärsiä vaikka hän itse olisi esittänyt toiveen että siinä tilanteessa tulisi hänen toiveensa toteuttaa?
Uskon että tästä syystä ihmiset lähtevät, tietäessään mitä edessä on, oman käden kautta silloin kuin vielä voivat. Tämä on minusta paljon pahempi asia eli aiheutamme mahdollisen kärsimystäyteisen kuoleman vaatimuksillamme ihmisten poistumista jo silloin kuin heillä vielä voisi olla aikaa rauhalliseen poismenoon, ystävien hyvästelemiseen, ja luottamukseen siitä että kärsimystä ei pitkitetä vääjäämättömän kuoleman edessä silloin kuin muuta ei enää ole. Kukaan ei tarvitse sietämättömiä kärsimyksiä. Ne eivät ole hänelle eivätkä niitä vaativille kunniaksi.
Uskon että monia voisi lohduttaa tieto siitä, että loppuun asti annetaan riittävä apu kärsimyksen edessä ja mahdollisesti jos mikään ei auta, niin annetaan vapauttava viimeinen helpotus. Tämän tiedon varassa monen elämä saattaisi loppua normaalilla tavalla koska luottamus apuun ei tekisi heistä ennenaikaisen oman poismenonsa aiheuttajia.
Tässä vaiheessa moni esittää itsestäänselvyytenä, että eutanasia tulisi sallia kipujen vuoksi. Mutta miten on käynyt maailmalla tämän periaatteen kanssa?
Lopulta joudutaan kysymään kuinka voidaan kieltää eutanasiaa keneltäkään joka sitä tahtoo, syystä tai toisesta.
Tästä syystä se on siis kiellettävä kaikilta, koska pelätään sen levittyvän muuten kaikkien koskevaksi. MInusta sitä varten meillä tulee olla kunnollinen lainsäädäntö että asia hoituu kaikkien parhaaksi. Meidän ei pitäisi pitää kidutusta joidenkin kohdalla hintana siitä pelosta, että laki laajenisi liikaa.
Millainen tämä kunnollinen lainsäädäntö olisi? Noissa muissa maissako se ei ole ollut kunnollinen? Jossa sitä on annettu masentuneille, sokeutuville jne. Helposti nimenomaan aletaan ajatella, että laki on kaikkien parhaaksi, jos jokainen eutanasiaa haluava, sen saa. Ja kriteerejä lasketaan koko ajan.
Henkinen kärsimys voi sen kokijalle olla fyysistä kipua pahempi. Kitumista sekin on. Eli, kuten kirjoitin, lopulta joudutaan kysymään kenelle se sallitaan kenelle ei, kun halukkaita tuntuu olevan eri elämäntilanteissa.
Esittämäni kysymykset ovat täysin relevantteja. Eikä siinä ole kyse kärsimyksestä piittaamattomuudesta. Edelleen on mahdollista nukuttaa potilas, jos muu ei auta.
Nukutus ei poista kaikkien kohdalla ongelmaa. Tämä on tiedetty tosiasia. Löydät varmaankin näyttöä jos luet asiasta. Viisaasti asiasta on kertonut monissa yhteyksissä vaikkapa yksi parhaista asiantuntijoista Lääkäri Juha Hänninen., josta vaikkapä tuossa yksi juttu.
Voin perehtyä. Mutta edelleen esittämäni kysymykset ovat relevantteja. Eutanasian käyttöönotto muuttaa käsitystämme kuolemasta, ja halusta kuolla. Tämä on nähty monissa muissa maissa.
Kuin myös eutanasian antaminen lapselle. Miten toimisit lapsen suhteen, jolla on tuskia?
Olen samaa mieltä että asiassa on ongelmia. Kuitenkin on tapauksia joissa suurempi ongelma on se että ei ole keinoa auttaa kärsivää. Silloin eutanasia on parasta. Näin myös lapsen tapauksessa jos toivoa ei ole ja kyseessä on vain paheneva kärsimys.
Mutta miten lapsen tapauksessa toteutuu se, että eutanasiaa saa vain jos itse tahtoo. Ymmärtääkö lapsi kuoleman? Vai onko se vanhempien päätös?
Voin itsekin ymmärtää eutanasian joissakin tapauksissa. Mutta asiaan liittyy paljon kysymysmerkkejä, ja ratkaistavia asioita, tarvitaan punnittuja perusteita millä periaatteet luodaan.
Minä puhun mieluummin eutanasiasta kuin murhasta, mutta kyllä minusta tuo on se joka ehdottomasti vaatisi asian voimaansaattamisen. Tietysti esimerkiksi tietyissä sairauksissa on suuri pelko siitä että kuolema tulee kenties tukehtumalla. Kun taudin kulku olisi siinä vaiheessa että tuo uhkaisi, niin kyllä minusta silloinkin armollinen kuolema olisi sallittava.
No en ole lainsäätäjä, joten en ala tekemään lakitekstiä asiasta. Minusta hyvä pohja on vaikkapa tässä kansalaisaloitteessa, joka eduskuntaan annettiin.
Jos haluttu raja on jossain ihan muualla, ei ehkä ole reiluinta vedota kovasti johonkin äärimmäiseen tilanteeseen. Toki se on julkisessa keskustelussa usein käytetty tehokeino, mutta sellaisella ei päästä niinkään keskustelemaan kuin painostamaan.
Siis pitäisit kriteerit ehdottomasti tällaisissa tapauksissa, eikä sen rajan yli mennä?
_– Potilaalla on sietämättömiä fyysisiä ja/tai psyykkisiä oireita, kipuja ja kärsimyksiä, joita ei voida hyvänkään saatto- tai palliatiivisen hoidon avulla ja lääketieteen keinoin olennaisesti lievittää.’ _
– Potilas sairastaa parantumatonta kuolemaan johtavaa tautia ja kuolema toteutuu lähitulevaisuudessa ilman eutanasiaakin. Potilaan tilan on oltava lääketieteellisesti arvioiden toivoton, ilman toivoa paranemisesta.
– Potilas on oikeustoimikelpoinen, täysi-ikäinen ja kognitiivisesti kompetentti.
Mutta miten perustelet sen, ettei sen rajan yli mennä? Esim, masentuneiden, tai lasten, tapauksessa? Tai mitä tapauksia on tullut maailmalla. Sokeutuvat veljekset ym.
Jos tarkoitit tuon minulle niin en yksinkertaisuudessani ymmärtänyt mitä tarkoitat. Minusta tuo aloite on ihan pätevä ja kattaa juuri ne epätoivoisimmat tapaukset.