Laitetaan tää nyt sitten tänne kun ei Luterilaisten omaan lokeroon näemmä pääse kirjoittamaan…
Toukokuussa 2018 Kirkolliskokous nuiji pöytään päätöksen neljästä reunaehdoista, jotka kaikkien evl.fi organisaation lähetysjärjestöjen pitää täyttää.
Toiminnan tulee tapahtua ulkomaisilaa työalueilla.
Toiminnan on tapahduttava Suomen ev.lut. kirkon tunnustuksen pohjalta ja sen yhteydessä.
Järjestön on oltava tarpeellinen kirkon lähetystehtävän toteuttamiseksi.
Lähetysjärjestöjen työntekijöiden pitää noudattaa sakramenttien hoitamisessa evl.fi kirkon järjestystä.
Nämä reunaehdot sulkevat pois kaikenlaisen yhteiskristillisen lähetystoiminnan mutta ainakin periaatteessa myös SLEY:n ja SEKL:in jos ne eivät halua nöyrtyä noudattamaan kirkon järjestystä myös virkakysymyksessä. On vain ajan kysymys koska joku johannakorhonen nostaa jälleen ns. kissan pöydälle ja alkaa vaatimaan järjestöjen erottamista kirkosta.
Nyt viimeksi Lähetyslentäjien pyyntö saada virallisen lähetysjärjestön status ja sitä myötä päästä kirkon rahallisen tuen piiriin evättiin silleä perusteella, että piispain kokousta konsultoinut kirkon lähetystyön toimikunta näki vain tuon ulkomaan pykälän toteutuvan järjestön toiminnassa.
Tarkennus: järjestöjä ei voi erottaa kirkosta.
Sen sijaan kirkon lähetysjärjestön status voidaan ottaa pois.
Se aiheuttaisi tietenkin tiukkaa harkintaa esim. Sleyssä miten jatketaan.
Silloin on vaihtoehtoina varmaan lähetystyön jatkaminen ilman kirkon tukea ja selvästi supistettuna ja kirkon seurakuntien kanssa työskentely esim raamattuopetusta tarjoten - tai oman kirkkokunnan perustaminen. Jälkimmäistä pidän epätodennäköisenä ainakin lähivuosina.
Tuskin tarkoitus on kieltää kaikilta lähetysjärjestöiltä yhteiskristillistä toimintaa. Uudet lähetysjärjestöksi ottamisen kriteerit koskevat uusia hyväksyttäviä järjestöjä. Virallisten lähetysjärjestöjen joukkoon jo aiemmin hyväksytty Pibliaseura on nimenomaan luterilaiseen tunnustukseen sitoutumaton yhteiskristillinen järjestö, jonka jäsenkuntaan kuuluvat Suomen ev.lut. kirkon jäsenseurakunnat, Suomen ortodoksinen kirkko, Katolinen kirkko Suomessa ja Suomen vapaakristillinen neuvosto. Jos järjestön hyväksymisestä lähetysjärjestöksi päätettäisiin vasta nyt, sitä ei varmaan hyväksyttäisi evankelisluterilaisen kirkon viralliseksi lähetysjärjestöksi. Koska se sellainen kuitenkin jo on, se saa pitää asemansa.
Vastaavasti tuskin tarkoitus on estää oman työnsä osalta kotimaapainotteisia järjestöjäkään olemasta virallisia lähetysjärjestöjä. Kirkon virallisiin lähetysjärjestöihin kuuluvan Suomen Lähetysseuran strategiaan on jo vuosia kuulunut pyrkimys vähentää omaa läsnäoloaan ulkomailla ja tavoite tehdä työtä ulkomailla merkittävältä osin alihankintana, rahoittaen paikallisia toimijoita. Se tarkoittaa, että järjestön toiminnassa oman ulkomaisen työn osuus on jo pitkään ollut laskussa, mikä on näkynyt muun muassa järjestön ulkomaanlähettimäärän vähentymisenä. Nykyään Lähetysseuralla on enemmän kotimaantyöntekijöitä kuin ulkomaanlähettejä. Aiemmin suhdeluku oli niin päin, että järjestön työntekijöistä enemmistö oli ulkomaanlähettejä. Mutta tuskin Lähetysseuraa silti ollaan virallisten lähetysjärjestöjen joukosta poistamassa, vaikka järjestön työntekijöistä pääosa nykyään työskentelee Suomessa, eikä enää ulkomaisilla työalueilla. Tosin Kirkolliskokouksen hyväksymä asiakirja katsoo riittäväksi sen, että ulkomaisilla työalueilla tapahtuva toiminta “kuuluu järjestön keskeisiin toimintamuotoihin”, eli ei edellytä sen olevan keskeisin asia, mitä järjestö tekee.
Sakramenttien osalta asiakirjassa todetaan, että “Milloin työalueelle ei ole vielä syntynyt seurakuntaa, tulee lähetysjärjestöjen työntekijöiden noudattaa sakramenttien hoitamisessa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestystä.”