Tässä on tarkoitus keskustella, tästä yhdestä näkökulmasta, siitä mitä pelastus on, mitä siinä tapahtuu. Tästä aiheesta keskusteleminen tai aiheen ymmärtäminen oikein ei siis kenenkään mielestä pelasta ketään vaan tässä puhutaan pelastumisesta joka tapahtuu Jumalan armosta. Tämän ei tarvitse olla kaikkien näkemys pelastumisesta.
Kun keskustellaan pelastusopista ei ainoastaan keskustella siitä mikä pelastaa vaan myös siitä miten pelastumista voi kuvailla.
No ei sinun tarvitsekaan pysy vain siinä.
Isekin olen sitä mieltä, ettei tämän unioteeman oikein ymmärtäminen ole pelastuksen ehto. Se nyt vain avartaa omalla tavallaan vanhurskauttamista, sitä miten se tapahtuu sekä vanhurskauttamisen ja pyhityksen keskinäistä suhdetta. Käytännön uskonelämässä nämä kuitenkin menevät usein sekaisin kun liha harraa vastaan.
Minun käsitykseni mukaan oikein kukaan teologi tai kirkollinen tunnuskirja ei väitä ihmisluonnossa tapahtuvan ontologista muutosta pelastumisessa. Sitä ajatus uniostakaan ei pidä sisällään.
Luterilaisella union käsitteellä on kuitenkin ymmärtääkseni vahva perusta siinä että Jumala tuli ihmiseksi. Tästä kuulisin mielelläni lisää luterilaisilta. Luen itsekseni täällä Vaahtorannan väikkäriä.
Katselin taas Concordiaa eli Yksimielisyyden ohjetta.
Siellä oli Todisteiden luettelossa siteerattu aika vahvoja kirkkoisätekstejä, sellaisiakin joita lukiessaan monet nykyluterilaiset nikottelisivat. Itseä alkaa kiinnostaa nimenomaan käydä läpi näitä kohtia, joista useita minäkin olen pitänyt peruspilareina kristillisen opin ymmärtämisessäni, siitä näkökulmasta miksi nämä on valittu todisteiksi luterilaisen uskon määritelmille. Joistain näistä patristisista väittämistä on nimittäin joskus puhuttu foorumilla ja esimerkiksi Kristuksen ihmisluonnon ja muiden ihmisten ihmisluonnon samuudesta, yhteisestä ihmisluonnosta, tulee paljon kommenttia. Usein myös sellaista että ihmisten ihmisluonto ei ole se sama joka nyt istuu taivaassa Isän oikealla puolella.
Mielestäni unio siis perustuu jumaluuden ja ihmisyyden olemiseen yhtä aikaa yhdessä Jeesuksen persoonassa. Joten on oltava jonkinlainen yksimielisyyden perusta sille että ihmiskunnan ja Jeesuksen ihmisluonto on samaa.
Näissä todisteissa on paljon siihen liittyvää aineistoa.
Athanasios, Oratio contra Arianos 2 ja 4:14 "Raamattu ei tarkoita, että Sanan substanssi on korotettu, vaan kyseessä on hänen ihmisyytensä: sanotaan, että hänet on korotettu, koska hänellä on liha. Koska se, mikä on korotettu, on hänen ruumiinsa, on oikein sanoa, että hänet itsensä on korotettu ihmisenä, ruumiin ja ihmisyyden puolesta. Hän saa omakseen jotakin, koska ruumis saa sellaista, minkä Sana on aina omistanut Isältä peräisin olevan jumaluutensa ja täydellisyytensä perusteella. Siksi hän sanoo saaneensa ihmisenä sen vallan, joka hänellä on Jumalana aina ollut. Hän, joka antaa muille kirkkauden, sanoo: ‘Kirkasta minut’; näin hän osoittaa, että hänellä on liha, joka tarvitsee kirkkautta. Koska siis hänen ihmisyyteensä kuuluva liha saa osakseen kirkkauden, hän puhuu ikään kuin hänet itsensä olisi kirkastettu. On siis joka kohdassa otettava huomioon, että siitä, mitä hän sanoo - ajassa - saaneensa, hän ei ole saanut mitään siinä mielessä, ettei hänellä olisi sitä aikaisemmin ollut. Onhan hän aina omistanut sen kaiken Jumalana ja Sanana. Mutta nyt hän sanoo saaneensa sen ihmisenä sitä varten, että hänen, lihansa, sen lihan joka hänessä itsessään on, saatua tuon kaiken se sitten annettaisiin hänen lihastaan meillekin pysyväksi omaisuudeksemme.
Sama kirjoittaja lausuu Apollinariosta vastaan puhuessaan ihmisyyden omaksumisesta:15 “Kun Pietari sanoo, että Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Kristukseksi, hän ei tarkoita Jeesuksen jumaluutta vaan hänen ihmisyyttään. Jumalan Sana on aina ollut Herra, ei hän tullut Herraksi vasta kärsittyään ristin. Mutta hänen jumaluutensa teki hänen ihmisyytensä Herraksi ja Kristukseksi.”
Basileios Suuri, Contra Eunomiu IV:16 “Kun Herraa ylistäen sanotaan, että hän on saanut kaikkia nimiä korkeamman nimen, ja kun hän sanoo: ‘Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä’, ‘Minä elän Isän tähden’, ‘Kirkasta minut sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi ennen maailman perustamista’ jne., se kaikki on ymmärrettävä ihmiseksi tulemista eikä jumaluutta koskevaksi.”
Ambrosius, De fide V, 6:17 “Olet oppinut, että hän kykenee alistamaan kaiken valtaansa, nimittäin jumaluutensa vaikutuksesta. Opi nyt, että hän lihansa puolesta ottaa kaiken vastaan hänelle alistettuna, niin kuin on kirjoitettu Ef. 1. Kun kaikkea sanotaan hänen jalkainsa alle asetetuksi, tarkoitetaan häntä ruumiillisena olentona.”
Khrysostomos, Ad Hebr. 1. Serm. 3:18 “Isä tarkoitti Kristusta lihan puolesta sanoessaan: ‘Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit.’”
Theofylaktos, In Ev. Joh. 3:19 “Isä on antanut kaiken pojan käteen - ihmiskäteen.”
Oikumenois, Khrysostomosta lainaten, Hebr. 1:20 “Jumalana Pojalla on ikuinen valtaistuin: ‘Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti.’ Ei häntä Jumalana katsottu tämän kunnian arvoiseksi vasta ristinkärsimyksen jälkeen. Ihmisenä hän sai sen, minkä hän jo Jumalana omisti.” Ja vähän myöhemmin: “Ihmisenä hän saa kuulla sanan: ‘Istu minun oikealle puolelleni.’ Jumalanahan hänellä on iankaikkinen valta.”
Kyrillos, Thesaurus IX, 3:21 “Ihmisenä hän on noussut valtaan.”
XI, 17: “Ihmisenä hän pyysi sitä kirkkautta, jonka hän aina oli omistanut Jumalana. Hänestä ei tätä kerrota siksi, että hän milloinkaan olisi itse ollut vailla kunniaansa. Hän tahtoi viedä oman temppelinsä siihen kirkkauteen, jonka hän Jumalana on aina omistanut.”
Sama, Ad Reginas II: “Kun hänen sanotaan saaneen kunnian, vallan ja kuninkuuden, sen on katsottava tarkoittavan hänen ihmisyyttään.” Theodoretos, In Ps. 2:22 “Luonnostaan Kristus on Herra Jumalana, mutta ihmisenäkin hän saa kaiken vallan ja valtakunnan.”
Leo, Epistola 23, aiheenaan Ef. 1:23 “Totuuden vastustajat kysynevät: ‘Milloin kaikkivaltias Isä on korottanut Poikansa kaiken yläpuolelle tai minkä luonnon mukaan? Mille substanssille hän on alistanut kaiken? Onhan kaikki aina ollut alistettuna jumaluudelle, koska tämä on luoja! Jos hänen valtaansa lisätään ja jos hänen ylhäisyyttään vielä ylennetään, silloinhan hän on ollut vähempi kuin se, joka hänet ylentää, eikä hänellä ollut sen luonnon rikkautta, jonka anteliaisuuden tarpeessa hän oli.’ Tämmöistä pohdiskelevan vie Areios joukkoonsa.”
Vigilius, Contra Eutychen V:24 “Ei jumalallinen olento ole sen tarpeessa, että sitä kunnianosoituksin korotetaan, että sen arvoa lisätään tai että se kuuliaisuutensa vuoksi saa vallan taivaassa ja maan päällä. Lihan eli ihmisluonnon puolesta hän siis on saanut sen, mikä ei häneltä milloinkaan puuttunut sikäli kuin hän on luonnoltaan Sana. Olisiko Luojalta puuttunut voima ja valta hallita luomakuntaansa, niin että hän vasta aikojen lopulla olisi sen lahjana saanut?”
Nikeforos, I, 36:25 “Kun opetuslapset näkivät Kristuksen Galilean vuorella, hän siellä vakuutti heille, että Isä oli antanut hänelle ylimmän vallan taivaassa ja maassa - nimittäin hänelle ihmisenä.”
Tässähän se on myös sanottu Raamatussa:
Room 1:3-4: “hänen Pojastansa-joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa-Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme,”
Myös tämä Raamatun lause todistaa mielestäni ko. asiaa yksinkertaisesti, ilman teologiaa.
Jumalan Henki ja Antikristuksen henki
Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.
Hyvä että ollaan tähän asti sitä mieltä että union perusteet ovat selkeästi esitettävissä vaikka ovatkin Jumalan mysteereitä.
Kun tulee vastaan jotain josta mielelläni kuulisin kommentteja, vaikkapa sitä väitöskirjaa lukiessa, laitan viestiä tänne.
Tässä on vähän tuon esillenostamani jakeen kommentointia ja muita Raamatunkohtia samasta asiasta.
Alkutekstin sanatarkka seuraaminen auttaa hieman kohdan selittämistä. Ensimmäisessä lauseessa
sanotaan, että Poika on ”lihan puolesta tullut Daavidin siemenestä”. Tämä antaa selvän viestin.
Edellä on mainittu kirjoitusten toteutuminen (j.2) ja nyt Daavid mainitaan nimeltä (j.3). Katse
suuntautuu vanhatestamentilliseen kuningasideologiaan. Siihen liittyvistä teksteistä voitaisiin ottaa
esille Psalmi 2, jossa mainitaan Jumalan Poika, mutta muita yhteyksiä ei ole. Selvemmät
liittymäkohdat viittaavat Naatanin profetiaan (2. Sam. 7:12–14). Kohdassa puhutaan Daavidin
jälkeläisen (siemenen) kuninkaaksi korottamisesta (j.12) sekä kutsutaan kuningasta Jumalan pojaksi
(j.14). Muissa kuningasideologiaan liittyvissä teksteissä (Ps. 89; Jes. 9,11; Jer. 23; Hes. 34; Sak. 12)
sekä juutalaista messianologiaa heijastavissa teksteissä (Siir. 47; Ps.Sal. 17; 4QPatr.; 4QFlor.) näillä
teemoilla on merkittävä asema. Niiden vaikutusta havaitaan myös Uudessa testamentissa runsaasti
(esim. Ap.t. 2: 13; Hebr. 1: 5; Ilm. 21). Lauseen mukaan Jeesus on Daavidin suvun Messias.Timo Eskola
Mitä mieltä olet tuosta “lihan mukaan” kohdasta? Minusta se ei viittaa pelkästään ruumiiseen vaan laajemmin ihmisyyteen.
“Lihan mukaan” viittaa minunkin mielestäni laajemmin ihmisyyteen, koska Jumala ei synnytä ihmisyyttä vaan luo sitä.
Kristuksen jumalallinen luonto on ikuisesti Isästä syntyvä, eli jumaluuden mukaan Kristus on Jumalan toinen persoona.
Sen luodun ihmisyyden mukaan joka ei itse omin voimin pysy ikuisena ja kuolemattomana (niin kuin Paratiisissa) eli siis lihan mukaan, hän on Daavidin siemenestä syntynyt.
Pyhyyden hengen puolesta, tämä Jeesuksen luotu ihmisyys on kuolleistanousemisen kautta voimassa asetettu Jumalan Pojaksi. Eli Jumalan Henki on asettanut luodun ihmisyyden aivan uudenlaiseen muotoon, kirkastusruumiiksi. En ole sitä mieltä että Eevalla ja Aadamillakaan oli kirkastusruumista, heillä oli se Jumalan luoma ihmisyys ja ihmisruumis joka oli ihmisellä ennen lankeemusta, sen ihmisruumiin ei tarvinnut nähdä kuolemaa, joten se on ollut samankaltainen kuin Jeesus maan päällä ylösnoustuaan. Jeesus söi ja joi, mutta hänen ruumiinsa oli kuolematon. Jeesus kuitenkin nousi taivaaseen tässä ruumiissaan ja hänet ihmisyytensä kirkastettiin. Joten “pyhyyden hengen puolesta”, eikä lihan ja Daavidin siemenen puolesta, Jeesuksen ihmisyys on kirkastettu taivaassa.
Tähän suhtaudun varauksellisesti, sillä olihan Jeesus Daavidin suvun jälkeläinen ja sai ihmisyytensä hänen suvustaan Mariasta?
Olet ihan oikeassa, on se noinkin. Jumalan mysteerit ovat vähän liian monitahoisia selittää edes sinne päin lyhyessä viestissä nopeasti. Siis todellakin sama Daavidin siemenen ihmisyys siellä kirkastettunakin, mutta kirkastetuksi asti ei mennä pelkällä Daavidin siemenellä vaan tarvitaan pyhyyden hengestä syntymistä. Niinkuin Jeesus itsekin sanoo on synnyttävä vedestä ja hengestä.
Tuo lainaamasi kohtahan sanoo että hänen poikansa on pyhyyden hengen puolesta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa.
En varmaan osaa oikein selittää miten ajattelen.
Tietäisipä itsekin…siis, ihmisyydessä on se puoli joka lisääntyy niin kuin liha, liha synnyttää lihaa. Tässä tarvitaan nyt sitä seemiläisen liha-sanan merkitystä Vanhasta Testamentista ja Jeremiaan kirjasta, kol basar, kaikki liha. Tämä tarkoittaa luomakunnassa sitä luotua materiaa joka pystyy lisäämään itseään ajassa. Liha pystyy synnyttämään uuttaa lihaa, mutta henkeä se ei pysty itselleen antamaan ja henki taas pystyy tekemään oikeasti eläväksi. Daavidin siemenestä syntynyt ihmisyys ylösnousee kyllä ja astuu taivaaseen ja siinä välillä siihen tulee jotain jonka alkuperä ei ole Daavidin siemenessä itsessään vaan pyhyyden hengessä. Senhän maan tomusta muotoiltu Aadamin hahmo sai Paratiisissakin. Kun se henki ei ole meissä, liha palaa maan tomuksi.
Eli lihan mukaan Jeesuksen ihmisyys kirkastettuna on ihan sama kuin ajassakin, mutta henki on tehnyt sen eläväksi, niin kuin sana sanoo “pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa”. Jeesus on jumaluutensa puolesta ollut Jumalan Poika aina mutta hänen ihmisyytensä on pyhyyden henki voimassa asettanut Jumalan Pojaksi.
Tämä vastapalloni tulee nyt hiukan sivusta, mutta koska nämä asiat minua oikeasti kiinnostavat, kysyn ihan kirkkokunnasta riippumatta:
-Millä perusteella juuri sinä ajattelet olevasi Jumalan lapsi?
(so. pelastettu kadotukselta ja osallinen Jeesuksen lupaamasta ikuisestä elämästä)
Jotta kysymykseni ei olisi irrelevantti, vastaan siihen myös itse:
Minä ajattelen olevani Jumalan lapsi, koska uskon ja luotan Jeesukseen:
”Jos sinä tunnustat suullasi Herran Jeesuksen ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut. (Room 10:9)
Hyvä kysymys, ja sen saa hyvinkin linkitettyä keskustelun aiheeseen, varsinkin jos puhutaan unio fidei formaliksesta, mutta haluan tarkentaa, miten tämä sinun mielestäsi linkittyy unioon osana pelastusoppia. Uniokeskustelu on niche, josta en odota mitään hittiketjua tänne, mutta jonka toivoisin säilyvän foorumilla, koska aihe kiinnostaa minua oikeasti.
Koska uskon merkityksestä vanhurskautumisessa ja monessa muussa, on keskusteltu hyvin laajasti tällä foorumilla, toivoisin että sen osuus säilyy tässä ketjussa vain ehdottoman tarpeellisissa yhteyksissä.
Olimme 9x:n kanssa päässeet siihen asti että mietimme luontojen ominaisuuksia, jumalallisen luonnon ja Jumalan Pojan ihmisluonnon.
Liittyykö Jumalan lapseus mielestäsi siihen mikä meidän ihmisluontomme on tai mikä on olennaista jumalallisessa luonnossa Jumalan Pojan opettaessa meille Jumalaa voitavan pitää Isänä? Tämä kysymys Jumalan lapseudesta kiinnostaa minuakin tähän unio-aiheeseen liittyen. koska lapseus on inhimillisessä mielessä asia joka liittää ihmisvanhemman ja ihmislapsen ontologisessa mielessä toisiinsa.
Eli jatkan siis vastauksena kysymykseesi,
nimenomaan tässä uniokeskustelussa niin että ollessani lapsi olen Isan lapsi eli jumalallisesta luonnosta Jeesuksen kautta tullut “adoptiolapsi”.
Adoptiolapsi minusta on tullut Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi tulon ja ihmiskunnan lunastavan pelastustyön kautta.
Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: “Abba! Isä!” Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta. Gal. 4:4
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan. Ef. 1:5
Ja se mitä me tuossa ylempänä @9x n kanssa tuossa keskustelimme liittyykin tähän
koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!
koska olimme juuri lainanneet tätä Raamatun jaetta
jota olin kommentoinut näin.
Ja tuon meille annetun Jumalan Pojan Hengen kautta me olemme myös Jumalan (adoptio)lapsia.
Olimme myös kommentoineet useassa kohtaa ihmisen ja Jumalan väliseen unioon johtaa usko. Uskosta minua kiinnostaisi union yhteydessä tietää, pidetäänkö uskoa uniosta puhuttaessa asiana jonka alkuperä on Jumalassa, joka annetaan ihmiselle mutta ihmisen pitäää jollain lailla myös ottaa usko haltuun, tarttua siihen ja alkaa toteuttaa sitä.
Viittaan siis tuossa kysymyksessäni uskosta myös aiemmin lainaamaani artikkeliin.
Me uskomme Pyhän Hengen vaikutusesta ja myös toteutamme uskoa Pyhän Hengen vaikutuksesta. Emmekä siis ota uskoa haltuun.
Myönnän että lause ja sanavalinta oli todella epämääräinen.
Nyt jos pidetään sitä sanomattakin selvänä että ihminen ei pelasta millään tavalla itseään, ei usko ilman Jumalan antamaa ja vaikuttamaa uskoa
ja kaikki mitä ihmisessä tapahtuu on Pyhän Hengen vaikuttamaa, niin voidaanko puhua siitä onko uskossa mitään prosessia tai aspektia jossa Pyhän Hengen vaikuttamana ihminen ihan konkreettisesti päättää että usko on jotain jonka hän haluaa ottaa vakavasti, vaalia sitä ja tehdä päätöksiä sen mukaisesti. Jumalahan ei varmasti kaikkea ihmisen puolesta päätä ja tee. (Muistan kyllä kuitenkin että Pyhä Henki vaikuttaa kaiken tahtomisen ja tekemisen, mutta tekeekö Henki kaiken kuitenkaan meidän puolestamme.) Käsittääkseni Jumala on luonut ihmisluonnon kuitenkin toimimaan omasta jumalallisesta luonnostaan itsenäisenä. Toki, jos mennään pohjille asti tässä ajatuskuviossa, niin ihminen ei olisi edes olemassa ilman Jumalaa, mutta se ei tarkoita sitä etteikö ihminen toimisi autonomisesti tultuaan olevaksi. Aadamkin osasi syödä puusta ja piiloutua pusikkoon.
Eli, onko ihminen automaatti uskossaan jota Jumala ja Pyhä Henki kauko-ohjaimella hoitaa, vai voiko ihminen ottaa uskonsa asiakseen, kun Pyhä Henki on ensin mahdollistanut uskomisen ihmiselle?
Ja siis tässäkin reunaehtona, että jos Jumala ei Pyhällä Hengellään auttaisi ihmistä, ihmisen mahdollisuudet loppuisivat siihen.
Eli siis kaikessa mitä kirjoitan tähän ketjuun on reunaehtona se että Jumala ja Pyhä Henki mahdollistavat, ihminen toimii koska Jumala on mahdollistanut toiminnan.
Pyydän mahdollisuutta tässä ketjussa saada kysyä asioita ja kirjoittaa asioista ilman että joka kerta sanon erikseen että tämä tapahtuu koska Pyhä Henki on annettu. Sanon sitten erikseen jos olen jostain asiasta sitä mieltä että sen pystyy tekemään ilman Pyhän Hengen apua.
Mielestäni kuitenkin ihmisluonnon ja jumalallisen luonnon luontojen ero vaatii sitä että ihmisluonnolla on jonkin asteinen autonomia, jos ei olisi, olisiko näitä kahta eri luontoa olemassa.
Lisäys: Vielä tarkennus, en kysy tässä myöskään sitä onko uskossa synergiaa. Kysyn sitä että kun Jumala mahdollistaa onko ihmisen mahdollisuus ymmärtää valitsevansa haluta uskoa.
Vai puhuuko Pieper siitä että usko toimii ihmisessä ilman ihmistä itseään.
Sillä @Semajah tässä alla linkatussa lauseessa näyttäisi sanovan tulevansa Jumalan lapseksi koska uskoo itse. Siis uskooko hän todella itse, onko ottanut uskon haltuunsa vai Pyhä Henkikö uskoo ihmisessä. Ja Pieper tuossa näyttäisi sanovan että usko itse riippuu ja nojaa Kristukseen ja Raamattu sanoo että Jumalan lapseksi tullaan koska Jumala on sitä tahtonut ja laittanut sen tapahtumaan Jeesuksen Kristuksen kautta antamalla ihmisille Poikansa Hengen, joka huutaa “Abba”.
Eli kuka uskoo, Jumala, Poika, Pyhä Henki vai ihminen?
Olennaista tämä on kun ajatellaan unio fidei formalista. Ihmisen on omasta mielestäni suostuttava unioon jollain tavalla, sillä Jumala ei pakota. Samaan tapaan kuin linkkaamassani artikkelissa on lainaus Heinrich Schmidiltä. Unio edeltää vanhurskautumista samoin kuin usko edeltää vanhurskautumista ja että usko, joka on ikäänkuin elin jonka kautta unio muodostuu, oletetaan union muodostuessa olemassaolevaksi.
Itse en siis oleta että noihin yllä kirjoittamiini kysymyksiin edes olisi yksiselitteistä vastausta. Itse voin hyvin tyytyä pitämään noita Jumalan mysteereinä, mutta jos joku haluaa selittää ajatuksia, luen mielelläni.
Tuo “puolestamme” on sinun lisäyksesi, ei Pyhä Henki sentään usko puolestamme, vaan kuten sanoin me uskomme Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Neljäs vastaväite: Jos Pyhä Henki yksin saisi ihmisessä aikaan uskon, ei kääntymyksessä uskoisikaan ihminen, vaan Pyhä Henki (vrt. Kahnis, Dogm.2 II, 271). Vastaus: Näiden kahden lauseen välillä: »Pyhä Henki on ihmisen uskon causa efficiens» ja »sen tähden on Pyhä Henki myös uskon subjekti» ei ole mitään järjellistä ajatuksen yhteyttä. Niinhän Jumala yksin–kumotaksemme tämän vastaväitteen esimerkillä jokaisessa ihmisessä aikaansaa luonnollisen elämänkin (Ap. t. 17:25 - 28. (Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin - itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun)). Silti ei kenenkään päähän, panteistien ryhmäkuntaa lukuunottamatta, pälkähdä, ettei ihmisessä eläisi ihminen, vaan Jumala.
Franz Pieper, Kristillinen Dogmatiikka, SLEY 1995, s.355.
En pysty olemaan hiljaa, vaikka en varsinaiseti pystykään ottamaan osaa tällaiseen keskusteluun. Ristin teologiaan ei mielestäni mystiikka kuulu eikä luterilaisuuteen, vaan siitä varoitetaan. Ei kuulu mennä Ristin taakse, vaan pysyä edessä, Uudestisyntyminen ylhäältä on lähinnä ja suorasti syntien anteeksisaamista Jeesuksessa Kristuksessa. Lunastus ja sovitus kuuluvat yhteen samanaikaisesti. Ansioton Armo lahjoitetun uskon kautta, riittää aina, vaikka hyvät teot seuraavat oikeaa uskoa automaattisesti. Ihmisten kesken on variaatioita, kuinka usko ja armo on otettu vastaan. Pyhän Hengen työ on välttämätön. On olemassa yleisesti ei pelastavaa uskoa.
Eipä kai pelastusasia ole kiinni siitä, onko nimi jokin tietyn kirkkokunnan jäsenluettelossa. Eikä kaiketi siitäkään, missä kirkossa ajatellaan olevan pätevin liturgia tai riitus tai virheettömin oppi, olivatpa ne alkuseurakunnan tai kirkkohistorian perinteen mukaisia tai tiukasti yksin raamatullisia.
Monien UT:n kohtien pohjalta arvioisin, että sielujen pelastus ikuiseen elämään koskee niitä, jotka uskovat: niitä jotka uskovat Jumalaan ja uskovat ristiinnaulittuun Vapahtajaan Jeesukseen; niitä jotka ovat ottaneet ilosanoman vastaan (sekä heidän lapsiaan, jotka ovat pyhiä).
“Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.“ (Joh 14:1)
”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen.” (Heb 11:6)
Usko tulee ilosanoman kuulemisesta – siis joillekin syntyy ja joillekin ei. Tämä on uskoa henkilökohtaisella tasolla. Tällöin:
§1 Jumala ei sitä asiaa mielivaltaisesti määrää
§2 Ihminen ei voi uskomistaan omavaltaisesti valita tai “ratkaista“
Toki koko evankeliumi on lähtöisin Jumalasta, mutta sumeutta on siinä, kuinka yksilöihminen siihen suhtautuu. Uskon syntyminen onkin mysteeri, salattu asia. Itseäni puhuttelevat nämä sanat:
“Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni.” (Joh 18:37)
”Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on.” (Luuk 19:10)
Luotan siihen, että totuus tunnistaa totuuden, sekä siihen, että Jeesus löytää etsimänsä. Mielestäni täydellinen luottamus Jumalaan on mitä parhainta elämänviisautta.
Yllä oleva pätee henkilökohtaiseen uskomiseen. On olemassa myös näkemys, jossa henkilökohtaisen uskon korvaa se, mitä kirkko edustaa – tai siinä painotus ei ole niinkään henkilökohtaisessa uskomisessa, vaan sitä edustaa yhteinen pyhän kokemus. Siinäkin asiassa on syytä asettaa täysi luottamus Jumalaan, sillä hänellä on kyky arvioida ihmisten sieluntilaa tasan oikein ja sataprosenttisen vanhurskaasti.
Ei ole lut.pietistilläkään mitään huomauttamista kirjoitukseesi. 