En huomannut, että asia olisi vielä ollut esillä täällä.
Teologian tohtori Martti Vaahtorannan väitöskirja Johann Gerhardin näkemyksestä Jumalan ja ihmisen yhdistymisestä on vihdoin ilmestynyt myös suomeksi. Itse tuskin ehdin tutustua teokseen heinäkuun aikana, enkä varmaan ole kovinkaan pätevä arvioimaan sen sisältöä. Ajattelin vain, että asia itse ansaitsee huomiota ajankohtaisena uutisena.
Olen päässyt puoleen väliin kirjaa. Mielenkiintoinen tutkimus Gerhardin teologiasta.
Uutta minulle oli se, että Gerhardin luterilainen ehtoolliskäsitys lähenee roomalaista siinä, että uhri “nykyistyy”; vietetään samaa ehtoollista kuin ensimmäinen ehtoollinen ja myös samaa ehtoollista kuin taivaallinen ehtoollinen, ajan ja paikan rajan läpi.
Itse sain mielleyhtymän tieteiskirjallisuuteen: asetussanat ovat kytkin, jolla teleportti immanentista transsendenttiin aukeaa ja paikka-aika-avaruus kytketään lokaalisti pois päältä.
Ehkä tämä on teille teologeille ollut jo aiemmin selvää.
Onko netissä vai paperiversiona?
Sama pisti silmään nopealla ensi pläräilyllä. Samoin käsitys ordinatiosta vilahti silmissä tutunoloisena, ja takakannen teksti pyhityksineen.
Pakko lukea tulevaisuudessa ajan kanssa läpi, että tietää miksi ollaan eri kirkoissa.
Kyseinen väitöskirja on muuten alkuperäisenä saksankielisenä versiona myös saatavissa Luther-Agricola-Seurasta!
Itse luin englanninkielellä “presbyteriteologin” Robert Lethamin kirjan - “Union with Christ, In Scripture, History, and Theology”, ja pidin paljon vähäsivuisesta, mutta sisällökkäästä esityksestä.
Eräs seikka joka jäi sydämelleni, oli Kristuksen oleminen ensimmäinen Jumalan kuva (aina olleena Jumalan Poikana ja Jumalan Sanana), joka luomistyössä, Jumalan luodessa ihmisen omassa kuvassaan/kuvakseen, luo Lethamin mukaan olennaisen pohjan, Jumalan tekemälle lunastukselle ja “unionille” (ihmisen Jumalasta syntyminen ja Kristukseen liittyminen). Kristus on Jumalan kuva ihmiselle jo ennen luomista, eli “unioni” on olemassa jo siellä missä Jumala päättää luoda ihmisen omaksi kuvakseen.
Kristus ei “vierastanut” ihmiseksi tulemista, koska Hänen kuvassaan ihminen luotiin. Ns. “unionin” alku on siis Kristuksen tulemisessa ihmiseksi, joka sitten yleisesti sovitusopillisessa teologiassa luo rakenteen: lihaan-tuleminen > ristin-kuolema > kuolleista-ylösnouseminen. Mitään näistä ei voida poistaa, muuten pelastusteko ei olisi täydellinen, eikä Kristuksen “unioni” ihmiseen/ihmiseksi-tulemiseen olisi täydellinen.
Letham argumentoi että koko “unioni”-käsite - “olla-Kristuksessa” lähtee siitä että, Sana tulee lihaksi.
En ole lukenut Lethamin teosta, mutta koska se on kalvinistin tekemä, sieltä tuskin löytyy sakramentaalista uniota (Kristuksen ruumiin ja veren ruumiillis-sakramentaalista läsnäoloa) ehtoollisessa tai Kristuksen sakramentaalista läsnäoloa kasteessa. Virka-, ja kirkko-oppikin voi tämän vuoksi olla toisenlainen kuin Gerhardin luterilaisuudessa.
Letham käsittelee tätä aluetta kirjansa luvussa 5. - jossa on “ordo-salutis” (pelastusjärjestys ja muoto) sekä “theosis” (jumaloituminen, tai kirkastuminen) teema, sekä Jean Calvinin opetus “unioniin”-liittyen, seurakuntaopissa. Sakramenttien osa (kaste/ehtoollinen) käsitellään lyhyesti siellä.
Omasta mielestäni kirjan painopiste on enemmän “ordo-salutis”-opissa, ei niinkään ekklesiologisessa opissa. Tämä voi olla kirjan heikkous, mutta silti kirja on mielestäni kristologisesti “kaunis” ja Kristusta hyvin kirkastava, “union”-oppiin nähden.
Huomautan tähän, että sakramentaalinen unio, eli siis tapa rinnastaa ehtoollisen leipä+Kristuksen ruumis=sakramentti analogisesti kristologiseen unioon ihmisyys+jumaluus=Kristus-persoona on minusta hieman problemaattinen tapa rationalisoida pyhää sakramenttia. Monet niin kyllä järkeilevät.
Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.