Evl.fi hyväksyi interkommuunion

Ei kukaan kiellä turisteeraamista tarpeen tullen. Tarkoitin lähinnä yhteisiä rukouspalveluksia jne. Olen tyylipuhtaalla maallikon mutulla ja joidenkin ortodoksisten paikalliskirkkojen käytännön tietäen ajatellut, että Laodikean 33. kanoni on edelleen voimassa.

Eipä sillä, aika teoreettinen kysymys maallikolle tämä on. Ekumeenisia palveluksia aika harvoin tulee vastaan ja arkisemmissa tilanteissa voi vain pitää mölyt mahassaan, kun keskimäärin tuskin kukaan hahmottaisi asian taustaa. Tämän tyyppinen keskustelu on aika obskuuria.

Itse muualla kyläillessäni pyrin lähinnä olemaan kohtelias. Itseasiassa varmaan ylikohtelias, kun olen tottunut katolisiin kirkkoihin mennessäni ja alttarin ohittaessani tekemään genuflektion, vaikka ei sitä varmaan tee enää edes katolilaiset itse. :smiley: Tein samaa joskus aiemmin myös luterilaisissa kirkoissa, mutta sen totesin menevän jo larppaukseksi.

Tyylipuhtaasti tietääkseni menisi niin, että Alttarin keskikohdalle kumarretaan ja kirkkoon tullessa genuflektoidaan, jos tabernaakkeli on kirkkosalissa.

Minun muistaakseni msgr Carling opettaa, että genuflectio on suljetulle tabernakkelille, alttarille kumarrus on pyhäinjäännökselle. Jos tanernakkeli on auki, tehdään täysi polvistuminen. Itse kummarran aina alttarille tullessani kirkkoon.

2 tykkäystä

Jostain luin, että wanhoina hyvinä aikoina näin, mutta nykyisin ei tehtäisi eroa sille, onko tabernaakkeli suljettu vai avoin, vaan molemmissa tapauksissa voi joko polvistua molemmille polville tai vaan oikealle. En vain muista yhtään oliko se jokin virallinen dokumentti vai jokin blogi vain.

Lähes aina kirkoissa kuitenkin on polvistumispenkit, joten oli tabernaakkeli sitten kiinni tai auki, tehdään täysi polvistuminen ainakin penkissä ollessa. Se on eri asia, että esimerkiksi jos adoraation aikana tulee kirkkoon niin pitäisikö tehdä täysi polvistuminen penkkiin mentäessä vai onko genufleksio oikein. Penkissä sitten ollaan molemmilla polvillaan. Samoin yleensä suljetun tabernaakkelin edessä (sakramenttikappelissa) ollaan polvillaan.

Osa haluaa genufleksoida ehtoollisjonossa ennen eukaristian vastaanottamista. Sitä näkee jonkin verran. Melko harvoin taas näkee sitä, että joku haluaa vastaanottaa hostian polvillaan.

6 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Ehtoollisen vastaanottamisen tapa

Ei ole. …

Eikö room.-kat. messussa tehdä maahankumarrusta uhriaineiden muututtua Kristuksen ruumiiksi ja vereksi epikleesirukouksen jälkeen? Meillä tehdään siinä kohtaa aina maahankumarrus, sillä läsnä on Jumala.

Yleensä on tapana kumartaa sakramentaalista Kristusta elevaation aikana. Maahankumarrukset eivät kuulu läntiseen traditioon.

Kyllä niitä ainakin adoraatioissa näkee. Tosin vain tultaessa sellaiseen tilaan, jossa hostian sisältävä monstranssi on esillä sekä poistuttaessa sieltä. Tokikaan tuollaista keskeytyksetöntä kowtowta muistuttavaa kumartelua, jota itäisillä mailla harrastetaan, ei meillä näe.

1 tykkäys

Siinä tulee myös useimmissa kirkoissa ihan kirkkoarkkitehtuuri tielle. Hankala sitä on penkkien välissä tehdä maahankumarruksia.

Muistaakseni olen esimerkiksi pyhästä Johannes Paavali II:sta lukenut, kuinka hänet saatettiin usein löytää tabernaakkelin/paljastetun hostian edestä tästä asennosta. (Tai no, riippuu kattaako maahankumarrus myös täydellisen mahallaan makaamisen.)

1 tykkäys

…ja vanhempi puolalainen kirjallisuus on täynnä kuvauksia siitä, kuinka ihmiset ennen merkittäviä päätöksiä rukoilivat yön yli sakramentin edessä “ristinä maaten”. Liturgisena eleenä tuota näkee meillä pitkänäperjantaina ja vihkimyksen yhteydessä.

1 tykkäys

Tämä onkin hyvä syy roudata ne penkit jonnekin muualle kirkoista. Ne on vain tiellä.

1 tykkäys

Ei aina. Pääsiäisestä helluntaihin ei tehdä maahankumarrusta.

1 tykkäys

Eikä kanoneitten mukaan myöskään sunnuntaisin, mutta Suomen ort. piispat päättivät olla välittämättä tästä. :smirk:

1 tykkäys

Kommenttisi huokuu piruilua piispojamme kohtaan. Kyllä kanoneista välitetään, mutta jos Suomessa ei tehtäisi maahankumarruksia sunnuntaisin niin sitten ne jäisivät kokonaan tekemättä, sillä meillä toimitetaan liturgia niin harvoin muina päivinä kuin sunnuntaisin. Jos kumarrukset jäisivät tyystin tekemättä, niin silloin ihmiset eivät oppisi oikeaa suhtautumista ehtoollisen pyhää mysteeriä kohtaan.

On tärkeää, että täälläkin opitaan kunnioittamaan sitä kumarruksella vaikka kirkkomme pienuudesta johtuen liturgioita on harvemmin kuin muualla. Jos kirkkomme kasvaa, ja arkipäivinä toimitettavien liturgioiden määrä lisääntyy, niin sitten piispamme varmasti katsovat, että mekin olemme valmiita aloittamaan yleisortodoksisen käytännön kumarruksien suhteen: eli tekemään maahankumarrukset kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaisin. Siihen on kuitenkin vielä aikaa; eihän monilla pienillä paikkakunnilla toimiteta liturgiaa edes joka viikko.

1 tykkäys

Ikävää jos totuus tekee kipeätä…

Miksi näin? Omassa Turun seurakunnassani kaksi pappia viettää messut kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin. Sunnuntaisin on kolmesta neljään messua ja lisäksi niitä vietetään Porissa, Eurajoella ja Maarianhaminassakin.

Siinäpähän “viettävät”. Meillä pyritään siihen, että liturgiassa olisi useita pappeja, diakoni, lukija, kuoro ja ihmisiäkin paikalla.

2 tykkäystä

Et siis tiedä, jotta messu vietetään ja liturgia toimitetaan?

Nyt osuitkin ytimeen. Oma kokemukseni on ettei seurakuntalaisia juurikaan kiinnosta arkiliturgiat…

Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa on myös arkiliturgiota, keskiviikkoisin kotikirkossa ja lauantaisin hautausmaan kirkossa. Ei niitä toimitettaisi, jos ei niissä kävisi kansaa. Arkipäiviin sattuvina kirkollisina juhlina liturgioita toimitetaan tietysti muissakin seurakuntamme kirkoissa.

Maahankumarruksia ei tavallisesti tehdä perjantai-illasta sunnuntai-iltaan asti (kaksi liturgista vuorokautta) eikä sellaisina päivinä (liturgisina vuorokausina), kun on jokin sellainen muistopäivä, jona toimitetaan polyeleo siellä, missä aamupalveluksia toimitetaan. Nämä päivät on merkitty kirkkokalenteriin.