Aika rajua, että presidentti sanoo vihaavansa jotain kansanosaa. Mitenkähän yleistä tuollainen viha lienee uskovien keskuudessa…
Jos joku pressa sanoisi vastaavasti vihaavansa jotain muuta kansanosaa, vaikkapa juutalaisia, niin ei varmaan saisi vastaavaa kannatusta. Mutta kun julistaa vihaa ateisteja kohtaan, niin ai kun onkin hienoa.
Presidentin kuuluisi edistää tasavertaisuutta ja uskonnonvapautta. Ei lietsoa vihaa jotain kansanryhmää kohtaan.
Olen tuon kyllä kuullut monesti uskovilta. Tottahan se ei tietysti ole. Tuollainen irvailu vaan itsessään osoittaa tiettyä ateistivihaa. Osuu siis pilkka omaan nilkkaan…
Minä luulen, että Koivisto vihasi N-liiton kommunistisia ateisteja, koska Nl oli hyökännyt Suomeen. Hänhän sanoi kysyttäessä niin venäläisille. Ateistit eivät mielestäni ole mikään uskonnollinen tai etninen ryhmä.
Ei tunnu uskottavalta että Koivisto olisi yleisesti vihannut jotain “ryhmää”. Kyseessä on irrallinen lause, ja vieraalla kielelläkin ehkä lausuttu tietyssä tilanteessa. Ei sovi presidentti Koiviston suuhun. Hänhän oli harkitsevuuden perikuva, ja harmi että tuollainen vedetään otsikoihin nyt.
Koivistollahan oli adventisti-isä, ja uskonnollista taustaa muutenkin. Työläisperheestä hän oli, mutta ateismi ei mitenkään itsestään selvästi tietenkään silloin(kaan) liittynyt työväkeen ja heidän periaatteessa edustamaansa sosialismiin.
Koiviston uskonnollisuus tuli esiin eri yhteyksissä. Kun presidentin ystävä, piispa Huovinen siunasi hänet hautaan, kuultiin vielä sekin, että vanhoilla päivillä, ystävien kesken automatkoilla virret olivat mielessä, muistissa ja käytössä.
En usko, että on yleensä mitään irvailua, jos tuota sanontaa käytetään.
Eiköhän todellisuus ollut sellaista sodassa, että hädän hetkellä rukoiltiin. “Ei ollut ateisteja”, tarkoittanee sitä että kukaan ei kieltänyt kuolemanhädässä olevaa kaveria rukoilemasta. Moni myös yhtyi rukouksiin, ainakin mielessään. Olivathan sotamiehet nuoria poikia enimmäkseen, ja kasvaneet uskonnollisessa, kristillisessä ympäristössä. Jos he eivät olleet ennen rintamalle lähtöä identifioituneet uskovaisiksi, heille tuskin oli silti outo ajatus että Jumalan puoleen voi kääntyä hädässä.
Ei tuo sanonta tai rintamamiesten kertomus myöskään kiistä sitä, että sodasta selviytyneistä ja siellä rukoilleista varmaan moni oli sodan jälkeen ateisti tai ainakin uskosta välinpitämätön. Toisaalta osa myös tuli herätykseen sodassa, ja sodanjälkeiset vuodet olivatkin hengellisesti aktiivisia. Esim. Kansan Raamattuseuran ja sen jälkeen Kansanlähetyksen ym. herätysjärjestöjen (myös evankelisuuden) toiminta elpyi tai alkoi.
Onkohan tuo Koiviston sanoma ensin käännetty venäjäksi ja sitten taas suomeksi. Verbit vaihtaen, kauliten ja kääntäen. Tai sitten vahvasti “tulkiten”.
Kun tuo Koiviston lausahdus on mainittu artikkelissa, sitä voi varmaankin tässä kommentoida, mutta tunnut näkevän jossain siihen liittyvää “kannatusta” ja ihmisiä joiden mielestä ateistien vihaaminen on “hienoa”.
Todeksi osoitettavista asioista voi keskustella, mutta ei tällaisista päivittelyistä. Menee taas rasittavaksi ja turhaksi väittelyksi kuvittellusta aiheesta.
Tästä mitä presidentti Koivisto mahdollisesti sanoi/ei sanonut mistä sanomalehti kertoo jotakin, tulee mieleen useita surkuhupaisia-Fingerpori strippejä kaupunginjohtajasta ja sanomalehdestä. Sanoi tai teki tuo kaupunginjohtaja-parka mitä tahansa, niin lehti sai siitä aina mahdollisimman raflaavat lööpit aikaiseksi jostakin aivan muusta, vain hieman sanoja pyörittämällä.
Koivisto kertoo muistelmissaan kuinka hänellä oli sotaretkillä mukaan Raamattu, jota hän luki siellä. Kiinnostus siihen aikaan vapaiden suuntien kristillisyyteen.
Näin minä oletin, mutta joku vapaa-ajattelijoista kaivoi alkuperäisen tekstin, ja kyllä sen perusteella tuo käännös oli aivan oikea.
Tosin sittemmin on käynyt ilmi, että Tellervo Koivisto on ateisti. Täytynee olla niin, että Koivisto tarkoitti ateismilla jotain enemmän kuin ihan pelkkää ateismia.
Entä sitten, vaikka Koivisto onkin sanonut vihaavansa ateisteja, koska he pyrkivät hänen mukaansa itse tulemaan jumaliksi - siis itse määrittelemään moraalinsa ja pitämään omaa tahtoaan korkeimpana. Ihminen saa vihata. Minulla on flunssa - vihaan sitä. Maanantaiaamuja ja koleaa, tuulista säätäkin usein vihaan. Huonoja asiakaspalvelijoitakin voin sanoa vihaavani. Monista poliitikoista nyt puhumattakaan. Aivan turhaa ja tekopyhää lässytystä takertua Koiviston sanavalintaan, kun jokainen käyttää vihata-sanaa puhekielessä ihan samalla tavalla. Koivisto ei tietääkseni usuttanut Supoa ateistien kimppuun, pieksämään ja vangitsemaan heitä heidän ateisminsa tähden. Tai heitellyt heitä kivillä aina ateistin nähdessään. Tämän vihaamis-vatvomisen ja jeesustelun voisi lopettaa saman tien.
Mutta kun Tellervo Koivisto totesi Maunon kuoleman jälkeen HS:n haastattelussa sanatarkasti näin: ”Hän [Mauno] piti luonnollisena sitä, että on olemassa jokin voima, joka on saattanut tämän kaiken alkuun ja joka vaikuttaa yhä. Minä en osaa ajatella niin.”
On tuossa minusta melkoisen iso ristiriita. Voisitko olla naimisissa sellaisen ihmisen kanssa, joka vihaisi ortodokseja?
En, mutta Tellervo luultavasti piti oman ateisminsa omana tietonaan. Hänhän osallistui mukisematta Manun rinnalla jumalanpalveluksiin, joten hän tuskin kuului niiden ateistien joukkoon, joita Koivisto sanoi vihaavansa. Tellervo luultavasti on sitä sukupolvea, joka ymmärtää miehen olevan perheen pää, joka tekee päätökset ja jonka valintojen mukaan toimitaan. Asia olisi voinut olla Manullekin erilainen, jos Tellervo olisi julkisesti esim. vaatinut eduskunnan juhlajumalanpalvelusten kieltämistä, uskonnonopetuksen lopettamista jne. Eihän Koivisto sanonut vihaavansa ateisteja kategorisesti, vaan niitä, jotka pyrkivät tulemaan itse jumaliksi. Tellervo ei vaatinut mitään muutoksia, vaan asettui rooliinsa mukisematta.
Ainakin minun lukemassani käännöksessä tuo on “vihaan ateisteja, koska…”, eikä siis “vihaan ateisteja jotka…”.
Mutta eihän se kovinkaan outo ajatus aiemmin ollut, että “ateisti” tulkittiin tarkoittavan suunnilleen kirkonpolttajaa. Taisi olla joku luterilainen pappi (“Hietamäki” tjsp), joka sanoi ettei usko jumaliin, ja jotenkin kiersi kysymystä siitä onko ateisti.
Jorma Hietamäki? Hän oli veljeni rippikoulupastori ja ymmärtääkseni myöhemmin ryhtyi ateistiksi…
Voi olla niin, että ateistit on yleisesti aiemmin nähty yhtenä rähisevänä ja uskoa ja uskovia pilkkaavana joukkona. Joita on ihan perusteltua vihata… Täytyy sanoa että omakin näkemykseni on tässä avartunut. Muistan joskus ajatelleeni jostakusta, joka toi ilmi olevansa ateisti, että “ei se kyllä näytä ateistilta”… 
Tuli vaan mieleen: “Ihmisten ennakkoluuloissa anarkiaan yhdistyvät usein kaaos, tuhopoltot ja pommien rakentaminen. Pelot ovat aiheellisia, sillä kaikki kolme asiaa liittyvät kiinteästi anarkismiin.” (Lähde: Hikipedia)
On tietysti varsin filosofista sanoa, että ateismi tarkoittaa jumalauskon puuttumista. Se että joku edes sanoo olevansa ateisti on jo enemmän kuin vain oleminen. Kristitty-sanassa ei ole vastaavaa jakoa.
En nyt ole ihan varma mitä tarkoitat tuolla…
Näkisin, että ateismi on kannanotto, joka määrittyy suhteessa teismiin. Siitä mitä “teismi” l. jumalusko on, taas huomaan hyvinkin erilaisia käsityksiä uskovilla ja ateisteilla… Jos teismin ajattelee edes jotenkin rinnastuvan esim. johonkin “Russellin teekannuun” Russellin teekannu – Wikipedia se on mielestäni kannanotto jotain vastaan, mitä teismi ei ole.
Aihe, se mitä jumalusko kenenkin mielestä on tai ei ole, on kyllä aina ajankohtainen ja kiinnostava. Toivottavasti isäni Ukkokerho hyväksyy vapaa-ajattelijan jäsenekseen…
Edelleen, tämä ei ole mikään “epämääräistä jorinaa ateismista” -ketju. Alkaa vituttaa tämmöinen.