Yleensä tunnuksissa olentojen katsomasuunta on heraldiseen oikeaan, eli vasemmalle päin katsojasta.
1 tykkäys
Oikealle päin Jeesuksen ristiltä katsoen, vai meistä katsoen?
Meistä katsoen kalan kuuluu katsoa vasemmalle. Se olisi teologisesti oikeaoppisempaa.
Totta että kalan tai ristin näkeminen sykähdyttää aina positiivisesti sydäntä.
Kaularisti kulkee aina itsellä. aikä aina niin pienikään. Ihmettelen miten vähän meillä löytyy kaupoista T-paitoja, joissa olisi joku naseva lainaus Raamatusta, suomeksi tai latinaksi. Kaikenmaailman Che Quevara- tai hevibändipaitojen vaihtoehdoksi.
Lompakossa tai kännykkäkotelossa kulkee aina mukanani pieni Kristus Pantokrator-ikonikuva, mitä tulee katsottua monta kertaa päivässä lyhyen rukouksen ohessa. Luulen että sekin aina joskus huomataan, vaikka kannan sitä ihan vain itselleni, en esitelläkseni.
Tosin kala-juttu tulee kreikasta eikä hepreasta.
No niinpä tietysti. Mutta uintisuunta on edelleen hakusessa vastauksista päätellen. Miten tuo symboli on kirkkotaiteessa ja tekstiileissä; ainako samaan suuntaan eli mihin? Jos niin eiköhän sitä silloin olisi autoilijoidenkin hyvä noudattaa. Kysyy nimimerkki “ei koske mua, mutta oon perfektionisti”
Jos kalalla on liturgista käyttöä niin kai katskut ja ortsut ovat sen tiukasti säätäneet… Jos ei ole, joudut vain hyväksymään avaran ajattelun tässä, jäämään ilman lopullista ja ehdotonta totuutta.
1 tykkäys
Tässä kalan uintisuunnassa olisi kyllä hyvät skisman ainekset.
6 tykkäystä
Täällä mainittiin Hellstenistä.
Olen lukenut ja katsonut muutaman häntä koskevan haastattelun. Viimeisin oli noin vuosi sitten ruotsinkielisella kanavalla. Vaikka oli jo ymmärtänyt hänen viestinsä omasta “jumalattomuudestaan”, niin silti minuun vaikutti hänen erittäin selkeä ja toistoilla vahvistettu aikaisempiin liittyvä “esilletulo”, eli “en ole koskaan tullut uskoon, en ole uskovainen enkä koskaan tule olemaan”.
Hän kyllä liiteli tämän usko-aiheen yläpuolella ja käsitteli sitä suuremmalla ymmärryksellä, kuin uskoontulon-kokeneet.
Tulla uskoon on Raamatun keskeisimpiä ilmaisuja. Asia on selkeästi tuotu jo Hes. 36:25-27 muodossa "poistan kivisydämen " ja “annan teille uuden hengen sisimpäänne”.
Uskon pitäisi manifestoitua tekoina niin, että sivulliset miettisivät, että “mikäköhän usko tai aate saa hänet noin ahkeraksi, luotettavaksi, iloiseksi” jne. Ei ole tarkoitus, että uskoa mainostetaan koruilla tai paidoilla. Pikemminkin kehotus on, ettei edes askeesi erottuisi päälle päin. Mitäs sitten, jos pidät näkyvästi ristiä ja Ikhtys-t-paitaa, mutta sorrutkin johonkin huonoon käytökseen julkisesti: kiukuttelet virastossa, kiroat, etuilet jonossa tmv. - siinähän häpäisisit ristin ja kaikkien kristittyjen maineen.
3 tykkäystä
Tai sitten voisi jollekulle antaa toivoa siitä, että ollakseen kristitty ei tarvitse olla mikään yli-ihminen, vaan ihan tavallinen ihminen virheineen voi olla kristitty. Ei sillä, ettäkö se tekisi huonosta käytöksestä jotenkin hyvän tai kannatettavan asian, toki on parempi aina pyrkiä olemaan ihmisiksi, oli ristiä kaulassa tai ei. Ja vaikka ei julkisia uskon tuntomerkkejä olisikaan, voi aina olla paikalla joku, joka tietää henkilön olevan uskova.
4 tykkäystä
Me olemme kristittyjä koska olemme syntisiä, ja tarvitsemme armahdusta. Emme siksi, että olisimme muita parempia.
Itse nuorena tyttönä kiinnostuin kristinuskosta juuri siksi, että yksi tuttu tyttö, joka ei todellakaan ollut mikään täydellinen esimerkkikristitty, kertoi tulleensa uskoon. Ajattelin, että minäkin voin kelvata, jos kerran muutkin kuin ‘kiltit ja kunnolliset’ kelpaavat.
7 tykkäystä
Kyllä tarkoitus on olla hyvä - eikä vain hyvä, vaan täydellinen. En ymmärrä miksi koko ajan markkinoitte sitä, että kristitty saisi tehdä virheitä, käyttäytyä huonosti, tehdä vääryyksiä ja syntejä jne. ja että se pitäisi vain hyväksyä jotenkin hyvänä asiana, koska “mehän olemme kaikki syntisiä” ja että se muka olisi hyvä asia, että ihmiset näkevät kristittyjen tekevän samoja syntejä kuin maailmallisetkin. “Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden”, kirjoitti pyhä apostoli. Toinen p. apostoli taas kehotti olemaan niin moitteeton, että pakanatkin ylistävät uskovia ylösnousemuksen päivänä: “Eläkää moitteettomasti pakanoiden keskellä, jotta he teitä pahantekijöiksi panetellessaan havaitsisivatkin hyvät tekonne ja ylistäisivät Jumalaa sinä päivänä, jona hän kohtaa heidät.”
2 tykkäystä
Jos tulkitsen sinua yhtä hyvin kuin sinä edellisiä kirjoittajia, on tietenkin kysyttävä että miksi sinä pidät hyvänä teeskentelyä ja ulkokultaisuutta.
3 tykkäystä
Tämä uskosta kertominen ja oman uskon tutkiskelu on ollut nyt omassa elämässäni aika pinnalla, kuten joku saattanee muistaa kirkkokunnan valinta -keskustelusta. Nyt on jotenkin erityisesti pistänyt merkille, jos jollain kohtaamallani ihmisellä on risti kaulassa tms. Erityisesti jos sen näkee ihmisellä, johon sitä ei jostain syystä äkkiseltään olisi osannut yhdistää. Sen näkeminen lämmittää mieltä. Ortodokseillahan ikonit ovat näkyvässä osassa elämässä, kodeissa ehkä työpaikallakin. Ne ovat toki rukouselämää varten mutta tietysti näkyvät myös tietynlaisena tunnusmerkkinä myös muille(koska ovat näkyvillä). Mutta risti tai ikoni kaulassa olisi sitten suotava olla piilossa paidan alla. Ymmärrän, että sen tarkoitus ei ole olla asuste tai koru (vaan muistutus itselle jne) mutta miksi silti sen tulisi olla piilossa.? Minä koen tietyllä tavalla ristin kaulassa myös uskonsa muille ”näkyväksi”tekeväksi(en nyt sanatarkasti tarkoita), joka sitten osaltaan voi johtaa keskusteluun kristinuskosta ja myös ehkä herättää kanssaihmisessä jotain syvempääkin ajattelua. Tuli myös samalla mieleen ihan vain mielenkiintoisena yksityiskohtana, pitävätkö katolilaiset ristiä kaulassa? En jotenkin ole rekisteröinyt tätä esim Italiassa ollessani.
Ohiajavat luultavasti luulisivat kuskia kalamieheksi.
Muistaakseni olen kuullut ortodokseilta että ristin paikka on sydäntä lähellä, siksi he pitävät sitä “piilossa”, ihoa vasten tms. Muslimienemmistöisissä tai esim. kommunistivallan aikana on/oli monissa maissa ristin kaulassa kantaminen vaarallista tai vähintäänkin ei-suotavaa. Lisäksi papisto ja luostarikilvoittelijat kantavat uskon näkyviä tunnuksia, maallikolle on ehkä siksi vähän röyhkeääkin käytöstä pröystäillä näkyvästi uskollaan tms. Mutta voi olla että vastasin väärin, en ole ortodoksi.
Meillä katolilaisilla on erilaisten ristien kantamisen perinteiden kirjo valtava. Ristejä on suuria, pieniä, pyhiinvaelluksille omia, on krusifikseja ja ihan tavallisia, on puisia ja jalometallisia. Monien ristien muoto liittyy sääntökuntiin, esim. fransiskaanien puinen tau. Kaulassa voi ja usein kuuluisikin kantaa ristiä. Kasteessa saatu risti on varmaankin sopiva kannettavaksi aina. Samoin kuin ensikommuuniojuhlassa lahjaksi saatu risti.
Luterilaiset saivat usein ainakin ennen ripille pääsyn muistolahjaksi ristin. Olisiko tapa tullut jossain vaiheessa esim. Saksan katolilaisilta Ruotsin kautta kulttuurilainana Suomeen? Katolinen pappi pyhittää nämä pienet jalometalliset kaulakoruristit siunauksella ja pirskottamalla vihkivettä ennen käyttöä. Se erottaa ne luterilaisten vastaavista. Samoja ristejä, samoilta kultasepiltä ne muuten tietenkin ovat protestanttisen käyttämien ristien kanssa.
Italiassa on erittäin värikäs perinne kaulakoruristeille. Myös vähän huvittavillekin. Etkö tunne latinalaisen kulttuurin machomiestä/mafioson arkkityyppiä, miestä, jonka valkoisen paidan paljaasta kaula-aukosta välkkyy melko suuri ja arvokas kultainen risti? 
2 tykkäystä
tuo miestyyppi on jäänyt jotenkin huomioimatta. Kiitos vastauksesta, tuli paljon uutta,mielenkiintoista asiaa!
Ihan oikein meni. Itse en ota ristiä pois kaulasta missään tilanteessa. Risti suojaa demoneilta.
No ainakin klassisen kristinuskon pyhän Kirjan Raamatun mukaan meidän on tunnustauduttava Herran omiksi ihmisten edessä hiilivalkeallakin.
“Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.”
(Matt. 10: 32-33)