Miten Katolinen kirkko toimii niillä alueilla, joilla uniaatit ovst enemmmistönä? Oletetaanpa että Katolinen ja Ortodoksinen kirkko kehittäisivät jollakin logiikalla ehtoollisyhteyden. Miten kirkollinen hallinto järjestettäisiin Suomessa katolisesta perspektiivistä käsin, kun latinalaiset olisivat vähemmistönä? Liittyisikö piispa Teemu entisten ortodoksipiispojen synodiin vai kuinka?
Hyvin mielenkiintoinen, mutta vaikea kysymys. Tiedustelin asiaa Ukrainassa palvelleelta papilta, vastannee kun ehtii 
1 tykkäys
Jatkokysymys ortodoksien suuntaan: mitä tuossa tilanteessa tapahtuisi ortodokseille niillä alueilla, joilla on monien paikalliskirkkojen toimintaa?
Kukapa sen osaisi sanoa. Ketjun aihe on lähinnä irrationaalista spekulointia sekundaarisilla funktioilla. Jos ehtoollisyhteys onnistuttaisiinkin palauttamaan, niin eihän siitä sitä seuraisi, että ort. ja room.-kat. kirkot yhdistyisivät saman hallinnon alle. Sitten olisi vain kaksi puljua omine hallintoineen ja joilla olisi ehtoollisyhteys. Ortodoksiset piispat ym. elimet päättäisivät edelleen entiseen tapaan ortodoksisen kirkon asioista, ja room.-katolilaisten elimet vastaavasti päättäisivät edelleen heidän asioistaan. Ja luultavasti ehtoollisyhteys jäisi melko vähälle käytölle muutenkin.
Sama juttu kuin luterilaisten ehtoollisyhteys anglikaanien kanssa ns. Porvoon sopimuksen nojalla: kuka sitä oikeasti käyttää? Yhteyshän on lähinnä paperilla, ja sitten jotkut satunnaiset toisessa maassa olevat ekumeenisesti orientoituneet tyypit saattavat erityistilanteissa osallistua toisen puljun messuun. Mutta eihän yhteydestä tietenkään ole seurannut sitä, että anglikaaniset piispat osallistuisivat Suomen ev.-lut. kirkon piispainkokouksiin - tai päinvastoin. Eikä sellaista seuraisi tietenkään ortodoksisen ja room.-kat. kirkonkaan kohdalla, mikäli ehtoollisyhteys palautuisi. Molemmat jatkaisivat oman rakenteensa kanssa niin kuin ennenkin.
Sain vastauksen Ukrainan tilanteen osalta ja vähän spekulaatiota Suomen mahdollisesta tilanteesta, tässä sen sanoma.
Katoliseen kirkkoon kuuluvat itäiset osakirkot ovat kirkkoja sui iuris, koska niillä on oma liturginen, hengellinen, kanoninen ja tietyssä määrin myös teologinen perinteensä. Niillä ei ole yhteisiä elimiä paikallisen latinalaisen kirkon tai toistensa kanssa, vaan ne ovat kukin itsenäisiä. Omalla alueellaan osakirkon synodi valitsee myös piispat ja paavi ainoastaan vahvistaa valinnat. Kukaan latinalainen piispa ei normaalisti osallistu itäisen osakirkon synodeihin eivätkä itäisten osakirkkojen piispat latinalaisten piispainkokousten toimintaan, ellei sitten kutsuvieraana. Yhteistyötä tehdään silti usein esimerkiksi suhteessa valtioon.
Jos näkyvä ykseys siis saavutettaisiin, ei Suomessa kummankaan kirkon osalta hallinto muuttuisi juuri lainkaan. Meillä vain olisi täysi ykseys sakramenteissa ja uskossa sekä hallinnossa siinä, että molemmat kirkot olisivat täydessä yhteydessä Rooman piispaan.
Eikö latinalainen kirkko ole sui juris? Onko sille jokin oma kategoriansa?
En tiedä, onko kysymykseesi historiallisia paralleeleja. Luulen että jollain aikavälillä muodostettaisiin yhteinen synodi, jonka alle eri kieli- ja/tai liturgiset perinteet jatkuisivat ennallaan. Pätee muuten läntisen riituksen ortodokseihin. Niillä ei ole omaa hallintorakennetta. Varmasti pienuudenkin vuoksi, mutta ymmärtääkseni myös sen takia, että halutaan pitää kiinni maantieteellisistä hiippakunnista. Aikoinaan kun P. Johannes Ihmeidentekijä vihki Ranskan länkkäriortodokseille piispan, niin ymmärtääkseni tällöinkään ei haluttu luoda hiippakunnallista rinnakkaisrakennetta, vaan yksinkertaisesti piispa paikallisille ortodokseille.
Katolisessa kirkossa on paikoin 4-5 sorttisia hiippakuntia samalla seudulla mutta ne tosiaan ovat eri liturgisiin perinteisiin kuuluvia.
Latinalainen kirkko on toki omien lakiensa säätelemä kirkko mutta tuo sui iuris on normaalisti muistuttamassa niistä kirkoista, joissa latinalaiset säädökset eivät päde