Kirkon akateemiset AKI:n toiminnanjohtaja Jussi Junnin mukaan hengellisen työn viranhaltijoiden työajattomuus aiheuttaa yhä enemmän hankaluuksia. Kirkon edustajat ovat Junnin mukaan työajan ulkopuolella historiallisista syistä: heidän roolinsa yhteiskunnassa ei ole tukenut työaika-ajattelua. Ensimmäisen viikkovapaapäivänsäkin papit saivat vasta 1970-luvulla.
“Papit tekevät keskimäärin yli 42 tunnin työviikkoja”, Junni sanoo. Erityisesti pääsiäinen ja joulu sekä leirityö näkyvät pappien kalentereissa tiukkoina puristuksina.
“Vuonna 2014 AKIn jäsentutkimuksessa 20 prosenttia papeista tunnusti, että heillä on vakavia tai lieviä jaksamisongelmia. 36 prosenttia sanoi, että he voivat vaikuttaa työmääräänsä liian vähän. Lisäksi Keva on julkaissut selvityksen, jonka mukaan seurakuntatyöntekijöistä 57 prosenttia kokee työnsä henkisesti raskaaksi”, Junni listaa.
Hengellisen työn tekijöitä on virkasuhteessa noin 6 100, seurakuntapappeja heistä on noin 2 200. Miten heidän työaikaansa voisi säädellä kutsumusta nakertamatta? Yksi joustava malli on kehitetty Meilahden seurakunnassa, jossa kaikkien hengellisen työn viranhaltijoiden työaikaa hallitaan moduulein. Työaikakokeilu on ollut käynnissä vuodesta 2010.
Kirkkoherra Hannu Ronimus kertoo, että kahden tunnin mittaiset moduulit selkeyttävät työn etukäteissuunnittelua, oikeaa kohdentamista sekä työmäärän tasapuolista jakautumista. Moduulit toimivat eri tehtävien sekä valmistelutyöhön kuluvan ajan mittareina.
“Tehtävät pyritään suunnittelemaan niin, että työpäivän kesto ei ylitä kuutta työaikamoduulia.”