En ole kirjoittanut, että Raamattu on ilmoituksen lähde. Sen sijaan kirkossa on päätetty pitää Raamattua tärkeimpänä kirjoituskokoelmana siksi että se sisältää evankeliumin Kristuksesta.
Ja se miten kaikki tapahtui ja miten apostolit ja muut tämän tulkitsivat ja siitä kertoivat, on päätetty tallettaa jotta “toisenlainen evankeliumi” ei sitä korvaisi. Raamattu on siis lähde, joka tuo meille sen Jumalan ilmoituksen.
Olen aivan samaa mieltä siitä ei pidä palvoa itse kirja(sto)a vaan sitä mihin se viittaa ja mistä kertoo.
Väitteesi siitä että Raamatun muodostuminen kristittyjen pyhäksi kirjaksi olisi aivan samanlainen juttu kuin myöhemmät kristilliset kirjoittamiset, on outo. Mikään vakavasti otettava kirkko ei ole myöhempiä kirjoja korottanut Raamatun rinnalle. Kyllä on haluttu uskoa se, että Pyhä Henki ohjasi tapahtumien ylöskirjaamista ja kokoelman rajaamista, eikä pelkästään tapahtumia jotka edelsivät kirjoittamista. Pyhä Henki toimii tänäänkin mutta ei koskaan Kirjoituksia vastaan. Kysymys ei ole muinaisten kirjoittajien omista ominaisuuksista ja kyvyistä vaan siitä että Jumala halusi pelastustekonsa tiettäväksi tuolla tavalla eri kansoille ja eri aikakausille.
Nykyajan kristittyjen heikkous tai vaara ei ole Raamatun liiallinen kunnioittaminen luotettavana Kristuksen ilmoittajana vaan päinvastoin se että Raamattua vähätellään ja omat ilmestykset ja ajatukset nostetaan tilalle. Tämä on niin äärikarismaattisen kuin liberaalin ja agnostisen yliopistoteologian yhteinen erehdys.
Kaikkien merkittävien kirkkojen tärkeimmissä hetkissä eli jumalanpalveluksissa luetaan edelleen Raamattua. Jos olisimme sen varassa mitä joku muu perinne tai satunnainen profeetta edustaa, kristinusko olisi ihan toisenlaista.
En minä ole tuollaista väittänyt. Sen sijaan totesin olevani sitä mieltä, että Raamatun kirjojen kirjoittajat ja toimittajat eivät olleet esim. kognitiivisilta kyvyiltään yhtään sen kummempia tai erilaisessa asemassa kuin myöhemmätkään kristilliset kirjoittajat: kaikki kirjoittavat omasta positiostaan, omista kokemuksistaan ja omasta ymmärryksestään käsin inhimillisinä ihmisinä. Raamattuun päätyneiden kirjojen kirjoittajilla ei ollut mitään superkykyjä tai karismoja, joita ei myöhemmillä pyhillä olisi ollut.
Okei, olen näköjään kirjoittanut huolimattomasti.
Käsitykseni mukaan siis Raamattu on luotettava lähdeteos kun halutaan tutkia miten Jumala ilmoitti itsensä Kristuksessa. Ja toki tärkeä myös Jumalan omaisuuskansan vaiheita ja ennustuksia Messiaasta jne. kuvatessaan.
Raamattu ei ole ilmoitus siinä mielessä kuin jotkut väittävät että se olisi ikään kuin taivaasta pudonnut pyhä ja virheetön esine jota palvomalla ja sanasta sanaan tankkaamalla kaikki uskon ja elämän asiat ratkeavat. Sen sijaan minä tavallasi uskon että Kristus oli itse se Jumalan tärkein ilmoitus. Hän kuitenkin jätti seurakunnalleen eli oppilailleen ja meille jälkeenkin tulleille seuraajilleen sanansa. Apostolien kirjoitukset sisältävät tämän näkemyksen, väitteen tms.
Luther - jota toki et arvosta, mutta minä arvostan juuri Raamatun tuntijana ja opettajana, vaikka häntä inhimillisesti erehtyvänä ja joissain asioissa ihan ärsyttävänä pidänkin - sanoi jossakin siihen tapaan että “Raamattu on kaikkien harhaoppisten kirja”. Ei ole suinkaan niin että luterilainen tai Lutherin perusnäkemysten seuraaja olisi joku “bibleonlyisti”, kuten vihjaat.
Mielestäni siis näkemyksissäsi on paljon totta mutta protestoin jälleen kerraan tietynlaista on-off -retoriikkaa. Näkökulmani on käytännöllinen. Kun nykyajan ihminen ennen kaikkea kysyy sitä onko Raamattu luotettava, hän kohtaan monenlaista selittelyä ja epäilyä, fundamentalismin ohella. On jokseenkin älytöntä vähätellä Raamatun merkitystä ja uskottavuutta korostuksilla ja yliampuvilla rinnastuksilla. Sen sijaan on tietenkin paljastettava väärä Raamatun käyttö ja väärä kirkon uskon ja elämän vähättely jne.
Ei tietenkään. Mutta se on täysin hyödytön tieto silloin kun kysytään sitä onko Raamatulla jokin erityisasema kristikunnassa. Kyllä siinä nyt joku idea oli että Raamattu varsin lähellä Jeesuksen ylösnousemuksen ja kirkon synnyn aikaa päätettiin niitata kokoon.
Kirjoittajien superkyvyt ovat eri asia kuin se että ehkäpä Jumalan Pyhän Hengen mielestä seurakuntaa on hyvä pitää tiellä ja ruokkia myös sanalla muiden armonvälineiden ohella.
En tiedä miten muut vanhat kirkot tekevät, mutta mielessäni kaikuu joskus kirkossamme kuultava kehotus ennen evankeliumia tai kirjetekstiä: “Kuulkaamme pyhää sanaa…”.
Se että Jumalan sanaa luetaan ja siitä saarnataan kirkoissa, ei ole sattumaa. En ole kuullut että merkittävät kirkot korvaisivat sentään päivän evankeliumia jollain “myöhemmän pyhän kirjoituksella”.
Eiköhän valtaosa kristikunnasta pidä Raamattua Jumalan ilmoituksena, liberaalisiipeä lukuunottamatta. Tehdäänpä muuten ajatuskoe: mitä jos minä sanoisin jotakin ortodoksien suosimaa oppia tai käytäntöä “idolatriaksi”? Montako päivää tulisi bannia?
Tästä on iso osa kristikuntaa eri mieltä. Koska et arvosta protestantteja, lainaan vaihteeksi roomalaiskatolista oppia: “Jumalan ilmoitus, jonka pyhän Raamatun kirjat sisältävät ja tarjoavat, on Pyhän Hengen innoituksesta pantu kirjaan.” (KKK 105, ihan vain lyhyen otteen poimiakseni).
Monet tuntemani kristityt (itseni mukaanlukien) olemme ottaneet “riskin” sen varaan, että Raamattu on Jumalan ilmoitus siitä kuinka ihminen saa syntisyytensä anteeksi ja saavat iankaikkisen elämän.
Raamattu on myös opaskirja siitä, kuinka meidän tulisi elää suhteessa itseemme, toinen toisiimme ja luontoon.
Raamattu ei ole dogmikirja, joukko erilaisia oppikysymyksiä, vaan käytännön elämän opas.
asiat ratkeavat. Sen sijaan minä tavallasi uskon että Kristus oli itse se Jumalan tärkein ilmoitus. Hän kuitenkin jätti seurakunnalleen eli oppilailleen ja meille jälkeenkin tulleille seuraajilleen sanansa. Apostolien kirjoitukset sisältävät tämän näkemyksen, väitteen tms.