Ortodoksien irtisanomat papit ja niiden oikeusjutut

[IDA]

Katolisesta kirkosta on todella vähän juttuja ja ne ovat ylleensä ulkomaanuutisia.

Selvästi on ollut havaittavissa, että ortodoksisen kirkon kimppuun ei käydä ns. tasa-arvoasioissa samalla intensiteetillä kuin evankelisluterilaisen kirkon kimppuun käydään. Tämä voi kyllä johtua ihan puhtaasti kokoeroista, mutta ihan huomattavissa ilmiö on ollut.

Sitten on myös ortodokseja, jotka ajavat luterilaisia kaikenlaiseen libertinismiin, mutta ovat omasta kirkostaan hiljaa. Todennäköisesti sellaisia katolisiakin on. Se ei kyllä ole ansiokasta ( meritious ).

[SanGennaro]

@anon81097962

Jos olisin ortodoksi (mistä Jumala varjelkoon!)

Hyvä! Erinomaisesti käytetty tilaisuus solvata mitenkään asiaan liittymättä! Muista seuraavalla kerralla laittaa useampi solvaus samaan viestiin. Voisit myös kokeilla kainalopierujen tekemisistä samaan aikaan kuin kirjoitat niitä.

[IDA]

@SanGennaro

Hyvä! Erinomaisesti käytetty tilaisuus solvata mitenkään asiaan liittymättä! Muista seuraavalla kerralla laittaa useampi solvaus samaan viestiin. Voisit myös kokeilla kainalopierujen tekemisistä samaan aikaan kuin kirjoitat niitä.

Ei tuo minusta mikään herjaus ole. “Jos olisin kotkalainen ( mistä Jumala varjelkoon! )” on ainakin ihan traditionaalista kymiä. Tuollainen vain ilmaisee eloisasti sen, että on ulkopuolinen asiassa ja tyytyväinen omaan asemaansa.

[anon81097962]

@IDA

Selvästi on ollut havaittavissa, että ortodoksisen kirkon kimppuun ei käydä ns. tasa-arvoasioissa samalla intensiteetillä kuin evankelisluterilaisen kirkon kimppuun käydään. Tämä voi kyllä johtua ihan puhtaasti kokoeroista, mutta ihan huomattavissa ilmiö on ollut.

Lähinnä tuo oli mielessäni. Kirkon “epätasa-arvoisten” rakenteiden ignoroimisen lisäksi sen yleinen vanhoillisuus ja hievahtamattomuuskin on koettu pikemminkin ihquna ajattomuutena. Mutta tilanne on siis muuttumassa, kuten nyt tuosta timo_koon linkittämästä artikkelistakin huomaa. Ei esimerkiksi tämmöisiä aikaisemmin ole kovin usein nähty:

Revon puolustukseksi tulee silti sanoa, että hän on elänyt elämänsä ympäristössä, joka on yhtä lailla ajastaan jäljessä.

Kirkko on näyttäytynyt oikeudessa kankeana herrakerhona.

Sana “ortodoksi” tarkoittaa kreikasta vapaasti kääntäen “oikeamielistä”, ja hyvin varma kirkko doktriinistaan onkin. Seurakunta on Repo-oikeudenkäynnissä kokenut, että ortodoksisissa jumalanpalveluksissa ei ole juuri ollenkaan tulkinnanvaraa.

(“Ortodoksi” ei kyllä taida varsinaisesti merkitä “oikeamielistä”, vaikka mitäpä minä tiedän.)

[timo_k]

Mitro Repo on vain yksi ortodoksien riidanaiheista

Kalevan kolumni vuodelta 2009. Siitä käy ilmi mm. se, että Repoa on sanktioitu jo vuonna 1996, silloisen arkkipiispa Johanneksen toimesta:

Itäsuhteisiin liittyvässä riidassa Mitro Repokin nousi ensimmäisen kerran otsikoihin. Vuonna 1996 arkkipiispa Johannes asetti pastorin toimituskieltoon, kun tämä oli arvostellut Johanneksen toimia Viron kirkkokiistassa.

85-vuotias emeritusarkkipiispa veti tiukkaa linjaa myös viime kuussa [toukokuu 2009]: “Isä Mitro Revon ihailijapiirien ulkopuolella on niin politikointi kuin monin kerroin todistettu papille sopimaton käyttäytyminen herättänyt Kirkolle kiusallista huomiota”, Johannes lausui piispainkokoukseen lähettämässään kirjeessä. Revolta vietiin kokouksessa papin oikeudet ja tunnukset.

Revon tapauksessa entisen ja nykyisen arkkipiispan näkemykset menivät yksiin. Myös Leo on lopen kyllästynyt Revon temppuiluun. Piispojen rintamasta erkani omalla päätösesityksellään Oulun entinen ja Helsingin nykyinen metropoliitta Ambrosius. Hänellä itselläänkin on monia maallisia luottamustehtäviä, joten hänen on vaikea tiukoin äänenpainoin tuomita Revon lähtöä politiikkaan.

[Mauriina]

Tuossa jutussa on kyllä virhe. Ei arkkipiispa Johannes voinut vuonna 1996 asettaa Mitroa toimituskieltoon, koska Johannes oli silloin toisen hiippakunnan (Karjalan hiippakunnan ) piispa. Hän saattoi kieltää Mitrolta vain Karjalan hiippakuntaan toimittamaan tulemisen. Se ei Mitroa paljon häirinnyt, koska hän oli Helsingin hiippakunnan pappi.

Mitro asetettiin 2009 toimituskieltoon, kun hän yllätyksekseen oli päässyt Euroopan parlamenttiin. Piispamme ovat suhtautuneet pappien politikointiin kahdella tavalla. Arkkipiispa Herman salli pappien asettua ehdokkaiksi, mutta hänen aikanaan (Herman oli arkkipiispana 1925-1960) ei ketään papistostamme valittu eduskuntaan. Arkkipiispa Paavali taas oli jyrkän kielteinen poliittisesti aktiivisille papeille. Johannes ja Leo ovat olleet Paavalin linjoilla ainakin tässä asiassa.

[Petrous]

Toimituskielto ja siihen liittyvä kielto käyttää papillisia tunnuksia annettiin piispainkokouksen päätöksellä jo siinä vaiheessa kun Repo asettui ehdolle eurovaaleihin. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi kiellon purkuhakemuksen. https://yle.fi/tvuutiset/uutiset/upics/liitetiedostot/kho_repo.pdf

[Mauriina]

Ei hän aikaisemmin (vuonna 1996) saanut mitään toimituskieltoa niin kuin lehti väitti. Sen halusin korjata. Jos Mitro ei olisi päässyt Eroparlamenttiin, niin toimituskielto olis heti kumottu.

[Petrous]

Jep, oikaisit ensimmäisen väitteen, mutta jälkimmäisen eu-vaalimenestyksen ja toimituskiellon suhteen esitit virheellisen väitteen, josta olisi voinut tulla tukea Revon esittämälle väitteelle vaalimenestyskateudesta. Ensin tuli toimituskielto ja lähti papin viitta ja vasta sitten tuli äänivyöry. Harmi ettei tullut vyöryä toisella kerralla, olisi tältäkin vältytty ainakin yhden istuntokauden ajan.

[lahlback]

Haluan lyhyesti kertoa omasta jutustani.

Minä olen siis tämän uutisen pappi. Uutinen ei ole tehty aloitteestani.

Iltalehdestä voi varmaan olla montaa mieltä. Sen voin sanoa, että asiallisesti he ovat selostaneet itse Helsingin käräjäoikeuden tuomiota. Kelpo juttu siis.

On hyvä muistaa, että linkki yllä kertoo jo melkein kaksi vuotta kestäneen prosessin yhdestä lopputulemasta - käräjäoikeuden tuomiosta. Vastaajana oli Helsingin ortodoksinen seurakunta.

Toki itse tuomiossa pääsee tutustumaan seikkaperäisemmin asiaan ja sen perusteluihin (L 17/15621) - perusteeton määräaikaisuus, laiton irtisanominen sekä tasa-arvo- että yhdenvertaisuuslakien rikkominen. Lehtijuttu on kuitenkin kuten todettu kelpo tiivistelmä.

Käräjäoikeus totesi, että ortodoksisesta kirkosta annettu laki, kirkon perinteet tai kanoninen oikeus taikka perustuslaissa turvattu uskonnonvapaus eivät tarkoita, että määräaikaisen työsuhteen perusteita arvioitaisiin tässä tapauksessa työlainsäädännöstä poikkeavasti.

Kahdessa syrjintäkohdassa oli kyse siitä, että seurakunta ei kyennyt kumoamaan syrjintäolettamaa perhevapaasta. Seurakunta myös asetti minut työhönottokieltoon ja syyllistyi näin kiellettyyn vastatoimeen.

Molemmista syrjinnöistä seurakunta tuomittiin vahingonkorvauksiin. Vahingonkorvauksien tarkoitus yleensä on lainsäätäjän mukaan estää syrjintää. Suomeksi sanottuna, jos syrjintä olisi liian ”halpaa”, voisi sitä harrastaa mielin määrin. Vahingonkorvaukset tulee tuntua ja näin toimia pelotteena ja kasvattaa.

Käräjäoikeus totesi vielä lisäksi sen, ettei seurakunnalla ortodoksisesta kirkosta annetun lain perusteella kuuluva oikeudella määrätä toimituskiellosta kuitenkaan anna oikeutta ryhtyä tasa-arvolaissa ja yhdenvertaisuuslaissa kiellettyihin vastatoimiin.

En ole koskaan ollut toimituskiellossa. Tapaaminen arkkipiispan luona helmikuun alussa oli antoisa ja mukana oli pyynnöstäni rippi-isäni. Ihan normaalisti saan palvella pappina.

Käräjäoikeus otti huomioon sen seikan, että ortodoksisella kirkolla katsotaan olevan julkisoikeudellinen erityisasema, mistä syystä voidaan katsoa, että vastaajalla on ollut viranomaiseen rinnastettavalla tavalla erityinen velvollisuus valvoa ja edistää tasa-arvon toteutumista.

Alusta saakka ammattiliittoni halusi keskustelua, neuvottelua ja sovintoa. Tähän ei osoitettu vastaajan puolesta kiinnostusta. Vähitellen ollaan tultu tähän pisteeseen – tuomio on annettu ja vaikkapa media huomioi.

Minulla ei ole nyt jaksamista sen enempää avata juttua. Tässä hieman jutun kirkollisempaa puolta. Ehkä tämä hieman tuo selkoa asiaan.

Prosessi on ollut uuvuttava. Tätä se on ollut sekä henkisesti että hengellisesti. Se on myös ollut taloudellisesti raskas kantaa (esim. työttömyys). Tätä kaikkea se on ollut koko perheelleni.

Kaikki tämä oli osaltaan vaikuttamassa, että Sana papilta -blogi ja yksi kirjaprojektini päättyivät. Voimavarani ovat rajalliset ja jouduin keskittämään ne elämän ydinasioihin. Opiskelen parhaillaan perustason ensihoitajaksi ja perhe elää ruuhkavuosia.

En tiedä valittaako seurakunta hovioikeuteen. Se selviää viimeistään 3.4.2018.

Ystävällisin terveisin.

Lars Ahlbäck
Pappi
Helsinki

[ooperi]

Ottamatta mihinkään tiettyyn tapaukseen kantaa, nuo isyysvapaa-asiat ovat yllättävän kova paikka joillekin vielä suht nuorillekin ihmisille. Olen ollut työnantajan leirissä eräissä keskusteluissa mukana, missä eräät ihmiset halusivat tiukastikin höykyttää työntekijää, joka oli käyttänyt laillista oikeuttaan vanhempainvapaaseen. Piti useampaan kertaan selittää, että me emme työnantajana voi edes ilmoittaa paheksuvamme vapaiden käyttöä. Saati sitten keksiä mitään sanktioita aiheesta. Samat ihmiset eivät paheksuneet naisten pitämiä hoitovapaita.

[TV2]

@lahlback

Vahingonkorvauksien tarkoitus yleensä on lainsäätäjän mukaan estää syrjintää. Suomeksi sanottuna, jos syrjintä olisi liian ”halpaa”, voisi sitä harrastaa mielin määrin. Vahingonkorvaukset tulee tuntua ja näin toimia pelotteena ja kasvattaa.

Voi kun tämä ajatus saataisiin takaisin rikosoikeuteenkin. Ei siis vahingonkorvausten vaan rangaistusten osalta. Anteeksi politikointi…

[timo_k]

@lahlback

Käräjäoikeus totesi, että ortodoksisesta kirkosta annettu laki, kirkon perinteet tai kanoninen oikeus taikka perustuslaissa turvattu uskonnonvapaus eivät tarkoita, että määräaikaisen työsuhteen perusteita arvioitaisiin tässä tapauksessa työlainsäädännöstä poikkeavasti. [- -]

Käräjäoikeus otti huomioon sen seikan, että ortodoksisella kirkolla katsotaan olevan julkisoikeudellinen erityisasema, mistä syystä voidaan katsoa, että vastaajalla on ollut viranomaiseen rinnastettavalla tavalla erityinen velvollisuus valvoa ja edistää tasa-arvon toteutumista.

Tämä kohta on todella surullista lukea. Jos tuo tuomio jää voimaan, tarkoittaa se sitä, että tästä tulee ennakkotapaus, jossa ort. kirkko nähdään aivan samassa asemassa kuin ev.-lut., eli että sen pappeudessa on kyse aivan tavanomaisesta työsuhteesta, jossa pitää noudattaa ennemmin maallisia lakeja kuin kirkon omia käytäntöjä. Toisin sanoen mikään uskonnollinen tehtävä ei voi poiketa työlainsäädännöstä, eikä kanoneihin voi enää vedota ortodokseja ohjaavina normeina - tämän jälkeen ne ovat enää voimassa vain sikäli, kun ne ovat yhdenmukaisia maallisen lain kanssa.

Toivon, että kirkko valittaa päätöksestä ja juttu viedään ylempään oikeusasteeseen, jossa todetaan, että tällaiset jutut kuuluvat kirkolle ja että sen on omien kanonisten lakiensa avulla ratkaistava juttu. Jos taas tämä päätös jää voimaan, ei jatkossa ole juurikaan pelivaraa tulkita ort. kirkon asemaa niin, että se voisi piiruakaan poiketa maallisista laista. Tämä vie tilannetta siihen suuntaan, jossa ev.-lut. kirkko jo on: sillä ei ole mahdollisuutta toimia millään tavalla maallisten lakien taustalla olevista arvoista poikkeavasti syyllistymättä syrjintään, tasa-arvon vastaisuuteen jne. Se on harmi, koska pyhä pappeus ei ole samanlainen virka tai työsuhde kuin maalliset työpaikat ovat.

@lahlback

Opiskelen parhaillaan perustason ensihoitajaksi ja perhe elää ruuhkavuosia.

Tuo on hieno asia. Kunpa vain olisit ryhtynyt opiskeluihin alkamatta käräjöimään, mahdolliset vääryydet hiljaisesti sietäen. Kenelläkään ei ole eikä voi olla minkäänlaista oikeutta pappeuteen. Pappeus ei ole missään määrin tasa-arvokysymys. Jos joku ei halua sinua papiksi johonkin, olivatpa syyt oikeat tai väärät, niin eikö silloin kannattaisi ajatella: “Ok, ilmeisesti minua ei haluta tuonne. Ehkäpä Jumalalla on minun varalleni jokin toinen suunnitelma, joka ei ole vielä selvinnyt minulle. Siihen asti pitänee tehdä jotain muuta, vaikkapa opiskella ensihoitajaksi.”

[AnttiValkama]

Ei kuulosta mielekkäältä eikä edes hurskaalta sellainen ajatus, että kaikki pappien työsuhteisiin liittyvä olisi vain hengellistä menoa, johon yhteiskunta ei saa puuttua. Jos tahtoo elää ja toimia yhteisössä ja hyödyntää sen tarjoamia mahdollisuuksia ja myös järjestää toimintaansa osin yhteisön säännöin (kuten mm. palkkaamalla työntekijöitä), ei voi näyttää keskisormea yhteisön säännöille valikoidusti. “Kirkon omat käytännöt” pitää tietenkin perustella teologisesti eikä esittää, että kaikki, mitä me teemme, on “kirkon käytäntöä”. (Vai oliko tässä nyt sellainen tilanne, että kanonit säätivät laittomia määräaikaisuuksia tms.?)

[Nienna]

Käsittämätön ajatus, että kirkolla pitäisi olla vapaus kohdella pappejaan ihan miten vain. Pappeus ei ole “oikeus” vaan kutsumus, se on totta, mutta sen kutsumuksen punnitsemisen on tehty papiksivihkimisvaiheessa - sen jälkeen kirkko on vastuussa papista ja siitä, että hän kutsumustaan toteuttaessa tulee toimeen. Tämä vielä erityisesti korostuu ortodoksisessa kirkossa (verrattuna katolisen kirkon tyypilliseen tilanteeseen), missä papilla on yleensä lapsia elätettävänä - kirkon jättäessä papin heitteille vaikuttaa tämä myös hänen perheeseensä. Avioitunut papisto tuo kirkolle erityistä vastuuta papeistaan, ja on surullista nähdä, ettei ainakaan tässä tapauksessa kirkko ole kantanut tuota vastuutaan.

[timo_k]

@Nienna

Käsittämätön ajatus, että kirkolla pitäisi olla vapaus kohdella pappejaan ihan miten vain.

Sellaiset överiksi vedot sieltä. En ole sanonut, että saisi kohdella miten vain. En vain hyväksy sitä, että ihmiset alkavat käräjöidä omaa kirkkoaan vastaan.

Mietipä nyt, jos joku esim. saa potkut, olipa se perusteltua tai ei. Sitten käräjöidään, ja oikeus peruu potkut. Mitä uskottavuutta on sen jälkeen tervehtiä kollegoita rauhansuudelmalla ennen eukaristiaa - niitä, samoja, jotka eivät ole halunneet sinua sinne ja joiden kanssa riitely eteni oikeuteen asti? Pyhä suudelma annetaan näytellen ja pakosta, ei vilpittömästi, koska riita on yhä mielessä.

Tuollaiseenko apostolit kehottivat? Ei, vaan he pudistivat tuollaisessa tilanteessa kyseisen kaupungin tomut jaloistaan ja kehottivat seuraajiaankin tekemään niin. Kyllä jossain saa aina toisenlaisenkin vastaanoton aivan varmasti.

Käräjöinti on vahingoksi vain kaikille, ei vähimmin käräjöijälle itselleen. Vaikka juttu olisi perusteltukin, niin sen jälkeen monet ajattelevat, että “se on varmasti vaikea ja riitaisa tyyppi, eikös hän siellä-ja-sielläkin riidellyt aina käräjille asti”. Kirkolle näistä tulee aina haavoja.

[Nienna]

@timo_k

Ei, vaan he pudistivat tuollaisessa tilanteessa kyseisen kaupungin tomut jaloistaan ja kehottivat seuraajiaankin tekemään niin. Kyllä jossain saa aina toisenlaisenkin vastaanoton aivan varmasti.

Käräjöinti on vahingoksi vain kaikille, ei vähimmin käräjöijälle itselleen. Vaikka juttu olisi perusteltukin, niin sen jälkeen monet ajattelevat, että “se on varmasti vaikea ja riitaisa tyyppi, eikös hän siellä-ja-sielläkin riidellyt aina käräjille asti”. Kirkolle näistä tulee aina haavoja.

Perheellisen on astetta vaikeampi tuosta vain muuttaa toiseen kaupunkiin.

Ja kuvatulla tavalla ajattelevien kannattaisi ehkä reflektoida hieman, ennen kuin säntäävät toista tuomitsemaan.

Ymmärrän ajatuksen, että millä tahansa työpaikalla, mutta ehkä erityisesti hengellisen yhteisön kontekstissa, ei käräjöinti ilmapiirille hyvää tee. Toisaalta tässä (ja useimmissa tapauksissa varmaan muutenkin) on ensisijaisesti pyritty sovitteluun – seurakunnalla on siis ollut tilaisuus hoitaa asia ilman käräjöintiä, ja on varmasti tiedostettu, että sovitteluyritysten tyrmääminen johtaa käräjille menemiseen. Senkin ymmärrän, että kristillisessä “käännä toinen poski” -mielessä voidaan ajatella käräjille menemättä jättämisessäkin olevan hyvät puolensa – on kuitenkin muistettava, että 1) tilanteen aiheuttaessa papin perheelle ahdinkoa vaatii tämä samaa uhrautuvaisuutta puolisolta ja lapsilta, mikä on taas astetta enemmän pyydetty, ja 2) mikäli seurakuntien on mahdollista toimia vastuuttomasti (ja laittomasti) papistoaan kohtaan kerran, niin mikään ei estä samaa tapahtumasta uudestaan. Seurakunnan väistämättömästi koostuessa vajavaisista ihmisistä, jotka voivat päätyä tekemään kyseenalaisia päätöksiä kestämättömin perustein, onko kenenkään edun mukaista antaa sen tapahtua ilman mitään seurauksia?

[SanGennaro]

Nyt keskustelussa tapauksessa on ollut kaikesta päätellen henkisesti äärettömän raskas prosessi, joka on kipeä asia yhdelle sun toiselle. Tässä tilanteessa en lähtisi puhumaan millään kauhean pontevilla moralistisilla äänenpainoilla…

[JMantysalo]

@timo_k

Tämä kohta on todella surullista lukea. Jos tuo tuomio jää voimaan, tarkoittaa se sitä, että tästä tulee ennakkotapaus, jossa ort. kirkko nähdään aivan samassa asemassa kuin ev.-lut., eli että sen pappeudessa on kyse aivan tavanomaisesta työsuhteesta, jossa pitää noudattaa ennemmin maallisia lakeja kuin kirkon omia käytäntöjä. Toisin sanoen mikään uskonnollinen tehtävä ei voi poiketa työlainsäädännöstä, eikä kanoneihin voi enää vedota ortodokseja ohjaavina normeina - tämän jälkeen ne ovat enää voimassa vain sikäli, kun ne ovat yhdenmukaisia maallisen lain kanssa.

Näin ei lehtijutun perusteella ole luettavissa.

Evlut kirkko ei saa syrjiä papin valinnassa sukupuolen eikä rodun perusteella (avioliitto samaa sukupuolta olevan kanssa on epäselvä). Ort kirkko saa syrjiä sukupuolen vaan ei rodun perusteella. Ei voi äkkiä keksiä että meidän kanonit muuten rajaavat pappeuden valkoihoisille tms.

Mitä tulee oikeudelliseen asemaan, niin ort ja evlut kirkko ovat lähes rinnasteisia. Kokoero ei tätä muuta.

[anon81097962]

Pyydän, ettet ota tätä henkilökohtaisesti. Jos katolisen kirkon pappisselibaatissa on tietyt kiistattomat vaikeutensa, niin kyllä pappien perhe-elämässäkin näkyy omat ongelmansa olevan.

Naimaton mies kantaa huolta siitä, mikä koskee Herraa, siitä, miten olisi Herralle mieliksi. 33 Naimisissa oleva taas huolehtii maallisista asioista, siitä, miten olisi vaimolleen mieliksi. 34

Harmi, että blogisi loppui. Pidin siitä kovasti. Siunausta ja onnea valitsemallesi tielle.