Kasteen pätevyyden kriteerit

Oppi
,
83

Olen tällaiseen viestiin jo kirjoittanut blogin aikaisemmalla tällä foorumilla. Viittaan kuitenkin Leijonan kommentin ytimeen:

Toivottavasti tästä ei tule jankutusta. Uskon, että helluntalaisten ‘isoa vihaa’ kirkkolaitoksia kohtaan ei ole. Kirkkolaitosten vihan olen saanut tuta Italian helluntaiherätyksen ‘suojissa’ vuodesta 1958. Se oli viha, joka kirjoitettiin laiksi ja nimi oli “laki helluntalaisten tuhoamiseksi”. Laki oli paavin sanelema ja voimassa vuodesta 1935-1957.
Kun noina vuosina kokonaisia seurakuntia vietiin poliisilaitoksen suojiin, niin silloin ja vielä tänäänkään ei ole kuulunut minkäänlaisia vihan ilmaisuja kohtelun johdosta.
Seurakunnissa on aina ollut henki, että siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat. Yhdessäkään kokoontumisessa ei ole sanottu vainooja-kirkkoa vastaan sanaakaan. Ei se ole ollut edes vaikeaa, koska kaikki on anteeksiannettu.
Ystäväni Francesco Rauti, nyt n. 100v., oli 60 kertaa vankilassa, koska hän saarnasi Evankeliumia ja katoliset papit aina ilmiantoivat hänet. - Monta esimerkkiä tästä ‘ison kirkon’ toiminnasta sen kehdossa, minulla on. Niitä on nyt joskus julkaistu artikkeleina, yleensä hengellisissä lehdissä.

Sivulliset ovat julkituoneet syyn, miksi helluntalaisuus halua pysyä erossa RKK:sta. Mm. metodistipastori Traettino, aktiivinen ekumeniassa, kirjoitti hyvin ymmärtävänsä tämän erossa pysymisen ja kehotti ei-helluntalaisia nk. protestantteja ymmärtämään, että helluntalaisuus on kärsinyt niin paljon kaltoin kohtelua RKK:n taholta. Tähän vastasi Francesco Toppi silloinen edeskäypä ja Rooman saarnaaja.
Hän kirjoitti, että nuo pahat kohtelut on jo annettu anteeksi kun ne tapahtuivat, eikä niitä enää muistella. Ei vaan ole mennyt ‘kaaliin’.
Helluntalaiset haluavat elää sovussa kaiken maailman kanssa, mutta julistaa Alkuperästä Evankeliumia ja ottaa risti joka päivä ja seurata Jeesusta.

En mene ‘ison kirkon’ vainoihin valdolaisia vastaan, ainakaan nyt tässä. Kun paavi kävi Torinon valdolaisessa kirkossa ja esitti anteeksipyyntönsä satojentuhansien tappamisesta ja miljoonien vainoamisista, niin valdolaisten johtaja kiitti tästä kauniista eleestä, mutta se on tullut auttamattomasti liian myöhään koska teon tekijät, eivätkä kohteet ole enää olleet yli viiteensataan vuoteen elossa

84

Kyllähän nuo nyt aivan kaksi eri asiaa ovat kirkkokunnissa, joissa lapset kastetaan. Eivät kaikki kastetut ole pelastettuja, vaan vain ne, jotka ottavat uskossa vastaan pelastuksen.

Helluntaiseurakunnissa tuo menee niin, että ihmiset ottavat kasteen tultuaan uskoon, luterilaisissa herätyskristillisissä piireissä lapsikaste on kyllä käytössä, mutta se jää täysin hyödyttömäksi, jollei ihminen ota pelastusta uskossa vastaan.

Viime keväänä edesmennyt foorumistimme Alligator, eli Blixt oli omaksunut pappismiehensä kanssa käsityksen, niin hän ainakin kertoi, että jos pelkkä kaste pelastaisi, niin lähetystyöhön riittäisi pelkkä vesihana, ja kaikki saataisiin pelastetuksi. Mutta kun ei riitä. Tarvitaan evankeliumia, sanaa ja opetusta ja sitten vielä niille vastaanottavainen ihmismieli. Vasta sitten pelastutaan.

85

Lyhyesti vain. Löysit siis kohdista 1.Tess.1:6 ja 1.Kor.11:1. puhetta apostolien ja Herran imitoimisesta. Heistä on tosiaan hyvä ottaa mallia, mitä uskotaan, miten eletään jne.

Mutta helluntailaisuus vetää imitoidessaan Jeesuksen elämän ja Apostolien Tekojen tapahtumia eräitä vääriä johtopäätöksiä niistä.

Yksi väärä imitointitapa on yhteen ääneen kielilläpuhuminen, jossa imitoidaan Ap.T. 2. luvun tapahtumaa. (Apostolit puhuivat oikeita ymmärrettäviä kieliä. Paavali sanoo, että kokouksissa kielillä puhuu vain yksi kerrallaan.)

Toinen väärä imitointitapa on kasteoppinne.

Ette ota huomioon, että Apostolien Teoissa kuvatut kasteet tapahtuivat tilanteessa, jossa seurakunta syntyi johonkin, missä sitä ei ollut aikaisemmin ollut. Siinä tilanteessa luterilaiset lähetystyön tekijätkin aloittavat kastamiset uskoon tulevista aikuisista. Lapsikastekysymys on ajankohtainen vasta sitten, kun kristittyihin perheisiin kristityille vanhemmille syntyy lapsia. Tilanne on silloin eri. Tässä matkimisessanne teette äkkivääriä johtopäätöksiä ja kaavan “julistus -> usko -> kaste”, jollaista ei missään määrätä. Lähetystilanteessa se on ihan hyvä mutta myöhemmin toisen polven kristittyjen kohdalla ei enää. Kokonaisia perhekuntia UT:ssa kastettiin myös heti, esim. Filippissä Lyydian tultua uskoon. Muiden kuin Lyydian uskonratkaisusta ei mainita.

Toisen polven kristitystä (=kristityille vanhemmille syntynyt lapsi) ei löydy esimerkkitapausta Apostolien Teoista. UT:ssa ei anneta määräystä, miten heidän kohdallaan pitää toimia. Ei sanota, että kastakaa kristityn perheen lapset, eikä myöskään sanota, että älkää kastako heitä vaan antakaa heidän kasvaa aikuisiksi ja päättää sitten itse.

3 tykkäystä
86

Kaste on luterilaisuuden alotuspiste. Siihen liittyy lähes kaikki ‘ongelmat’. Jos nyt katsottaisiin, että kaste on loppuun jauhettu niin tehdään uusi rajaava otsikko.

Olen tääll keskustelemassa, koska helluntalaisuudesta mainittiin ja minunkin nimeni mainittiin ja kehotettiin asiasta kantaa.

Olen myös aina perustellut mielipiteeni. Jos ne ovat epäraamatullisia, lähinnä, niin nehän voi siksi osoittaa ja olisi kehittyneempikin tapa.

87

Arvostaisin todella, jos voisit jatkaa kommentointia kommentoitavan kohteen viestiin, eli sen keskeiseen. Kun puhut ‘isovihasta’ kirkkoja kohtaan, yritän keskittyä isoimpaan olemassa olevaan kirkkoon, niin se ei sitten olekkaan se sillälailla oikea kirkko. Kohtaa ainakin ne asiat jotka itse otat esille.

88

Otan nyt vain tuon lainaamani kohteeksi. Jatka sinäkin sitten vain siitä. Kun muusta helluntalaisuuden ongelmasta haluat puhua, niin keskitytään sitten siihen. Mutta ei nyt tässä. Siis:

Sallinet, että paheksun, että halveksut Apostolien teoissakin (myös muualla) annettua imitointijärjestystä, eli:
Apt. 2:37, "Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: “Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
Eli he kuulivat Pietarin julistuksen, ja sen johdosta heistä ainakin 3000 sai piston sisimpäänsä, eli vastasivat Isän vetoon, (vt Joh.6:44, Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä)

38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Tässä tämä väheksymäsi kaava on. Se ei edellytä muuta kuin uskoontuloa, mutta ilman sitä ei mitään ikuisuuteen kelpaava pääse alkuun.

Jeesus itse sanoi, että, “En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen.”
Parannuksen saarna johdattaa uskoontuloon. Sitä Jeesus kehotti 70 opetuslastensa saarnata, kun heidät kaksittain lähetti.

Uskoontulon, parannuksen jälkeen kehotettiin ottamaan kaste, sen merkiksi ja todistukseksi muillekin.

89

Minua pyydettiin yksityisviestillä luonnehtimaan kasteteologiaani ja niin teinkin, mutta laitan sitä nyt myös tähän julkisesti arvioitavaksi:

Jumalan toiminta meidän pelastamiseksemme on täysin monergistista, jolloin hän ei tarvitse meitä toteuttaesaan pelastuksemme. Lähetyskäskyhän kuuluu:

Matt 28:18-20: “Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: “Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä**. Menkää siis** ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.””

Koska Jeesukselle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä sanoo hän siitä johtuen “menkää siis”. Tämähän tarkoittaa sitä, ettei hän kysy sinulta, eikä minulta meidän mielipidettämme siihen, tekeekö hän meistä opetuslapsiaan. Hän tekee niin, kysymättä meidän mielipidettämme, koska mehän olemme syntisiä ja siksi, mitä meihin tulee, me emme suostuisi koskaan kastettaviksi, siis tulemaan hänen opetuslapsikseen. Niinpä hän tekee sen kysymättä meiltä mitään, kysymättä mitään disponoitumista, valmistautumista tai tunnustautumista meidän puoleltamme.

Lisäksi on suuren suuri siunaus käsittää, että Kristus itse on konkreettisesti läsnä armonvälineissä vaikutttaen uskon. On turha töllistellä taivaalle hurmahenkien tavoin ja etsiä Kristusta muualta kuin sieltä missä hän on itse luvannut olla läsnä. Jos näet emme etsi Kristusta armonvälineistä, niin meidän uskomme on omatekoista uskoa joka keskittyy koko ajan vain tuijottamaan oman puseron sisään ja etsimään sieltä tunnekokemuksia, järjen päätelmiä jne., joita se koettaa omin voimin tulkita uskoksi.

Usko ei ole meidän tekomme, vaan Krituksen teko, jonka hän saa aikaan meissä, aivan meistä riippumatta. Kaste otetaan siis vastaan Kristuksen antamalla uskolla ja tuloksena on uskova ihminen, uudestisyntynyt ihminen.

Uskolla täytyy olla jokin mihin ankkuroitua koetusten tullessa, sillä ne eivät jää tulematta. Eikä koetuksissa kestä mikään muu kuin Jumalan itsensä aikaansaama usko.

1 tykkäys
90

Mielestäni juuri tuo lainaamasi lähetyskäsky on hyvä lähtökohta, kun mietitään sitä, kenelle kaste kuuluu tai voidaan antaa.

Apostolien Teoista etsityt tapahtumat lähtökohdakseen ottavat tekevät virheen, jota edellisessä viestissäni kuvasin.

Lähetyskäskyssä on verbi matheteusate (opetuslapseuttakaa) ja tekemisen kohteena kaikki kansat. Ja kaikki kansat voidaan tehdä kastamalla ja opettamalla opetuslapsiksi.

Kirkossamme on tällä hetkellä puutetta opettamisen kohdalla. Kaikki saavat kasteen mutta kaikki eivät saa riittävästi opetusta, että kasvaisivat uskoon. Kun uskon löytää (minä löysin 23-vuotiaana) on kaikki kuitenkin kunnossa. Kastetta ei tarvitse uusia. Sen viimeinen käyttöpäivä on sinä päivänä, kun kastettu kuolee.

Helluntailaiset usein ivaavat lapsikastetta, kun Suomessa on lapsena kastettuja ihmisiä, jotka elävät jumalattomasti.

4 tykkäystä
91

Muistan myös Lutherin vedonneen pahimpien koetusten aikana siihen, että hänet oli kastettu. Miksei hän yrittänyt noiden koetusten keskellä puristaa itsestään uskoa, vaan vetosi kasteeseensa oli minulle kauan vaikea mysteeri kunnes hoksasin, että varmin vakuutus Lutherille koetuksissa oli juuri kaste siitä, että hän uskoi. Samoin on nykyisin minunkin laitani, vaikka minä vetoankin koetuksissa useimmiten toiseen sakramenttiin ehtoolliseen. Minusta on suurta tietää ja omata suuri lohtu, että Kristus itse antaa minulle ruumiinsa ja verensä pantiksi siitä, että syntini ovat anteeksiannetut. Miksi hän menettelisi niin, jos minun itseni pitäisi saada syntieni anteeksiantamus aikaan vetoamalla johonkin itsestäni löytyvään tai itsessäni olevaan? Ei, hän ei ota minun olemustani lainkaan miltään osin huomioon, koska siitä ei mitään ansioita löydy. En voi myös suggeroida itseäni uskomaan, eikä tällaisesta itsetuottoisesta uskosta mihinkään olisikaan. Siksi saan luottaa, että Jeesus on antanut minulle uskon silloinkin kun joudun ahdistukseen. Tämä usko on minussa olemassa sakramenttien vaikutuksesta tuntui sitten välillä vaikka kuinkakin ahdistavalta ja Kristus on aina myös tuonut sen ilmi ahdistuksen jälkeen. Usko tarvitsee siis konkreettisen kohteen, johon ankkuroitua.

2 tykkäystä
92

Sanotko noin, koska se sopii täällä paremmin kuin Itse Asia.
Olen tullut tunnegetuksi tähän joukkoon ja kaikkeen koskien kasteen perusteita, olen jo antanut Raamatun kannan. Vaikka se kuulostannee ylimieliseltä, niin sitä se ei ole, koska samt on Kirjoituksissa.

Tuskin jatkan täällä, on sen verran ivalla päällystetty alku.

93

Mihin turvaudut silloin kun tunnet, ettet usko riittävästi?

1 tykkäys
94

Olen seurannut verkossa käytävää kastekeskustelua erilaisilta palstoilta parikymmentä vuotta. Hyvin usein siellä argumentoidaan niin kuin kerroin. “Katsokaa nyt noita ihmisiä. Näin se lapsikaste on tehonnut.”

1 tykkäys
95

Mm. juuri tuon kohdan vuoksi lapsia kastetaan. Mikään ei estä tuomasta lapsia Kristuksen tykö. Samasta syystä lapsille voidaan jakaa myös ehtoollista.

96

Olen evankelisille erityisen kiitollinen siitä, että he aikoinaan jaksoivat jankata tuosta kasteesta. Se sitten kirkastui mulle jossain vaiheessa. Se on tällaiselle ex-lestadiolaiselle oikeasti iso juttu, kun pääsee lain alta armon alle. Kun tulee se hetki tai sellaiset ajat, ettei tiedä uskooko enää vai onko jo peräti pakanaksi muuttunut, on kastettuna olo sitäkin merkittävämmässä asemassa. Silloin voi ajatella, että minut on kasteessa Jumala ottanut lapsekseen. Siirretty Jumalanvaltakunnnan kansalaiseksi.

6 tykkäystä
97

Rakastava Jumala ei itsessään ole tarpeeksi konkreettinen?

98

Ei, koska hän ei ole päättänyt ilmaista itseään suoraan ilman armonvälineitä, vaikka mm. Zwingli niin kuvittelikin.

99

Öö? Nyt en ymmärrä. Raamattuhan on pullollaan näitä.

100

Kyllä Raamatussa on paljon mainittuna asioita, joista Kristus voidaan löytää. Hän ei kuitenkaan tule luoksemme suoraan henkikokemuksena ilman armonvälineitä, kuten Zwingli kuvitteli. Kristus on löydettävissä täällä maan päällä vain niissä välineissä joissa hän on sanonut olevansa.

2Moos 20:24: “Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua.”

Ja tajuat, että jos hän on löydettävissä esim. ehtoollisessa, on ehtollisessa löydettävissä myös hänen antamansa usko, sillä ilman sitä ei kukaan voi häntä omistaa ja tulla yhdeksi hänen kanssaan ja omata hänessä syntien anteeksiantamusta.

101

Ajattelen hyvin pitkälle samalla tavalla kanssasi ja on totta, ettei opetusta tule riittävästi, johtuen ihmisten maallistumisesta (oletan?).
Olin lapsen uskossa, iltarukoukset olivat oikeastaan ainoa, jotka opetettiin, silti ne kantoivat nekin vuodet, jotka vietin ns. maailmassa kuten tuhlaajapoika.
Kohdallani kävi niin, että Jumala veti minua parannukseen, jota kautta sain kokea uudestisyntymän ihmeen.

Tästä Jeesus puhuu Nikodeemukselle Joh. 3 luvussa.

2 tykkäystä
102

Ongelmallista näissä hommissa vain on se, että jos parannus käsitetään ihmisen itsensä aikaansaamana muutoksena itsessään ja uudestisyntyminen siten ihmisen omana tunnustautumistoimena Jeesuksen seuraajaksi fanaatikkkojen tavoin, asetutaan tällöin Jeesuksen sijaan maailman valkeudeksi omien tekojen korostamisella, vaikka Jeesus itse nimenomaan sanoi itsessään olevansa maailman valkeus.

Suosittelen lämpimästi kastekysymystä koskien lukemiseksi Eero Huovisen kirjaa “Fides Infantium”, jossa Huovinen Lutheriin vedoten todistaa lapsikasteen oikeutuksen ja myös sen, että lapset kasteessaan uskovat, koska kaste on edellytyksetön, jolla ei ole ehtoa ihmisen puolelta. Hyvää lukemista on myös Timo Laaton Iustitiassa numero 35 kirjoitus kasteesta ja uudestisyntymisestä. Vaikka se onkin systemaattinen Väisäsen kasteopin kumous, niin se on samalla myös oiva opas siitä kuinka uudestisyntyminen tapahtuu. Laaton teksi on ladattavissa STI:n sivuilta.