Käsikirjan vastaiset evl. messut


#121

Vaihtoehdot:

  1. Syödään loppuun. Tätä vaihtoehtoa preferoidaan, jos jäljelle jäänyt määrä on vähäinen.
  2. Säilötään ciboriumiin, eli konsekroituja leipiä varten hankittuun rasiaan (lainaus oppaasta alla)
  3. Säilötään toisen korporaaliliinan sisään, joka toimii ikään kuin ciboriumina.
  4. Säilöytään johonkin muuhun säilyttimeen.
  5. Murennetaan ja hävitetään jotenkin.

Lainaus oppaasta, s. 99:

Lisäksi voidaan käyttää seuraavia ehtoollisvälineitä ja -tekstiilejä: …
• sakramenttilipasta (ciborium) konsekroitujen leipien säilyttämistä ja
myöhempää käyttöä varten,

Minusta aineen erottamiseksi ei kuitenkaan riitä se, että se jaetaan sanoen “Kristuksen ruumis”, vaan tulee noudattaa koko sitä järjestystä, joka on säädetty (passivum divinum). Tämä asetettu järjestys sisältää siis konsekraation, jakamisen ja nauttimisen. Näin edellä mainittu tunnustus:

asetussanojen perusteella [on] laadittu seuraava hyödyllinen sääntö ja ohje: Nihil habet rationem sacramenti extra usum a Christo institutum seu extra actionem divinitus instituta. Se merkitsee: Mitään sakramenttia ei ole siellä, missä Kristuksen säädöstä ei noudateta sellaisenaan. … Sanat usus ja actio, ‘käyttö’ ja ‘toimitus’, … tarkoittavat koko sitä ulkonaista, näkyvää ehtoollistoimitusta, jonka Kristus on asettanut. Siihen kuuluvat asetussanat eli konsekraatio sekä siunatun leivän ja viinin, Kristuksen ruumiin ja veren, jakaminen ja vastaanottaminen eli suulla tapahtuva nauttiminen. Sakramenttina ei ole pidettävä sellaista toimitusta, mistä puuttuu sakramentin käyttö, esimerkiksi kun paavilaisessa messussa leipää ei jaeta vaan se uhrataan tai suljetaan lippaaseen ihmisten palvottavaksi ja kulkueessa kannettavaksi.

Minusta tässä selkeästi sanotaan näin: ensin on konsekraatio, jonka jälkeen aineet muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Sen jälkeen on niiden jakaminen ja nauttiminen. Jumalanpalveluksen opas hyväksyy lippaaseen sulkemisen, mutta sen funktio on nimenomaisesti säilyttäminen myöhempää (oikeaa) käyttöä varten, ei siis kulkueita tai adoraatioita varten - näin voisi sanoa tunnustusta myötäillen.

Tätä puitiin aikoinaan kuuluisassa Nihil habet -ketjussa. Nihil habet rationem sacramenti, sakramenttia ei ole millään tavalla, jos ei noudateta asetusta. Sakramentti-sanan voi erottaa toimivaksi kahdessa merkityksessä: sakramentti-aine, ehtoollisen kohdalla se, onko aine muuttunut Kristuksen ruumiiksi, ja sakramentti-toimitus, eli se, onko sakramentti-aineen avulla välitetty armo/Pyhä Henki jollekin yksilölle. Nihil habet -säännön voi minusta tulkita löyhästi niin, että se kieltää sakramentti-toimituksen silloin, kun sakramentti-ainetta ei jaeta, eli ei noudateta säädöstä. Nähdäkseni tämä osuu minusta parhaiten siihen kontekstiin, jossa reformaatio tapahtui: messuja pidettiin paljon, ja messussa kansalle ei jaettu ehtoollista, vaan he tyytyivät katselemaan sakramenttia, eivätkä nauttimaan sitä, ikään kuin se olisi riittävä sakramentti heille, ja papit sitten syövät sakramentin. Minun ymmärrykseni nihil habet -säännöstä noudattaa tätä linjaa.

Muitakin tulkintoja on. Yksi tulkinta on se, että sakramenttia ei ole millään tavalla/missään mielessä tarkoittaa myös sakramentti-aineen puuttumista, jos ei noudateta. Tämä asettuu minusta kyseenalaiseksi, kun katsotaan sitä, mitä kirjoitetaan jäljessä: siis konsekraation jälkeen puhutaan jo konsekroidusta leivästä Kristuksen ruumiina, eikä vasta distribuution ja reseption jälkeen. Minusta tässä tulee määrääväksi tekijäksi intentio: onko tarkoituksena viettää messu, jossa vietetään eukaristiaa jaettavaksi, vai jossa pyhitetään jotain muuta tarkoitusta varten?

Minun hengellinen kokemukseni sanoo, että muuttumisen tarkkaa kohtaa ei voida sanoa, mutta voidaan sanoa, minkä jälkeen se on viimeistään tapahtunut - ja se on silloin, kun Jumalan lupaus on lausuttu ja on toimittu tuon lupauksen mukaan, ja aiotaan toimia loppuun asti. Tämän vuoksi itse vaivun maahan saakka asetussanojen lukemisen jälkeen, koska näen, että tuolloin on pyydetty Isää muuttamaan aineet meille Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, jotta voisimme niistä osalliseksi tulla pelastukseksemme.

Leipä on siis erotettava konsekraatiolla ennen kuin sen voi jakaa Kristuksen ruumiina. Sen vuoksi mikä tahansa leipä, joka jaetaan tilanteessa Kristuksen ruumiina, ei sitä ole. Väite Kristuksen ruumiudesta voi olla tosi tai epätosi, ja se riippuu siitä, mikä on pyhitetty ja mikä ei.


#122

Osallistuin viime sunnuntaina kuuntelijana rippikoulunsa suorittaneiden ev.lut. konfirmaatiomessuun.

Ehtoollista jakanut ev.lut. pappi kehotti juomaan “kuolemattomuuden lähteestä”. Eikö tässä luvattu hieman liikaa? Ehkä hän tarkoitti jotain tämän suuntaista: “Ottakaa vastaan Kristuksen ruumis, juokaa kuolemattomasta lähteestä.”.

Onko väliä mitä pappi puhuu? Ehkä olisi syytä lukea suoraan kirjasta.


#123

No siis juuri ei näin. Eli intentioon ei sisälly eikä sitä määritä mitkään sakramentin toimittamisen yksityiskohdat. Intentio on intentio toimittaa sakramentti - ei esimerkiksi esittää näytelmä, jossa toimitetaan sakramentti. Jos pappi nyt sanoisi, että nyt en toimita ehtoollista, vaan ainoastaan demonstroin, miten se tehdään, niin silloin hän ei sitä vietä. Jos lapset leikkivät ristiäisiä ja yksi kastaa naapurin Liisan, niin Liisaa ei ole oikeasti kastettu. Intention vaatimus siis on se, että ollaan viettämässä sakramenttia ja tarkoitetaan toimia siten, kuin sakramenttia vietettäessä toimitaan. Se ei voi olla salainen vaan välttämättä julkinen, esim. pappi ei voi mielessään päättää, että enpäs nyt kastakaan tätä lasta, vaikka toimitan kasteen.

Intentio nimenomaisesti suojaa kaikenlaiselta sanamagialta ja muulta toimitusmagialta, koska esim vahingossa väärin lausutut asetussanat eivät pilaa ehtoollista. Sen sijaan tahallinen laiminlyönti ei intentiolla pelastu.


#124

Minusta tuo päätelmäsi ei loogisesti seuraa tunnareiden esityksestä. Tuossa kohdassahan nimenomaan puhutaan sellaisesta tilanteesta, jossa kaikki toimitetaan alusta loppuun oikein, jolloin ei ole kiistanalaista, onko kyseessä Kristuksen ruumis ja veri vai ei.

Omasta puolestani en pidä välttämättömänä määrittää tietty punktuaalinen ajankohta, hetki, jolloin ehtoollisaineiden muuttuminen Kristuksen ruumiiksi ja vereksi tapahtuu. Tästä ei ensinnäkään ole Raamatussa selvää informaatiota, eikä sitä myöskään voida mitenkään kiistatta teologisestikaan päätellä, eikä se ole erityisen tarpeellistakaan, ja lopulta kehitetyistä määritelmistä seuraa tyypillisesti muita hankalia kysymyksiä.


#125

Siinä tapauksessa koko intentio-käsitteen tuominen tähän keskusteluun on täysin turhaa.


#126

:grinning: Millä tavalla ketjusta tulee “kuuluisa”?


#127

No niinhän minä juuri olen sanonutkin.


#128

Ei tuo ole sooloilua, sillä kutsua käytetään kyllä jonkun verran. Teologit osannevat kertoa täällä, onko se käsikirjaan merkitty yksi vaihtoehto, kuten arvelen.
Paljon luvattu, mutta eikö syntien täysi anteeksisaaminen ja itseensä Kristukseen yhdistyminen ole aina valtava lupaus? Järki ei haluaisi luvata eikä uskoa, mutta näinhän se on että kuolemasta ei muu vapauta kuin Kristus itse.


#129

Ihan suoraan käsikirjasta se on:

Tulkaa, ottakaa vastaan Kristuksen ruumis.
Tulkaa, juokaa kuolemattomuuden lähteestä.

Itse olen mielessäni aina yhdistänyt tämän raamatunkohtaan Joh. 6:

53 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. 54 Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.


#130

Olen samaa mieltä siitä, että muuttumishetkeä ei ole tarpeen määrittää ylen tarkasti. Aivan eri mieltä olen tältä osin: seurakunnalle pitää tehdä ehdottoman selväksi, mitkä aineet ovat Kristuksen ruumis ja veri, mitkä taas eivät ole.


#131

Toisaalta sinä osallistut ehtoolliseen subjektina, joka voi olla läsnä vain yhdessä tismalleen tietyssä paikassa, ja sinunkin pitää olla intentiossa mukana jotta saisit ehtoollisen (muuten kuin ehkä tuomioksesi). Minusta leivästä ei voi sanoa ihan samaa.


#132

Kaikki saavat Kristuksen tosi Ruumiin ja Veren.


#133

Voidaanko siis puhua intentiomagiasta? :sunglasses:


#134

Siten, että siihen kytketään Kuusta tuotuja luita (tai muita reliikkeljä) :smile_cat:


#135

Suoraan kirjasta tuo onkin. Ortodoksikuoro laulaa ehtoollisen jaon aikana: “Ottakaa vastaan Kristuksen ruumis, juokaa kuolematto_masta_ lähteestä!” Suomen luterikot ovat lainanneet tämän ehtoolliskutsuksi uusimpaan käsikirjaansa siteeraamassasi muodossa. En tiedä, onko ero tarkoituksellinen vai ovatko käsikirjan tekijät lainanneet lausetta muistinvaraisesti. Itse olen käyttänyt aiemmin ortodoksien sanamuotoa, mutta kun muut kollegat ovat lausuneet niin kuin kirjassa lukee, olen antanut periksi. Toki tiedän, että meikäläinen sanamuoto on täysin OK ja sopusoinnussa sen kanssa, että ehtoollista on vanhoina aikoina nimitetty kuolemattomuuden lääkkeeksi, mutta kieltämättä tuo ilman sananselitystä saattaa kuulostaa siltä, että luvataan liikoja. Asia vaatisi oikeastaan kokonaisen saarnan muutamaan kertaan toistettuna.


#136

Meillä oli kerran pappi, joka käski laulaa: " juokaa kuolemattomuuden lähteestä". Se oli hänen mielestään parempi käännös. Kaikki liturgian laulut ovat tietysti käännöksiä kirkkoslaavin kautta kreikan kielisestä liturgiasta. Siis käännöksen käännöksiä.


#137

En keksinyt parempaa ketjua kysellä, enkä viitsinyt aloittaa uuttakaan.

Kysymykseni kuuluu, onko ok viettää messua missä tahansa tai tietyntyyppisessä maallisessa tilassa? Tiedän, että kirkot vihitään tarkoitukseen ja varmasti seurakuntasalit, kappelit jne. siunataan myös.

Mutta jos kyse on muuhun käyttöön tarkoitetusta huoneesta tms., pitääkö tila siunata tai valmistella jotenkin, vai voidanko se vaIn varustaa alttarilla ja viettää siellä messua? Entä jos messua vietetään ulkona luonnossa, miten paikka valmistellaan etukäteen, että se on sovelias?


#138

En tiedä Suomi-säännöt, mutta Ruotsissa t.ex. sairaan ehtoollinen vietetään kotona tai sairaala. Ylipäätään paikan on hyvä olla messuun sopiva. Neutral- ei mitään huonot kuvat tai oudot esineet. Ehkä nån olutpaikka ei ole sopiva. Olen joskus ollut vapaaehtoinen suntio ja meillä tarkat että paikalla on krucifix, alttarit ja muut tillbehör. Ulkona paikka on hyvä olla suojainen (oikein suomi?). Kerran tuuli oli kova ja pappi joutui peittämään konsekreeratut leivät, että eivät karkaa. Myös kuuluvuus parempi.

Ne kerrat koska suntioneerasin, papit lukivat rukouksia. En tiedä tarkkaan mitä. Ajattelen, että varmasti joku rukous paikkaan olisi.


#139

Itse olen osallistunut useamman kerran niinsanottuun maakirkkoon, joka on järjestetty koululuokassa. Siellä on ainoastaan varustettu tila alttarilla. En kyllä tiedä, että pappi olisi erikseen siunannut tilaa. Ai niin, se oli tavallinen sanajumalanpalvelus eli siinä ei ollut ehtoollista.


#140

Hauska sanapari. Mitä on tavallinen jumalanpalvelus?