Minun mielestäni tässä on aika pitkälti kyse tästä:
Lähimmäisenrakkaus, vieraanvaraisuus ja heikoista huolehtiminen ovat selvästi Raamatusta nousevia, kaikille kristityille tärkeitä teemoja. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että valtion on tarjottava ylläpito kaikille tänne saapuville. Keisarille pitää antaa, mikä hänelle kuuluu ja esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Lähtökohtaisesti maallista hallintoa pitää kunnioittaa. Mielestäni nykyisten turvapaikkakäytäntöjen kritikoijat eivät ole onnistuneet osoittamaan esivallan syyllistyneen suureen moralittomuuteen, kun osa turvapaikanhakijoista on käännytetty takaisin. Suomi tekee aiheesta myös yhteistyötä muiden eurooppalaisten valtioiden kanssa, eikä Suomen linja ole mitenkään poikkeuksellinen.
Kohussahan on kyse siitä, että turvapaikan saamiseksi on tietyt kriteerit. Jos ne eivät täyty, turvapaikkaa ei myönnetä. Ei mikään valtio toimi niin, että kaikki halukkaat päästettäisiin maahan rajoista piittaamatta.
Muslimisiirtolaisten ghettoutuminen on yleisesti tunnustettu ongelma monissa Euroopan maissa. Ruotsissa on tiettyjä lähiöitä, joissa on ongelmia. Areenassa on varmaan vieläkin katsottavissa Sharialaki Tanskassa -dokumentti. Abdirahim “Husu” Hussein kirjoitti Suomen ja Helsingin tilanteesta pari päivää sitten:
Helsinki on mielestäni huono kaupunki kenen tahansa kotoutua. Täällä on ihmisiä, jotka eivät koe mitään tarvetta edes yrittää, koska he saavat jo kaiken tarvitsemansa äidinkielellään. Ehkä hyväntahtoisuudessa on menty jo liian pitkälle – uusien tulijoidenhan on tarkoitus kotoutua Suomeen eikä toisinpäin?
Pienissä kunnissa uusilla tulokkailla ei ole mahdollisuutta jäädä siihen omanmaalaiseen kuplaansa. Siellä heidän on pakko keskittyä siihen, mikä tärkeintä onkin: uuteen kieleen, kulttuuriin ja yhteisöön sopeutumiseen. Ja tässä pienillä yhteisöillä on paljon suuremmat voimavarat ottaa uudet tulijat omakseen kuin pääkaupunkiseudun kaltaisilla suurkaupungeilla.
Uskallan jopa väittää, että enemmistö niistä maahanmuuttajista, jotka ovat parhaiten kotoutuneet Suomeen, on aloittanut uuden elämänsä jossain muualla kuin stadissa; juuri edellä listatun kaltaisista syistä.
Jos kotoutumista halutaan, maahanmuuttajia ei voi tulla kerralla liikaa, eikä kaikkien pitäisi asua samalla paikkakunnalla. Ei evankeliointi näissä vankoissa kuplissa kamalasti helpompaa muslimimaihin verrattuna ole. (Kannattaa myös huomioida koko Euroopan “maallistuminen” (“pakanallistuminen”) ja alhainen syntyvyys. Ei tämä maanosa välttämättä ole kauaa edes tapakristillinen.)