Abreu kuuluu sarjaan epäterve karismaattinen kristillisyys. Henkilökohtainen voimakas kokemus tai näky ei saisi vaikuttaa niin, että uskova alkaa tuolla tavalla sooloilemaan, kuvittelemaan itsellään olevan jonkin poikkeuksellisen suuren tehtävän, ja matkimaan Jeesusta, tai Abreun tapauksessa Johannes Kastajaa.
Kutsun työhön pitäisi tulla seurakunnalta. Jutussa kerrottiin Abreun miettineen jo ikioman seurakuntansakin perustamista. Niin ei pitäisi kenenkään tehdä. “Jumalan puhe” tällaisille profeetoille on lähinnä heidän omia päähän pälkähtäviä ajatuksiaan. Kristillistä sanomaakin siinä seassa saattaa toki vähän tulla, onhan kaveri ollut uskovien kanssa tekemisissä, saanut opetusta ja varmasti tutustunut Raamattuunkin.
Aivan. Tätä minäkin mietin, että miksi hän sooloilee, mutta unohdin kirjoittaa siitä.
On tietenkin ihan mahdotonta vakuuttaa millään perusteilla ihmistä, että hän on väärässä hommassa tai että hänen pitäisi arvioida toimintaansa, jos hänellä on “jumalallinen kutsu”. Eihän siinä Raamattu-perustelukaan tai toisten kristittyjen esimerkkiin vetoaminen auta, jos kutsu tuntuu suoralta ja aidolta. Siinä törmätään siihen, että “niinhän sanottiin vanhan liiton profeetoillekin, hulluina heitäkin pidettiin jne.”
Se oli minusta jutussa hieman yllättävää, että toimittaja kertoo Abreun olevan rauhallinen ja ihan toisentyyppinen keskustelussa kuin tuossa huutosaarnassaan. Ilmeisesti toimittajalle ei ainakaan tullut sellaista epätervettä vaikutelmaa hänestä kuin meillä nyt on…
Mutta niinhän se menee, että ihmisen käytöksessä on eri tasoja, ja joku rooli saattaa todellakin olla pakko-oire kuten timo sanoi, vaikka ihminen muuten hallitsee itsensä sen roolin ulkopuolella.
Asuin pitkästi yli toistakymmentä vuotta Jyväskylän keskustassa ja näin tyypin lähes päivittäin. Hänen julistuksensa oli välillä hyvin epämiellyttävää. Jotkut ihmiset kiersivät hänet kaukaakin. Ei hän toki aina huuda suu vaahdossa, mutta välillä sitä julistusta voi kuvailla lähinnä huudoksi. Ja siinä ei paljon tule mitään “Jeesus rakastaa sinua” -juttua, vaan kyllä se on enemmän sellaista “palatte helvetin tulessa, jos ette käänny” -tyyppistä vuodatusta.
Vaikka p. Johannes Edelläkävijänkään jutut tuskin valtaväestöä aikoinaan miellyttivät, niin silti minun on vaikea nähdä Abreun toiminnan rakentavan kirkkoa. Voi silti olla, että hänen itsensä on tosiaan pitänyt tehdä juuri noin pelastaakseen sielunsa. Ehkä tämä on ollut Jumalan keino pitää hänet erossa huumeista ja mahdollisista niihin liittyvistä rikoksista. Toiminnalla voi olla hänelle itselleen suuri merkitys, vaikka eihän tuollainen kirkkoa palvele - pikemminkin päinvastoin, kun tuollainen paasaus saa ihmiset ajattelemaan, että ollakseen kristitty täytyy olla valmis tekemään jotain tuollaista.
Tyyppi ei suuntaa juttuaan erityisesti kenellekään, vaan paasaa melko samalla tavalla ihan riippumatta siitä, kulkeeko hänen edestään väkeä vai ei. Usein hän on tuossa Forumin edessä, tai sitten Kirkkopuiston nurkalla, lähellä Nordean vieressä olevaa taksitolppaa. Siinä kävelykadun samassa päässä on usein myös jehovantodistajien standi ja parivaljakko propagoimassa. Aivan kuten Eutykus totesi, ei tuollainen sooloilu yleensä ole hyväksi. Jos ihminen uskoo, silloin hänessä vahvistuu myös nöyryys, kuuliaisuus ja palvelemisen halu, mikä saa hänet hakeutumaan kirkkoon ja kysymään, kuinka voisi auttaa ja palvella. Yleensä vapaaehtoisista on seurakunnissa huutava [sic] pula.
Ottamatta kantaa juuri tähän Abreun julistukseen, synnyinkaupungissani Mikkelissä oli samantapainen julistaja joskus -70 luvulla.
Hän julisti myös samoja asioita, joita tämä Davidkin, eli parannuksen tekoa jne…
Häntäkin monet piti häiriintyneenä tuon huutamisen perusteella, sekä tyylistä millä tavalla asiansa esiin toi.
Itselle tulee aina tällaisista tapauksista mieleen Jeesuksen sanat, “minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne”. Matt. 25: 35.
Koen ettei minulla ainakaan ole varaa puhua tästä miehestä sairaana, häiriintyneenä jne ?
Eikö taivaassa iloita yhdestäkin kadonneesta lampaasta ja mistä tiedämme, vaikka näin olisi käynytkin tämän kylväjän 28v työn tuloksena ?
Tuo raamatunkohta taitaa puhutella meitä enemmänkin pakolaisten ja muiden hädässä olevien auttamisesta.
Oudot tyypit voivat silti olla Jumalan tahto ja niinhän tässä on pohdittukin.
Mutta toisaalta käsketään koettelemaan kaikki sillä eiväthän läheskään kaikki julistajat ole oikeita eivätkä tuota hyvää hedelmää.
Sekin on jännää, että Jumala lähettää miehen saarnaamaan juuri Jyväskylään eikä johonkin sellaiseen paikkaan, missä evankeliumi olisi kaikille suuri uusi uutinen. Jyväskylässä on erilaisia kristillisiä seurakuntia varmaan väkimäärään suhteutettuna enemmän kuin missään muualla Suomessa. (Ja niin kyllä harhaoppejakin.) Mutta ilmeisesti lisävariaatiot ovat tarpeen tai ne kaikki aiemmin Jyväskylästä löytyneet kristilliset porukat ovat jotenkin pahasti epäonnistuneet täällä.
Vaikka sanoisinkin että on mahdollista että hän on sairas, en missään nimessä kiellä etteikö Jumala toimi hänessä hänen itsensä vuoksi. Aivan varmasti toimii. Kun arvostelen hänen saarnaustaan, arvostelen sitä mikä on hänen saarnaamisensa hengellinen hyöty muille. Yleensä hengellisesti hyödyllinen saarnaustoiminta on sen verran vähän ylpeää ja itseriittoista että alistuu toimimaan yhtenä joukosta.
Hänelle itselleen hyöty voi olla mittaamaton, eli siis se on yksityinen ilmoitus, häntä itseään koskevaa, mutta ei muita.
Toki toivon että hän itse noin toimiessaan on hengellisesti rakentavassa tilassa, mutta mikään ei viittaa siihen että hänen toimintansa sen erityisemmin rakentaisi muita, paitsi sitä kautta että hänestä tulee elävämpi kivi meidän muodostamaamme pyhien yhteyteen.
Hienoin todistus minkä David Abreu antaa ei minusta ole hänen sanansa, vaan se että hän kertoo oman tarinansa, että vielä oikeasti on ihmisiä jotka kokevat saaneensa Jumalalta tehtävän ja ovat tehneet suuria uhrauksia sen tehtävän täyttääkseen.
Hänen saarnaamiseensa olen kyllästynyt (alusta asti), mutta hänen näkemisensä kadulla ja hänen olemassaolonsa antaman todistuksen ajatteleminen on merkityksellistä.
No näinhän se on, että ilmiöiden merkitys ei ole kaikille sama ja että suoranaisesti mitään ei voi pitää sellaisena, etteikö Jumala vaikuttaisi hyvää sen kautta.
Mutta niin kuin todettua, samalla kadulla tönöttävät Jehovan todistajat, ja heidän näkemisensä voi kai yhtä hyvin merkitä jollekin ohikulkijalle sitä että perimmäiset asiat tulevat mieleen.
Kuitenkin asiassa on se puoli myös, että onhan se todellakin ratkaisevaa, mitä sanomaa kadulla kerrotaan - tai huudetaan. Sekä JW että Abreun pasuuna taitavat liittyä lopun aikoihin, vaikka Jeesuksen asema heille lienee erilainen. Onko se sanoma, jota kristittyjen tulee julistaa? Mielestäni ei ole, jos siitä puuttuu puhdas evankeliumi ja kutsu kirkon yhteyteen.
Raamattu varottaa selvästi vääristä profeetoista ja kehottaa tarkkailemaan heidän hedelmiään. Ja kuten Eutykus sanoo, täällä on kyllä yllinkyllin uskonnollisuutta, perinteisestikin, ja vielä uusia ryhmiä ilmaantuu koko ajan - mutta mitä se on sisällöltään, on toinen juttu. Jos kaduille mennään, siellä olisi syytä oikeasti kohdata ihmiset, eikä vahvistaa yleistä käsitystä uskovaisten hörhöilystä.
Toukokuun lopussa on muuten eräänlaista häiriköintiä luvassa kun Kirkkopäivät + Lähetysjuhlat on tarkoitus näkyä kaupunkikuvassa, Yläkaupungilla erityisesti. Se ei ehkä niinkään täytä herätyssaarnan ystävien toiveita, mutta kokoaa ja “hämmentää” ihmisiä toivottavasti paljon.
Siten että he ovat usein samalla Kauppakadulla, kävelykadulla.
Muita uskonnollisia julistajia en ole ainakaan pitkään aikaan tuossa nähnyt. Ellei sellaisiksi lasketa niitä himputin puhelin- tai sähkösopimuskauppiaita, jotka kieltäisin kyllä välittömästi jos olisi valtaa.
Mietin jokin aika sitten että pitäisi mennä Davidin kilpailijaksi vastapäätä katua, mutta ei ole vielä tullut kutsumusta katusaarnaamiseen.
Jyväskylässä näkyy olevan hyväksyttyä tällainen toiminta kun ei Davidiakaan ole kielletty sitä tekemästä.
Tuossa se juttu nimenomaan on se, että tyypillinen lukija saa kuvan että julistaja on hullu. Näinollen on helppo olla myönteinen, koska heh, heh sehän on sitä hullujen juttua eikä mitään vakavastiotettavaa meidän niin valtavan viisaiden ja terveiden joukossa.
Jos joku taas kylmän viileästi esimerkiksi analysoi populaarikulttuuriamme kristinuskon perusteella ja nostaa esiin vakavia ongelmakohtia (ja vielä pahempi jos käyttää omakohtaisia kokemuksia esimerkkinä) niin, että on potenttiaalia siitä että ihmiset olisivat samaa mieltä ja pahimmillaan lähtisivät mukaan muuttamaan jotain on henkilö pelottava. Pelottavat henkilöt pitää raivolla kivittää, koska muutoin kohta kaatuu koko maailma niiden mielessä, jotka maailmasta elävät.
Kuten huomasit, tässä ketjussa DA: n möykkäämistä vuosia kuulleet kristityt eivät pidä tuota käytöstä terveen tuntuisena. Ei meidän diagnoosia tarvitse tehdä mutta tähän käsitykseen ei siis vaadita mitään uskontokielteistä asennetta vaan normaalia tietoa siitä mitä ihmisen käytös viestii.
YLE n toimittaja antoi tilaa Abreun kertomukselle. En näe siinä uskonnon pilkkaa.
Muutenkin mielestäni media on hyvin vaihtelevaa. Ei ole jotain yhtenäistä salaliittoa ja kampanjaa vaan erilaisten ihmisten kirjoittamia juttuja. Toki yleisesti kristinuskon tietämys on heikentynyt.
Myöskin aiheen valikoinnilla, rajaamisella ja fokusoinnilla sekä painotuksilla ja nostoilla voidaan piilovaikuttaa. Jopa enemmän, kuin suoranaisen ateistisilla hyökkäyksillä. En itsekään usko mihinkään median “salaliittoon”, vaan ainoastaan siihen, että ikävä kyllä toimittajat taitavat olla väestökeskiarvoja enemmän viher-/vasemmistolaisemmalla, liberaalimmalla, uskontovastaisella ja vallanhaluisella puolella. Tämä “ei-olemassaoleva salaliitto” vaan “vapaasti ja itsenäisesti ajatteleva toimittajakunta” kasvatetaan isäkapinassa, jalostetaan toimittajien koulutuksessa, ja palkataan kavereista ja “hyvistä perheistä”.
Lopputulos näyttää aika samalta kuin jos olisi ihan virallinen salaliitto sääntöineen.
Jos olisi aikaa, tekisin tutkielman esimerkiksi 20v HS:n pääsiäisen ja joulun tienoon kristinuskoa sivuavista artikkeleista, jo pelkät otsikot varmaan kertoisivat paljon.
Ja Hesarihan ei ole mikään valemedia!!! Sehän vain valikoi, fokusoi, korostaa ja nostaa tiettyjä seikkoja saadakseen aikaan haluamansa propagandavaikutuksen.
Joskus tämä propagandavaikutus on aika kaukana koko totuudesta,
Taitaa katolilaisten saarnaaminen olla vähemmän kiukkuista kuin tuo tavara.
Sinänsä tulikivenkatkuiselle saarnalle voi olla paikkansa. Mutta se tuskin tapahtuu yhden miehen projektina happopäissään saadun ilmestyksen jälkeen. Ei varmaan ole ensimmäinen saarnaaja, joka päihdehuuruisen menneisyyden jälkeen ryhtyy evankelistaksi ja tulos on vähän tasapainoton.
