Postinumeroalueet eivät seuraa kunnanrajoja. Jossain kunnassa saattaa olla jossain päin naapurikunnan jonkin postinumeroalueeseen kuuluvia osoitteita, näin oli esim. lapsuuskunnassani, jossa meidän kylän kaakkoiskulma kuului naapurikunnan lähimmän kylän postinumeroalueeseen. Postinumeroalueet on joskus aikoinaan piirretty silloisten postitoimipaikkojen mukaan ja siten, miten postinkanto on ollut järkevintä järjestää. Nykyäänhän asia tietysti on toisin.
Aloin vielä miettiä tätä… Kyllähän silti seurakuntaraja voisi seurata postinumeroalueita. Muutoksesta toki seuraisi pieniä pakkosiirtoja joissakin kunnissa seurakunnasta toiseen.
Mutta joka tapauksessa kirkko edelleen sitoisi aluejakonsa johonkin ulkopuoliseen. Postilaitois päättäisi seurakuntajaon.
Onko näin? Esim. Tampereen tuomiokirkkoseurakunnalla on kolmessa kirkossa messu yhtä aikaa sunnuntaina kello 10. Mahdollista ja sallittua se siis on, jos työntekijöitä vain riittää.
Voidaan tietysti pitää, ainut sääntö on, että pääkirkossa jumalanpalveluksen on oltava joka sunnuntai klo 10 (jollei sitten ole niin, että kirkko on useamman seurakunnan pääkirkko, kuten voi olla jos on suomen- ja ruotsinkielinen srk) Sivukirkoissa on mahdollisuus joustoihin.
Minusta myös klo 10 on paras aika.
1 tykkäys
Jotkut kykenevät hyvinkin tarkkaan verojen laskentaan. Meillä on tässä lähistöllä yksi tuttavaperhe, joilla on tontti keskellä kahden kunnan rajaa. Kiinteistövero on Yhdysvalloissa suuri, ja se käytännössä vastaa kunnallisveroa. Tämän perheen kohdalla on laskettu tontista prosentuaalinen osuus kummankin kunnan puolella, ja kiinteistöveroa maksetaan siinä suhteessa molempiin kuntiin. Koulun sai sitten itse valita, kun molempiin kuntiin maksoi veroja.
Joten luulisi, että oikeasti Suomessakin pystyttäisiin vähän tarkemmin noita veroalueita jakamaan. Jos sitä pidettäisiin niin tärkeänä, että lähdettäisiin nykyisiä säädöksiä muuttamaan.
1 tykkäys
Ei seurakuntien yhdistäminen vähennä kirkkoja. Ellei sitten päätetä vähentää. Omassa kotikunnassani oli ennen liitosta kolme eri itsenäistä kirkkoa, joilla oli omat täysin toisistaan riippumattomat toimintonsa seurakunnan arjen kannalta. Eri seurakuntapiirien vapaaehtoiset eivät toisiaan tunteneet, eikä heidän olemassaolonsa vähentänyt vapaaehtoisten tarvetta toisessa piirissä. Nyt näitä erillisiä alueita ja kirkkoja on paljon enemmän, mutta seurakuntien yhdistyminen ei ole sitä arjen omaa kirkkoa ja yhteyttä muuttanut miksikään.
Kyse on ilmeisesti juuri siitä, että työntekijöitä ei riitä samanaikaisiin palveluksiin. Kun liitoksia tehdään, “emoseurakunta” on pääkirkon paikka, ja tämä korostuu entisestään klo 10:n statuksen myötä.
Eli jos leikkisimme, että Pori olisikin pikkukaupunki, jossa on yksi kirkko, ja siihen liitettäisiin vaikkapa Ulvila, Kullaa, Noormarkku ja Harjavalta - niin vaikea on kuvitella että Porin kirkon messu ei alkaisi klo 10. Sen sijaan ympäröivät kylät menettäisivät taloussyistä pappeja ja kanttoreita, sekä suntioita. Kierros sunnuntaisin voisi siis sisältää esim. 3 samanaikaista messua, mutta Noormarkussa ja Harjavallassa paveltaisiin illalla tai iltapäivällä.
(Älköön em. fantasiaa Porin suhteen laskettako minulle vakavaksi synniksi…)
Seurakuntaliitoksissa on varmaan sama ilmiö kuin kaupunkien suhteen. Taloutta aletaan ajatella aina entistä keskuslähtöisemmin, mitä suurempi on yksikkö ja mitä suuremmalta näyttävät numerot budjetissa. Reuna-alueet menettävät palveluja.
Messun kellonaika ei mielestäni muuten ole ratkaiseva. Myös klo 12,13 tai 18 voi hyvinkin toimia. Ihmiset tulevat kirkkoon, jos he haluavat. Klo 10 on nykymaailmassa valitettavan aikainen monelle. Toisaalta joku klo 16 on hankala väliinputoaja, jos sunnuntaisin liikutaan ja osallistutaan eri tapahtumiin ja harrasteisiin.
Monia haasteita ja valintoja kirkon talouden ja aseman heikentyessä tulee eteen.
Jossain surraan kymppimessun menettämistä, toisaalla lähtee koko kirkkorakennus alta (kun sitä ei kannata enää korjata). Ja jossain pohditaan, mitä järkeä on käyttää resursseja 5-10 ihmisen palveluun, kun jumalanpalveluspaikkoja on samassa kaupungissa useita.
Seurakuntaliitoksissa työntekijöitä vähennetään, joten juuri sen takia jumalanpalveluksia ei voida pitää joka paikassa klo 10. Tampereella on niin paljon asukkaita, että heille riittää työntekijöitäkin, mutta maaseudulla tuommoisissa muutaman tuhannen jäsenen seurakunnissa tilanne on paljon huonompi.
@tortoise n kanssa olen eri mieltä siitä, etteikö kellonaika olisi tärkeä jumalanpalveluksissa. Siitä on ihan faktatietoakin (näin meidän kirkkoherra kertoi), että ajankohdan siirtäminen vaikkapa klo 13;ksi vähentää selvästi osallistujia. Vaikka siihen heräisikin helpommin, niin sitten on kaikkia muita menoja tarjolla niin, että se meni jo ohi. Monet kuuntelevat sitten jumalanpalveluksen radiosta ja se riittää sille päivää.
Mielenkiintoista. Ajattelen niin, että eri ihmisille sopii eri ajat, mutta toiset ovat yleisesti parempia kuin toiset. Esimerkiksi tuo klo 13 on hankala, koska se on niin lounasaikaan. Jos nukkuu aamulla pitkähkösti, siirtyy lounaskin puolenpäivän jälkeen ja silloin voi olla hankala ehtiä kirkkoon klo 13. Ja iltapäivä tosiaan on aika kilpailtu aika, silloin tapahtuu paljon, ja messu keskellä päivää myös oikeastaan varaa koko päivän. On vaikea vaikka kutsua vieraita, jos on keskellä päivää varattu. Hyviä alkamisaikoja olisivat klo 10 tai 11, tai sitten vasta 17 tai myöhemmin. Ehkä yhdistyneiden pikkuseurakuntien papit kuitenkin haluavat pitää messut mieluummin yhteen putkeen kuin aamulla ja illalla, jolloin jumitetaan hankalissa 12-14-ajoissa. (On muuten huomionarvoista, että herätysliikkeet, vapaat suunnat ja muut evl.fi-kulttuurista irralliset tahot suosivat usein tuota klo 11 alkamisaikaa. Se olisi siis nykyihmiselle ehkä parempi kuin 10.)
2 tykkäystä
Esikoislestaattiolaisuudessa oli isommilla paikkakunnilla aikoinaan päivä- ja iltaseurat, klo 13 ja klo 18, ja paikkakunnilla joissa vain yhdet seurat oli, niin ne sitten aika pitkälti klo 14. Nykyisin tuo kahden aikaan on ymmärtääkseni vakiintunut tapa molemmissa kahtia repeytyneen eslest. poppoon puoliskoissa.
Itse koin lapsena tuon yhden aikaan seuroihin menemisen ihan mukavaksi, kun viikonloppuna ei tarvinnnut hötkyillä aamuisin.
Tutkimuksista en tarkkaan tiedä, mutta kokemus ja järki sanoisi, että yksioikoista korrelaatiota ei ole. Tilanteet vaihtelevat seurakunnittain ja myös syyt eri kellonaikoihin ovet monenlaiset.
Yksinkertaistaen sanoisin, että “klo 10 ainoa oikea” -ajattelu on joka tapauksessa menneisyyttä. Mutta siitä ei seuraa, että klo 10 ajasta luopuminen vetäisi kirkot täyteen. Eikä päinvastoinkaan: Moni jp-yhteisö elää ja voi hyvin, vaikka alkamisaika on joku muu kuin perinteinen. Esim. Sley-messut alkavat klo 11 tai 12 (usein syynä alunperin halu olla kilpailematta paikallissrk:n päämessun kanssa). Ja väkeä niissä on suhteessa huomattavasti klo 10 messuja enemmän.
Klo 10 on monille hyvä, mutta toisille se on jäänne agraariyhteisön aikakaudelta. Vähän sama kuin klo 16 tai 17 ei ennenvanhaan mitään voinut seurakunnassa olla. Koska lypsy ja navetta.
En pidä hyvänä sitä että olemme useimmat muuttuneet yökukkujiksi tässä nykyisessä läntisessä elämänmenossa. Toisaalta sitä kehitystä on paljon vaikeampi torjua kuin antaa ihmisille mahdollisuuksia tulla muulloinkin Herran huoneeseen kuin su aamuna.
Vanhaa klo 10 perinnettä paljon vanhempi taitaa olla se, että harva se tunti on kirkossa palvelus menossa. Vähintään rukoushetkiä.
1 tykkäys
Minusta 10 tai 11 ovat hyviä. Sitten myös illalla 18. Päiväajat vievät koko päivän, koska ennen ja jälkeen jää niin vähän aikaa mihinkään muuhun.
2 tykkäystä
Millä tavalla klo 11 herätysliikkeen messun aikana ei kilpaile seurakunnan messun klo 10 kanssa? Päällekkäin ne menevät kuitenkin, koska yleensä messu kestää jonkin verran yli tunnin.
Itse en juuri enää messussa käy. Klo 10 ja jopa klo 11 ovat minusta monesti turhan aikaisin ja myöhemmin olevat messut taas ovat erilaisia vapaamuotoisia messuja, joista en välitä. Perinteistä messua ei iltaisin ole koskaan.
Kun Tampereella seurakuntia yhdistettiin, hoettiin moneen kertaan, että seurakuntien yhdistäminen antaa mahdollisuudet saada messuja eri kelloaikoihin, kun jokainen kirkko ei ole seurakuntansa pääkirkko. Messuaikoja voidaan porrastaa. Harjun seurakunta oli muuttanut jo ennen seurakuntien yhdistämistä omat messunsa alkamaan klo 10, 11 ja 12. Tämän sanottiin olevan mahdollista kaikissa Tampereen seurakunnissa, kun yhdistytään… Mitään ei ole tapahtunut. Kaikissa muissa kirkoissa on messut edelleen klo 10. Kun tätä joskus kysyin, tuomiorovasti vastasi, että eihän sitä voida lähteä muuttamaan, ihmiset suuttuisivat, jos lähikirkosta messuaika muuttuu. Niinpä. Eli huijausta koko asian hokeminen ennen yhdistymistä? Joko silloin itse asiassa tiedettiin, että mitään ei muuteta, kun yhdistymisen jälkeen ei edes kokeiltu muutosta.
Kirkossa, missä tällä hetkellä käyn, on jumalanpalvelukset 9:00, 10:45 ja 17:15. Käymme tuossa 10:45 alkavassa. En ymmärrä ajattelua, missä joku tietty alkamisaika olisi jotenkin oikea. Ihmiset ovat erilaisia. Toki olen samaa mieltä, että joku 13 olisi käytännössä hankala, mutta siitähän sen sitten näkisi, kun ei siellä ketään kävisi.
Usassa vaihtui kellot viikko sitten kesäaikaan, ja klo 9:n palveluksessa olivat naureskelleet, että nyt ovat kaikki ylisuorittajat paikalla. Toki monilla on luonnostaan aikainen aamu, ja ihan kiva, että on mahdollisuus aloittaa myös aikaisin kirkossa. Mutta minusta lepopäivän ei tarvitsisi olla suorittamista, missä lapset kiskotaan sängyistä, että varmasti ollaan kirkossa ajoissa. Nuo iltakirkot ovat monille oikein hyviä.
2 tykkäystä
Suomen luterilaisissa seurakunnissa näkyy tosiaan olevan sääntönä yksi ainoa messu jopa sunnuntaina. Ilmeisesti katsovat, ettei väkeä riitä sen useampiin. Oma seurakuntani on luterilaisiin seurakuntiin verrattuna hyvin pieni reilun 2000 hengen lauma; silti meillä on vähintään kolme messua joka sunnuntai, usein neljäkin. Näistä on varaa valita. (Niin ja sitten on tietysti vielä yksi messu joka ikinen arkipäivä.)
4 tykkäystä
No, asuin aikoinani kaksikielisellä paikkakunnalla, jossa suomenkielinen messu oli ko 10 ja ruotsinkielinen klo 13; toisessa kirkossa päinvastoin. Kummassakin riitti väkeä molempiin messuihin. Ei se klo 13:kaan kaikille huono aika ole. Itse menisin mielelläni siihen aikaan messuun, mutta ei ole tarjolla mitään siihen aikaan.
Niin, tuo perustelu klo 11 puolesta on jonkin verran huvittavakin, mutta sellainen on kuitenkin kai esitetty. Klo 10 aloittaminen on jotenkin koettu liian selväksi varpaille astumiseksi…
Klo 12 (Sley) esim. meillä taitaa olla sovittu aikoinaan, vuosia sitten, kirkkoherran kanssa sopivaksi.
Tarkoitus ei ole se, että sama ihminen osallistuisi sekä 10:n että 11:n messuun, mutta jos messu alkaa 11:ltä eikä 10:ltä, voidaan perustella, että se on suunnattu eri yleisölle kuin 10:n messu eli ihmisille, jotka haluavat hieman myöhempää aikaa. Tietysti erotteleva vaikutus olisi voimakkaampi, jos ero alkamisajassa olisi suurempi.
1 tykkäys
No, voi sen ehkä niinkin nähdä. Itse en näe ajan suhteen suuntaamista eri yleisölle, jos potentiaalisilla kävijöillä on lähikirkossaan messu klo 10 tai ison kaupungin keskustassa klo 11. Esim. Tampereella, Turussa tai pk-seudulla voisi kuvitella, että monien ei tarvitsisi lähimmän kirkon klo 10 messuun kovin paljon ennemmin lähteä kuin klo 11:ksi herätysliikkeen messuun kauemmas, kun otetaan huomioon pitempi matka ja pysäköintipaikan etsiminen.
No, tässä on siis taustalla se vuosikymmenten takainen tilanne, että alkoi syntyä jumalanpalvelusyhteisöjä (tosin ei niitä ehkä siten aluksi nimitetty), jotka ainakin osa kirkkoherroista ja kirkon muista päättäjistä koki paikallisseurakunnan kilpailijoiksi. Välttämättä eikä joka paikassa kysymys ei silti ollut suuresta riidasta. Mutta yhtenä syynä “vaihtoehtojen tarjoamiselle” oli toki naispappeuden tulo kirkkoon. Toisaalta jumalanpalveluksia oli jonkun verran jo aiemmin kirkon historiassa pidetty muulloinkin kuin sunnuntaiaamuisin. Ja usein kyseessä oli herätysliiketoiminta.
Seurakunnissa (ev.lut.) on vanha periaate, että messu eli jumalanpalvelus on tarkoitettu yhteiseksi kokoontumiseksi, joten samaan aikaan ei voi olla muuta. Suurissa seurakunnissa on kuitenkin monia kirkkoja, ja siten väistämättä “kilpailua” kirkkokansasta. On jossain määrin mielestäni turhaakin enää nykyään kokea samanaikaiset messut kovin suureksi ongelmaksi. Hullumpaa on se, että paikallisseurakunta järjestää jumalanpalveluksia niissäkin paikoissa, joissa käy vain kourallinen väkeä. Ehkä parempi olisi siihen valjastettujen pappien, kanttorien, suntioiden ja vapaaehtoisten jalkauttaminen esim. vanhainkoteihin tai vaikka toritapahtumia yms. pitämään. Siellä pitäisi olla paimenten, missä lauma kaipaa ruokaa.