Aina löytyy niitä käännynnäisiä, jotka olisivat valmiit leimaamaan entisen uskonelämänsä kelvottomaksi ja ilolla ottaisivat (uuden) kasteen vastaan, mikäli siitä tulisi käytäntö. Mutta varmaan aika moni sellainen, jolla on jo perusteltu kastenäkemys, joutuisi harkitsemaan liittymistä sen kannalta, olisiko valmis moiseen hölmöilyyn.
Mitä ortodoksisen kirkon kasteet ja muut pyhät toimitukset kuuluvat toisuskoisille? En oikein ymmärrä tuota näkemystä. Olin itse nuorena aika ekumeeninen muihin kirkkokuntiin päin, mutta nyt en ole enää.
Helpompi on perustella näkemystä, jonka mukaan tarvitaan yksi oikea, pyhä ja ortodoksinen kaste, kuin sitä, että ei-ortodoksinen kaste olisi kelpaava ja riittävä.
Hm? Etkö tunne väkeä, jotka arvostavat kastetta ihan oikeasti? Silloin se, että pitäisi ottaa uusi, voi tuntua varsin isolta jutulta.
Minusta toisista kirkkokunnista siirtyvien uudelleen kastaminen ei ole ihan vain ja ainoastaan jonkin piirin oma juttu, joka ei pätkääkään kuuluisi muille kristityille. (Tosin jos me muut emme ole kristittyjä, niin Mauriinan ja timokoon uskomukset ovat ihan oikeutettuja.)
Ajatuksen sisäinen logiikka on selitetty täällä aika monta kertaa. Sitä voi pitää vääränä tai tyhmänä, mutta olkiukkotulkinnan toistaminen on kyllä vielä pari pykälää typerämpää.
Mutta ei ilmeisesti yhtä konfirmaatiota tai ordinaatiota pidetä tärkeänä, kun porukkaa konfirmoidaan ja vihitään uudelleen.
Minä olenkin sen verran sitkeä ekumaanikko, etten malta joskus olla kommentoimatta, kun joku nostaa asian esille. Tuo kanta näet on minusta sen verran epäviisas. Ja se vastaa koko lailla keskisormen näyttämistä muulle kristikunnalle.
Mutta eihän ortodoksisia pappeja tietääkseni vihitä uudelleen, mikäli he kääntyvät katolilaiseksi ja saavat piispalta luvan pappina jatkaa. Eikä ortodoksisia käännynnäisiä konfirmoida uudestaan. Ortodoksisessa kirkossa pappeus on katolisesta näkökulmasta ihan aitoa, joten pappien toimittamat sakramentitkin ovat päteviä. Protestanttisissa kirkoissa ongelmana on katolisesta näkökulmasta, ettei siellä ole pappeus kohdallaan. Maallikko ei voi toimittaa vahvistuksen sakramenttia tai papiksi vihkimistä, mutta kasteen voi periaatteessa toimittaa kuka vain (vaikka normioloissa sen pitäisi olla pappi).
Room.-katolilaisuudesta tulevat käännynnäiset liitetään meillä kirkkoon ripittäytymisen jälkeen. Heitä ei kasteta eikä voidella mirhalla. Mutta kuten Alpo sanoi, Athoksella mahdollisesti tarjotaan kaste kaikille muualta tulijoille, varmuuden vuoksi. Minusta se olisi ihan hyvä käytäntö.
Etenkin protestanteilla on niin monenlaisia käytäntöjä, että ei voida mitenkään olettaa ortodoksisten pappien/piispojen olevan niistä kaikista selvillä, kun on näitä omin sanoin kastavia Suokonautioitakin aina seassa. Varminta olisi aloittaa puhtaalta pöydältä ortodoksisin toimituksin ja tarjota siten kokonaan uusi alku. Silloin liittyjille ei jäisi mitään epäselvyyttä siitä, onko kaste ja mirhallavoitelu ollut oikea vai ei. Sen sijaan room.-katolilaisten suhteen sakramenteista on paljon suurempi yksimielisyys; skismassa olevallakin paikalliskirkolla on oikeat sakramentit. Skismojahan on ajoittain myös ort. paikalliskirkkojen välillä.
Minä nyt kuittailin vähän siitä, että tuota tympeää uudelleenkastamisargumenttia voi soveltas teihinkin. Yhtä lailla kuin luterilainen ordinaatio ei ole katolilaisille pätevä, niin monille (ei kaikille) ortodokseille ei-ortodoksinen kaste ei ole pätevä. Kummankaan ei olettaisi synnyttävän kummoista tuohtumusta. Eri mieltä oleville voi nauraa tai pitää typeränä, mutta tuohtumus on vähän pöljää.
Eikä vastaa. Kyllä luterilaisilla pitäisi olla sen verran kirkko-opillista selkärankaa, jotta erilaisesta mielipiteestä ei tarvitse tuohtua.
Kastejuttua ei voi ihan sellaisenaan rinnastaa ordinaatioon. Jos tiedät jotakin kasteen raamattuperusteista sekä historiasta, tämä ei ole mikään uusi tieto sinulle. Kasteen pätevyyden kiistäminen tai kyseenalaistaminen on aina ollut aika vakava juttu.
En usko, että minun tuohtumiseni tai tuohtumattomuuteni on kovin olennaista. En läheskään aina tuohdu, kun joku huutaa kadulla rivouksia, mutta minusta rivouksien huutaminen kadulla on silti vastenmielistä. Sama juttu tässäkin. Eikä se, että huutaja katsoo siihen olevan aihetta, tee minuun niin suurta vaikutusta että muuttaisin mieleni. Eivät ne teidän teologiset perustelunne ole sellaisia, että niihin ei-ortsu voisi hevillä sanoa aamenta.