Kyllä, tunnen nämä kummatkin henkilöt jollakin tasolla jo 15 vuoden ajalta.
Kirkolliskokousedustaja Arto Antturin postaus eiliseltä:
https://www.facebook.com/share/1ebyJ1AoPW/
Nyt sitten vuorossa kirkon uusi strategia. “Usko, joka yhdistää” voi olla monenlaista. Kirkko haluaa, että jokainen voi uskoa omalla tavallaan. Tosin eivät ihmiset tietenkään tarvitse siihen kirkon strategian lupaa. Jokainen joka tapauksessa uskoo omalla tavallaan. Tärkeää näyttääkin olevan, että kirkolla on usko, joka yhdistää ja joka voi olla mitä tahansa.
Kun piispat taannoin esittivät, että kirkolla voi olla samanaikaisesti kaksi eri avioliittokäsitystä, ymmärrykseni avartui. Tajusin vihdoin, että (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon) teologialla ei ole mitään selitysarvoa eikä sillä voi ratkaista mitään. Se voi olla niin tai näin tai myös aivan toisin. Päätökset ja ratkaisut perustuvat muihin parametreihin. Tästä huolimatta kirkko ylätasolla sitoutuu yhteiseen uskoon. Se onkin täysin mahdollista juuri siksi, että yhteinen usko voi olla mitä tahansa.
Näyttää oikealta oivallukselta A Antturilta. Tällöin vältytään riidoilta, mutta mikään ei ole oikein tai väärin. Paatuneen on helppo elellä. Voi surkeuden surkeus! Lopun ajan merkki taas!
Ei varmaan mikään. Kuitenkin kiinnostaisi kuulla enemmän noista erilaisista tavoista elää uskoa todeksi ja olla kristitty.
Ne voisi selittää auki.
Onko esimerkiksi luostarilaitos tulossa luterilaiseen kirkkoon?
Saako väistää naispapin jakamaa ehtoollista?
Mietin tätä itsekin Antturin julkaisua ja kuvaa katsoessani. Kommenttikentästäkään asia ei selvinnyt. Oletan kuitenkin kokouksen keskustelussa ilmenneen jotain valaisevaa, mutta kävin sen vain nopeasti läpi. Arvelisin kokonaisuuden tässä (s)tragediassa erityisesti turhauttaneen Antturia.
Eilinen keskustelu kyseisestä aloitteesta. Kai Niemelän avauspuheenvuoro alkaa kohdasta 7:50 min ja Sammeli Juntusen kohdasta 19:20. Kummatkin kannattaa kuunnella. Juntunen käy erityisesti piispojen päätöstä vastaan vihkiä samaa sukupuolta olevia ja pitää sitä laittomana. Niemelä rakentavassa avauksessaan puhuu jumalanpalvelusyhteisöjen puolesta tasa-arvoon vedoten. Useampi naispappi hyökkää herätysliikkeiden tekemää aloitetta vastaan. Sopu on aika kaukana, vaikka Niemelä sitä toivoikin ja rukoili. Arvostan näitä molempia edustajia korkealle.
Kuuntelin tuota keskustelua ja kyllähän se pahalta tuntui. Ei ole hätää vanhauskoisista omantunnontarkoista lampaista, ja hierarkian ylemmiltä portailta syytetään näitä lampaita syrjinnästä. Koko syrjintä -käsitteen sisältö taas tulee poliittiselta ja yhteiskunnalliselta puolelta - se ei nouse Raamatusta eikä edes traditiosta.
Itse ahdistuin tosiaan eroamaan kirkosta, ja päätös vaikuttaa olleen oikea. Sama lampaiden lyöminen jatkuu moraalisen ylemmyyden vallitessa.
Harmi että Suomen ev.lutissa ei olla tältä osin yhtä fiksuja kuin Englannin kirkossa.
Omiatuntoja ei tule sitoa turhissa asioissa eikä syyttely rakenna mitään. Tällä hetkellä nimenomaan modernistit sortuvat syyttelyyn vanhakantaisia enemmän.
Ei näytä kristillistä esimerkkiä yhteiskunnassa tämmöinen kirkollinen keskustelu.
Itse ajattelen jäädä uppoavaan laivaan. Kirkko on enemmän kuin Suomen evl instituutio jossa vielä on Kirkko löydettävissä. Vaikka sen löytämistä yritetään kovasti estääkin.
Mietin kaikkien pyhien kokoontumista ehtoolliselle, nyt kun ehtoolliselle osallistumisesta on tehty kynnyskysymys, Haluavatkohan kaikki edesmenneet pyhät olla läsnä kaikilla Suomen evl kirkon toimittamilla ehtoollisilla. Jos Suomen evl sanoo että kyllä, niin silloin se tarkoittaa sitä, että paikalliskirkot ovat viran suhteen olleet väärässä 2000 vuotta ja avioliiton suhteen samoin ja ihmisen seksuaalisuuden jne jne. Itse asiassa emme ole enää kirkko joka voi perua tekemiään muutoksia.
Uskon että elän niin pitkään että näen kirkkomme radikaalin romahduksen ja sen että jotakin hyvää nousee raunioista. Sillä Jumalan tahto meitä kohtaan on hyvä.
D
Se että evlut-kirkossa seurakunta määrittyy pakollisesti postiosoitteen mukaan ei pitäisi olla enää tätä päivää. Asiasta on tehty menneinä vuosina aloitteita, että seurakunnan voisi vapaasti itse valita, mutta aloitteet eivät ole johtaneet mihinkään. Pelätään että väki äänestäisi jaloillaan. Kuitenkin asia kiinnostanee vain muutamaa prosenttia seurakuntaväestä, joista suurin osa on muutenkin passiivijäseniä.
Tuskinpa yhdenkään seurakunnan talous kaatuisi tähän, sen sijaan että pitää lopulta erota koko kirkosta, jos oman seurakunnan asiat ovat huonosti. Siispä itsekin joudun tosissani miettimään jäsenyyttä loppuvuonna. Äänestää halusin, olkoon se vaikka viimeinen huuto, jatkosta en nykyasetelmissa tiedä. Jo pelkkä naapuriseurakuntaan vaihto auttaisi asiaa ja jäämään jäseneksi. Nyt antipatia omaa seurakuntaa kohtaan on sen verran suurta, etten haluaisi sitä taloudellisesti enää yhtään tukea.
Tämäpä se… Täällä maalla on joogaa, godfulnessia ja äänimaljoja. Koko ajan keksitään jotain lisää. Papisto haluaisi sateenkaarimessuja ja sateenkaarihäitä… Töissä pelkästään naispappeja…
Oman arvioni mukaan evankeliumia ei täysin terveesti saarnata eikä sakramentteja täysin oikein toimiteta. Tämäkin on aika armollinen kuvaus. Siksi kirkkous täällä on häilyvää. Lähetyskenttähän tämä on.
Edelleen ihmettelen, mikset lue Juha Vähäsarjaa konservatiiveihin. Hän oli juuri Ville Auvisen Muurinharjalla -podcastissa, missä itsekin totesi olevansa perinteisellä virkakannalla. Jos naispappeuden vastustuskaan ei tee miehestä konservatiivia niin mikä sitten?
Kuuntelin Kirkolliskokouksen puheenvuorot messuyhteisöistä ja naispappeuskiistasta. Viisautta kuulin jokaiselta kommentoijalta. Ohessa muutama hajanainen miete:
- Miksi ei suvaittaisi tätäkin -argumentti on huono. Samoin tähän liittyvä väite epäjohdonmukaisuudesta, jos suvaitaan jotain, mutta kielletään toista. Tämä siksi, että vääryyttä ei tule suvaita.
- Omantunnon korostaminen ei ole fiksua, sillä vaikka tämä tuo mukaan aivan relevantit seikat henkilökohtaisuudesta sekä uskon- ja ilmaisunvapaudesta, ei vääryyttä voi oikeuttaa omaantuntoon vetoamalla, eikä kyse niinkään ole omistatunnoistamme, vaan totuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja Jumalana sanasta.
- Raamatun tekstien kyseenalaistaminen myöhäsyntyisinä tai eettisesti epäilyttävinä on vähintäänkin ongelmallista, ellei jopa laitonta - semminkin kun tähän liittyvät perusteet ja johdonmukaisuus on hakusessa.
- Ketään ei olla potkimassa tai savustamassa pois kirkosta. Kiistan toinen osapuoli kuitenkin katsoo tarjotun yhteisen ehtoollispöydän huonoksi ratkaisuksi, kun siihen liittyy vaatimus paitsi toimia vastoin, myös vaieta oikeaksi katsotusta virkakäsityksestä.
- Yleinen suomalainen ja luterilainen vallan- ja kirkkokurin kavahtamisen ongelma näkyy tässäkin kiistassa. Oikean ja väärän kysyminen jää myös sivuun. Kanta naispappeuteen on jo valittu ja suorastaan lukittu. Näistä käsin argumentointi on paljossa ohipuhumista.
- Keltä tämä on pois? -argumentti on heikohko. Tämä voidaan esittää myös vaikkapa sateenkaarimessuista, ja tuskin menee konservatiiveilta läpi. Tähän on myös helppo vastata: yhteisistä kymppijumiksista on pois jne.
- Ykseysargumentti on pätevä. Pitäisi vain selvittää kuka tai ketkä tätä yhteyttä hajottavat ja millä perusteella. Ts. molemmat osapuolet voivat katsoa toisen tahon harjoittavan separatismia.
Joitain vaikeita kysymyksiä:
- Onko naispappi pappi? Millä perusteella löydämme tähän vastauksen? Mitä seurauksia myöntävällä tai kieltävällä vastauksella on?
- Mitkä ovatkaan tätä nykyä yhteisvihkimyksen esteet ja vaatimukset? Kai vihkimys, virka ja siunaus kuitenkin välittyisivät - etenkin jos piispa on mies? Täytynee vähintään sitoutua alttariyhteistyöhön naispappien kanssa, mutta liekö jotain vaatimusta myös avioliittoteologian saralla - siis tietenkin sen lisäksi, että sitoutuu kristilliseen uskoon ja luterilaiseen tunnustukseen.
- Onko kirkkomme virkakäsitys ja sen nykykäytäntö tasa-arvoinen eli syrjimätön? Täytyykö sen sitä olla? Saako esimerkiksi syrjiä uskonnonvapauteen vetoamalla?
- Onko kirkosta eroaminen synti?
Itse olen liikkunut asiassa perinteisempään suuntaan, en työyhteisöni paineessa, vaan omien virka- sekä tasa-arvopohdintojeni myötä. Katson naispapit kuitenkin papeiksi ja tunnet monia heistä kelpo kristityiksi. Tarkemmin omasta kannastani voi lukea julkaisemani väittelyn muodossa:
