Jumalan synnyttäminen

Jatkoa ketjulle Neitsyt Maria - Semper Virgo?:

Tämä juttu on askarruttanut minua vuosikausia, että missä mielessä oikein puhutaan synnyttämisestä, kun sanotaan, että Neitsyt Maria on Jumalansynnyttäjä? Mitä tässä tarkoittaa, että Maria synnytti Jumalan?

Tavallisestihan kun nainen synnyttää ihmisen, niin se käsittääkseni tarkoittaa että sitä kautta tuo ihminen sai alkunsa. Ennen sitä häntä ei ollut olemassa. Tai voidaan joskus puhua kuvainnollisesti, että vaikkapa joidenkin ihmisten tapaamisen seurauksena syntyi uusia ideoita tai uusi yritys tms. Synnyttämisessä ja syntymisessä on siten kyse jonkin uuden, aikaisemmin olemattoman asian ilmaantumisesta.

Mutta kuten hyvin tiedämme, Jumala on ollut aina, ja myös Poika on ollut aina ja hän on ollut aina Jumala.

Onko siis niin, että Mariaa ei voida sanoa Jumalan synnyttäjäksi tuossa kuvaamassani synnyttää-sanan yleisessä merkityksessä, vaan ainoastaan siinä erityisessä merkityksessä, että jo aikaisemmin olemassa ollut Jumala ikään kuin kulki Marian läpi ja siten tuli ihmiseksi?

Ihmiseksi tullut Jumala, Jumalan Poika eli Kristus sen sijaan olisi syntynyt Neitsyt Mariasta syntyä- ja synnyttää-sanojen yleisessäkin merkityksessä, eli siinä mielessä että sitä ennen lihaksi tullutta Jumalaa ei ollut olemassa, vaan hän sai alkunsa ja syntynsä tuossa syntymässä. (Syntymällä viittaan koko prosessiin hedelmöittymisestä eli sikiämisestä siihen asti, kun vauva putkahtaa ulos naisen sisältä.)

Selvyyden ja varmuuden vuoksi sanottakoon, että minäkin tuomitsen tuon nestoriolaisen ajatuksen, että Jeesuksella olisi kaksi erillistä persoonaa, jumalallinen ja inhimillinen, olipa tämä sitten oikeasti Nestorioksen näkemys tai ei. Mutta katolinen näkemys, jossa painokkaasti tähdennetään Jumalan synnyttämisen ajatusta huomioimatta sitä, ettei tuossa voida tarkoittaa synnyttämisellä sitä mitä sanalla yleensä tarkoitetaan, on myös ongelmallinen, etten sanoisi virheellinen tai vähintäänkin ilmaukseltaan harhaanjohtava.

Vaikka tässä vähän kyseenalaistan tuota klassista termiä “Jumalansynnyttäjä” tai “Jumalan synnyttäjä”, niin haluan tästä keskustelua nimenomaan klassisen kristinuskon näkökulmasta enkä siis kriittisellä osastolla. Mikä on klassinen oikeaoppinen selitys asialle, joka minua tässä askarruttaa?

1 tykkäys

Tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta. Jumaluus oli ollut Kristuksessa jo ennen aikojen alkua, mutta ihmiseksi Hän tuli vasta inkarnaatiossa.

Ortodoksisen kirkon usko on ilmaistu Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 325 laaditussa ja Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 381 täydennetyssä nikealais-konstantinopolilaisessa uskontunnustuksessa:

”Uskon yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.

Uskon yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.

Uskon Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.

Uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon. Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. Aamen.”

3 tykkäystä

Poika syntyy iankaikkisuudessa Isästä ja ajassa Neitseestä Mariasta lihaantulleena. Poika siis todella syntyy Mariasta ja koska Poika on Jumala, Neitsyt Maria on todellisesti Jumalanäiti.

2 tykkäystä

Voi kuulostaa tyhmältä, mutta minulle tulee mieleen vertaus omaan maailmaani, eli musiikkiin. Monet säveltäjät - esim. Joonas Kokkonen - ovat pohtineet sitä, miten musiikki on “olemassa” mutta säveltäjä “löytää” sen. Ei synnytetä, mutta kuitenkin synnytetään. Ollaan luovan työn tekijöitä, mutta samalla moni työtä tehdessään aistii Luojan.

(Ei tuo kokemus btw silti rajoitu vain kristittyihin, kuten Kokkkoseen. Esim. Einojuhani Rautavaarasta on kerrottu, ettei hän uskonut kristittyjen Jumalaan, mutta hänkin löysi “olemassaolevaa”. Ehkä jokin henkinen yhteinen tietoisuus, tai muuta sumuista, oli hänen “jumalansa”.)

Yleisestikin on tosiaan tunnettu ilmaus “tulla lihaksi”. Osittain käyttökelpoinen vertaus?

Tähän voin mielelläni yhtyä. Mutta ei tämä selvennä ollenkaan tuota alkuperäistä kysymystäni - päinvastoin!

Kirjahyllystäni löytyi Kärkkäisen Christology, jonka sivulla 77 esitetään että katolinen ratkaisu perustuu communicatio idiomatum -ajatukseen, eli että kaikki mikä koskee Jeesuksen jumalallista luontoa, koskee myös Jeesuksen inhimillistä luontoa, ja toisin päin. Näin ollen, kun Maria synnytti Jeesuksen ihmisenä, hän synnytti Jeesuksen myös Jumalana. Very well, mutta minusta asia tuntuu edelleen problemaattiselta ja ymmärrän entistä vähemmän sitä, missä mielessä Maria synnytti Jumalan.

Kärkkäinen jatkaa, että this orthodox view gives rise to another problem: Jesus suffered on the cross; Jesus is God; therefore, God suffered on the cross.

Kärkkäinen muuten (s. 77) vahvasti kyseenalaistaa sen näkemyksen, että Nestorios olisi opettanut Kristuksella olevan kaksi erillistä persoonaa. Tämä oli Kyrilloksen väite Nestorioksesta, mutta Nestorios itse kiisti sen.

Nestori taisi muuten ennen kuolemaansa ilmoittaa hyväksyvänsä Khalkedonin päätökset. Mutta olennaista on se, mikä on oikea oppi, kuin se, mitä Nestori opetti tai ei opettanut (paitsi tietysti silloin, kun käydään ekumeenista dialogia nestoriolaisten kanssa)

Nestorios

:point_up:

Kyllä, juuri näin. Tähän laitoin maininnan tästä, koska tuolla Semper Virgo -ketjussa, josta tämä lähti liikkeelle, parikin keskustelijaa väitti Nestorioksen opettaneen Kristuksen kahta persoonaa.

1 tykkäys

Ei se klassisen kristologian näkökulmasta mene noin.

Communicatio idiomatum tarkoittaa oppina minun ymmärtääkseni sitä, että hän, josta käytämme nimeä Jeesus Kristus, on kaksiluontoinen, siten että molemmat luonnot antavat ominaisuutensa persoonalle. Siis jumalallisen luonnon ominaisuudet kuuluvat Jeesukselle ja inhimillisen luonnon (ruumiin, sielun) ominaisuudet kuuluvat Jeesukselle. Jos Jeesuksesta voidaan jomman kumman luonnon kautta sanoa jotain, se voidaan siis sanoa Jeesuksesta. Jos Jeesus ruumiissaan (so. inh. luonnossaan) kärsii ristillä, kärsijä on Jeesus. Jos Jeesus tuntee sielussaan kärsimystä, kärsijä on Jeesus. Jos Jeesus jumalallisen luonnon voimalla parantaa ihmisen, parantaja on Jeesus. Jos Jeesus nousee ylös jumalallisella voimallaan, ylösnousija on Jeesus.

Emme siis tee erotteluja tähän tapaan: Jeesus kärsi ristillä, Jeesusta ahdisti, mutta Kristus nousi kuolleista ja Kristus paransi. Monet käyttävät Jeesus ja Kristus -nimiä merkitsemään eri luontoja ja sen vuoksi puhuvat näin. Toiset tekevät tämän erotuksen tälle sukua olevan erottelun historian Jeesus vs. uskon Kristus -erottelun mukaisesti, ja siinä on kyse hieman eri asiasta, vaikka se lähestyy samaa aihetta.

Ennen kuin etenen Marian asemaan sanon vielä sanan synnyttämisestä. Pauli Annala piti kiinnostavan luentosarjan aiheesta jokin aika sitten, siis “Jumalan syntymisen teologiasta”, ja sen voi kuunnella täältä. Eri termejä Jumalan syntymiseen on useita. On concipio, gennao, nascor, parturitio, jne., Annala selvittää niitä luentosarjassaan. Konkreettisessa synnyttämisessä on kaksi vaihetta: on aikaansaava synnyttäminen (siis siittäminen-sikiäminen) ja sitten on 9kk:n jälkeen ulos tuova synnyttäminen.

Mikä on Marian suhde Jeesukseen siis näillä termeillä? “Tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta” viittaa minun nähdäkseni sikiämiseen, eli Jeesus siis sikisi Mariasta; hänen ihmisyydellään on lähde Mariassa ja Pyhän Hengen erityisessä toiminnassa (Mariassa). Eli siis Maria on Jeesuksen (ihmisyyden) generatiivinen lähde (Pyhän Hengen ohella)! Sen lisäksi Maria tietenkin synnyttää Jeesuksen, eli siis siirtää hänet kohdustaan ulkomaailmaan. (Tässähän tunnetaan traditioita, jonka mukaan se ei tapahtunut normaalilla synnytysaktilla.)

Tässä yhteydessä joudutaan nyt ottamaan käsille persoonan käsite ja puhumaan Jeesuksen pre-eksistenssistä. Ajatus on tämä: se, joka (generatiivisesti) syntyy Mariasta, on jollakin tapaa identtinen sen kanssa, joka oli sitä ennen Sana ja Poika, ja Poikana Jumala. Siis: jo ennen kuin hän syntyy Mariasta, ennen kuin Maria generoi hänen ihmisyytensä, hän on olemassa. Eli toisin sanottuna: se, jonka Maria generoi, on jo ennen generaatiota Jumala, ja tätä identiteettiä (nimeä) kantaen hän tulee Marian generaation kohteeksi, ja hänen ihmisyytensä generoituu Marian kautta itsenäiseksi ihmisyydeksi. Hän, joka generoituu Mariasta, on kuitenkin jo ennen tätä Jumala. Siksi se, jonka Maria generoi, on Jumala. Siksi Maria on Jumalan synnyttäjä.

Sitten nimistä. Nimillä on jokin referenssi; yleisnimet ja niistä johdetut erisnimet perustuvat johonkin olemukseen, ominaisuuteen, asemaan tai tekoon, jonka perusteella nimi on annettu. Näin esimerkiksi Jumalan nimi Ääretön perustuu hänen äärettömyyteensä, Luoja perustuu hänen luomistekoonsa, Pelastaja pelastustekoon, jne. Tittelit ovat tavallaan siis nimiä. Sitten on niitä nimiä, jotka perustuvat puhtaasti nimeämiseen, eli nimet vailla tarkoitusta. Esimerkiksi oma nimeni, Juha, vaikka sillä onkin etymologinen tausta, ei tarkoita, että minä olisin Jumalan armollisuus (Johannes - Juha). Kaikilla nimillä on siis jokin viittauskohde, ja tällä viittauksella ajallinen alku. Kohde on olemassa nimeämisestä riippumatta. Siten Jeesus, jolle annetaan nimi Jeesus vasta kahdeksantena päivänä ihmiseksi syntymän jälkeen, ja joka viittaa hänen inhimillisyyteensä, kuitenkin viittaa tähän samaan, joka oli olemassa ennen jo nimen antoa. Sen vuoksi puhutaan Jeesuksen pre-eksistenssistä, vaikka hänellä ei ollut ihmisyyttä pre-eksistoidessaan nimeä Jeesus, vaan Sana, Poika, jne.

1 tykkäys

Ortodoksisen käsityksen mukaan Neitsyt Maria synnytti normaalisti, mutta ei kärsinyt synnytyskipuja. Kipua hän kärsi sitten Kristuksen kärsimysten takia.

Maria oli kuitenkin neitsyt synnyttämisen aikana ja synnyttämisen jälkeen, joten siinä mielessä synnytys ei ollut normaali. Synnytys ei aiheuttanut minkäänlaisia ruumiillisia muutoksia.

1 tykkäys

Jeesuksen ihmisyys oli täysin Mariasta. Jumalan Sana omaksui koko ihmisyytensä Mariasta. Maria siis synnytti lihaan tulleen Jumalan sanan lihan mukaan.

Maria synnytti lihaksitulleen (sesarkomene) Jumalan Sanan (logos tou theou) lihan mukaan (kata sarkon). Tulee muistaa, että kyse ei ole Raamatusta, jonka Maria olisi synnyttänyt lihaksitulleena, vaan Pojan ja Isän ikuisen Sanan. (Painotan siis tuota isoa alkukirjainta.) Sanan ja sanan välillä on monia epäselvyyksiä ilmennyt näinä viimeisinä aikoina.

Älä muuta viserrä. Mainittuja epäselvyyksiä etsittäessä ei tarvitse mennä tätä foorumia kauemmaksi…

1 tykkäys

En täysin ymmärtänyt, miten sinun esityksesi communicatio idiomatumista eroaa Kärkkäisen esityksestä. Minusta ne vaikuttavat oleellisesti samanlaisilta. Ja minusta vaikuttaa, että viestisi antaa tukea sille minun alkuperäiselle käsitykselleni, että Maria ei ole Jumalan synnyttäjä synnyttää-sanan aikaansaavassa, generatiivisessa merkityksessä vaan pelkästään “kohdusta ulos tuovan” synnyttämisen mielessä.

Siis Maria synnyttää sen, jonka identiteetti on alusta asti Jumala. Mutta ei generoi hänen jumaluuttaan. Näin juuri.

4 tykkäystä

Eli asia on juuri niin kuin alun perin otaksuinkin, että kun yleisesti ‘synnyttämisellä’ tarkoitetaan sekä kohdusta ulos putkauttamista että olemassa olevaksi saattamista generatiivisessa ja aikaansaavassa merkityksessä, niin Maria on synnytti Jumalan vain tuossa ensimmäisessä merkityksessä eikä toisessa. Jos tällaista erottelua synnyttää-sanan kahteen eri merkitykseen ei tehdä, niin kuin luonnollisessa kielessä ei välttämättä tehdä, niin synnyttäminen tarkoittaa silloin molempia asioita, eikä synnyttäminen-sanaa siten voida käyttää tapauksissa, joissa nämä molemmat merkitykset eivät toteudu. Jos tämä oli Nestorioksen näkemys, niin se oli täysin oikea.

Summaat tuossa hyvin oman kokemukseni miltei joka ikisestä keskustelusta ja väittelystä johon olen osallistunut.

3 tykkäystä

En näköjään saanut kantaani selitettyäni kovin hyvin. Maria sekä generoi että putkautti Jumalan.

Nestorioksen ja Kyrilloksen välinen erimielisyys koski Sanan identiteettiä ja nimiä, näin minä olen sen ymmärtänyt. Siis: sillä, jonka ihmisyyden Maria generoi, oli jo ennalta jumaluus (jota Maria ei generoinut), ja tämän vuoksi hän oli Jumala.

Tähän asti on lainattu kahden kirkolliskokouksen, Efesoksen ja Khalkedonin, tekstejä, joiden kanssa kaikki pyhät isät ovat yhtä mieltä. Juuri tämän ovat oppilaitoksissamme työskentelevät oppineet aina halunneet ilmaista ja tehdä selväksi, kun ovat käyttäneet sanoja abstractum ja concretum. Siihen viittaa lyhyesti myös Yksimielisyyden ohje:6" – kuten oppineet tämän kaiken hyvin tietävät." Noita sanoja on oppilaitoksissa edelleen välttämättä käytettävä, niiden oikeassa merkityksessä.

Konkreettisia (concreta vocabula) ovat siis sellaiset sanat, jotka tarkoittavat Kristuksen koko persoonaa, kuten “Jumala” ja “ihminen”. Abstraktisia (abstracta vocabula) taas ovat ne sanat, jotka tarkoittavat ja merkitsevät Kristuksen persoonassa olevia luontoja, kuten “jumaluus” ja “ihmisyys”.

Tämän käsite-erittelyn huomioon ottaen on oikein käyttää konkreettista sanontaa: “Jumala on ihminen, ihminen on Jumala.” Väärin on sen sijaan käyttää abstraktista sanontaa: “Jumaluus on ihmisyyttä, ihmisyys jumaluutta.”

Sama koskee olemukseen kuuluvia ominaisuuksia. Toisen luonnon ominaisuuksia ei voida omistaa toiselle in abstracto, ikään kuin ne olisivat myös sen ominaisuuksia. Siksi olisivat esim. seuraavat lauseet valheellisia ja vääriä: “Inhimillinen luonto on kaikkivaltiutta, se on olemassa jo ikuisuudesta.” Ei myöskään ominaisuuksia voi omistaa toisilleen, esim. sanomalla, että kuolevaisuus on kuolemattomuutta ja kuolemattomuus kuolevaisuutta. Sellaisilla puheilla mitätöitäisiin luontojen samoin kuin niiden ominaisuuksien välinen ero, ne sekoitettaisiin keskenään, toinen muutettaisiin toiseksi, ja näin ne eksekvoitaisiin ja yhdenkaltaistettaisiin.

(Tunnustuskirjat, Yksimielisyyden ohje, Todisteiden luettelo)

Siis lyhyesti:

  1. Maria generoi ihmisyyden.
  2. Tämä ihmisyys kuuluu inkarnoituneelle Jumalalle ja Sanalle alusta asti.
  3. Sillä ihmisyydellä on siten alusta asti Sanan ja Jumalan identiteetti. Siis tuolla ihmisyydellä on inkarnoituneen Sanan identiteetti jo silloin, kun Maria sen generoi.
  4. Siksi Maria on Jumalan generoija.
  5. Maria ei kuitenkaan generoi Jumalaa jumaluuden mukaan, minkä perusteella Jumalalla on nimi “Jumala”.

Hylätyn nestoriolaisuuden - siitä huolimatta, mitä kantoja Nestorios itse edusti - varsinainen pointti on identiteettien ja siten nimien erottaminen. Koska Maria synnyttää ihmisyyden, hän synnyttää Ihmisen, jonka identiteetti on eri kuin Jumalan.

And since the holy Virgin brought forth corporally God made one with flesh according to nature, for this reason we also call her Mother of God, not as if the nature of the Word had the beginning of its existence from the flesh.

(Kyrilloksen kirje Nestoriokselle Cum salvator noster, Efeson konsiilien teksteistä)

Tämä seuraava kohta selventää ehkä vielä paremmin. Kyrillos tekee tässä nyt vetoja aika tarkalla skalpellilla, ehkä vähän liian tarkalla, mutta käydään läpi:

We are careful also how we say about Christ: I worship the One clothed on account of the One clothing him, and on account of the Unseen, I worship the Seen. It is horrible to say in this connection as follows: The assumed as well as the assuming have the name of God. For the saying of this divides again Christ into two, and puts the man separately by himself and God also by himself. For this saying denies openly the Unity according to which one is not worshipped in the other, nor does God exist together with the other; but Jesus Christ is considered as One, the Only-begotten Son, to be honoured with one adoration together with his own flesh.

Eli siis: on Joku, joka on puettu, ja Joku, joka pukee; ja Puetun tähden palvon Pukevaa. Tai ehkä ennemmin: On näkymätön Puettu, ja näkyvä Vaate, ja Puetun tähden palvon Vaatetta. Tässä yhteydessä on väärin sanoa, että molemmilla on Jumalan nimi, koska tässä Kristus erotetaan kahdeksi yksilöksi. Jeesus Kristus on yksi ja sama, yksi ainoa Joku, joka on sekä puettava että vaate.

Tuossa metaforassa puettava ja vaate ovat siis itse asiassa luontoja (abstracta), eikä niille saa antaa konkreettisten nimiä, koska se tekee kahden identiteetin eron. Nimi annetaan konkreettiselle, abstraktille annetaan vain käsite.

Lyhyesti: kirjoitit, @TV2, viestissäsi, että “Maria synnytti Jumalan vain tuossa ensimmäisessä merkityksessä [putkauttamalla]”. Jumala on tässä konkreettinen nimi, joka viittaa identiteettiin, siis Pojan identiteettiin; mutta koska Pojalla on ihmisyys, jonka Maria generoi, niin väitteesi on väärä. Maria generoi kyllä Jumalan ja Pojan, mutta ei jumaluuden mukaan.