Meillä siunataan kodit pyhitetyllä vedellä loppiaisaikana.
1 tykkäys
Pyhä Henrik, piispa ja marttyyri, hiippakunnan ja koko Suomen suojelija - Juhlapyhä 19. tammikuuta
Tänä vuonna 19.1. eli ”talviheikki” sattuu onnekkaasti sellaiselle viikonpäivälle, jona muutenkin olisi seurakunnassamme iltamessu, niin että hiippakunnan suojelijan juhlaa voi viettää asianmukaisesti. Tänään myös Roomassa vietetään jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan ekumeenista messua Sta. Maria sopra Minervassa; siellä on siis paitsi piispamme Teemu, myös luterilainen ja ortodoksinenkin edustus mukana, kristittyjen ekumeenista rukousviikkoahan sitä paitsi eletään.
“Sanoi Hämeen Heinrikki / Eirikille, veljellensä: / 'Läkkäs maita ristimähän / mailla ristimättömillä, / paikoilla papittomilla!”
Kaikkivaltias, armollinen Jumala, pyhän Henrikin lähetystyön kautta sinä johdatit Suomen kansan katolisen kirkon yhteyteen. Suo ihmisten tänäkin päivänä löytää voimaa ja valoa siitä uskosta, josta hän eli ja jonka puolesta hän antoi henkensä. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. (Hiippakunnan messukirja)
2 tykkäystä
Oikeasti P. Henrikin päivä on 20.1. Suomen ulkopuolella se siirrettiin 19.1. koska 20.1. on PP. Fabianuksen ja Sebastianuksen päivä, jotka olivat varsin merkittäviä pyhimyksiä keskiajalla. Suomessa taas tilanne oli toisin päin.
2 tykkäystä
Pyhä Agnes, neitsyt ja marttyyri – muistopäivä, 21. tammikuuta
Ensimmäiseen eukaristiseen rukoukseen eli Roomalaiseen kaanoniin sisältyy kaksikin osaa, joissa luetellaan muutamien edellämme menneiden pyhien nimiä. Joukkoon kuuluu niin apostoleja kuin kummankin sukupuolen suuria marttyyreja. Näistä litanioista jälkimmäinen, Nobis quoque peccatoribus, sisältää kimaran suosituimpia vanhakirkollisia naismarttyyreja. Siellä ovat mm. pyhät Perpetua ja Felicitas, pyhä Cecilia, pyhä Agatha, pyhä Lucia sekä pyhä Agnes.
Neljän viimeksi mainitun neidon marttyyrikertomukset muistuttavat hyvin paljon toisiaan, ja myönnänkin, että minun on toisinaan vaikea yhdistää niiden tiettyjä detaljeja oikeaan henkilöön. Kaikki neljä, sisilialaiset Agatha ja Lucia sekä roomalaiset Agnes ja Cecilia, olivat puhdassydämisiä nuoria kristittyjä neitoja, jotka viimeisten pakanakeisareiden aikoina joutuivat uskonsa takia vainotuiksi; kaikkia heitä lisäksi uhkasi joko pakkoavioliitto pakanan kanssa tai jopa lähettäminen bordelliin. On sanomattakin selvää, että kaikki nämä Kristuksen morsiamet kestivät taivaallisen ylkänsä armon tukemina heitä kohdanneet kidutukset ja viettelykset säilyttäen sekä uskonsa että siveytensä koskemattomina. Heidän marttyyrilegendojaan on jossain luonnehdittu eräänlaisiksi uskonnollisiksi pienoisromaaneiksi, joista tuli varsin suosittua lukemista sen jälkeen, kun kirkko nousi maan alta ja vapautui vainonalaisesta asemastaan. Tämän kirjallisuudenlajin tietyt maneerit selittänevät sen, että legendat muistuttavat niin paljon toisiaan. Mielestäni ei kuitenkaan ole syytä epäillä tarinoiden historiallisen ytimen aitoutta.
Ceciliasta ja Luciasta jo olikin puhetta. Tänään on vuorossa pyhä Agnes, joka sai surmansa Diocletianuksen vainoissa vuonna 304 vain kaksitoista- tai kolmetoistavuotiaana. Hänen attribuuttinsa kirkkotaiteessa on tietenkin karitsa (agnus), viattomuuden symboli.
Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, sinä valitset sen, mikä maailmassa on heikkoa, saattaaksesi häpeään sen, mikä on voimallista. Pyhän marttyyrisi Agneksen taivaallisena syntymäpäivänä rukoilemme sinua: suo meidän hänen laillaan pysyä horjumattomina uskossa. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee, Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. (Helsingin hiippakunnan messukirja)
2 tykkäystä
Pyhän apostoli Paavalin kääntymys - juhla, 25. tammikuuta
Pyhällä apostoli Paavalilla on (kuten muuten Pietarillakin) kaksi juhlapäivää kirkkovuodessa. Kesäkuun lopussa muistelemme apostolien marttyyrikuolemia keisari Neron vainoissa, mutta tänään on fokus pyhän Paavalin kääntymyksessä Damaskon tiellä vuosikymmeniä ennen hänen veritodistustaan.
Damaskon tiellä nuoren kirkon armottomasta vainoajasta, rabbiiniopiskelija Saul Tarsolaisesta tuli Jumalan mittaamattomasta armosta pyhä Paavali, kristinuskon apostoli par excellence. Hänen kääntymyksensä siemenet olivat varmaan alkaneet itää jo pyhän Stefanuksen kohotettua rukouksensa taivaisiin ja vuodatettuaan verensä kristinuskon ensimmäisenä marttyyrina; Paavalihan oli paikalla yhtenä hänen vainoojistaan.
Paavali oli ennen kaikkea pakanoiden apostoli, joka vei lukuisilla lähetysmatkoillaan Evankeliumin maanääriin saakka ja jonka työn tuloksena näin alkoi hahmottua universaali, so. katolinen kristikunta, jossa ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei miestä eikä naista. Paavali vastusti peräänantamattomasti kaikkia yrityksiä tehdä Armo tyhjäksi ulottamalla Tooran puhtaus- ja rituaalilain turhanpäiväiset, aikansa eläneet säädökset koskemaan pakanakristittyjäkin. Siksi tänään juhlimme hänen kääntymystään ja rukoilemme, että omakin kääntymyksemme kestäisi loppuun saakka.
1 Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan. Hän meni ylipapin luo 2 ja pyysi tältä Damaskoksen synagogille osoitettuja kirjeitä, jotka valtuuttaisivat hänet vangitsemaan tuolle tielle lähteneet, sekä miehet että naiset, ketkä vain käsiinsä saisi, ja tuomaan heidät Jerusalemiin. 3 Matkalla, Saulin ollessa jo lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen. 4 Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: “Saul, Saul, miksi vainoat minua?” 5 Hän kysyi: “Herra, kuka sinä olet?” Ääni vastasi: “Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. 6 Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä.” 7 Saulin matkatoverit seisoivat sanattomina. He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään. 8 Saul nousi maasta, mutta kun hän avasi silmänsä, hän ei nähnyt mitään. Toiset veivät hänet Damaskokseen kädestä taluttaen. 9 Kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään, ei syönyt eikä juonut. (Apt. 9: 1-9.)
Kaikkivaltias Jumala, pyhän apostoli Paavalin saarnan kautta sinä olet opettanut koko ihmiskuntaa. Suo, että me, jotka tänään muistamme hänen kääntymistään, pääsisimme hänen tietään kulkien yhä lähemmäksi sinua ja niin voisimme olla maailmalle sinun totuutesi todistajia. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. (Päivän rukous)
2 tykkäystä
Herran temppeliintuominen, kynttilänpäivä - juhla, 2. helmikuuta
Tämä on minulle todella tärkeä juhla, ja tänä vuonna sekin sattuu onnekkaasti osumaan sellaiselle päivälle, että sitä voidaan seurakunnassamme viettää oikealla paikallaan ja juhlallisesti; tosin vietto tapahtuu olosuhteiden pakosta illalla, mutta parempi niinkin kuin sen siirto seuraavalle sunnuntaille.
Tällä teologisesti hyvin rikassisältöisellä juhlalla on monta nimeä. ”Presentatio” viittaa siihen Mooseksen lain käskyyn, jonka mukaan jokainen esikoispoika tuli erityisellä tavalla pyhittää Herralle tuomalla tämä temppeliin. Nimessä ”Purificatio [beatae Virginis Mariae]” puolestaan tulee esiin juhlan mariaaninen elementti. No, kaikkihan me tiedämme, että Herra Jeesus, joka oli pyhistä pyhin, ei olisi tarvinnut mitään erityistä pyhittämistä ja että puhtain Neitsytkään ei omalta osaltaan olisi tarvinnut mitään puhdistautumista. Mutta koska elettiin vielä Vanhan Liiton aikaa, vaikkakin sen viimeisiä hetkiä, niin ei käynyt laatuun, että Herran vanhemmat olisivat laiminlyöneet Mooseksen lakia näinkin tärkeässä asiassa.
No, entä se kynttilänpäivä? Juhlaan on perinteisesti liittynyt kynttiläkulkue (niin on laita myös meillä tänä iltana), jonka tulkitaan symbolisoivan mm. Kristusta ”pakanakansojen valona” autuaan Simeonin Nunc Dimittis –rukouksen hengessä. Toki tässä kynttiläasiassa on myös muistumia pakanallisesta antiikista, sillä helmikuun alussa roomalaisilla oli ennen kristinuskon voittoa tapana juhlia Februa-jumalatarta (mistä juontaakin juurensa koko kuukauden nimi useimmissa eurooppalaisissa kielissä) juuri kynttilä- tai soihtukulkuein. Kirkko omaksui tietoisesti tämän tavan antaen sille uuden kristillisen sisällön. Näin kertoo ainakin Jacobus Voragine, enkä näe syytä olla häntä uskomatta.
Minua itseäni kaikesta huolimatta koskettaa tässä juhlassa eniten sen uhrilahja-aspekti. Maria ja Josef, joilla ei ollut varaa lampaaseen, luulivat tuovansa Herran temppeliin köyhien uhrilahjoja, ”kaksi metsäkyyhkyä tai muuta kyyhkystä” (3. Moos. 12: 8), mutta hepä tosiasiassa toivatkin Uhrien uhrin, Hänet joka, tosin vasta reilut kolme vuosikymmentä myöhemmin, tulisi tekemään tyhjiksi kaikki muut uhrit, niin kyyhkyset kuin härät ja pukitkin, joiden veri ei kuitenkaan kenenkään syntejä poistaisi (Hepr. 10: 4). Abbé Joly kirjoittaa [käännös minun]: ”Herran elämänkulunhan voi hyvin rinnastaa pyhän messun järjestykseen, ja tänä [kynttilän]päivänä olemme offertoriumin kohdalla; tässä Maria [–] tuo jumalallisen Poikansa uhriksi Isälle Jumalalle näin ennakoiden ristinuhria.”
Jumala, olkoon kirkkosi riemuiten esiinkantama uhrilahja otollinen sinulle, joka tahdoit ainoan Poikasi tulevan uhratuksi tahrattomana Karitsana maailman elämän puolesta. Tätä pyydämme saman Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. (Päivän uhrilahjarukous, H:gin hiippakunnan messukirja)
[details=Luuk. 2: 21-40.]
21 Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. 22 Ja kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, 23 sillä Herran laissa sanotaan näin: “Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” 24 Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, “kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Simeon ja Hanna saavat nähdä Jeesuksen
25 Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. 26 Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. 27 Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, 28 hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
29 – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa
lähteä,
niin kuin olet luvannut.
30 Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
31 jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
32 valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
33 Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. 34 Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: “Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, 35 ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.”
36 Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, 37 mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. 38 Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.
39 Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin. 40 Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä.[/details]
4 tykkäystä
Ortodoksisessa kirkossa Herran temppeliin tuomisen juhlaan ei liity kynttilöiden siunaamista. Muuten juhla on yksi 12 suuresta juhlasta ja erityisesti lasten ja nuorten juhla. Valitettavasti se meillä Suomessa on koulupäivä. Tänään on vanhurskaan Simeonin Herran vastaanottajan muistopäivä, ja nimipäiväänsä viettävät silloin monet Simeonit ja Simot.
Kiitos @anon81097962 . Myös meillä oli messu, jossa myös siunattiin kynttilät ja kulkue. Se on hyvin kaunis. Toivon, että tämä traditio voisi uudelleenpalaisi Suomessakin lut. parissa. Meillä se tekee renesanssi.
1 tykkäys
Oliko messunne ihan oikealla paikallakin, siis 2.2.?
Seurakunnamme iltamessu mutta varsimainen vietto [oikea verbi?] sunnuntaina. Pappi omasi lupa toimittaa se 2.2. (kyrkkoherran luvalla ehkä).
Suomen ev.-lut. kirkko viettää kynttilänpäivää vasta huomenna, se siirtyy aina sunnuntaille, luullakseni varsinaista päivää seuraavalle. Taitaa olla Pohjolan jalokiven, suuren kuninkaamme Kustaa III:n vähemmän hyviä päätöksiä.
1 tykkäys
Pyhä Agatha, neitsyt ja marttyyri - muistopäivä, 5. helmikuuta
Pyhä Agatha on jälleen yksi niistä suurista alkukirkon naispyhimyksistä, jotka ovat saaneet nimensä messun Roomalaiseen kaanoniin, eräänlaiseen varhaisten pyhien kunniatauluun. Kolmesta muusta, Ceciliasta, Luciasta ja Agneksesta on jo ollut puhetta. Meillä tämä Agathan päivä on tietysti ”vain” muistopäivän tasoinen, ja näin ollen se tänään nöyrästi väistyy jokasunnuntaisen pääsiäissalaisuuden vieton edessä, kuten tietysti oikein onkin. Mutta pistän nyt kuitenkin pari sanaa tähän, ettei Ceciliasta alkanut sarja jäisi torsoksi.
Agatha oli kotoisin Sisilian itärannikolla sijaitsevasta Catanian kaupungista ja kuului kristittyyn patriisiperheeseen. Hän halusi omistaa elämänsä Kristukselle ja pysyä neitsyenä, mutta korkea-arvoisella Quintianus-nimisellä virkamiehellä oli hänen varalleen toisenlaisia suunnitelmia. Quintianus himoitsi paitsi Agathaa itseään myös hänen huomattavaa omaisuuttaan. Hän antoi siepata Agatha-neidon ja toimitti tämän bordelliin, missä yritti saada tämän luopumaan sekä siveydestään että kristinuskosta, kummassakaan tietenkään onnistumatta. Agatha erosi tästä ajasta kestettyään ankaraa kidutusta, jota legendat kuvaavat värikkäästi ja toisinaan tavalla, jolla hänen marttyyriostaan mahdollisesti tehty elokuvaversio saisi nykyään vähintään K16-luokituksen…
Agathan marttyyrikuolema tapahtui keisari Deciuksen vainoissa Herran vuonna 251. Hänen kuolemansa ensimmäisenä vuosipäivänä läheinen Etnan tulivuori purkautui tuhoisin seurauksin Catanialle, mikä tapahtuma säikäytti kaupunkilaiset ja aiheutti kääntymysten aallon. Viitisenkymmentä vuotta myöhemmin Diocletianuksen vainoissa kuolleen pyhän Lucian aikana Agathan kultti oli jo hyvin vakiintunut, ja ennen omaa marttyyriotaan myös Lucia tuli läheisestä Syrakusasta Agathan haudalle rukoilemaan sairaan äitinsä puolesta; näin näiden kahden sisilialaisen naismarttyyrin kultit linkittyvät toisiinsa.
Kaikkivaltias Jumala, suo meille armosi pyhän Agathan esirukousten tähden, sillä hän oli sinulle otollinen sekä puhtaassa elämässään että marttyyrikuolemassaan. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. (Päivän rukous, H:gin hiippakunnan messukirja)
(Henkilökohtainen trivia: Oman elämäni ikimuistoisin pyhän Agathan päivä oli vuonna 2008, jolloin sain osallistua ensimmäistä kertaa vanhamuotoiseen messuun omassa kotiseurakunnassani; paavi Benedictuksen asian mahdollistava motu proprio Summorum pontificum oli tullut ulos juuri edellisenä vuonna. Vaikka asia ei ollut minulle aivan vieras, sillä olinhan saanut tuntumaa siihen Ranskassa, niin omassa seurakunnassa koettuna se oli jotain erityistä. Päivä oli laskiaistiistai, ja saman päivän iltana, lähellä keskiyötä, tumppasin myös elämäni viimeisen savukkeen.)
1 tykkäys
Tänään on publikaanin ja fariseuksen sunnuntai. Suuren paaston valmistusviikot alkavat. Tämä viikko on paastoton, joten voi syödä myös keskiviikkona ja perjantaina mitä tahansa.
Eilen illalla vigiliassa laulettiin ensimmäisen kerran Synninkatumuksen ovet, jota lauletaan paaston viidenteen sunnuntaihin asti. Suuren paaston valmistusviikoilla ja aikana lauletaan muutenkin monia hienoja veisuja.
Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle.
Synninkatumuksen ovet avaa minulle, oi Elämänantaja,
sillä aamusta varhain pyrkii Sinun pyhään temppeliisi minun henkeni,
joka kantaa peräti saastutettua ruumiin temppeliä.
Mutta Sinä, Armollinen,
puhdista se laupiaalla armollasi.
Nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen.
Pelastuksen poluille ohjaa minut, oi Jumalansynnyttäjä,
sillä minä olen häpeällisillä synneillä saastuttanut sieluni
ja olen suruttomuuteen kaiken elämäni tuhlannut.
Mutta Sinä esirukouksillasi vapahda minut
kaikesta saastaisuudesta!
Armahda minua, Jumala,
Sinun suuresta armostasi,
pyyhi pois minun syntini
Sinun suuresta laupeudestasi!
Ajatellen pahojen tekojeni paljoutta
minä, onneton, vapisen
hirmuisen tuomiopäivän pelosta.
Mutta laupeutesi armoon turvaten
minä Daavidin tavoin huudan Sinulle:
Armahda minua, Jumala,
Sinun suuresta armostasi!
1 tykkäys
Tuhkakeskiviikko, paasto- ja abstinenssipäivä
No niin, se on sitten tuhkakeskiviikko. Tästä alkaa paastonaika. Alkuun lyhyt katsaus tuhkakeskiviikon historiallisista juurista:
Kirkko kehottaa meitä tänään nöyrtymään ylpeydestämme sekä muistamaan sitä kuolemantuomiota, joka meille syntiemme oikeudenmukaisena seurauksena kuuluu. Tänään meidän on syytä seurata jouhipaitaan ja tuhkaan katumuksensa merkiksi pukeutuneiden niniveläisten esimerkkiä. Tänä päivänä kirkko ripottelee lastensa päähän hyppysellisen tuhkaa sanoen samalla: ”Muista, ihminen, että olet maan tomua ja että maan tomuun kerran palaat.” Tämä seremonia on jäänne ikivanhasta julkisesta katumusriitistä, johon raskaisiin synteihin syyllistyneiden kristittyjen tuli alistua. Oli tapana, että piispa siunasi tuhkakeskiviikkona ne jouhipaidat, joihin katujien tuli pukeutua koko pyhän quadragesima-paaston ajan. Sitten katujat karkotettiin pyhästä paikasta, kuten Adam rikkomustensa tähden Paratiisista, seurakunnan veisatessa seitsemää katumuspsalmia. Penitentit eivät saaneet riisua katumuspukuaan eivätkä astua jalallaan kirkkoon ennen kuin kiirastorstaina, saatuaan syntinsä anteeksi katumustöiden, ripin ja sakramentaalisen synninpäästön kautta.
Nykyisin tuntemassamme tuhkan jakamisessa ja sitä välittömästi seuraavassa tuhkamessussa on kyse tuon vanhakirkollisen katumusseremonian yleistyksestä koskemaan erotuksetta kaikkia kristittyjä. Paavi Urbanus II:n antoi asiasta dekreetin vuonna 1091, ja siitä lähtien tuhkakeskiviikkoa on vietetty nykymuodossaan kaikkialla lännen äitikirkon piirissä.
Jokainen kasteen saanut on ”pyhä”. Mutta pyhänäkin hän pysyy syntisenä. Velvollisuuksissaan epäonnistuneelle ja pelastuksensa vaarantaneelle kristitylle on kuitenkin tarjolla ”toinen kaste”, nimittäin katumus. Ottakaamme siis tänään vastaan tuhka nöyrän katumuksen hengessä, jotta tämä voimallinen sakramentaali tuottaisi meille Jumalan armon. Jumala antaa katuville heidän syntinsä anteeksi, ja Hänen armonsa on ylenpalttinen niille, jotka sydämestään kääntyvät pois synneistään tehden paastoten ja rukoillen sitä otollista hedelmää, jossa heidän kääntymyksensä näkyy. Sillä sydämemme meidän tulee repiä eikä vaatteitamme, ja Isämme, joka on salassa, näkee katumuksemme ja hyväksyy sen. (Abbé Jolyn messukirjan mukaan, suom. Michelange)
Jumala, sinä et halua syntisen kuolemaa, vaan että hän kääntyisi pois pahuudestaan. Kuule laupiaasti rukouksemme ja siunaa + armossasi tämä tuhka jonka sirotamme päämme päälle, ja koska me tunnustamme olevamme maan tomua ja kerran tulevamme maaksi jälleen, suo meille tämän paastonajan kilvoituksen tähden syntiemme anteeksianto ja osuus sinun ylösnousseen Poikasi kirkastettuun elämään, hänen, joka kanssasi elää ja hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen. (H:gin hiippakunnan messukirja)
16 "Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. 17 Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. 18 Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut. (Matt. 6:16-18.)
3 tykkäystä
Evlut kirkossa jumalanpalvelusten teema on huomenna “Rukous ja usko”. Hmm… 
1 tykkäys
Meillä Hämeenlinnassa sitä varsinaista aihetta (yhdistystä ja foorumia) ei käsitelty lainkaan. Taidan valittaa kirkkoherralle.
4 tykkäystä
Herran syntymän ilmoittaminen, Marianpäivä - juhlapyhä, 25. maaliskuuta
Herran syntymän ilmoittamisen juhlapyhä on aina pääsiäissyklin sisällä, ja lisäksi se lähes aina osuu paastonajalle. Viime vuonna se osui aivan quadragesima-jakson loppuun, pitkäperjantaihin tarkemmin sanoen. Harvemmin se osuu myös itse pääsiäisaikaan, esimerkiksi vuosina 2035 ja 2046 pääsiäissunnuntaille. Mutta useimmiten Herran syntymän ilmoittamista juhlitaan lähellä paaston keskivaihetta. Tänä vuonnakin on näin. Huomennahan on ns. Laetare-sunnuntai, eli silloin iloitaan siitä, että paastonajassa ollaan jo voiton puolella. Mikäpä siinä, on soveliasta ja oikein viettää myös tätä Marianpäivää muuhun paastonaikaan verrattuna iloisemmissa merkeissä. Minun päivittäiseen rukoussääntööni on jo vuosikausien ajan kuulunut Angelus-meditaatio, mieluiten kolme kertaa päivässä, mutta ainakin aamuin ja illoin. Tänä päivänä sen rukoileminen tuntuu erityisen juhlalliselta ja sielua ylentävältä; Angelus Domini nuntiavit Mariae – et concepit de Spiritu Sancto… Oman kotiseurakuntani messu oli tänään niin aikaisin, että en jaksanut sinne raahautua, mutta tarkoitukseni on seurata vietto Helsingin pyhän Marian live-streamista.
Kaikkivaltias Jumala, sinä halusit Sanasi tulevan ihmiseksi Neitsyt Marian kohdussa. Suo armossasi meidän, jotka tunnustamme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen jumalaksi ja ihmiseksi, tulla kerran hänen jumalallisen luontonsa kaltaiseksi, hänen, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. (H:gin hiippakunnan messukirja)
4 tykkäystä
Marianpäivä on lupaus joulusta paaston keskellä. Suomen ev.-lut. kirkossa Marian päivä on ollut siirrettynä seuraavalle sunnuntaille (tietyin pääsiäiseen liittyvin poikkeuksin) jostain 50-luvulta alkaen. Eli me vietämme sitä huomenna.
Ristintie-hartaus eli neljäntoista ristinaseman meditaatio sopii tietysti erityisen hyvin paastonaikaan, vaikka voi sitä toki muinakin kirkkovuoden aikoina harjoittaa. Periaatteessa jokaisen katolisen kirkkorakennuksen seiniltä pitäisi muodossa tai toisessa löytyä mainitut neljätoista asemaa. Vähintään pitäisi olla järjestysnumeroin merkityt ristit, mieluiten myös kuvat, esimerkiksi seuraavanlaiset:
Ristintie-hartaus sai nykyisen muotonsa todennäköisesti vasta 1700-luvulla, mutta sen juuret palautuvat ristiretkiaikaan. Fransiskaanit ottivat kontolleen Jerusalemin pyhien paikkojen hoidon, ja juuri heidän parissaan myös nykyään tuntemamme ristintie-hartaus alkoi kehittyä keskuksenaan Jerusalemin Via Dolorosa, eli tuo Kristuksen oletettu reitti Pilatuksen hallintopalatsista Golgatalle. (Alusta saakka on tiedetty, että nykyinen reitti tuskin on täsmälleen sama kuin se, jonka ristiään kantava Herra todellisuudessa vaelsi, mutta lieneekö tuo niin vaarallista.) Sen jälkeen kun Pyhä maa menetettiin muslimeille ja kristittyjen pyhiinvaellukset Jerusalemiin vaikeutuivat, ristintie-hartaus jatkoi kehittymistään Euroopassa. Sielläkin sitä viljelivät erityisesti fransiskaanit. Ristinasemia, joiden luku saattoi alussa vaihdella seitsemästä kolmeenkymmeneen, pystytettiin ensi alkuun lähinnä ulkoilmaan, kuten on laita vaikkapa seuraavassa:
Mutta siinä vaiheessa, kun ristinasemat lopullisesti kotiutuivat katoliseen kirkkotilaan, niiden lukumääräkin oli vakiintunut tuntemiksemme neljäksitoista. Asemien meditaatioista on kehittynyt useita toisiaan täydentäviä traditioita, mutta yleisimmin käytössä oleva lienee fransiskaanien kehittämä. Ristintie on luontevinta vaeltaa yhdessä muiden kanssa, jolloin sen johtaa (useimmiten) pappi. Toki sen voi vaeltaa yksinkin; viimeksi mainitussa tapauksessa suosittelen käyttämään tukena pyhän isä Josemaría Escriván suomennettuakin kirjaa Via Crucis. Ai niin, joo. Asianmukaisesti vaellettuun ristintiehen voi halutessaan ja normaalien ehtojen täyttyessä liittää aneen.
Ristinteitä voi nykyään löytää muistakin läntisen perinteen kirkoista kuin katolisista. Myös luterilaisissa kirkoissa niitä kuuluu olevan ainakin jossain päin maailmaa. Suomessa niitä ei tietääkseni ole; jos jolla kulla on parempaa tietoa, korjatkoon. Tietysti voi ajatella, että joissakin vanhoissa, katoliselta ajalta juontavissa kirkoissa voi olla jäänteitä ristintiehartaudesta siinä muodossa kuin se juuri ennen reformaatiota tunnetiin. Onko joidenkin vanhojen kirkkojen Veronika-aiheisilla kuvilla ehkä jotain tekemistä kuudennen ristinaseman (“Veronika ojentaa Kristukselle hikiliinan”) kanssa, en tiedä.
Seuraavassa ristintie sellaisena kuin sitä nykyään seurakunnissamme erityisesti näin paastonaikaan vietetään:
Asemien välissä on tapana vielä laulaa säkeistö Stabat Materista, joten pistetää sekin tähän:
4 tykkäystä
Johanneksenkirkossa Helsingissä on ristintien numerot. Olisinkohan nähnyt sellaiset myös jossain muussakin luterilaisessa kirkossa Suomessa?
Minulla on rukousnauha, jossa on nämä asemat ja jotain helmiä välissä. Netistä joskus katselin, miten sitä pitäisi käyttää, mutta nuo helmien määrät eivät sopineet siihen “chaplettiin”, jonka löysin.
1 tykkäys