Horrossaarnaaja Iisakki Turunen?

Uusimmassa Ortodoksiviestissä mainitaan ohimennen horrossaarnaaja Iisakki Turunen, joka on itselleni täysin nevöhööd. Tietääkö kukaan tyypistä enempää?

Googlaamalla löysin tämän:

“Karalista oli kotoisin seurakuntalaisemme Iisakki Turunen, unissasaarnaaja. Hänkin oli meillä pari yönseutua. Kun hän oli nukahtanut, hän alkoi kohta kovalla äänellä kerrata raamatun kertomuksia. Naapureitakin tuli meille sitä kuulemaan.”

Tässä pari linkkiä jossa Iisakki saarnaa ja kertoo juttujaan, joskus 1950 luvun lopulla. http://tuupoms.net/iisakki/saarna.mp3 / http://tuupoms.net/iisakki/Iisakki2.mp3

1 tykkäys

Hei! Olisiko sinulla lisää tietoa Iisakista? Tai vinkkiä mistä löytyy?

Iisakista on kirjoitettu, en tiedä kuka ja milloin.

“VUODET VIERIVÄT JA METSÄTYÖT JATKUVAT; IISAKKI TURUSEN SAARNAT
Karalin savotan jälkeen oli sitten huhtikuun loppuun saakka aikaa vähän huilata ja tehdä kotipolttopuut pinoon kuivumaan. Alkoivat kevätuittojen ajat, meidän kylän nuorten miesten piti lähteä uittoja etsimään. Niinpä meitä löytyi kymmenkunta sellaista miestä, jotka pääsivät lähtemään uittosavottoihin. Suuntana oli Tolvajärvi, kuljimme sinne jokivartta pitkin Honkavaaran kautta. Oli kevät 1938. Poikkesimme Honkavaaraan huilaamaan ja juomaan kahvit. Samanaikaisesti sinne oli tullut Tolvajärveltä metsähallituksen palkkalistoilla oleva työnjohtaja Vornanen, jolla oli myös lisänimi Pikku-Jussi. Hän oli nimensä mukaisesti pikkuinen mies. Siitä huolimatta hän oli terästä joka tuuma, kun metsässä liikkui, niin hiki siinä tuli suuremmillakin miehillä pysyä perässä.
Hän sanoi tarvitsevansa neljä miestä Korpiselän Tsikin kylän ympäristön metsissä sijaitsevien suurten aukkohakkuiden laikutustöihin, toisin sanoen kuokkimaan aukkoihin männynsiemenen kylvöä varten laikut. Heti kun oli saatu jokunen aukko kuokittua, kylvettiin niihin siemenet. Kylvöporukka oli pääasiallisesti nuoria tyttöjä ja poikia, kansakouluikäisiä, oli siellä mukana myös aikuisia.
Meitä löytyi neljä nuorta miestä, kaikki Melaselän kyläläisiä. Läksimme jokivartta pitkin kulkemaan tulevaan työpaikkaamme, Kasarmikosken silta oli juuri Tsikin kylän kohdalla, josta ylitimme Tolvajoen, Siitä ei ollut kylläkään matkaa kuin kolmisen kilometriä. Ennen matkaan lähtemistä saimme Honkavaaran varastosta työkalut, kuokat, jotka olivat raskaampia kuin uittomiehen keksi, haka. Pääsimme asumaan yönseudut Iisakki Turusen taloon, jossa oli iso tupa ja kamari. Niin aloitimme laikutustyöt, jossa meillä menikin aikaa saman verran kuin uitot kestivät Tolvajoessa. Teimme töitä urakalla pinta-alan mukaan. Sovimme aina hinaan etukäteen palstan koon huomioon ottaen. Hankimme luultavasti paremmin kuin tukkiuitossa, oli se kyllä enemmän voimia kysyvää ja hikistä hommaa, toukokuun ja kesäkuun lämpötilojen vallitessa. Joskus iltapäivinä piti lähteä vähän aikaisemmin metsästä pois teroittamaan kuokkia, mikä kävi hyvin Turusen käsin väännettävällä vesihiekkatahkolla.
Kun olimme olleet noin viikonpäivät töissä, niin eräänä yönä tapahtui harvinainen ihme. Nukuimme kaikessa rauhassa niin talonväki kuin me savottalaisetkin. Perähuoneesta alkoi kuulua kovaääninen puhe, Iisakki Turunen oli alkanut unissa saarnaamisen, johon me kaikki talossa nukkuneet heräsimme. Se oli todella yllätys, kun Turusen emäntä sanoi, että ei se ollut aikaisemmin vielä heidän avioliittoaikana saarnannut unissa eikä valveilla. Saarnan aiheet olivat Raamatusta; ennen kuin hän alkoi saarnata, hän napsutti suutaan ja ilmoitti Raamatun kirjoitusten aiheet, mistä hän saarnaa, mikä siinä olikin kummallista. Kun hän ei ollut mitenkään harrastanut Raamatun lukemista ja tutkimista, minkä joskus hyvin harvoin nuoruudessaan lukenut Raamattua. Kun tästä levisi tieto laajemmalti, Tsikkiin alkoi tulla uteliaita kuulijoita naapurikylistä, niin että meilläkin alkoi olla vaikeuksia saada unesta kiinni ennen kuin aloimme siihen tottua.
Todennäköisesti Iisakillekin siitä oli vaikeuksia, jos häntä ei joku kääntänyt kyljelleen nukkumaan, se joku oli hänen vaimonsa. Kun alussa seurasimme hänen saarnaansa, se kesti 10-15 minuuttia, sitten aikoi tulla katkoksia kun suu alkoi kuivaa. Silloin emäntä aina herätti ja antoi vesiryypyt, hän kävi kyljelleen nukkumaan ja nukkui ihan heti. Emäntä kertoi, että Iisakki oli valveilla ollessaan ihan tavallinen miehen körrikkä, ei se puhu eikä saarnaa eikä lue Raamattua.
Kun kesä lähestyi syksyä, niin kansa alkoi toivoa ja vaatia, että hän lähtisi kiertämään lähikylissä ja kauemmaksikin pitämään näitä ihmeellisiä saarnoja, jotka sujuivat päivälläkin, kun hän kävi päiväunille. Niinpä sitten kävi, että Iisakki lähti levittämään Raamatun sanomaa unissasaarnaajana, kun häneltä ei otettu pois näitä kykyjä. Hän kiersi ensin Korpiselän kylissä ja vuoroon myös Ilomantsin puolella Melaselässä, Nehvonniemessä, Mutalahdessa ja kaikissa Melaselän ympäryskylissä pitämässä päivä- ja yötilaisuuksia. Hänen ei tarvinnut itsensä pitää huolta siitä, missä ja milloin hän puhuu, hänet käytiin Tsikistä kotoaan hakemassa kesällä venekyydillä ja talvella hevoskyydillä. Kävi pääasiallisesti niin, kun hän lähti kotoaan, hänen puhematkat kestivät jopa useampia viikkoja, ennen kuin hän kävi kotonaan hakemassa puhtaita alusvaatteita. Se oli niin kovaa työtä, että nukkuessakin saarnan yhteydessä hikikarpalot valuivat kasvoja pitkin.
Näillä matkoilla hänellä oli luonnollisesti yöpaikkojen yhteydessä myös ruokailut, josta ei peritty maksua. Kesäaikaan hän piti tilaisuuksia vain pyhien seutuun, kun hänellä oli myös sellainen pikkutila, jota piti ajallaan hoitaa. Tilaisuuksista hän ei perinyt maksua, mutta niissä kerättiin paikallinen hattukeräys, jotka olivat vaatimattomia summia, kun siihen aikaan maatalonväellä ei ollut valtionavustuksia, tulot olivat äärimmäisen pienet.
Iisakki Turunen piti näitä tilaisuuksia aina talvisodan alkamiseen saakka ja vielä evakkoreissuillakin. Minulla ei ollut mahdollisuutta enää kuulla eikä nähdä hänen tilaisuuksiaan, kun jouduin lähtemään talvi- ja jatkosotaan, eikä minulla ole tietoa, milloin hän on kuollut.”