Kirkkopäivillä kuohuu, juhlapuhujat peruivat tulonsa

Osaatko sanoa, miten noiden ei-trumplaisten evankeelisten eettiset, sosiopoliittiset linjaukset ja heidän suhteensa Israeliin eroavat Trumpin hallinnon nykyisistä linjauksista? Ja ketä he kannattivat presidentiksi Trumpin sijaan.

Mutta tutustut tietysti tähän aihelmatiikkaan ja muodostat kuvaasi siitä myös muutakin kautta kuin vain heidän puheittensa perusteella?

Tummaihoiset ja latinot kristityt Usassa ovat ihan johdonmukaisesti pidempään äänestäneet demokraatteja. Eettiset linjaukset esim abortin suhteen ovat melko konservatiivisia, mutta muuten kannattavat esim parempaa sosiaaliturvaa ja toisenlaista suhdetta esim rikollisuuteen suhtaumiseen, mikä tutkimuksissa edelleen paljastuu hyvin vääristyneeksi ja tuomio riippuu syytetyn etnisestä taustasta aika paljon.

Viimeisimmissä vaaleissa nämä ihmiset tietysti äänestivät pääosin Clintonia, vaikka osa varmasti jätti äänestämättäkin, äänestysprosentti kahden epäsuositun ehdokkaan vaaleissa oli suht alhainen. Tunnen myös henkilökohtaisesti näitä tummaihoisia avoimen kristittyjä Trumpin vastustajia, ja ei heille edelleenkään Trump ole ’heidän presidenttinsä’.

1 tykkäys

Oletko havainnut (esim. Floridassa) että nämä evankeeliset latinot olisivat Trumpin regiimiin Venezuela/Kuuba -politiikan seurauksena siirtymässä kannattamaan häntä?

Henkilökohtaisesti en osaa sanoa, mutta tutkimusten mukaan näyttää, että Trumpin kannatus ei korreloi hänen tekojensa kanssa. Yleensä presidenttien kannatus muuttuu vuosien varrella, mutta Trumpia kannattaa se sama (tutkitusti se sama) runsaat 40 prosenttia joka häntä äänesti, teki hän mitä tahansa, ja muut vastustavat, teki hän mitä tahansa.

Ja tähän vielä, Trumpin vastustus Puerto Ricon katastrofiapua kohtaan ja kyvyttömyys edes ymmärtää, että Puerto Rico kuuluu Yhdysvaltoihin, on kyllä isompi asia monelle kuin se, miten Trump toimii muualla.

Tämä viesti on liputettu ja on siksi piilotettu väliaikaisesti.

4 tykkäystä

Edellisestä olen täysin samaa mieltä. Kerroin vain miten he perustelevat toimivansa uskontoon perustuen. Jotkut tietämäni kristityt ajattelee paremminkin että taivaassa on se isänmaa. Kyllähän omaa maata on kenen tahansa vaikea perustella omakseen koska mille kohtaa historiaa sen omistusoikeuden alun voi vetää tai mille kansoille tai ryhmille voidaan katsoa oikeudeksi irrota jostakin emämaasta omaksi valtiokseen jne. Itse uskoisin että kristillisyyteen sopisi paremminkin ajatus siitä että koska kaikki ovat luotuja niin kaikki ovat yhtä oikeutettuja maapallon kansalaisia ei tietyn maan kansalaisia ja hallinnoijia.

Milloinkahan joku moderaattori ehtisi siivota tästä ketjusta pois kirkkopäiviin liittymättömät puheevuorot?

1 tykkäys

Siinä kannattaa sitten olla tarkkana.

Kirkkopäivien kuohunta johtuu juuri siitä, että jotkut kirkon ihmiset persuvihassaan jopa boikotoivat tilaisuutta vihatessaan erästä puoluetta ja sen puheenjohtajaa - vaikka hän on kutsuttu debatoija.

Tuosta asiasta ei oikein voi pohtia syitä kajoamatta siihen politiikkaan ja yhteiskunnallisiin asioihin, mihin kirkkokin on sukeltanut kaulaa myöten.

1 tykkäys

Jos joku haluaa täällä oikeasti vastustaa nationalismia ajatuksena, niin hänen pitäisi ensin esittää paras mahdollinen perustelu nationalismille. Sitten hänen pitäisi kritisoida sitä. Tähän mennessä tätä ei ole täällä yrittänyt oikein kukaan.

Kaikki esitetyt syyt ovat tähän mennessä olleet karikatyyrejä tai stereotypioita, jotka on tuotu esille lähinnä paheksumista tai sarkasmia varten.

Sille, että Jumala jakoi ihmiskunnan kansoihin, on olemassa käytännön syy, joka kaiken lisäksi kerrotaan Raamatussa samaisen toteamuksen yhteydessä.

Sille, että nationalismi tuli tietyssä vaiheessa historiaa, ja globalismi tuli sen jälkeen, on esitetty tausta Voegelinin kootuissa esseissä. Luin sen viime kesänä, niin nyt menisi vähän aikaa ennen kuin voisin tarkalleen referoida. Tämä ei tarkoita, että kumpikaan olisi täydellisen hyvä tai täydellisen huono asia.

Jos lähtisi siitä, että sanan käyttäjän on kyettävä avaamaan käyttämänsä sanan merkitys, niin en tiedä, tapahtuisiko tässä mitään keskustelua ollenkaan. Toisaalta itse en pidä keskusteluna sitä, jos ei ole tarkoituskaan kyetä tarkentamaan tai analysoimaan.

Vertailun vuoksi:

Olen joutunut sattumalta tekemisiin katolisen karismaattisuuden kanssa. En pahasti enkä vakavasti. Enkä ole itse siinä mukana. Mutta olen vähän lukenut asiasta ja tutustunut siihen. Se on melko paljon samanlaista kuin protestanttinen tai helluntailainen karismaattisuus. Kun joskus osallistuin keskusteluihin Netmissionissa, ja siellä etenkin David Herzogin vierailua koskevaan, niin tietenkin turhauduin.

Tästä turhautumisesta innostuneena kokosin yli kolmenkymmenen kohdan listan siitä, millä tavalla Herzogin kannattajat yrittivät hämätä ja sotkea asioita, pelata roolileikkejä ja kysymyksiin vastaamisen sijaan paheksua kysymyksiä tai paheksua kysyjää. Nyt totesin, että katolista karismaattisuutta koskevissa keskusteluissa olisi tähän listaan ollut muutama täydennys.

Vedän nyt hatusta tällaisen luokittelun, minkä keksin edellisen kappaleen lopetettuani. Keskustelua on kolmen tasoista. Filosofinen on sellaista, missä yritetään hakea sanojen merkitykset ja määritelmät esille. Ei puhuta vain nationalismista, vasemmistosta, oikeistosta, jostain kristityistä, jostain oikeistolaisista, jostain Trumpin äänestäjistä ja niin edelleen, vaan yritetään selvittää, minkä kokoisia ja painoisia asioita on kyseessä, miten ne jakaantuvat ja miten niiden osat vaikuttavat.

Täällä näkee sitä, että intetään siitä, onko Trumpin kannattajat oikeakätisiä vai vasenkätisiä, koska kumpikin tietää yhden esimerkin omasta kannastaan. Olisi suorastaan väärin kaikkia kohtaan, jos en pyytäisi nyt, että nostakaa tasoa.

Keskimmäinen keskustelun taso on nominalistinen. Ha ha haa. Se tarkoittaa sitä, että pelataan kielipeliä. Pelissä on nappulat nimeltä kristitty, oikeistolainen, vasemmistolainen, Trumpin kannattaja ja niin edelleen. Jokainen yhdistää palikat omalla tavallaan niin, että aina tasan tarkkaan A = B tai A ≠ B. “Mä laitan mun pyöreän palikan nelikulmaiseen aukkoon.” “Ei, vaan mä laitan tän soikean palikan siihen.” Selvä. Testi epäonnistui. Jos tätä vertaisi katutappeluun, niin jälkimmäisessä on se kiistämätön etu, että siitä tulee jollain aikavälillä edes jotain valmista.

Alimmainen taso on sellainen, missä ei puhuta edes asiasta, vaan yritetään nimenomaan poseerata, leimata, syyllistää, epäillä, assosioida, tyrmistyä, loukkaantua, julistaa, erotuomaroida ja leikkiä rooleja. Tämä on sitä, mitä karismaatikkojen argumentointi on suunnilleen alusta loppuun. Ainakin ollut niissä videoiden kommenteissa, mitä olen lueskellut parin viime päivän aikana.

Alimman tason keskustelussa sanotaan, että kristityn määritelmiä on monia, joten sovitaan, että kukaan ei tiedä mitään ja kaikki ollaan hyviä ihmisiä. Filosofisessa keskustelussa sanotaan, että kristityn määritelmiä on monia, mutta tarkastellaan niitä vaikka järjestyksessä ja kohdistetaan eniten mielenkiintoa sellaisiin, mitkä antavat eniten lisätietoa käsiteltävästä ilmiöiden kentästä.

2 tykkäystä

Kiinnostaisi vielä tietää, miten nämä evankeeliset ja uudesti syntyneet kristityt suhtautuvat Trumpin ulkopolitiikkaan; ovatko he tässä mielessä enemmän Obaman linjalla kuin Trumpin? Sitten, ymmärsinkö oikein että nämä anti-trumplaiset evankelis-karismaattiset amerikkalaiset ovat itse usein vähemmistöjen edustajia, afro-amerikkalaisia, latinoja jne.?

Mije ymmärrän nationalismin lojaalisuutena synnyinmaalleen tai uudelle kotimaalleen. Haluna rakentaan ja tarvittaessa puolustaa sitä vaikka väkivalloin. Mm. perussuomalaisten edustama ”nationalismi” on mielestäni liian eksklusiivista. Sanoma näyttäisi olevan se, että vain ”kantasuomalainen” ja mieluummin sellainen lihaasyövä, valkoinen heteroseksuaalinen protestantti, on todellinen suomalainen, muut eivät. Pj. Halla-aho on torpannut tällaiset “etnonationalistiset” teesit (kuten hylännyt perisyntiajattelunkin!), mutta mielestäni ne elävät yhä sangen voimakkaina perussuomalaisten ja heidän kannattajiensa keskuudessa.

Toki, minun puolestani näin voi aivan hyvin ajatella ja puhua, mutta kyllä yhdessä tehdyn politiikan tasolla Suomen on ylläpidettävä inklusiivisempaa linjaa, jossa ”kantasuomalaisuudesta” poikkeavaa ihmistä ei pidetä lähtökohtaisesti uskontonsa tai etnisyytensä takia tapauksena, jolle ei voisi syntyä tällaista lojaliteettia synnyinmaataan, uutta kotimaataan kohtaan.

Sanomattakin on selvää, että tässä ei ole tähän mennessä onnistuttu ideaalilla tavalla ja vuoden 2015 pakolaisaalto sekoitti entisestään pakkaa, mutta politiikantekemisen tavoite tulisi kaikilla tasoilla yhä olla tämä. Siitäkin huolimatta, että rajat laitettaisiin somaleilta, irakilaisilta, afganistanilaisilta ja muilta “muhamettilaisilta” kokonaan joskus kiinni.*


*Trumpin ulkopolitiikan (esim. ultrasionistiskristillispohjainen) peukuttamisessa lojaliteetit ovat selvästi hakusessa lukuisilla kansallismielisillä ”islam -ja maahanmuuttokriitikoilla”, koska Suomen ja EU:n turvallisuuspoliittiset ja taloudelliset intressit eivät ole samansuuntaisia Lähi-idässä Trumpin Yhdysvaltojen, Bibin Israelin ja Saudi-Arabian Mohammed Bin Salmanin kanssa. Tällaisen ei-eurooppalaisen ulkopolitiikan fanittaminen, joka tuottaa Euroopan usein vain uusia pakolaisia ja lisää terrorismia EU:n sisällä, ei ole mitään isänmaallista tai kannatettavaa.

Jäin miettimään vasemmistolaista Jeesuksen seuraajaa. Ei tullut yhtään mieleen. Onko yhtään julkisuuden hahmoa Suomessa, tai ulkomailla, jota voisi tuollaiseksi sanoa?

Perusvasemmistosaagassahan Jeesuksen seuraaja on ääriainesta, ja Jeesuksella oli huono päivä niissä kohdissa, joissa ajatukset poikkesivat Marxista.

1 tykkäys

Suosittelen oikeasti lukemaan tuon aiemmin tähän ketjuun linkittämäni Huffington Postin artikkelin, missä on tarkempia tietoja myös noista etnisistä ryhmistä.

Ulkopolitiikka ei Usassa ole samalla tavalla keskeinen ja kiinnostava osa politiikkaa kuin se Suomessa on. Eli sisäpolitiikka on se, mistä puhutaan, ja mikä ratkaisee monien ihmisten mielestä. Toki nyt viime päivinä esim sodan uhka Iranin kanssa on noussut selvästi esille asiamediassa, mutta tuntuu, että ihmisiä huolettaa enemmän se oma arki, terveydenhuolto, talous ja sisäinen turvallisuus.

Löysin ja luin. Kuten uumoilin, nuoremmat valkoiset ja etnisiin vähemmistöihin (afro-amerikkalaiset, aasialaiset jne.) lukeutuvat evankeelis-karismaattiset amerikkalaiset eivät suhtaudu kovinkaan sympaattisesti Trumppiin. Otaksuisin myös, että samaiset kristityt eivät kannata niin innokkaasti Trumpin Meksikon muuria ja hänen maahanmuuttopolitiikkaansa.

Hassua, mutta ehkä tuo maantiede, etäisyys (esim. Lähi-Idästä) selittää osin tätä. Toki, näkisin Trumpin nousun tai amerikkalaisten kahtiajakautumisen syventymisen olevan sidoksissa myös harjoitettuun ulkopolitiikkaan, joka on vienyt vuosikymmeniä kohtuuttomasti taloudellisia resursseja pois kotimaan asioiden hoidosta. Tämä kuitenkin jo toinen keskustelu.

Kiitos kärsivällisyydestäsi.

Suomen kirkko kenties selviytyi ilmestyskirjan pedon vierailusta kirkkopäivillä:

2 tykkäystä

?? No vaikka Siimes, entinen Vasemmistoliiton pj ja ortodoksi.

Ketjun aiheeseen palaten: Kirkkopäiville oli kutsuttu (ja saapuikin) myös Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri. Tästä ei kohistu. Jännää.

2 tykkäystä

Olikohan vain Vasemmistoliitosta kysymys?
Demarit ovat vasemmistoa, ja heidän riveissään on kautta vuosien ollut tunnustavia kristittyjä. Pappeja ja maallikoita.

Voitko kuvitella tilanteen, jossa Siimes olisi noussut eduskuntaryhmänsä eteen puhumaan kertoen, että hän koko yön luki Raamattua ja rukoili, ja näinollen ei voi sitoutua yhteiseen päätökseen?

Vasemmistoliiton Anna Kontula on ortodoksi ja kirjoittanut uskostaan kirjan Mistä ei voi puhua. Olen lukenut sen. Sosialidemokraatti Jutta Urpilainen on uskova. Onhan näitä varmasti kautta aikojen moniakin. Ja kunnallistasolla vallankin. Onhan kirkkovaltuustoissa monia vasemmistoryhmittymiäkin.

1 tykkäys

Mihin keskusteluun tämä liittyy? Onko joku tehnyt noin vai toivotko sellaista?

Presidentti Koivisto oli kristitty. Samoin Ahtisaari, ehkä vielä avoimemmin ja myös kirkon työhön itse liittyen, lähinnä Namibia mielessäin…