Ei ole sama kerrotaanko yleensä käsitellyn jotain laajaa aihetta, kuin kertoa, että jotakuta nimeltämainittua henkilön on väitetty tehneen jotain. Esim. eroa on: “Sielunhoidossa kuulee usein, ettei ole pyhitetty lepopäivää” ja “Moni on kertonut luottamuksellisesti, että Nienna ei ole pyhittänyt lepopäivää.”
1 tykkäys
Pappi ei saa edes luvan kanssa kertoa eteenpäin.
1 tykkäys
Katolisen kirkon käytäntö on tietääkseni sellainen, että rippitilanteessa ei voi kysyä lupaa kertoa asiaa eteenpäin. Pappi voi kertoa mahdollisuudesta käsitellä asiaa myös ripin ulkopuolella. Jos ripittäytyjä omasta aloitteestaan toistaa asian ripin ulkopuolella, silloin tietoa voi käyttää.
Pappi ei saa rippitilanteen ulkopuolella viitata ripissä käytyyn keskusteluun edes puhuessaan ripittäytyjälle. Jos ripittäytyjä ripin ulkopuolella viittaa ripissä käytyyn keskusteluun, pappi voi esimerkiksi pyytää toistamaan, mistä asiassa oli kyse.
6 tykkäystä
Perusjuttu varmaan sekin, että ei pidä mennä tunnustamaan muiden syntejä. Eli tuskin kukaan menee ripittäytymään siitä mitä joku toinen ( isä Mitro tässä tapauksessa ) on tehnyt. Eli tässä voi olla kysymys muista sielunhoidollisista keskusteluista, jotka tietysti ovat luottamuksellisia nekin.
Tuota. Sinulla on aika optimistinen ihmiskuva.
Isä Larsia kohdeltiin todella hävyttömästi, mutta isä Mitro on ihan itse oman soppansa keittänyt.
1 tykkäys
Lisäksi tuossa on sellainenkin juttu, että ihmissuhteet ovat usein mutkikkaita ja synnin tekeminen tapahtuu tilanteessa, johon sisältyy monia osapuolia. Voi olla hankalaa selittää omaa syntiään siten, ettei lainkaan mainitse muiden osuutta asiaan.
Oletko koskaan käynyt ripittäytymässä? Ei se ole vaikeaa.
1 tykkäys
Useita kertoja. Ei se aina ole niin yksinkertaista.
2 tykkäystä
Mutta siitä huolimatta ei pappi saa kertoa keskustelujen sisällöstä esimerkiksi sitä, että niissä on käsitelty jonkun henkilön epäasiallista käyttäytymistä. Salmi menetteli tuossa sopimattomasti ja laittomasti.
Aikoinaan kerroin kuulleeni Revon epäasiallisesta käyttäytymisestä tuntemaltani seurakuntalaiselta jo ennen, kuin mitään kohua oli ollut, silloin kun kohuttiin europarlamentissa esiintyneestä sopimattomasta käytöksestä. Eli sellaista oli koettu jo ennen hänen parlamentaarikon uraansa. Silloin tietysti minua syytettiin panettelusta ja vaadittiin tuttavani nimen paljastamista julkisesti etenkin erään ortodoksisen silloisen palstalaisen puolesta ja minut leimattiin valehtelijaksi. Mutta ei sitten ole tainnut olla ihan ainoa, joka oli kokenut tuon papin käytöksessä ongelmia.
Sinänsä ihmetyttää, miten huono hallinto ja huono asioiden hoitaminen vallitsee toisen kansankirkkomme seurakunnissa, kun uutisia seuraa. Kannattaisi lupoua omertasta ja uskoa, että totuus ja valo ovat parasta aina.
Disclaimer: En tiedä meidän seurakuntien hallinnosta mitään enkä ole koskaan ollut yhdessäkään seurakunnassa töissä.
Olen kyllä joskus miettinyt, että onkohan ortodoksisuus en vähemmistöasema ja perinteisesti etnisen uskonnon luonne luonut seurakuntiin henkilökeskeisen hallintokulttuuriin. Toki meilläkin on kirkkolaki, mutta hallintomenettelyt yhtä keskeisessä asemassa kuin isommissa organisaatioissa. Toki tämä ei välttämättä ole huonokaan piirre ja varmasti välttämättömyys kun asiat toimivat vähemmillä resursseilla kuin esim. Evl.fissä. Sama varmaan näkyy vielä enemmän Helsingin katolisessa hiippakunnassa koska vielä pienempi hallinto. Tai vaikka Luther-säätiössä, jossa taloudesta kai päättää muutama kaveri keskenään.
Luulenpa, että siinä on kyse myös Itä- ja Länsi-Suomen välisistä eroista. Itä-Suomessahan ei hallinto perinteisesti toimi missään, olipa kyse sitten kuntahallinnosta tai jostain muusta. Länsi-Suomessa ja etenkin Pohjanmaalla päätöksenteko on jämäkämpää. Olen huomannut, että idässä on enemmän epäselviä vihjailuita, kiertelyitä ja kaarteluita sekä jahkailua asioissa, joiden kuntoon saattaminen on itsestäänselvyys kenelle tahansa sivulliselle. Lännempänä lyödään asiat pöytään tuosta noin vaan, eikä keskitytä vihjailuihin. Esim. kuntapolitiikassa Länsi-Rannikolla koulujen, kirjastojen, jäähallien ym. rakennuspäätökset lyödään paljon määrätietoisemmin läpi kuin Itä-Suomessa. Hyvä kaverini on Itä-Suomesta kotoisin, ja monesti ollaan tästä puhuttu.
Sekin voi vaikuttaa, että Suomen ort. kirkko elää eräänlaista murroskautta, jossa vanhojen, perinteisten ortodoksisten sukujen tavat järjestää asiat joutuvat kohtaamaan kaikkialta Suomesta peräisin olevien käännynnäisten tavat. Ei liene yllätys, että perinteisissä ort. suvuissa on tiettyä taipumusta esim. pyrkiä järjestelemään virkoihin tuttuja henkilöitä hieman samaan tapaan kuin mitä lestadiolaiset ev.-lut. kirkossa tekevät. Ne, jotka tulevat “etnisen” suomalaisen ortodoksisuuden ulkopuolelta, eivät voi ymmärtää tällaista, vaan haluavat, että virkoihin ym. valitaan reilun pelin hengessä sopivuuden ja pätevyyden perusteella.
Kummassakin tavassa on puolensa, joten pitää vain luovia siinä keskitiessä. Luulen, että moni ortodoksisen kirkon “skandaali” johtuu kuitenkin siitä, että liian monia asioita ja velvollisuuksia kasaantuu liian harvojen vastuunkantajien harteille. Voi näet käydä niin, että hurskas mies lähtee opiskelemaan vilpittömästi teologiaa päästäkseen palvelemaan kirkkoa pappina. Ei hän ole välttämättä lainkaan ajatellut sitä, kuinka paljon hallinnollisia ja taloudellisia velvollisuuksia esim. kirkkoherralla voi olla. Jos tietäisi, koko toimi ei välttämättä kiinnostaisi lainkaan.
2 tykkäystä
Tietysti Pohjanmaalla asiat hoidetaan aina kunnolla. Kun hämäläisseudulla on asusutellut, niin huomaa, miten siellä asiat eivät mene reilaan. Toisaalta siellä päin Itä-Suomea, missä itselläni on sukua, asiat ainakin ulkoisesti tuntuvat olevan hyvin hoidettuja, nimittäin on niin, että siellä sekä julkiset että yksityiset alueet ovat viimeisen päälle kunnossa, nurkat eivät ihmisillä rempata. Jossain päin ne niin tekevät.
Tietysti pohjalainen isäni on aina opettanut, että kaikki pitää olla komeeta. Isoäitinsä kuulemman aikoinaan tiineenä kävi sortamassa puupinotkin alas, kun eivät olleet tarpeeksi komeita. Tosin hän oli Ylä-Satakunnasta kotoisin, jossa vissiin hankalan luontoisia ihmisiä on paljonkin.
2 tykkäystä
Mitro vieraili Valamossa melkoisen ahkerasti ainakin mun aikanani. En nähnyt hänen käyttäytyvän asiallisesti yhdessäkään jumalanpalveluksessa, ja oli todella painajaismaista joutua palvelemaan kanttorina hänen toimittaessaan.
Länsi-Suomen ylistykseen yksi paikkakunta ja nimi: Kankaanpää, Juhantalo.
Tällaista julkisuuttahan siitä seuraa, kun lähtee käräjöimään sitä tahoa vastaan, jolle pitäisi olla kuuliainen. Surullista, että koko seurakunnan ja kirkon pitää kärsiä yksittäisten ihmisten ylpeyden tähden. Voi vain kuvitella, miltä tuntuu niistä seurakuntalaisista, jotka asuvat “periferiassa” ja “sudeettialueilla”, joissa Repo ei ole halunnut matkapappina työskennellä. Toimittajaa ei voi moittia. Aivan tottahan hän kirjoittaa; juuri tuolta tämä case ulos päin näyttää.
No, ehkäpä kirkko oppii tästä sen, että politiikkaan lähteneille papeille ei pidä antaa pappisvirkaa takaisin missään vaiheessa. Seminaarista valmistuu kyllä joka vuosi innokkaita nuoria, joilla on halua palvella.
3 tykkäystä
Tämän tapauksen ja muutamien muiden skandaalinpoikasten onnellisena sivuvaikutuksena ortodoksisen kirkkokunnan monta vuosikymmentä jatkunut myötätuuli maallistuneen Suomen julkisuudessa on vihdoinkin lähestymässä loppuaan. Jos olisin ortodoksi (mistä Jumala varjelkoon!), olisin kuitenkin vain kiitollinen siitä. Moinen glooria ei nimittäin ole millekään kristilliselle kirkolle hyväksi. Voimia ja jaksamista. 
2 tykkäystä
…
Itse en ole havainnut mitään “gloriaa” ortodoksisuudesta kertovissa jutuissa. Ehkä teillä on niin paljon negatiivisia juttuja, että tavalliset neutraalit jututkin tuntuvat glorialta? Tähän asti ortodoksisuudesta kertovat jutut ovat usein olleet esitteleviä tai toteavia, ja vain harvoin on ollut kielteisiä, esim. liiasta koristeellisuudesta, kaavamaisuudesta tai patriarkaalisuudesta kritisoivia kirjoituksia. Mutta näiden käräjöitsijöiden myötä sävy on muuttunut negatiivisemmaksi, eikä ihme. Surettaa, että riitelijät eivät edes tunnu ymmärtävän aiheuttamaansa vahinkoa - ja se, että jotkut suhtautuvat pyhään pappeuteen kuin tavalliseen työpaikkaan ja jopa röyhkeästi pitävät olevansa siihen oikeutettuja.
1 tykkäys