Siis tuo sanonta “parempi elävä koira kuin kuollut leijona”, tarkoittaa nimenomaan sitä, että “leijona” on aina parempi, mutta kuolleena se häviää elävälle koiralle. Mikä se “leijona” kussakin asiassa sitten onkin, niin “elävä leijona” on aina se paras vaihtoehto.
Minä esitin, että tässä tapauksessa “elävä leijona” on se, että lapsi saa kasvaa oman isän ja äidin kanssa. Voit esittää oman ehdotuksesi.
Mutta “elävä leijona” on tässä sananparressa siis se ideaali, mikä ei aina välttämättä toteudu, ja siksi on joskus tyydyttävä “kuolleen leijonan” sijasta “elävään koiraan”.
Koirien tappamista taas kukaan ei tässä yhteydessä, eikä tässä sananparressa ehdota eikä edellytä. Eikä myöskään leijonan tappamista.
Nähdäkseni, jos vertauskuvilla puhutaan, niin silloin jos tarkoituksella järjestetään perhesuunnittelu siten, että lapsen oma isä tai äiti jää ulkopuoliseksi ja tuntemattomaksi, silloin “leijona” tapetaan, jotta voitaisiin esittää “elävä koira” ihanteellisena vaihtoehtona.
Avioliiton yksi ominaisuus on osallistua Jumalan luomistyöhön. Se on osa tuota suurta salaisuutta. Ihmiselämän arvokkuudelle on tärkeätä se, että aviopuolisoiden aviollinen yhteiselämä on arvokasta ja suhtautuu vastuullisesti tehtäväänsä. Keinotekoinen hedelmöittäminen vie elämältä tämän osan sen arvokkuutta.
Itse en välttämättä osaa pitää aviopuolisoiden sukusoluilla tehtyä keinohedelmöittämistä täysin vääränä. Mutta hyvin ongelmallisena kuitenkin.
C. S. Lewis taisi vähintäänkin implikoida ellei sanoa suoraan, että nk. avioelämä kertoo Jumalan huumorintajusta. Seksistä ei oikein saa “arvokasta” muuten kuin jättämällä sen sikseen.
@atte, viime aikoina vastauksesi ovat olleet lyhyitä ns. onelinereita. Ole hyvä ja jatkossa kirjoita pidempiä viestejä. Vänkääminen lyhyillä viesteillä (kylläpäs, eipäs) on turhaa ja huono keskustelutapa. Jatkossa puututaan tällaiseen lyhyillä viesteillä vänkäämiseen. Myös muut keskustelijat tämän huomioikoot!
Luin aamulla myös samaa uutista nettilehdestä.
Tasapuolisuuden nimissä varmaan äitienpäivääkään ei voine enää viettää, ettei vaan kukaan pahoita mieltään.
Onhan noita muitakin nimiä sekä nimityksiä jo muunneltu ( puhemies yms).
Paimenpojasta voisi käyttää vähän pidempää määritelmää vaikkapa; lehmien sähköinen kulunvalvota järjestelmä
Suurin osa isättömistä lapsissa, joita isänpäivän vietto oikeasti satuttaa, kärsii kyllä oikeasti siitä, että isä ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä. Ehkä ei alunperin haluta olla ’vahingon’ kanssa tekemisissä, ehkä äiti ei suostunut aborttiin, ehkä syytetään äitiä siitä, että ’huijasi’ isäksi, tai sitten vaan uusi rakkaus ja elämä on niin tärkeää, että ’entiset’ lapset unohtuvat.
Nämä eivät kuitenkaan ole päiväkodin henkilökunnan vika, ja turha pilkata ihmisiä siitä, että haluavat suojella lapsia kivulta. Tietyt miehet vain tarvitsisivat lisää biologian opetusta. Sukupuoliyhteys on aina valinta, mahdollisuus sille, että lapsi voi syntyä. Housut voi pitää myös jalassa.
Usein syy on äidin, joka tahallaan eristää lapsen isästä, hommaa lapsen ilman isää tarkoituksella tms. Ooperin yleistys on törkeä ja typerä ja osoittaa outoa miesvihaa, josta tämä juttu tietysti kumpuaa muutenkin.
Ja on kyllä aivan väärin, että kaikilta lapsilta halutaan nyt kieltää isän juhliminen ja isä leimata vain joksikin läheiseksi, jonka voi korvata millä vain neutrilla. Jos on lapsi, jolla ei ole isää, asiaa pitää käsitellä kotona. Myös mahdollisesti opettajan kanssa. Mutta tällainen vouhottaminen ja isän arvon tuhoaminen on täysin kohtuutonta. Tietysti se on tiettyjen piirien tarkoituskin, joille isää todella tarvitaan vain siementämään kuppiin.
Tämä on varmasti totta. Mutta minusta se ei anna oikeutta satuttaa näitä lapsia lisää.
Lisäksi on myös sellaisia isättömiä lapsia, joilta isä on kuollut, eikä heillä ole tällaista moraalista häpeää takanaan.
Itse olin tällainen lapsi. Isäni kuoli onnettomuudessa, kun olin aika nuori. Aina kun sitten alkoi tuo isänpäivähössötys koulussa oli se jotenkin hämmentävää. En osaa sanoa kärsinkö siitä, mutta mielelläni olisin sen jättänyt väliin. Jotain kertoo sekin, että elävästi vieläkin vuosikymmenten jälkeen muistan nuo tilanteet.
Niin olen menettänyt isäni nuorena ja siitä varmaan johtuu ateismini ja kaikki muu mahdollinen vääristynyt ihmisyyteni.
Siis mikä “satuttaa lasta lisää” ja kuka näin haluaa tehdä?
Olen itse ollut lapsityössä 14 v. ja aina ryhmässä on ollut yksinhuoltajien lapsia, ja sellaisiakin, jotka eivät ole yhteydessä isäänsä.
Nämä lapset tekevät kortin isoisälle tai jollekin miespuoliselle sukulaiselle. Eikä se satuta lasta, ei nolaa lasta eikä saata lasta eriarvoiseen asemaan jos ja kun tällainen käytäntö esitetään täysin luonnollisena, eikä siitä lähtökohdasta, että “täytyy tehdä kortti vaarille tai sedälle kun ei lapsiraukalla ole isää.”
Tämä on normaali käytäntö, eikä aiheuta traumoja kun asiasta ei tehdä numeroa.
Niin, aina on kipeitä kohtia ihmisillä. Myös äitienpäivä on vähän ristiriitainen, koska siihen liittyy edelleen myös sellaista sankaripalvontaa että huhhuh… kun asiaa ajattelee jonkun muun kun elämänsä kymmenelle lapselle uhranneen kannalta. Eli äidittömän ihmisen, tai lapsettoman naisen, tai tavallisen ja uupuvan äidin… jne jne
Isänpäivä on kai kauppiaiden keksintöä. Piti saada yksi lahjanostopäivä lisää. Mutta hyvä on isiäkin muistaa, ei siinä mitään.
Vaikea sanoa, mikä jonkun päiväkodin tai koulun elämässä olisi se osuvin ratkaisu tällaisissa tilanteissa. Tuskin ainakaan kannattaa pyrkiä paniikissa pyyhkimään pois mahdollisia kipupisteitä lasten maailmasta, vaan ennemminkin opettaa käsittelämään ja kohtaamaan turvallisessa ympäristössä ja kiihkottomasti kaikkea elämään liittyvää. Perhe on kuitenkin tosi iso juttu useimmille ihmisille edelleen. Ja erittäin monilla on sekä isä että äiti perheessä.
Siis minä sanoisin että on erittäin tärkeää, että isillä on oma kansallinen juhlapäivänsä! (Joka pitäisi myös saada viralliseksi liputuspäiväksi.)
Isät ovat usein altavastaajia erotilanteissa, äiti voi väittää ex-miehestään vaikka mitä, monia isiä vieraannutetaan lapsistaan ja äiti ajattelee että hän riittää.
Tämä juhlapäivä täytyy olla ja sitä täytyy pitää esillä. Isä on tärkeä. Se, että isästä tehdään yhdentekevä, jotta kukaan ei loukkaantuisi, ei palvele yhtään ketään. Ei se auta sitäkään lasta, jolta isä puuttuu.
Tottahan se on, että kaikilla lapsilla ei ole isää elämässään ja tämä voi johtua moninaisista syistä.Isä voi olla kuollut, tuntematon, ei halua pitää yhteyttä tai ei anneta pitää yhteyttä - ja tähän voi olla hyviä tai huonoja syitä. Sama koskee tietysti myös äitiä. Samoin vanhempi voi olla elämässä, mutta ei positiivisena hahmona: väkivalta, päihteet jne.
Isänpäivä ja äitienpäivä kuitenkin ovat olemassa ja suurimmalla osalla lapsista on molemmat vanhemmat. Ei lapselta voi pitää salassa näitä asioita. Olen varma siitä, että nykyään on ohjeita asian käsittelyyn vanhemmille. Samoin päiväkodeissa ja kouluissa osataan suhtautua asiaan asiallisesti ja sensitiivisesti.
Ei ihminen oikeasti voi ohittaa Luojaa tässä projektissa.
Miten lääketieteen ja Jumalan välinen vääntö menee? Onko Jumalalla aina viimeinen sana, jota ihminen ei voi kumota?
-Nainen ei tule raskaaksi. (Onko Jumalan tahto?)
-Avuksi otetaan kevyemmät hoidot, mutta nainen ei tule raskaaksi. (Onko Jumalan tahto?)
-Avuksi otetaan kehittyneempiä hoitoja, mutta nainen ei tule raskaaksi. (Onko Jumalan tahto?)
-Avuksi otetaan kaikkein kehittyneimmät hoidot ja nainen tulee raskaaksi. (Onko Jumalan tahto?)
Onko Jumalalla jokin syy, miksi hän tahtoo ihmisen käyvän tämän prosessin läpi?
Entä tilanne eutanasiassa? Voiko lääkäri tappaa ihmisen ohi Jumalan tahdon vai onko viimeinen sana aina Jumalalla?
Jos lääketieteellä voidaan ohittaa Jumalan tahto, niin eikö silloin voida myös tehdä lapsi, jota Jumala ei tähän maailmaan tahtoisi? Jso tällainen lapsi tehdään, niin voiko siitä seurata lapselle jotain kärsimystä?
Eikö se ole selvää, että ihminen voi tehdä paljonkin sellaista mikä on Jumalan tahdon vastaista. Mutta mikään ei tule Jumalalle yllätyksenä. Ja Jumala voi kääntää pahan teon toteuttamaan omia hyviä tarkoituksiaan.
Ihminen voi tappaa toisen ihmisen, ilman että se kuuluu Jumalan varsinaiseen suunnitelmaan, mutta tällöin Jumala nähdäkseni voi päättää salliiko Hän sen tapahtua vai ei. Eli ihmisen elämä voi mennä toisin kuin Jumala alun perin sen suunnitteli, mutta ihmisen (ennenaikainen) kuolema voi palvella jotain toista tarkoitusta.
Samoin syntymän kanssa voi olla niin, että jos raiskauksen (Jumalan tahdon vastainen teko) seurauksena syntyy lapsi, niin tällöinkin syntyy ihminen jonka on tarkoitus tähän maailmaan syntyä.
Itse ajattelen niin, että ihminen on ensisijaisesti sielu, ei tietyt geenit. Ja tämä ihminen olisi muutoin ehkä syntynyt geneettisesti toisena henkilönä. En sano tätä varmana asiana, vaan omana näkemyksenäni asiasta.
Näin voi minusta vastata myös lesbopariskunnalle, joka kysyy eikö heidän lapsensa olisi saanut syntyä. Vääryyden kautta syntyneillä ihmisillä on maailmassa tehtävä, antaa tälle vääryydelle kasvot ja ääni. Olla ihmisten omatuntona. Tämä juuri on nähtävissä näissä “Läheispäivä, ei isänpäivä” -paniikinomaisissa uudistuksissa. Kun omatunto kolkuttaa ja lapsi on itsessäänkin koko ajan muistuttamassa mitä tuli tehtyä…
Minusta taasen oikein hyviä kysymyksiä. Minusta on aiheellista kysyä että onko ihmisen syntymä aina Jumalan teko vai ei. Jos on, niin silloin Jumala on se joka haluaa että vaikkapa raiskauksesta syntyy lapsi, vaikka siitä seuraisi sekä äidille että lapselle elinikäinen taakka. Jos taas se ei ole Jumalan tahto niin silloin elämä ylipäätään ei ole Jumalan käsissä vaan ihminen on elämän synnyn ainoa vaikuttava tekijä. Vai voiko olla elämiä, jotka eivät ole Jumalan tahto ja elämiä jotka ovat Jumalan tahto? Se olisi hyvin erikoinen ajatus.
Viimeisen kappaleen vääryyden kasvot ja lesbopariskunta on kyllä minulle hyvin vastenmielinen rinnastus.
Kysymykset ovat hyviä, I give you that. Ehkä reagoin vähättelevästi kun itse olen miettinyt noita jo paljon ennestään… Pohdinta ei ole tyhmää. Siksi minusta voisi pelkän kysymisen sijaan kertoa miten on itse asian ajatellut. Pelkkä kysyminen vaikuttaa kuin haluaisi valmiita vastauksia. Joita voi sitten ampua alas…
Mutta tummennetusta huomaan että sinä et näe koskaan asioissa muuta kuin mustaa, mustaa, mustaa.
Jumala sallii asioita, joista ei seuraa pelkkä “elinikäinen taakka” vaan voi seurata jotain mikä luo uutta elämää, toivoa ja hyviä tapahtumia. Tämä on toki uskon asia.
Jumala sallii ihmisen tehdä asioita, jotka ovat väärin, mutta tällöin on Jumalan päätös antaako jonkin tapahtua vai estääkö sen. Mutta ihmisen vapaaseen tahtoon Jumala ei puutu. Sekin on ennalta määrätty “sääntö”, johon Hän on sitoutunut. Ja niillä säännöillä pelataan.
Mitä viimeiseen lauseeseen tulee, niin huomautan, että aina ei tarvise sympata aikuisia, jotka haluavat jotain. Jos lesbopari hankkii lapsen ja päättää että lapsi ei tarvitse isää, se on suuri vääryys lasta kohtaan. Turha siitä on myötäloukkaantua. Mutta tällöinkin lapsi voi elää arvokkaan elämän. Ja olla omatuntona. Äänenä, jota ei haluta kuulla, kuten on nähtävissä.
Ensimmäiseen kappaleeseen. Miksi antaa jotakin omia vastauksia, jos mielessä on vain kysymyksiä asian tiimoilta. Ja ovathan kysymykset vastauksia silloin kun niissä esitellään johtopäätöksiä joita kysymyksenasettelun vaihtoehdoista syntyy.
Toiseen kappaleeseen. Se että näkee mustaa ja kirjoittaa siitä, ei välttämättä tarkoita etteikö näkisi myös valkoista. Jos ei mustasta puhuta niin silloin jää harha että mustaa ei ole ja on vain valkoista. Siitä on monesti kysymys tällaisissa kysymyksissä. Nähdään vain valkoista vaikka selvästi mustakin on olemassa. Se ei ole edes uskonasia vaan sen voi havaita avoimin silmin.
Kolmanteen kappaleeseen. Olen ainakin itse saanut ymmärryksen, että Jumala on elämän ja kuoleman Herra, elämän antaja ja sen ottaja. Tästä oli juuri kysymys noissa hyvissä kysymyksissä joita @Junatunneli esitti.
Neljänteen kappaleeseen. Ei ole kyse myötäloukkaantumisesta vaan siitä miten suhtaudumme lähimmäistemme erilaisiin valintoihin. En näe ainoana vaihtoehtona sitä että lesboparin lapsi on vääryys ja hänen mahdollinen elämänsä on omatunto joka vääryydestä kolkuttaa vanhempiensa elämässä. Kyseessä voi olla onnellinen lapsi ja onnelliset vanhemmat ilman syyllisyyttä ja syyttävyyttä. Kyseessä ei ole mikään automaatti ja ainoa totuus. En usko että missään tai kukaan pystyy osoittamaan että vain nuo sinun vaihtoehtosi toteutuvat kun kyseessä on lesbopari ja lapsi.
