Avioliittolain sääntö on, että siviilivihkijöillä on velvollisuus vihkiä avioliittoon kun taas kirkollisilla vihkijöillä on siihen oikeus. Kirkollisessa vihkimisessä on noudatettava sen uskontokunnan ehtoja, jossa vihkiminen toimitetaan. Jos siis haluaa varmistaa lain mukaisen avioliiton, on käännyttävä siviiliviranomaisen puoleen. Uskontokunta voi kieltäytyä vihkimästä, ja uskontokunnan ehdoista poikkeava kirkollinen vihkiminen on avioliittolain vastainen mutta ei johda vihkimisen mitättömyyteen.
Syrjinnän suhteen tulkinta on ollut, että uskontokunta tekee päätöksen, millaisia toimituksia uskontokunnassa voidaan tehdä. Jos uskontokunta ei vihi samansukupuolisia pareja, kyseessä ei ole syrjintä, mutta jos uskontokunnan mukaan tällainen toimitus on mahdollinen, yksittäinen pappi tai muu sellainen ei voi siitä kieltäytyä, jos pysyy kyseisen uskontokunnan jäsenenä.
Tuo on aivan totta tänään, mutta kun samaa sukupuolta olevien vihkimiskiista menee korkeimpaan hallinto-oikeuteen, niin evankelis-luterilaisen kansankirkkomme kirkolliskokouksen päätökset eivät ole maallisen avioliittolain kanssa samalla viivalla, koska vastakkain ovat maallisen avioliittolain ja kirkon kirkolliskokouksen näkökannat. Jos korkeimman hallinto-oikeuden oikeusoppineet tuomiossaan ovat sitä mieltä, miten maallinen avioliittolaki menee kansankirkkomme kirkolliskokouksen päätösten ohi, niin tämä lopputulos samaa sukupuolta olevien vihkimiskiistassa johtanee siihen, ettei kirkko voi enää jakaa samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiville papeille varoituksia. Se johtanee väistämättä siihen, miten ne papit, jotka haluavat käyttää vihkimisoikeuttaan samaa sukupuolta oleviin pareihin, niin he käyttävät sitä, koska he eivät avioliittolain mukaan toimi väärin, ja pian joissakin kirkoissa juhlitaan homohäitä.
Tietenkään luterilaista uskoa tunnustavana äärisuvaitsemattomana arvokonservatiivina en voi mitenkään suvaita samaa sukupuolta olevien vihkimistä avioliittoon, eikä evankelis-luterilaisen kansankirkkomme pappien olisi koskaan pitänyt ryhtyä vihkimään avioeronneitakaan uuteen avioliittoon, koska Raamatussa UT vertaa seurakuntaa morsiameen ja Jeesusta sulhaseen, joka Karitsan häissä saa omakseen puhtaan neitsytmorsiusseurakuntansa. Tosikristittyjen luterilaisten häissäkin valkea häämekko ja huntu kuuluvat vain neitsytmorsiamille.
“Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.”
(Ilm. 19: 7-8)
Lain tulkinnassa on tapana katsoa myös lakiesityksen perusteluja ja lain tarkoitusta. Samansukupuolisten avioliiton mahdollistaneen avioliittolainmuutosesityksen johdannossa mainitaan selvästi:
“Tällä esityksellä ei ole tarkoitus puuttua uskonnollisten yhdyskuntien avioliittolain 16 §:ssä säädettyyn oikeuteen määrätä kirkollisen vihkimisen ehdoista ja muodosta. Kaikilla vihkimiseen oikeutetuilla uskonnollisilla yhdyskunnilla, evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko mukaan lukien, on jatkossakin itsenäinen oikeus päättää, vihkivätkö ne samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon.”
Sen missä tämä “itsenäinen päätös” tehdään määrittelee jokaisen uskonnollisen yhdyskunnan oma päätöksen tekojärjestelmä. Ev.lut kirkolla se on kansallinen kirkolliskokous, ortodoksisella kirkolla todennäköisesti ekumeeninen kirkolliskokous ja jonkin vapaan suunnan seurakunnalla seurakunnan vanhimmisto tai jokin muu päätöksentekoelin.
Selvää on se, ettei perustelujen viittauksella “itsenäiseen päätöksenteko-oikeuteen” tarkoitettu esimerkiksi ev.lut tai ort.kirkon yksittäistä pastoria, kirkkoherraa tai paikallista luottamuselintä. Sitä myöten on selvää myös se, että kirkkonsa sääntöjä rikkovia voidaan lain estämättä sanktioida niillä seuraamuksilla, joita em. uskonnollisilla yhteisöillä on.
Minusta tuo olisikin mitä parhain ratkaisu samaa sukupuolta olevien vihkimiskiistassa, mutta emme voi tietää, jos korkeimman hallinto-oikeuden oikeusoppineet ovat sitä mieltä, miten maamme maallinen avioliittolaki menee kansankirkkomme kirkolliskokouksen päätösten tai ortodoksisen kirkon omien sääntöjen ohi, kuten korkein hallinto-oikeus ratkaisi Jehovan todistajien oikeuden kerätä henkilötietoja. Korkein hallinto-oikeus katsoi, miten maallinen laki meni Jehovan todistajien omien sääntöjen ohi.
Laittamasi linkki ei minulla toiminut, joten copypaskon tähän avioliittolain 16 § lakijargonia, jota vain oikeusoppineet osanneevat tulkita oikein.
“16 § (16.4.1987/411)
Sen lisäksi, mitä vihkimisestä säädetään 15 §:ssä, kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan. Siviilivihkimisen toimittamisesta säädetään asetuksella.
16 a § (29.8.2008/572)
16 a § on kumottu L:lla 29.8.2008/572.”
Oletko tosissasi sitä mieltä, että henkilötietojen kerääminen rinnastetaan uskonnonhajoittamiseen? Ei jehovantodistajia kielletty rimpauttelemasta ovikelloja (julistustoimintaa), vaan kokoamasta henkilörekisteriä.
En jaksa olla hämmästelemättä että oikeustieteen professori voi olla täysin pihalla yhdestä osa-alueesta maamme perustuslakia. Uskonnonharjoittamisen osalta kirkkomme voi ja sen tuleekin toimia täysin omilla säännöillään.
Samalla tulee kuitenkin muistaa, ettei esimerkiksi kirvestesin soveltamisessa taikka kirkon jäsenrekisterin ylläpidossa ole kyse uskonnonharjoittamisesta.
Kirkollisena toimituksena avioliittoon vihkiminen on yksiselitteisesti uskonnonharjoittamista.
Tuossa taustalla vaikuttanee sellainen ideologia, että ei haluta sallia lainkaan sekulaarin yhteiskunnan normeista poikkeavaa toimintaa. Tätä tavoitetta siis pyritään edistämään näillä kannanotoilla, vaikka tiedettäisiin se nykyisten lakien ja oikeuskäytännön vastaiseksi.
Tässä ei siis ole enää kyse kirkon avioliittokäsityksestä tai siitä millainen itse kukin toivoisi sen olevan. Vaikea ajatella, että esimerkiksi körtit olisivat kääntyneet uskontovastaisiksi, enkä lausuisi sellaista todistusta myöskään niistä Tulkaa kaikki -liikkeen kannattajista, joiden kanssa olen ollut tekemisissä.
Jos kirkolla ei ole selkeää kielteistä kantaa samaa sukupuolta olevien kihlakumppanien vihkimiseen, pappi, joka vihkii tällaisen parin avioliittoon, ei voi syyllistyä mihinkään moitittavaan menettelyyn virkatoimessaan.
Tässä kausunnoissaa Kangas ei siis kiistä sitä mahdollisuutta, että kirkolla ja muulla yhteiskunnalla olis erilainen käsitys avioliitosta, vaan viittaa tilanteeseen jossa kanta on epäselvä. Kuten tiedämme, kirkolliskokouksessa aloite avioliittokäsityksen laajentamisesta raukesi enemmistöpäätöksellä, eli kirkolla on edelleenkin selkeä kanta.
Niin ikään Kangas toteaa:
Avioliittolain mukaan kaikilla uskonnonvapauslain mukaan rekisteröidyillä uskonnollisilla yhdyskunnilla on toisistaan riippumatta oikeus määrittää se, minkälaisia lisäedellytyksiä ne asettavat pätevälle, uskonnollisin menoin tapahtuvalle vihkimiselle. Näillä ehdoilla ei kuitenkaan voi sivuuttaa avioliittolain pakottavia säännöksiä, jotka määrittävät ne minimiedellytykset, joiden tulee täyttyä, jotta kihlakumppanit voidaan julistaa aviopuolisoiksi.
Joko Kankaan näkemys on muuttunut tai sitten lausunto Ylelle on annettu “huolimattomasti”.
Kangaan aito asintuntemus nousee kyllä esiin nässä lausunnoissa:
Maistraatilla ei ole edes toimivaltaa tutkia sitä, onko kirkollisessa vihkimisessä noudatettu kirkkojärjestyksen nimenomaisia määräyksiä vihkimisestä ja tai kirkolliskokouksen sitä koskevia päätöksiä. Niiden noudattaminen tai noudattamatta jättäminen ei ole vihkimisen pätevyyden oikeudellinen edellytys. Sen vuoksi maistraatin velvollisuutena ei ole varmistua ennen väestötietomerkinnän tekemistä siitä, onko esimerkiksi avioliittoon evankelis - luterilaisessa kirkossa vihitty henkilö käynyt rippikoulun vai ei. Jos vihkimisoikeuden omaava henkilö on laiminlyönyt selvittää sen, täyttyykö tässä tapauksessa kirkon asettama edellytys vihkimiselle, seurauksena ei ole avioliiton pätemättömyys. Mahdolliset seuraamukset ovat kirkon sisäisiä ja virkamiesoikeudellisia, joilla ei ole vaikutusta avioliiton pätevyyteen.
–
Kirkkojärjestyksen sisältämät määräykset siitä, jotka koskevat kihlakumppaneiden kuulumista kirkkoon tai muuhun kristilliseen kirkkoon tai uskontokuntaan, eivät todellisuudessa muodosta tehokasta estettä sille, että pappi vihkii avioliittoon kihlakumppanit, joista toinen tai kumpikaan ei täytä kirkkojärjestyksen asettamia vaatimuksia papin suorittamalle vihkimiselle.
–
Avioliiton pätevyyden kyseenalaistaminen kirkkojärjestyksen asettamien edellytysten noudattamatta jättämisen johdosta edellyttäisi sitä, että avioliittolakiin sisältyisi nimenomainen määräys siitä, että avioliitto on pätemätön, jos sen solmimisessa ei ole noudatettu kirkkokäsikirjan määräyksiä.
Valtio voi pakottaa papiksi kutsutun virkamiehen noudattamaan lakeja ja asetuksia. Oikeusoppineet ovat hyvin laajasti sitä mieltä, että avioliittolaki ja eritoten perustuslain säädös tasavertaisesta kohtelusta menee kirkkolain ja -järjestyksen säädösten edelle. Eritotemn kun kirkolliskokous ei ole saanut aikaiseksi kirkkolakiin selkeää säädöstä homoliittojen puolesta tai niitä vastaan. Eikä näköpiirissä ole tilannetta että kkokous tekisi 5/6 enemmistö päätöstä kumpaankaan suuntaan. Varmaan homoliitot tullaan sallimaan mutta riittävän enemmistön saamiseksi tarvitaan vielä paljon lobbausta ja kiristystä.
Niin, olen pannut kyllä merkille, että useakin asiantuntija eri asioissa käyttää omaa asiantuntija-asemaansa edistääkseen omia mielipiteitään. Se on sangen inhimmillistä.
On totta, että evl papit ovat virassa ja ort papit työsuhteessa. Mutta onko tällä mitään todellista merkitystä asian kannalta? Minun on vaikea nähdä että olisi.
Eivät evlut papitkaan missään valtion virassa ole, eikä valtio siten voi pakottaa heitä vihkimään avioliittoon niitä, joita kirkko ei voi omien sääntöjensä tähden vihkiä.
Meillä on Suomessa siviilivihkiminen, jota voivat kaikki ne käyttää, joilla ei ole mitään laillisia avioesteitä. On turhauttavaa vääntää tämmöisestä asiasta vuosikausia, kun riittäisi, että evlut piipspainkokous ilmoittaisi, että kirkko ei vihi samansukupuolisia avioliittoon ja kirkolliskokous vahvistaisi asian. Kun vastaisuudessa evlut kirkko vähentää väkeä, niin luulisi, että sooloilevat papit pantaisiin pois ensimmäisinä.
