Peukutin viestiäsi, hyvin kirjoitit. Silti olen sitä mieltä että Aten lapsen kokeman jutun pitäisi saada tulla otetuksi ihan yhtä vakavissaan kuin omat tapaukseni.
Sanovat, että Jeesuksessa oli täydellinen ilmoitus. Hän ei harjoittanut syntirimpsuja, joten minäkään en niin tee.
Jeesus sanoi myös, että maailma ei ollut vielä valmis koko totuuteen, mutta Pyhä Henki näyttäisi sen myöhemmin. Naisasia ja homoasia ovat niitä totuuksia, joita vanha patriarkaalinen ja primitiivinen yhteisö ei vielä kyennyt vastaanottamaan.
Meidän sukupolvemme tehtävä on soveltaa rohkeasti kultaista sääntöä, rakkauden kaksoiskäskyä, kategorista imperatiivia ja oppia puusta ja sen hedelmistä. Syntirimpsuihin kiinnijääminen on nähdäkseni vanhan liiton peruja enkä usko Paavalin niitä sellaisena käytettäväksi tarkoittaneen.
Raamattu kun kieltää huorinteon yleensäkin ja huorintekoa on kaikki miehen ja naisen, kahdenkeskisen avioliiton ulkopuolinen, seksuaalinen toiminta. Muun aviorikoksen lisäksi homouden Raamattu mainitsee myös vielä aivan erikseen, joten siihen ei voisi vedota, että esim. kaksi miestä / naista solmisi avioliiton ja se olisi sitten muka Jumalan silmissä pyhä.
Miehen ruumiiseen syntynyt on mies, naisen ruumiiseen syntynyt on nainen. Tätäkin käsitettä tietysti on pyritty sekoittamaan.
Jumala on järjestyksen Jumala.
Yhteiskunta, laillistamalla erilaisia, Raamatun vastaisia asioita, luo harhan, että vain ateistisen yhteiskunnan säännöt, “humanismi”, sen tekopyhimmässä muodossa, määräisivät oikean ja väärän. Ateistiseen jumalankielteisyyteen ja humanismiin itsessään kun kuuluu myös uskontojen vastaisuus.
Kaikki ateistit eivät vaivaa päätään jumalankielteisyydellä, vaan ovat ateisteja puhtaimmillaan, mutta sitten on erikseen tuo aktiivisesti jumalankielteinen joukko ateisteja.
Myös tietyillä toisenuskoisilla on aivan (itse kertomanaan) - ja on jo kauan ollut - agendansa levittää kristinuskon oppien ja moraalin vastaista mielialaa ja elämäntapoja. Etenkin Hollywoodin näyttelijäkunnassa on tähän sanomaan vihkiytyneitä ryhmittymiä. (Ei uskalla sanoa tarkemmin, jottei ala huuto razziztista ja fazziztista, vaikka faktaa onkin osoittaa!)
Tietynlaisen antikristillisen toiminnan ja agendan juuret juontavat jo vuosisatojen ja tuhanten taakse: luciferistinen agenda, päämääränä Luciferin / Saatanan täydellinen maailmanvalta. Luultavasti useimmat tässä agendassa mukana olevat eivät tajua ollenkaan kuinka heitä käytetään hyväksi. He uskovat olevansa hyviä ihmisiä, jotkut luulevat jopa tekevänsä palvelusta Jumalalle!
2 tykkäystä
Olen omissa pohdinnoissani hyvin samankaltaisilla linjoilla, vaikka asia ei mikään yksinkertainen olekaan, ja tiedostan että minun näkemykseni on vajaa, mutta ymmärrän kyllä että jotkut saattavat pitää hieman epäkunnioittavana tätä tapaasi kirjoittaa tämä julki. Toisaalta, ei tämä syntirimpsuista puhuminen nyt ihan hirveää ole. Ihan virkistävää. Ja muista kirjoituksistasi kyllä paistaa kunnioitus uskonasioita kohtaan.
(Täällä näytän tänään pyörähtävän joka pyykkikoneen täytön ja roskanviennin välissä 
tämmöinen siivouspäivä tänään. Ei oikein tule syvällisesti ajateltua siivoamista eikä oikein tätä foorumiakaan, kun heiluu molempien välissä. Ehkä hyvä niin, sopivan kevyt tatsi.)
2 tykkäystä
Kirkko ei kyllä koskaan ole ollut “hyvien ihmisten” seura. Tämähän tehdään selväksi jo Trenton katekismuksessa 
Kirkon nimenomaan pitää olla pyhyyden ilmentymä maailmassa. Ei sitä pyyhi pois se jos kirkon jäsenissä on syntisyyttä, mutta se pyyhkisi, jos kirkko luopuisi Jumalasta. Tai ei se silloin tietenkään enää kirkko olisikaan. Pitäisi erottaa kirkon oppi ja pastoraalinen kohtaaminen toisistaan ja niinhän kirkko tekeekin. Ei kukaan pappi sanoisi täällä kirjoittaville, että mene pois ja tule takaisin kun olet sisäistänyt kirkon dogmit. Ei niin ole koskaan toimittu ja tämän pitäisi olla 2000 vuoden jälkeen kaikille aika selvää. Pastoraalinen opetuskaan ei voi kuitenkaan irrota siitä mitä kirkko uskoo, opettaa ja julistaa Jumalan sanana, koska silloin kirkko pettäisi sekä Jumalan, että ihmiset.
Jeeus myös opetti, että meidän tulisi mennä sisään huoneeseemme, sulkea ovi ja rukoilla sitten siellä. Julkisen rakkaudellisuuden ongelma on siinä, että se ei kuitenkaan kohtaa ihmistä, vaan joukon ihmisiä, jolloin se ei kiinnity kohteeseensa, vaan saattaa olla joillekin kuulijoille aivan väärää rakkautta. Kirkon oppi taas on julkista ja jokaisen nähtävissä, ja kuitenkin myös kaiken rakkaudellisen pastoraalisuden perusta.
[/quote]
Olen itse siinä tilanteessa että on ihan tipalla milloin joudun jäämään pois ehtoolliselta ja synnintunnustukselta. Seurustelen, mutta emme ole yhdessä niin kuin mies ja vaimo.
En ole varma onko tässä mahdollisuutta siihen että liittomme vahvistetaan kirkollisesti.
Eniten surettaa nyt tässä hetkessä mahdollinen jääminen ulos katumuksen sakramentilta. Ehtoolliselta ulosjäännin voin hyväksyä omalle kohdalleni, eiväthän monet erakkoaskeetitkaan kommunioineet kuin muutamia kertoja elämässään.
[/quote]
Mikäli epävarmuus johtuu aikaisemmista avioliitoista, niin avioliiton purkamisprosessinhan voi aloittaa, ja varmasti kannattaakin aloittaa. Se on kieltämättä hidasta, tai ainakin on ollut.
1 tykkäys
Viitannet kohtaan Joh.16:12ss. Tällaisella päättelyllä voitaisiin oikeuttaa mikä hyvänsä muutos kristilliseen oppiin tai etiikkaan.
On tunnettu tosiasia, että Jeesuksen aikana vaikkapa kreikkalainen kulttuuri hyväksyi homoseksuaaliset suhteet. Miksi muka opetuslapset ja kristillinen kirkko eivät olisi 1900 vuoteen “kyenneet vastaanottamaan” näin yksinkertaista muutosta seksuaalietiikkaan – jos se olisi Jumalan tahto?
6 tykkäystä
Ei tarvitsisi oletella, jos olisit viitsinyt lukea viestini. Mutta onhan se kivempi tietysi kulman takaa irvailla…
Viestini pointti oli, että uskonnollista kiusaamista tapahtuu jo ei-uskovien lapsia kohtaan. Missä määrin vastaavaa tapahtuukaan sateenkaariperheen lapsia kohtaan, voi vain arvailla. Tietäen jopa eräiden jopa johtavien kristittyjen puheet mediassa. Väärin on väittää, että mitään tällaista ei tapahdu ollenkaan.
Lisäksi on huomattavia alueellisia eroja tavoissa suhtautua ja siinä miten suhtaudutaan tällaisten ongelmien esiintuontiin…
Meillä ei ole mitään historiallisesti uskottavaa syytä olettaa, että Jeesuksen etiikka olisi poikennut normaalista juutalaisesta etiikasta, ainakaan lievempään suuntaan. Syntirimpsu on ainakin kohdassa Mark.7:21ss.
4 tykkäystä
Ei johdu, suoranaisesti vaikka minulla onkin muu kuin katoline avioliitto takanani, vaan moninaisista syistä. En ole varma tulenko koskaan aloittamaan avioliiton purkamisprosessia, ihan jo siitä syystä että minusta siihen ei ole mitään tarvetta vaikka kirkko niin opettaakin että on. Mieluummin elän näin ja otan sanktiot rauhallisesti vastaan. Jumala katsoo sitten lopullisesti vaakakupit suoraan. Ja katolilainen voi myös haluta vilpittömästi olla suhteessa sellaisen ihmisen kanssa joka ei kirkolliseen vihkimiseen näe tarvetta.
Ehkä tämäkin valkenee minulle rukouksessa elämän edetessä sopivasti uomillaan.
Monissa asioissa en varmaan ole vielä kohdannut lopullista asioiden laitaa, sellaisena kuin sen näemme sitten kasvoista kasvoihin, mutta enpä usko että rakas kirkkommekaan sitä yhteisönä ja organisaationa on vielä nähnyt. Tätä en sano epäkunnioittaakseni vaan realiteetit ovat realiteetteja.
Joissain asioissa voi kirkko joskus toiset kaksi tuhatta vuotta vaellettuaan vähitellen muuttua. Itse en tiedä kuinka paljon ehdin muuttua tämän maallisen vaelluksen aikana. Tässä välillä kun minun ja kirkon tiet kohtaavat ajassa yritän luoda kirkkoon sellaisen suhteen kuin se on mahdollista puolin ja toisin. Ei minulla silti ole mitään tarvetta kapinoida, puhdistaa uskoa tai mitään sellaista. Yritän keskittyä rukouselämään.
Mistä olet saanut tällaisen suunnattoman itsevarmuuden siitä, mitä Paavali “tarkoitti” – vaikka se kuinka olisi muuta kuin mitä Paavali kirjoitti?
3 tykkäystä
Aika monella tällä foorumilla on suunnaton itsevarmuus siitä mitä milloinkin kristinuskon historiassa milläkin opetuksella on tarkoitettu. Jokaisella kai on omansa, ellei nyt sitten satu olemaan sellainen jolla on varmuus siitä että jonkun toisen sanoma pitää uskoa sellaisenaan.
Totta tuokin. Meillä kaikilla on syytä itsekriittisyyteen.
Itse yritän olla sillä tavalla itsekriittinen, että tutkin Raamattua ja etsin luotettavaa raamattuopetusta ja tahdon ojentaa itseäni sen mukaan.
2 tykkäystä
Itselläni on täysi varmuus siitä, minun tulee uskoa kaikka mitä pyhä katolinen kirkko uskoo, opettaa ja julistaa Jumalan ilmoittamana totuutena. Muu olisi myös lupauksen pettämistä. En kyllä koe, että kirkko olisi “toinen”.
3 tykkäystä
En minäkään koe että kirkko olisi toinen, mutta koen kyllä että kirkon opetuksesta vastuussa olevat oman kristusruumiini jäsenet puhuvat välillä läpiä päähänsä, kaikella kunnioituksella. Tämä on minusta ihan neutraali ja luonnollinen asiaintila.
Tämä oli vakaa kokemukseni jo kirkkoon liittyessäni, mutta ei se tehnyt minun ja kirkon kohtaamisesta ja yhdistymisestä yhtään sen vähemmän merkittävää.
Meillä on sitä paitsi ihan oman kirkon opetuksen ytimessä, katekismuksessa, kohta jossa opetetaan että kirkko on saanut Jeesuksessa Kristuksessa täyden ilmoituksen, mutta tulee vähitellen aikojen kuluessa ymmärtämään sen Pyhän Hengen ohjauksessa täydellisesti. Vielä on varmasti pitkä matka kuljettavana, vaikka paljon on jo kuljettu tähänkin asti.
Miksi sinua kiusaa se, että oletin ihan oikein? Mikä siinä on irvailua? Entä mikä “kulman takaa” toimimista? Osaatko selittää?
1 tykkäys
“Kulman takaa” viitannee siihen että mainitset Aten viestissäsi ikään kuin poissaolevana etkä suoraan osallistunut Aten kanssa tähän keskusteluun. Hän ilmeisesti kokee sen että “huutelet sivusta”.
Ehkä et itse näe tuota kirjottamisesi tapaa. Itse näen tämän näin, ja olisin myös vähän ihmetellyt sitä niin kuin Attekin ilmeisesti ihmettelee.
Opetuksen ymmärryksen kehittyminen tarkoittaa minusta sen rakentumista, eli se ei voi koskaan täydellistyä vanhaa purkamalla.
Itsekin pidän toki jotain paavin ( opetuksesta vastuussa ) lentokonehaastetteluja harkitsemattomina ja alttiina väärintulkinnoille 
Yleisesti kuitenkin näen, että virheen tekevät ne, jotka tulkitsevat paavia poliittisesti tai muutoshakuisesti.
1 tykkäys
Juuri näin. En minäkään oleta että vanhaa puretaan, mutta vanha voidaan yllättaen nähdä ihan uudessa valossa ja seuraukset voivat olla mullistaviakin. En lähde mitään olettelemaan mullistusten laadusta kuitenkaan.
Minä taas kuulun niihin jotka pitävät nykyisen paavin sanomisia keskimäärin parempina kuin monien muiden paavien. Makunsa kullakin.
Ehkä olisit voinut malttaa odottaa aten vastausta ensin? Mutta jos tahdot selittää, selitäthän vielä senkin, mikä siinä oli atelle irvailua ja mikä tuomion ansaitsevaa olettamista (siis sellaista, jossa tein atelle vääryyttä).
Mitä tulee tuohon selitykseesi, se ei kosketa oikeastaan minkään ryhmäkeskustelun todellisuutta. Täällä(kään) kyse ei ole sielunhoidosta tai muusta intiimistä keskustelusta kahden ihmisen välillä. Eikä tarvitsekaan olla.
No en enää selitä, kun saattaa olla niin että kaikki sitten suuttuvat kun olen tällainen yleisherkistelijä ja yleisloukkaantuja. Tämä oli ihan hyvällä kirjoitettu, no hard feelings.