Ihmisviisauden suhde hengelliseen viisauteen

Usko
1

Laitan tähän keskustelun pohjaksi kääntämäni Lutherin tekstin hänen kirjastaan. Kun tulee puhe ihmisviisaudesta ja sen kyvyistä on Luther sanonut siitä aiheesta varsin selkeästi selittäessään Johanneksen evankeliumin kuudennen luvun jaetta 63:

”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.” Joh. 6: 63.

””Näin on ilmeistä, että tässä Kristus ei puhu omasta lihastaan vaan viittaa kaikkiin ihmisiin maailmassa, älykkäimpiin, mahtavimpiin, parhaisiin, voimakkaimpiin ja pyhimpiin. Edelleen, kaikki viisaus kehittyen ja syntyen ihmisen mielestä ja järjestä, ei ole merkitystä kuinka vaikuttavaa se on, se on silti lihaa.
Näin kaikki nerokkuus ja kaikki juristien kirjat, itsessään kiitettävät, yhtä hyvin kuin korkeasti oppineiden tohtoreiden tiede ja viisaus, kuuluvat kaikki samaan luokkaan, ne ovat lihan hedelmiä. Vaikka nämä taidot opettavat kuinka hallita ajallisia asioita, ovat ne ainoastaan ulkonaisia asioita, hienoja taitoja ja lahjoja jotka näyttävät kuinka rakentaa talon, kuinka omistaa terveen ruumiin, kauniit, kirkkaat silmät jne., kuinka synnyttää kauniita lapsia, kuinka ostaa ja istuttaa. Kun kaikki on sanottu ja tehty ovat nämä taidot lähteneet kuitenkin lihasta. Juutalaiset, turkkilaiset ja pakanat kaikki jakavat ne. Jotkut näistä hienoista ihmisistä huomattavine kykyineen ovat vain ihmisiä ja kaikki heidän pätevyytensä lähtee ihmisluonnosta, voima ja kyvyt, sen tähden se on kaikki lihaa. Siinä ei ole Jumalan sanaa siihen kietoutuneena joka opettaisi kuinka ihmisen tulee uskoa, kuinka päästä taivaaseen tai kuinka tunnistaa Kristus. Kaikkea on mietitty ja harjoitettu lihassa ja maailmallisuudessa.

Mutta sitä mikä ei ole lihaa, mikä on ylempänä kaikkeen lihaan nähden, kutsutaan Hengeksi. Kristus tahtoo sanoa: jos kaikki viisaus voitaisiin kasata yhteen, se ei voisi ymmärtää, eikä sietää tätä. Mitä pyhempi, mitä nerokkaampi, mitä taitavampi ja älykkäämpi järki on, sitä vähemmän se käsittää. Jos nämä sanat on ymmärrettävä ja niiden on läpäistävä sydän, silloin paljon syvällisempää kuin kaikkien ihmisten viisaus täytyy olla lisäksi. Meidän täytyy antaa järjelle loma ja mennä erilaiseen kouluun.
Meidän täytyy pidättyä neuvottelemasta järjen kanssa, meidän täytyy antaa järjen pitää rauhansa; meidän täytyy asettaa se kuolleeksi. Meidän täytyy kaivaa siltä silmät päästä ja nyppiä sen höyhenet jos me aiomme ymmärtää nämä sanat.””
Martti Luther, LW, XXIII, s. 167-168.

1 tykkäys
2

Pliide: Jokin oma näkemys asiaan. Se mistä haluat erityisesti keskustella, näkökulma. Muistat varmasti jo vanhalta foorumilta, että pelkkä sitaatti - oli se oma saarna tai jostain kopioitu - ei riittänyt.

1 tykkäys
3

No se tulee osittain ilmi jo minun johdannossani, mutta kun keskustelu etenee se käy varmasti selväksi.

4

…jep. No, kukin on oma herransa ja tekee kuten tietää itselleen mieluisaksi.

5

Lutherin omat tulkinnat ovat mielestäni esimerkki siitä, miten pyhät asiat alistetaan ihmisviisauden esineeksi. Se johtaa siihen, että kirkon opetuksesta tulee vain yksi mahdollinen tulkinta niiden tulkintojen joukkoon, joita omalla ihmisviisaudella onnistutaan keksimään. Niistä sitten valitaan itseä eniten miellyttävät tulkinnat ja nostetaan ne ylimmäksi totuudeksi. Pyhän Hengen valaisema ymmärrys sen sijaan johtaa entistä vahvempaan luottamukseen kirkon pyhää opetusta ja perinteitä kohtaan.

Do not seek the sublime gifts of God while still praying to Him for help in order that He may come and save you from sin, for, if the place of the heart is undefiled and pure, the divine gifts come of themselves. Whoever depends on his own knowledge but still possesses his own will gains only hatred, and those who hear sorrow in their heart simply cannot be of the Spirit. Whoever considers the words of Scriptures and practices them according to his own knowledge, thinking intently to himself that this is how reality is, is ignorant of God’s glory and wealth. Whereas one who considers them and says, “I do not know what they mean, for I am human,” offers glory to God. In this person the wealth of God abides in accordance with his capacity and understanding. (Abba Isaiah of Scetis, Discourse 6)

Lihavoitu pätee Lutheriin, joka kirjoitustensa perusteella vaikutti vihaavan vähän joka tahoa aina juutalaisista paaviin asti - ja kaikkia siltä väliltä niin, että hänen kirjoittamistaan herjauksista on voitu koostaa jopa herjausgeneraattori. Kun ihmiset eivät muitta mutkitta jakaneetkaan hänen ihmisviisauksiensa hedelmiä, hän suuttui ja alkoi herjata näitä - etenkin niitä, jotka julkisesti rohkenivat asettua vastahankaan hänen teologiaa sivuavien näkemystensä kanssa.

1 tykkäys
6

Mistä sitten johtuu, että jotkut saaraavat aivan eri tavoin, vaikka kertovat omaavansa tuon “Pyhän Hengen valaisemna ymmärryksen” ?

Onko ehkä niin, että kun tällainen ristiriita kahden “Pyhän Hengen valaiseman ymmärryksen” omaavan julustajan välillä ilmenee, niin toinen heistä ei sitä omaakaan ja valehtelee sen omaavansa. Tai sitten vain luulee sen omaavansa. Eihän kai Pyhä Hneki tahallaan valaise toiselle eri tavalla kuin toiselle.

Tästä sitten tullaankin seuraavaan kysymykseen, että mitenkäs sitten kuulija voi tietää, kumpi noista saarnaajista omaa sen oikean Pyhän Hengen valöaiseman ymmärryksen. Vai pitääkö siinä luottaa omaan ihmisviisauteensa tai omiin tuntemuksiinsa siitä, mikä on Pyhästä Hengestä ?

7

Minusta olisi asiallista käsitellä opillisia väitteitä eikä osoittaa inhoa Lutherin persoonaa kohtaan.

Luther kirjoittaa juutalaisista:

”Nyt me kohtelemme heitä ainoastaan väkivaltaisesti ja kuljemme ympäriinsä pilkkapuhein, syytämme heitä, että heidän täytyy saada kristittyä verta, etteivät löyhkäisi. Onko suurempaa narrin työtä kuin se, että heitä pidetään koirien veroisina.
Mitä hyvää meidän pitäisi heille tehdä? Sitäkö, että kielletään heiltä työnteko ja toiminta meidän keskuudessamme ja kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa niin, että heidät ajetaan harjoittamaan koronkiskontaa. Kuinka sellainen voisi heitä auttaa? Jos heitä haluaa auttaa niin täytyy… harjoittaa kristillisen rakkauden lakia heitä kohtaan, ottaa heidät ystävällisesti vastaan, päästää heidät mukaan värväykseen ja työntekoon, jotta heillä on syy ja aihe olla meidän luonamme ja keskuudessamme, kuulla ja nähdä kristillistä oppiamme ja elämäämme.”

8

lihavoitu teksti[quote=“atte, post:6, topic:544”]
Mistä sitten johtuu, että jotkut saaraavat aivan eri tavoin, vaikka kertovat omaavansa tuon “Pyhän Hengen valaisemna ymmärryksen” ?

Onko ehkä niin, että kun tällainen ristiriita kahden “Pyhän Hengen valaiseman ymmärryksen” omaavan julustajan välillä ilmenee, niin toinen heistä ei sitä omaakaan ja valehtelee sen omaavansa. Tai sitten vain luulee sen omaavansa. Eihän kai Pyhä Hneki tahallaan valaise toiselle eri tavalla kuin toiselle.

Sinä voit päästä tästä selville ainoastaan Jumalan avulla. Siihen asti kunnes se tapahtuu, tämä kaikki jää salaisuudeksi ja ikuisen polemiikin kohteeksi.

Walther otti esille elintärkeän aiheen.
Pelastustiellä meitä ei auta jäsenyys tai uskonnollisuus, ei edes hengellisten asioiden harrastaminen.
Usko Kristukseen on elämää Kristuksess
.
Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. 2 Kor. 5: 17.
Jokainen Jumalan lapsi voi todistaa, että kun hänessä heräsi elämä Kristuksessa, hän sai kokea valoa ja rauhaa Kristuksen vanhurskaudessa.
Hänessä heräsi eloon uusi olemus ja uusi mieli. Koko elämä, koko maailma alkoi näkyä uudessa valossa. Hän rupesi ymmärtämään hengellisiä asioita. Hän sai uudet silmät ja uudet korvat. Silloin vaihtuivat ilot ja surut, aatteet ja pyrkimykset. Aivan uusi elämä alkoi.
Tätä on elämä Kristuksessa. Se alkoi kasteessa, ja se jatkuu uskossa.
Jumalasta syntymisen kautta uusi luomus saa sydämeensä syntiinlankeemuksessa kadonneen Jumalan kuvan.
Se tulee ilmi mielenlaadussa, vaikka heikkouksien himmentämänä.
Elämme näet vielä lihassa, joka on täynnä syntiä ja sotii Henkeä vastaan. Siksi Jumalan kuva kristityssä ei ole koskaan täydellinen. Se on kuitenkin todellinen vanhurskaudessa.
Sitten kun Kristus ilmestyy, sitten kun pääsemme vapaaksi tästä kuoleman ruumiista, sitten tulemme sellaiseksi kuin on Hän, Herramme Kristus…

2 tykkäystä
9

Ensinnäkin jos Hengen totuudet ovat välittömsäti ihmisviisauden ulottuvilla, sen tajuttavissa, niin silloinhan Kristuksen risti menee mitättömäksi, kuten apostoli asian ilmaisee:

Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi. I Kor. 1: 17.

Mitä sitten tulee tuohon alati toistuvaan “kirkko kirkko” puheeseen niin sehän jos mikä on mitä suurimmassa määrin perustettu ihmisviisauden varaan ts. traditioiden, joilla ei ole perustusta Jumalan sanassa. Annan tässä kohden taas sanan vuoron Lutherille. Laitan myös samoin kuin sinäkin tekstin englanniksi, koska en juuri nyt ehdi kääntää:

The words that I have spoken to you are spirit and life.
This means that the words were spoken by the Holy Spirit.
Christ does not want to give you the right to run to and fro in search of the Spirit, to lose yourself in reverie and say: “I have this by inspiration of the Holy Spirit.” Actually, it may be the devil who inspired youl Thus they alleged in the edict issued at the Diet of Augsburg: “The church is holy; therefore it follows that its proclamations are holy and given by inspiration of the Holy Spirit.” Christ does not recognize such inspiration. He binds us solely to His Word. He does not want to see the Holy Spirit divorced from His Word. Whenever you hear anyone boast that he has something by inspiration of the Holy Spirit and it has no basis in God’s Word, no matter what it may be, tell him that this is the work of the devil. Christ does not bind you to, anything but His mouth and His Word. He does not want to leave you wandering aimlessly about; He wants you to hear His Word. He declares: “The words which I speak are spiritual. Therefore if you want to obtain the Holy Spirit, you must adhere to My words; for they are spirit and life.”
These words enjoining us to hear and heed God’s Word are worth much gold.

Martti Luther, LW, XXIII, s. 167.

10

Saarnaajat saarnaavat eri tavoin, koska he ovat erilaisia persoonia: joku on parempi sanaseppo kuin toinen, toinen on vakavamietteisempi ja toinen leikkisämpi, toinen puhuu vuolaasti ja toinen kiteyttää asiansa lyhyemmin, toinen suosii vertauksia kun taas toinen enemmän havainnollistuksia, yksi tykkää ottaa sitaatteja kirkkoisiltä, toinen yrittää soveltaa enemmän tämän päivän tilanteisiin jne. Mutta erilaisten persoonien ei tarvitse johtaa siihen, että uskon sisältö olisi erilainen. Kommentistasi ei käy ilmi, että tarkoitatko eri tavoilla ilmaisukeinojen vaiko sisällön erilaisuutta.

Sitten on myös huomioitava se, että seurakuntien tilanteet ovat erilaisia, joten ne edellyttävät erilaisia opetuksen tapoja. P. Paavalikin puhui erilaisille yleisöille eri tavoin. Tämä mainitaan p. Raamatussakin:

Vaikka olen vapaa ja kaikista riippumaton, olen ruvennut kaikkien orjaksi voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia. Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen. Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla - onhan minulla Kristuksen laki. Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia. Kaiken tämän teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen. (1. Kor. 9:19-23)

Raamatussa ei ole kehotusta puhua jonkin valmiin sapluunan mukaan, sillä kyse ei ole tietyistä sanamuodoista tai retorisista keinoista, vaan puhujan kautta vaikuttavasta Jumalan voimasta. Siksi apostoleille ei annettu mitään valmista, yhtenäistä mallia niin kuin puhelinmyyjille annetaan, vaan he kukin saarnasivat ja opettivat oman persoonansa mukaisesti ja tilanteen mukaan, mutta kuitenkin yhteisestä uskosta ammentaen.

Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi. (Ef. 4:29)

Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte. (Kol. 4:6)

Kun teitä viedään luovutettaviksi viranomaisille, älkää etukäteen olko huolissanne siitä mitä puhuisitte. Puhukaa ne sanat, jotka teille tuona hetkenä annetaan. Silloin ette puhu te, vaan Pyhä Henki. (Mark. 13:11)

Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset. (Matt. 10:16)

Kuulija voi tietysti arvioida saarnaajan sanoja pyhien kirjoitusten perusteella, mutta ei se ole välttämätöntä - ja siinä on riskinsä. Kuulija voi näet harhautua luulemaan, että hänen tehtävänsä on asettua saarnaajan yläpuolelle, ikään kuin hänen piispakseen, vaikka hänen roolinsa onkin vain olla kuuliainen ja pyrkiä rakentumaan saarnasta, vaikka ei heti hoksaisi tai hyväksyisikään siinä esitettyjä asioita. P. Pietari kehottaa ensimmäisessä kirjeessään olemaan “kuuliaisia lapsia”. Ei ole lapsen tehtävä arvostella aikuisen opettajan puheita, vaan miettiä sitä, että miten voisi parhaiten täyttää opettajansa tahdon. Maallikot tuomitaan kuuliaisuutensa perusteella, kun taas paimenia arvioidaan sen mukaan miten he ovat opettaneet.

Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä. He valvovat öitä teidän vuoksenne, koska joutuvat kerran tekemään teistä jokaisesta tiliä. (Hepr. 13:17)

11

Lutherus se sanoi ja kirjoitti kaikenlaista. Tuo tekstikatkelma taitaa olla arvon tohtorin nuoruudenteoksesta, jonka hän laati siinä toivossa, että juutalaiset massoittain omaksuisivat kristinuskon hänen “puhdistamassaan” muodossa. Kun sitten kävi ilmi, että juutalaisten laajamittaista kääntymystä luterilaisuuteen ei tultaisi näkemään, reformaattorin käsitykset vanhan Israelin lapsista muuttuivat himpun verran tylymmiksi. Näitä käsityksiä hän sitten esitteli kypsien vuosiensa kaunopuheisessa klassikossa “Juutalaisista ja heidän valheistaan”. En viitsi siteeraata ko. kirjaa kun tunnet sen sisällön luultavasti minua paremmin.

1 tykkäys
12

Minä en pidä pahana sitä, että Luther toivoi juutalaisten kääntyvän massoittain.
Teille katolilaisille se ei vieläkään sovi?

Juutalaisten tulo Saksaan ja keisarikunnan alueelle oli seurausta siitä, että
paavi oli antanut katolisille kuninkaille Ferdinandille ja Isabellalle käskyn vainota juutalaisia vuonna 1492. Se oli iso pogromi.
Wittenbergin ylipistoon kutsuttiin juutalainen opettamaan hepreaa.

13

Näppärästi väistetty, Yxinkertanen, todella näppärästi!

14

En minä todellakaan tahtonut väistää mitään, vaan ihmettelen tuota ongelmaa juutalaisten käännyttämisessä.
On tietysti helpompi puhua Lutherin synneistä kun oman yhteisön.

Lutheria suututti juutalaisten leveä elämä, rahan lainaaminen ja “päärynöiden paistaminen”.
Koron ottaminen oli Lutherin mielestä syntiä, ja siitä hän saarnasi saksalaisillekin. Hänen mielestään se oli epäkristillistä toisten hädästä hyötymistä. Siinä hän auttoi paatuneita vastustajiaankin, kun mm. keisari oli kosolti velkaa augsburgilaiselle Fuggerille.

@timo_k ei ota taaskaan yhtään huomioon Jumalan sanaa.
Seurakuntalaisen tehtävä on arvioida opetusta eli saarnaa. Se on kaikkia kristittyjä koskeva velvollisuus, eikä piispoille annettu neuvo.
“yksi teistä profetoikoon, muut arvostelkoot”
" koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää"
“mutta vierasta ne eivät seuraa, koska eivät tunne vierasten ääntä…”

15

[quote=“Yxinkertanen, post:14, topic:544, full:true”]
En minä todellakaan tahtonut väistää mitään, vaan ihmettelen tuota ongelmaa juutalaisten käännyttämisessä.[/quote]
Juutalaisten käännyttämisessä en näe mitään ongelmaa, päinvastoin. Mutta siinä viestissäsi, johon varsinaisesti reagoin, näin aika heppoisen yrityksen esittää Luther juutalaisten lämpimänä ystävänä, mikä on Lutherin kokonaistuotannon valossa lievästi sanoen kyseenalaista.

Totta kai. Ja vice versa.

1 tykkäys
16

Luulen, että meillä ei ole mitään paavi-vihaa.
Kuulemme ihan mielellämme mitä hän sanoo, emmekä pyri demonisoimaan.

Mielenkiintoista, että sinä noin vain kyseenalaistat Lutherin suhteen juutalaisiin.
Kuten sanoin, hänellä oli juutalainen työtoveri, eikä hän ollut antisemiitti ennen kuin sitten hermostui vanhoilla päivillään näiden itsepintaisuuteen. Hän hermostui tosin eräisiin saksalaisiinkin ja näiden synnilliseen elämään.

Häneltä näkyy olevan aika paljon lausuntoja koronkiskonnasta, ja siinä hän puhui myös saksalaisille. Olisiko se asia polttanut päreet?

Demonisoinnilla tarkoitin Lutherin demonisointia ja halveksuntaa.

17

Ja minäkö demonisoin luterilaisia?

2 tykkäystä
18

Puhun yleisellä tasolla, en erityisesti kenestäkään persoonasta, enkä varsinkaan luterilaisiin kohdistuvasta ollenkaan. Sanon, ettei tule väärinkäsityksiä.

19

Oikein hyvä aloitus Walther!

Ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille myöskin kerrotaan tästä samasta asiasta; ihmisviisaudesta ja Jumalan viisaudesta:

Meille Jumala on sen ilmoittanut Hengellään, sillä Henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet. Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille. Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla. Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia. (1 Kor 10-15)

Ymmärrys nousee siis hengellisestä opastuksesta. Pyhästä Hengestä. Tämä ikään kuin yliluonnollinen kyky on vain uskovilla. Jumalan sana on armoväline. Se sytyttää sydämessämme siunaavan palon, se kun tapahtuu Hän avaa mielemme käsittämään kirjoituksia. Tämä on luettavissa Luukkaan evankeliumista Emmauksen tien kulkijoiden keskustelussa:

"He sanoivat toisilleen: “Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?”

3 tykkäystä
20

Tämä on hieno kohta, sillä se osoittaa hengellisen tien Kristuksen luo.

Ensin oli sydämessä kaipaus. Jeesusta, tuota rakasta opettajaa ei enää olekaan.
Kuka nyt ahdistunutta ja pelokasta lohduttaisi?

Miehet kertovat sydämensä tunteita matkaan liittyneelle miehelle.
Tämä kertoo - ei traditioita, vaan s a n a n todistuksia Jeesuksesta.
Näiden sanojen kautta Pyhä Henki lohduttaa ja vahvistaa heitä, ja he
ovat iloisia.

He ovat tunteneet lohtua tuon tuntemattoman miehen sanosita.
Kun he näissä tunnelmissa ovat talossa, tulee Jeesus oven lävitse sisään ja sanoo: “rauha teille…”

He tuntevat Jeesuksen, rauha valtaa heidän sydämensä - samalla myös
ilo.
Niinpä he lähtevät iloisina kertomaan siitä, mitä he ovat kokeneet ja nähneet:
Jeesus on heidän kanssaan!

Tämä tapahtuu jokaiselle kristitylle.
Sana tekee hänet eläväksi.

1 tykkäys