Minulle tämä foorum edeltäjineen on opettanut todella paljon. Uskoni ekumeniaan on loppunut. Aikaisemmin saatoin käydä joskus katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa jossain tilaisuudessa - enää en sitä tee. En ole varma, onko mielekästä edes puhua näistä kaikista klassisena kristinuskona, kuten tällä foorumilla tehdään. Niin selväksi ainakin ortodoksit ovat tehneet sen, että luterilaiset hädintuksin ovat kristittyjä, että mistään yhteisestä uskosta on turha puhua.
Ymmärrän. Tavallaan itselleni on käynyt melko samoin. Luterilaisena käsitykseni ekumeniasta oli varsin naiivi. Se johtui puutteellisesta kirkkokäsityksestä. Ihan uskoontulon jälkeen ajattelin hupsusti, että jos vain kaikki saadaan yhdessä ehtoolliselle, niin ongelmat ratkeavat kuin itsestään. Eihän se sillä tavalla suju, vaan moinen olisi lähinnä arvotonta suhtautumista ehtoolliseen. Yhteyden ateria on päämäärä, ei väline sen saavuttamiseksi. Nykyään en näe tärkeänä sitä, että on eri kirkkokuntien välisiä yhteisiä tilaisuuksia, joissa vain hengataan ja esitetään, että ihan samaa jengiähän tässä ollaan ja samalla tavalla uskotaan, mitä nyt pieniä kulttuurieroja on. Se ei yksinkertaisesti ole totta.
En silti pidä kaikkia ekumeenisia pyrkimyksiä turhina. Minusta esim. ortodoksien tulisi paljon nykyistä ponnekkaammin tavoitella yhteyttä mm. koptikristittyjen ja Etiopian ortodoksien kanssa. Pitäisi kääntää kirjallisuutta molemmin päin ja järjestää oppikeskusteluja ja etsiä keinoja selittää eroja ja muodostaa yhteistä näkemystä kirkon historiasta. Samoin läntisten kristittyjen olisi varmasti hyödyllistä pyrkiä etsimään keskinäistä yhteyttä - ja myös luterilaisten yhteisöjen. Onhan se ikävää, ettei kaikilla suomalaisilla luterilaisilla ole keskinäistä ehtoollisyhteyttä. Ekumenialla on siis paikkansa ja tehtävänsä, mutta pitää olla realisti.
1 tykkäys
Itse en ole koskaan ajatellut noin.
Poistan viestin, koska se aiheuttaa ärtymystä.
Tämä on luonteva ja sovelias ajatus ortodoksille. Mutta tiennemme kaikki, että keskustelussa siihen vetoaminen on lähinnä riidan haastamista. (Mikäli sekin on ortodoksille luontevaa ja soveliasta niin ei sitten mitään.)
2 tykkäystä
Kai jokainen pitää omaa kirkkoaan tai yhteisöään oikeana.
Kyllä. Mutta siihen vetoaminen keskustelussa on lähinnä riidan haastamista.
1 tykkäys
Ainakaan muiden auttamista Sen Oikean piiriin ei pelkkä siihen vetoaminen edistä.
5 tykkäystä
Minä en syyttänyt sinua. Keskustelussa, jota kommentoit, oli juuri sitä meininkiä joka on riidanhaastoa. Sanoin asian vastauksena sinun viestiisi siksi, että kommenttisi tuki (ehkä vahingossa) sitä riidanhaastomeininkiä. Et sinä itse siihen syyllistynyt.
1 tykkäys
Täytyy kuitenkin muistaa, että täällä on aika pieni edustus kristityistä, joilla olisi mahdollisuus ekumeeniseen toimintaan. Tänne heitelllään piikikkäitä juttuja välillä aika heikolla itsekritiikillä.
Vaikka turhaudun usein samoista syistä kuin sinä tuossa kerrot, ajattelen että todellinen pyrkimys ekumeniaan on tärkeää. Kannattaa lukea nuo tekstit ja syventyä asiaan. Täällä pitää löysätä jatkuvasti pipoa jaksaakseen. 
Minusta ekumenian tavoite on ymmärtää, mitä nuo toiset uskovat. Joskus käy niin, että kun suopeasti keskustellaan, löytyykin ymmärrys siitä, että on sama usko. Näin on käynyt luterilaisilla ja metodisteilla.
Minulle tämä foorumi on opettanut ekumeniaa juuri siksi, että käy ilmi, että ei oikeasti olla vain samaa eri vaatteissa, vaan uskossa on oikeasti eroja.
3 tykkäystä
Minä en pidä.
Olen henkilökohtaisessa skismassa käytännössä kaikkien kristillisten yhteisöjen kanssa.
Joku kasvuvaihe tämäkin varmaan.
Tämä on kyllä surullista. Eikö sinustakin?
Ei todellakaan. Erittäin ärsyttävää kyllä, mutta ei surullista, ja jollain tavalla myös erittäin tarpeellista ja tervehdyttävää. Jos tästä nimittäin selviää hengissä!
Komppaus tälle. Foorumi internetissä on aika kapea sektori yhtään mistään, joten en lähtisi muodostamaan käsitystä pelkästään tämän pohjalta.
1 tykkäys
Ei tietenkään järkevästi ajatellen kannattaisi, mutta tottakai se tunnetasolla vaikuttaa. Hyvässä ja pahassa. Olen tällä foorumilla tykännyt siitä, että jotkut katoliset ovat kerta toisensa jälkeen jaksaneet selittää joitakin minulle käsittämättömiä piirteitä katolisessa kirkossa. Ei se ole saanut minua niitä kaikkia ymmärtämään,tai tehnyt minusta katolista, mutta se on saanut minut pitämään katolisia kristittyjä siskoina ja veljinä Kristuksessa, ja jopa puolustamaan elävän elämän protestanttien kanssa käydyissä keskusteluissa näissä asioissa katolisia kristittyjä.
Ja päin vastoin, joissain toisissa keskusteluissa hyvin negatiiviset kannanotot saavat tunnetasolla ajattelemaan, että ainakaan tuossa toiminnassa ei näy mitään ylivertaista kristillisyyttä, johon haluaisi tutustua sen enempää.
5 tykkäystä
Tuskinpa tästä on hyötyä, mutta ainakin kannattaa miettiä sitä, miten itse pärjäisi niiden pappien, piispojen ymv. asemassa - siis niiden rakenteiden edustajien kanssa, joiden tekemiset ja sanomiset jostain syystä ärsyttävät. Kuinka onnistuisit itse luovimaan erilaisten käsitysten ristiaallokossa, jos sinun pitäisi paimenena pitää joukkoa kasassa, huolehtia opin puhtaudesta, yrittää saada porukkaa puhaltamaan yhteen hiileen jne.? Entä miten kävisi, jos sinun näkemyksesi olisivat yhtäkkiä valtavirtaa? Säilyisivätkö kaikki hyvät asiat, vai menetettäisiinkö jotain arvokasta?
Minusta papit tekevät hyvää työtä silloin kun he yrittävät pitää joukkoa kasassa, joten kuten oikeaoppisina.
Missään nimessä en toivoisi että minun näkemykseni olisivat valtavirtaa. Sehän tässä juuri ärsyttääkin tässä tilanteessa että kaikki tuntuvat yrittävän lobata näkemyksensä valtavirraksi.
Jos vaan oltaisiin, käytäisiin liturgiassa ja rukoiltaisiin JUUTALAISIA psalmeja ja lopetettaisiin se jatkuva lobbaaminen.
(Todella humoristista muuten että kristityt ovat usein osoittelemassa sormella että muu kuin heidän rukouselämänsä ei ole oikeaa jumalasuhdetta, rukoilevat itsekin toisen uskonnon tekstein.)
Toki ymmärrän että erimielisyys ja näkemysten leveä kirjo on erittäin hyvä kärsivällisyyden ja nöyryyden koulu. Siksi sanonkin että tämänhetkinen kokemukseni uskonnollisuudesta on luultavasti hyvin tarpeellinen ja tervehdyttävä.
Kristityt eivät rukoile juutalaisten tekstein. Se Septuaginta, nääs…
Juutalaisethan ne ovat toisuskoisia, kun eivät tunnistaneet omien tekstiensä mukaista Messiasta ja Abrahamin perillistä kun tämä tuli. Me jatkamme suoraan Abrahamista lähtevää linjaa johdonmukaisesti, kun taas juutalaiset elävät kuin laki ei olisi vielä saanut täyttymystään eikä perillinen olisi saapunut. Se on vähän sama kuin joku yrittäisi elää nyky-Suomessa vuoden 1916 lakien mukaan, myöhemmän historiallisen kehityksen tyystin sivuuttaen.
Tämä on ihan käsittämätöntä saivartelua, mutta en toki yritä lobata mielipidettäni kenellekään. 
Vaikka tässä on nyt kyllä todella hyvä tilaisuus lobbaukseen, joten tartun tilaisuuteen.
Mielestäni kristityt käytännössä elävät ihan samoin kuin juutalaiset. Eletään edelleen jatkuvassa ahdistuksessa siitä että on syntiä, ja mietitään koko ajan sopivaa uhria sen poistamiseen. Se ei tee mitään olennaista eroa että juutalaiset miettivät oman perinteensä uhreja ja kristityt Kristusta.
Kristityt eivät ole oivaltaneet ja sisäistäneet pelastuksen realismia sen kummemmin kuin juutalaisetkaan. Sama valitus kaiken kurjuudesta ja maailman turmeltuneisuuudesta ja huoli erottautua epäpuhtaasta aineksesta jatkuu.
Kristus tuli MIELESTÄNI opettamaan sitä että maailma on tarkoituksenmukainen paikka, Jumala on maailmassa tärkein toimija, kaikella on jumalallinen alku ja loppu ja siinä välissä tapahtuvat asiat ovat merkityksellisiä.
Ei ole epäpuhdasta ja puhdasta vaan valo läpäisee kaiken. Edelleen on yhtä vaikeaa kuin aikoinaan Pietarinkin uskoa, että tämä on maailmankaikkeuden todellinen, aktuaalinen tilanne, valo on voimakkaampi kuin pimeys, kaikki asiat ovat muutenkin kosketuksissa toisiinsa valon yhteensitomana, ei ole tarvetta eristäytyä.
Todella harva oikeasti elää sen mukaan että inkarnaatio ja ylösnousemus ovat totta, koska on jotenkin helpompaa elää henkistä juutalaisuutta. Itsekin toimin usein niin.
Juutalaisilla oli/on kuitenkin asenteestaan huolimatta “Herran sanat”. Rukous joka rukoillaan ylösnousemustodellisuudesta käsin. Sitä on ihan turha kristittyjenkään muuttaa miksikään, siksi juutalaiset psalmit ovatkin siirtyneet sellaisinaan kristittyjen joka hetken pyhittäväksi liturgiseksi rukoukseksi. Pyörää ei kannata keksiä uudelleen.
Juutalaiset viettävät edelleen uskonnollisissa juhlissaan ylösnousemustodellisuutta, vaikka eivät tajuaisi mitä tekevät. Sitä samaahan kristitytkin tekevät, kun ovat sanoittaneet juutalaisen vuodenkierron juhlat uudella tavalla, asia ei silti muutu miksikään siitä.
“Me julistamme Kristuksen kuolemaa ja vietämme Hänen ylösnousemustaan, siihen asti kun hän tulee”, emme ainoastaan siis julista kuolemaa.
1 tykkäys