Taisi olla Kain joka kilpaili Abelin kanssa. Eli kilpailua on ollut ihan yhtä kauan kuin on ollut useampi ihminenkin.
Itsellä tunne ei ainakaan ole katkeruus, vaan menetän vaan motivaationi. Yksi merkittävimpiä motivaation menettämisiä tutkijan hommissa oli, kun kuulin porukasta joka otti oikein asiakseen kirjoittaa artikkelit ymmärrettävästi. Lopputuloksena oli, että heillä oli vaikeuksia saada julkaisujaan enää läpi, kun ne ymmärrettiin. Noin luonnontieteissä, jossa oli ja on sääntönä, että julkaisut kirjoitetaan niin että muiden on niitä niin vaikeaa ymmärtää ettei tule ikävää kilpailua omiin tekemisiin.
Aika tyypillistä kilpailun satoa tuossa. Joutuuko käyttämään asian ymmärtämiseen tunnin vai sata tuntia riippuu pitkälti siitä miten asiat ilmaistaan, eli paljonko pitää yrittää itse purekella.
Tähän sopii se tunnettu, tv-näytelmässä Paasikiven suuhun laitettu repliikki: “Ministeri puhuu kauniisti mutta paskaa.”
Politiikka siivottu. Edelleen kielletty aihepiiri.
Monissa tapauksissa varsinainen substanssi on siinä, että pyritään tekemään asia hyvin - tekemään mahdollisimman hyvää työtä, hyvä tuote, hyvää palvelua, jne. Tässä ei mielestäni ole mitään väärää; päin vastoin olisi väärin olla pyrkimättä tekemään asioita hyvin (vrt. Kol. 3:23). Usein tälle tekemisen laadulle tai hyvyydelle ei kuitenkaan ole olemassa mitään absoluuttista mittaria, joten mittarina (tai referenssinä tai benchmarkina) joudutaan tarvittaessa käyttämään muiden ihmisten vastaavia suorituksia. Tässäkään ei mielestäni ole mitään väärää, mutta tämä ei ehkä vielä ole varsinaisesti kilpailua vaan enemmänkin vertailua. Kilpailuksi vertailu muuttuu (luonnollisesti ja luontevasti) silloin, kun vertailun perusteella joudutaan valitsemaan eri vaihtoehdoista parhaat, esimerkiksi jos voidaan tilata vain yksi tuote tai vaikkapa palkata vain yksi henkilö yrityksen toimitusjohtajaksi. Tällöinkään en keksi, mitä väärää kilpailussa olisi, koska se kuitenkin lähtökohtaisesti johtaa resurssien parhaaseen allokoitumiseen yhteiskunnassa, eli edellisessä tapauksessa parhaan tuotteen tuottamiseen ja käyttämiseen, ja jälkimmäisessä tapauksessa pätevin tyyppi valitaan johtajaksi. (Mittauskykyjen ja valintaprosessien huonoudesta johtuen valinta voi tietysti olla epäoptimaalinen, mutta periaatteena parhaan valitseminen ei mielestäni ole mitenkään ongelmallista.)
Toisaalta silloin kun suoritukselle ja sen palkitsemiselle on olemassa absoluuttinen mittari, kilpailulla tai edes vertailulla ei ole juurikaan merkitystä. Esimerkiksi tyypit poimii metsästä marjoja myyntiin. Jokainen saa palkkion sen mukaan montako litraa tai kiloa on poiminut ihan riippumatta muiden suorituksesta. Silloin ei juurikaan ole merkitystä, poimitko 10 litraa enemmän vai vähemmän kuin joku toinen.
Urheilussa ja peleissä kilpaillaan tietysti viihdytyksen vuoksi, ja mielestäni se on melko tervettä tai ainakin harmitonta ajanvietettä. (Kaiken voi tietysti tehdä sairaalloisella tavalla tai väärin ja huonosti.)
6 tykkäystä
Tämä on tämä perinteinen, onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä. Ei tarvitse keskittyä “muiden alentamiseen”, kun keskittyy pyrkimään tuohon parhaaseen viidennekseen. Tai vaihtoehtoisesti suomalaisurheilijoiden tavoin “teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää”.
Tottakai sen pitääkin olla niin, että paras valitaan. Muut hakevat sitten muita työpaikkoja, ja jotka eivät niitäkään saa, jatkavat hakemista edelleen. Todellisuudessa työmarkkinoilla on tietysti monenlaisia ongelmia, mutta ne eivät johdu siitä, että jokaiseen paikkaan valittaisiin siihen parhaiten sopiva ihminen, vaan päinvastoin siitä että näin ei käytännössä pystytä tekemään!
3 tykkäystä
Minä ainakin tykkään pallopeleissä pääsääntöisesti aina kilpailla, siis laskea maalit tai pisteet ja katsoa kuka voittaa. Silloinkin kun itse häviän, pelaaminen on paljon mielekkäämpää ja antoisampaa, kun pelataan “kilpaa” eikä vain “pallotella”. Tämä kuuluu toiminnan luonteeseen. Ei sillä lopulta suurta merkitystä ole, kuka voitti, mutta itse kilpaileminen tuo oleellista lisäarvoa tuohon leikkiin. Sama pätee tietokilpailuihin yms.
1 tykkäys
Aika erikoiselta kuulostaa. En juurikaan tunne luonnontieteitä, mutta luulisin että samoin kuin muillakin tieteenaloilla, niissäkin tutkimusten julkaisuun tieteellisissä aikakauslehdissä liittyy kaikenlaista pelailua puolin ja toisin. Kuitenkaan en oikein jaksa uskoa että tekstin selväkielisyys on voinut olla ratkaiseva tekijä siinä, ettei jotain artikkelia hyväksytä julkaistavaksi.
1 tykkäys
Noinpa se nyt kuitenkin on yleisemminkin. Itsekkin törmäsin siihen, että referee sanoi, ettei puolla julkaisua, koska tutkimus on hänen mielestään liian simppeli ja näin tuohon laadukkaaseen lehteen kelpaamaton. Läpi se kyllä meni, koska noita oli kolme.
Aika simppeliä ymmärtää, että erityisesti matematiikassa on paljon kikkoja, jotka auttavat ongelmien ratkaisussa. Nyt jos ei ole maailmanluokan superpelaaja, joka on muita monta päätä pidempi silmätkin kiinni, niin ei kannata antaa ilmaiseksi pois vahvuuksiaan. Vaan julkaista papereita, joiden tarkastaminen kunnolla veisi vaikkapa viikon työaikaa alan ekspertiltä (päiväkin riittää, kun kellään ei kuitenkaan sellaisia aikoja ole). Seuraten Poincarén konjektuurin todistajaa, jonka työn jälkeen lukuisat tarkastajat käyttivät vuosikausia, kunnes päädyttiin siihen, että oikein lienee. Tai ties miten monen muun teoreeman.
Luonnontieteissä ei saa mitään etua, jos esimerkiksi selventää useimmille epäselvän asian. Näinollen sitä ei tehdä, vaan ymmärtämättömiä pidetään vaan tyhminä. Teologiassa ja muutenkin humanistisissa varmaan on vähän toisin, eli jos joku selvittää oikein ansiokkaasti jonkun vaikean käsitteen tms. niin varmaan se tieteelliseksi meriitiksi katsotaan sekin?
Mutta onko se kristillistä vaiko ei ole?
Jos oikein asian ymmärrän asian voi yksinkertaistaa niin, että pelaat jotain yksinkertaista peliä 3v:tä vastaan. Tuleeko kaikille terveille lapsille paha mieli, jos häviävät? Ja tuleeko heille hyvä mieli jos voittavat? Mitens aikuisena tuota vastaan saako tulla hyvä mieli, kun voittaa 3v:n? Saako voittaa vaikka 100 kertaa putkeen ja opettaa lapselle elämän läksyä?
Ja sitten tuosta mitä asia tarkoittaa Raamatun pohjalta? Onko asia hyvä, neutraali, vai paha?
Raamatussa kehotetaan tekemään kaikki ikäänkuin tekisimme sen Herralle. Minusta tämä yleensä tulkitaan niin, että meidän pitää pyrkiä tekemään maallisetkin työmme parhaan taitomme mukaan. Ei toisia alentaen tietenkään, mutta ei myöskään millään tavalla alisuorittaen.
Mutta itse ajattelen, että syntiinlangennut ihminen tekee kaiken syntisesti. Niin työn, urheilun kuin opiskelemaan haunkin, näistä esimerkeistä. Ja kuitenkin meidät on tätä elämää luotu elämään eikä minusta sitä tarvitse pilata itseltään jatkuvilla itsesyytöksillä. Meillä on kuitenkin armo.
1 tykkäys
Kilpailua huvitusmielessä eli urheilussa ja peleissä pyritään tietysti käymään mahdollisimman tasaväkisten pelaajien kesken. Ei se muuten ole mielekästä. Sen takiahan meillä on sarjatasoja yms mekanismeja.
Minä olen päivä- ja iltapäiväkerhotyössä pelannut useasti lapsia vastaan. Mielestäni ei pitäisi “antaa lapsenkin välillä voittaa”, mutta siinä on kuitenkin oltava huomio myös muissa lapsissa koko ajan, niin välillä voi ehkä olla olevinaan huomaamatta jotain paikkaa, ja antaa lapsen tehdä harkitummin siirtonsa… Vähän tapauskohtaisesti, miten tuntuu, että tarviiko lapsi haastetta vai vähän autettua onnistumista.
Hyvähän lapsen olisi päästä kokemaan sekä voittoa että häviötä.
Sydäntä särkee tosin vieläkin kun eräs ekaluokkalainen poika kertoi iloisena hakemaan tulleelle isälleen voittaneensa pelissä. Isä sanoi, että “jaahas, pelataan kotona sama peli uudestaan, ja pesen sinut.” Ei siis kepeän humoristisesti, vaan kylmällä ja kovalla asenteella.
Vapaa-ajan viettäminen harmittomalla ja mukavalla tavalla ystävien kesken? Aika sairas käsitys kristillisestä elämästä pitää olla, jos tätä pitää vääränä.
4 tykkäystä
Kiitos, TV2. Mietin aiemmin että ryhtyisinkö vastaamaan näihin, mutta en jaksanut. Kun teit päätyön, voin tyytyä tiivistykseen.
Kaiken kilpailemisen tuomitsemista kategorisesti ei ole kukaan voinut edellä perustella kovin mielekkäästi. Se näyttääkin hakevan perusteensa lopulta ajatuksesta “maailma on pahan vallassa”. Kaikessa on pahaa, mikään ei ole puhtaasti hyvää. Toisaalta tuo ajatus on ainakin näin luterilaisittain ihan tosi, mutta samalla se on totaalisen hyödytön, kun pohditaan, onko jokin tietty toiminta väärin vai ei. Siitä ei saa moraalista kompassia, koskapa se osoittaa koko ajan jok’ikiseen suuntaan.
3 tykkäystä
Paavali puhuu kilvoituksesta käyttäen urheiluanalogiaa Fil. 3:14. Vertaus on erikoinen, jos urheilussa on jotain pahaa.
Voidaanhan ottaa väljä vertaus maallisesta, jopa haitallisesta puuhasta. Maallinen urheilija harjoittaa itseään kilpailuun toisia vastaan. Kristiryn kilvoitus on hänen omia heikkouksiaan ja pahoja voimia vastaan.
Juoksukilpailu on nollasummapeliä, vain muiden päihittäminen on merkityksellistä. Siksi vertaus on todella väljä, sillä kristityillähän ei ole kilpailu toisiaan vastaan rajatusta määrästä taivaspaikkoja, jotka jaettaisiin vertailemalla jossain “kilvoituspörssissä” keskimääräistä pyhitystasoa ja ratkottaisi yksittäisen kristityn kohtaloa suhteessa siihen. Eihän?
Kristittyjen kilvoitus on yhteistyötä ja toisten tukemista matkalla yhteiseen maaliin. Kun opiskeluelämässä jopa jo päiväkodista saakka sekä työelämässä on väistämättä paljon kilpailua mukana, niin ei välttämättä ole järkevää vielä vapaa-ajalla harrastaa voimakkaan kilpailullisia lajeja.
Täytyy täsmentää: on tyystin eri asia pelata jonkun kaverin kanssa satunnainen shakkiottelu tai sitten alkaa harrastaa kilpashakkia ja käydä turnauksissa, joissa jokaisen pelatun pelin tuloksen mukaan päivitetään pelaajan vahvuusluku. Siinä ollaan mukana yhteisössä, jossa pyritään kuitenkin kapuamaan muita voittamalla ylöspäin. Ei se välttämättä ol hirveän vakavaa ja kyllä siellä ihmiset ovat myös ystäviä toisilleen.
Todella suositeltavaa on, että lapset ja nuoret ja myös aikuiset pelaavat keskenään pallopelejä, mutta aivan pikkulapsesta alkava vakava harrastaminen useine viikoittaisine treenikertoineen on huono juttu.
Paavalin heittämästä vertauksesta ei voi mielestäni muitta mutkitta vetää johtopäätöksiä toiseen suuntaan -siis että kilpaurheilu olisi ehdottomasti hyvä juttu. Nykyaikana kilpaurheilu aivan eri asia medioiden ja valtavien rahamäärien takia.
1 tykkäys
Jos kilpailu on syntiä, niin Paavalin syntianalogia on vähän erikoinen. Siksi on luontevaa, että kilpailu ei ole syntiä.
2 tykkäystä