cymbus esitti kysymyksen, joka mielestäni ansaitsee laajemman huomion. Musiikista, kirkkotilasta ja kirkkotaiteesta on käyty paljon keskustelua, mutta mitenkäs kirkkoarkkitehtuurista? Kaikkialla varmaan dissataan laatikkokirkkoja, mutta onko periaatteista käyty laajempaa keskustelua?
Mielestäni kirkkojen arkkitehtuurin tulee kehittyä orgaanisesti. Tässä mielessä suomalainen kaupunkikuva ei mielestäni tule olla juuri minkäänlainen kriteeri kirkkoarkkitehtuurissa. Asunnoissa, virastoissa, yrityksissä jne. voidaan miettiä kaupunkikuvaa. Kirkkoja taas määrittää traditio.
(En keksinyt parempaakaan aluetta. Voi siirtää Rukouksesta poiskin.)
Kirkkoarkkitehtuuri voi kehittyä, kuten haluaa. Mutta kaikkea ei voi rakentaa minne haluaa.
En ymmärrä, miksi juuri sellainen 1800-luvun lopun venäläinen kirkkoarkkitehtuuri olisi se ainoa pyhä. Suomessa on ennen sitä rakennettu erityylisiä ortodoksisia kirkkoja ja sen jälkeenkin. Tuo tyyli on uusgotiikan itäinen vastinpari.
Orgaanista kehitystä ei ole meille vieraan arkkitehtuurin tuominen.
Ei olekaan. Minusta esimerkiksi georgialaistyyppisten kirkkojen rakentaminen Suomeen olisi pöljää. Vierautta ei kuitenkaan määrittele kunnallishallinto, vaan kirkon perinne.
1800-luvun Venäjä ei ole ainoa pyhä, mutta se on yksi niistä pohjista, josta ortodoksit Suomessa ponnistetavat. Ei sitä tietysti suoraan tarvitse kopioida, mutta on luonnollista, että ortodoksien parissa Suomessa se näkyy. Vastaavasti on luonnollista, että Suomen katolilaisten perinne ei ole yksi yhteen luterilaisten kanssa, koska historia on eri.
Kyllä kaupunkikuvalla on väistämättä jotain merkitystä. Se ei vaan ole sidoksissa aina niinkään arkkitehtuuriin, vaan laajemmin kaupunkisuunnitteluun ja kaavoitukseen - sen ihanteisiin ja symbolisiin tasoihin. Rakennusten korkeudessakin on symbolisesti kyse siitä, mitkä rakennukset “hallitsevat” kaupunkia. Hyvin monessa vanhassa eurooppalaisessa kaupungissa kirkontornit ovat yhä korkeimpia rakennelmia. Ja esim. Tampereella savupiiput kilpailevat kirkontornien kanssa ja paljon savupiippuja on jätetty siellä historiallisista syistä paikoilleen, vaikka tehdas olisi lopettanut. Siten kaupunki kunnioittaa identiteettiään teollisuuskaupunkina. Ihan samalla tavalla monet vastustavat korskeita lasisia toimistopilvenpiirtäjiä, koska ne tavallaan symboloivat rahan valtaa kaupungissa.
Jos arkkitehtuurista puhutaan, niin siinä on aina sellainen pieni vääristymä, että vanhaa pidetään arvokkaampana kuin uutta ja uuden arkkitehtuurin arvo nähdään monesti vasta myöhemmin. Oikeastaan varsinaiset laatikkokirkot ovat lopulta aika harvassa. Ihan yhtä lailla nykyinen kirkkorakentaminen on sidoksissa vanhoihin perinteisiin ja se keskustelee niiden kanssa samalla kun luo uutta. Esim. Viikin kirkko ja Kuokkalan kirkko ovat samalla vanhan näköisiä ja hyvin moderneja. Temppeliaukion kirkko on myös osoitus siitä, että modernistakin kirkkoarkkitehtuurista saattaa tulla yllättävän nopeasti arvostettu turistikohde. Näillä uusilla kirkoilla vaan tuppaa olemaan aikaisempaa näkymättömämpi osuus kaupunkikuvassa. Temppeliaukion kirkko kallion sisään louhittuna on tietenkin ääriesimerkki…
Ilman perinteitä moderni arkkitehtuuri on vain tylsää kikkailua, mutta ilman rohkeutta ja näkemystä arkkitehtuuri on vain onttoa kulissia.
Tämän sanon arkkitehtuurin satunnaisena harrastajana ja myös modernin arkkitehtuurin ystävänä.
Temppeliaukion kirkko on mielestäni arkkitehtonisesti kiinnostava ja turisteja siellä riittää. Minulla on kuitenkin vaikeuksia nähdä sitä kirkkona. En tietysti voi arvottaa asiaa lutetilaisuuden sisältä käsin, mutta en kyllä itse haluaisi käydä tuollaisessa kirkossa. Jonkinlaisena museona tai kulttuurikeskuksena se voisi toimia hyvin.
En sano mitään ortodoksien sipulikupoleista ja muista arkkitethtoonisista erikoisuuksista. Mutta Tomppeliaukion kalliokirkko ja Hyvinkään “alppikirkko” kuin myös muutamat ultramassiiviset puukirkot (mm. Kerimäki) ovat kaikki omalla tavallaan kirkkoarkkitehtuurin tärkeitä kulmakiviä. Ja tietty myös Helsingin tuomiokirkko.
Sitten on näitä aikalailla epäonnistuneita ideoita, kuten Espoon Otaniemen kirkko.
Tämä aika hyvin tiivistää minun mielipiteeni näistä moderneista kirkoista. Niissä on äärettömän huonoja, vähemmän huonoja ja jopa siedettäviä, mutta eivät ne ole mitään kunnon kirkkoon verrattuna.
Espoon suvelan kuparilla päällystetty kappeli on yksi rumimmista rakennuksista mitä olen ikinä nähnyt. Tämä lienee sitä modernia suunnitelua joka ei istu katukuvaan mitenkään.
Ei tuo kyllä ole vielä läheskään niin paha, kuin vastaavan tyyliset mutta harmaasta betonista rakennetut hökötykset! Niitäkin riittää Suomen kristillisellä kentällä pilvin pimein. Henk. koht. tykkään kirkkoarkkitehtuurissa eniten sellaisesta sopivasta kompromissista koristeellisen ja yksinkertaisen välillä, menemättä kumpaankaan ääripäähän. Ei modernin minimalistisia virityksiä, mutta ei myöskään älyttömän “kruusattuja” (murresana, jota en oikein osaa suomentaa), liiallisen yksityiskohtaisia kirkkoja. Tampereen tuomiokirkko olisi aika jees, jos niiden kamalien maalausten tilalla olisi jokin perinteisempi kuva-aihe.
Erityisesti iberoamerikkalaisessa barokissa (yllä esimerkki Brasiliasta) mopo kirkkotilan koristelun suhteen karkasi lievästi sanoen käsistä. Yleisvaikutelma on hermostuttava ja yksityiskohtien runsaus uuvuttava. En rakennu tuollaisesta.
Aivan toisesta maailmasta ovat kaksi seuraavaa esimerkkiä, jotka itse asiassa ovat edelliskuvan kirkkoa vanhempia. Ne edustavat ankaraa tai ainakin huomattavan hillittyä sisterssiläisarkkitehtuuria. Minä pidän näistä:
Tampereen tuomiokirkossahan on aikansa kuuluisimpien taiteilijoiden teoksia. Kuorissa on Magnus Enckellin Ylösnousemus. Kirkkoa kiertävät Köynnöksenkantajapojat. Lehterillä on Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli. Mitään perinteistä kirkkotaidetta ne eivät kuitenkaan ole. Luulisi kuitenkin, että tilaajalla olisi ollut enemmän sanottavaa arvoisten herrojen taiteilijoitten aihevalintaan.
Minustakin esimerkiksi Sisilian bysanttilais-normannilaisten katedraalien koristelu on harmonisempaa ja kohtuullisempaa. (Pitäisi vielä joskus päästä näkemään ne paikan päällä.)
Kirkkorakennusta, kuten mitä tahansa taideluomaa voi tarkastella oman lajinsa edustajana.Koristeellinen barokkikirkko voi olla hyvä tai huono koristeellinen barokkikirkko.
Jotkut modernit kirkkorakennukset voivat olla vaikuttavia. Toiset taas ovat rumia piruntorjuntabunkkereita.
Kirkkoarkkitehtuurin monimuotoisuus on minusta - rikkaus. Ankara sistersiläiskirkko, kruusattu rokokookirkko, suomalainen uusklassinen puukirkko, jugendkirkko, ortodoksinen venäläiskirkko, karjalaistsasounatyyli. Ne kaikki ovat parhaimmillaan kauniita. Ja kirkon pyhittää siellä tehty rukous ja ylistys.
Tuosta sistersiläiskirkosta saisi oikein kauniin, jos vain seinät ja katto maalattaisiin täyteen ikoneja, penkit poistettaisiin, tehtäisiin kaunis ikonostaasi ja lisättäisiin vähän kattokruunuja ja analogeja ikoneineen. Tuollaisena se näyttää siltä kuin rakentajilta olisi loppunut rahat kesken ja viimeistely olisi jäänyt tekemättä.
