Ei oikeastaan. Koska ajattelin Jeesuksen elämän olevan Jumalan ja luodun yhtymyksen täydellistymä, ajattelin että on loogista että Kristuksen elämässä yhtyy mysteerinen jumalallinen tuntemaamme luontoon mikä taas toimii luonnonlakien ohjaamana. Tiedän että oletukseni on vain yhdenlainen ajatusmalli, mutta tuntuu (mutu!) todennäköisemmältä että luomisessa tulevat esiinmarssitetuksi luonnon prosessit kun taas ylösnousemuksessa luonnonlakeihin lisätään “Jumalan kosketus” runollisesti ilmaisten.
Mielipiteessäni ei tietenkään ole sen pitävämpää logiikkaa periaatteessa kuin kreationismissakaan.
Raamatun osalta ajattelen että Jumalasta kertovat ensisijaisesti ne asiat joiden Raamattu sanoo Hänestä kertovan, ei Raamatun teksti itse.
Eli kun Raamattu opastaa ymmärtämään luomista asiana joka auttaa meitä tuntemaan Jumalaa, olen äärimmäisen kiinnostunut kaikesta siitä mitä voimme tietää maailmankaikkeuden synnystä ja siitä miten maailmankaikkeus on olemassa, sillä Raamatun ohjeistuksen mukaan koetan katsoa näitä asioita niin että ne ilmentävät jotain mitä Jumala tahtoo minun oppivan.
Näinhän luomisen tapahtumista omana aikanaan kirjoittava Raamatun ihmiskirjoittajakin tekee. Hän ottaa esille oman näkemyksensä luomisesta ja kertoo sen avulla lukijalle Jumalasta.
Nykyajassa elävät olevat ihmiset voivat ottaa myös esille tietonsa luomisesta ja oppia niistä samoja asioita joihin Raamatun kirjoittaja viittaa. Luomakunta puhuu Jumalan kunniasta ja kirkkaudesta, kaikkina aikoina, riippumatta siitä miten luomakunta ja sen rakenne kulloinkin ymmärretään.
Ei pitäisi. Mutta ilmiö on todellinen. Mielestäni Jeesus puhuu siitä kun sanoo että näitä pienimpiä saatetaan skandalisoitumaan. Mielestäni siinä ei puhuta lasten seksuaalisesta hyväksykäytöstä vaan ihmisten toinen toisiaan kohtaan osoittamasta käytöksestä joka saa jonkun etääntymään luottamuksesta Jumalaan. Lasten hyväksikäyttö on toki yksi sellainen teko joka saa monen etääntymään luottamuksesta Jumalaan ja lakaamaan näkemään Jumalan pelastussuunnitelman maailmankaikkeudessa.
Itse miellän automaattisesti kreationismilla viitattavan ns “luomistieteeseen”, eli siis tiettyyn pseudotieteeseen. Yleensä tähän kreationismilla viitataan. Tässä mielessä en ole kreationisti, ja siksi yleensä myös sanon, etten ole kreationisti.
Nyt taisit kyllä ottaa jotenkin väärällä tavalla kirjoitukseni henkilökohtaisesti.
En minä kirjoita siten että hyväksikäyttö koskisi mitenkään sinua. Kommentoin tuota ilmiötä että toisten esimerkki skandalisoi yhden pienimmistä
Enpä tiedä kuinka pahasti minulla pettää arvostelukykyä siitä mitä voi kirjoittaa ja mitä ei, mutta näköjään jotain ongelmaa tässä on minunkin puolestani kun tällainen yhteenotto on päässyt tapahtumaan vaikka en yhtään osannut tätä ennakoida. Olen pahoillani.
Raamattu on kerta kaikkiaan yhteen sovittamaton evoluutioteorian kanssa! Jos ruumiillinen kuolema on alunperin kuulunut Jumalan luomistahtoon käy Kristuksen ruumiillinen kuolema merkityksettömäksi pelastavana kuolemana. On siis vain kaksi vaihtoehtoa, joko pidetään Raamattua Jumalan sanana tai on luovuttava siitä kokonaan, kuten professsori Stephenson häneltä lainaamassani tekstissä toteaa:
No, tässäkin asiassa yksi toteamus johtaa kysymykseen, joka johtaa lisäkysymyksiin.
Eli jos oletamme paratiisin olleen veretön paikka, on kysyttävä oliko petoeläimiä olemassa. Ovatko esim. leijonat syntiinlankeemuksen jälkeen syntynyt uusi laji, vai kehittynyt jostain ruohonsyöjästä…
Kuten aiemminkin pyörittelin niin Raamattu on kaiketi ilmoitus ihmiselle eikä selvitys siitä, miksi luomakunnassa on kuolemaa. Sovitus koskee kai vain ihmistä, joka varmaan kaikista muista luoduista poiketen ymmärtää, että hänen on kuoltava? Vai onko pelastus myös joka ikiselle eläimelle ja muille luontokappaleille? Vaikka Verityn mainitsemia petojakaan ei olisi ollut, niin onko rakentavaa pohtia, oliko ennen syntiinlankeemusta sitten mahdotonta että aalto heittää vesieläimen rannalle, tai maaeläin tipahtaa veteen menehtymään tai putoaa korkealta?
Ei Kristus pelastanut mitään kuolemalla vaan voittamalla kuoleman eli nousemalla kuolleista. Siinä hän näytti esimerkin, joka saavutetaan häneen uskomalla.
Eikö hän voittanut kuoleman nimeomaan kuolemalla? Eikös teidänkin liturgiassanne sanota jossain “kuolemalla kuoleman voitti”? Vai onko se room. kat. kirkon liturgiassa?
Kyllä, laulamme “kuolemalla kuoleman voitti”. Mutta siinä ei ollut mitään ihmettä, että Kristus kuoli. Mutta siinä oli, että hän nousi kuolleista. Kristinusko perustuu ylösnousemukseen, ei kuolemaan.
Kristinusko perustuu ylösnousemukseen, ei ristinkuolemaan. Siinä ei ollut mitään ihmettä, että Kristus kuoli. Ihan samalla tavalla kuoli kaksi äijää hänen ympärillään, ja mekin kuolemme.
En usko, että kirkkosi on ihan samaa mieltä kanssasi. Sille nimittäin Jeesus ei ollut/ole kuka tahansa äijä vaan Jumalan Poika. Ei vain ihminen vaan ihminen ja Jumala. Tuollainen kuoleman ja ylösnousemuksen erottelu tuntuu vain ad hoc -tappelulta luterilaisia vastaan.
Jeesus oli tosi ihminen ja tosi ihmiset kuolevat. Jeesus Kristus -Jumala oli ihmisyyttä ja jumaluutta yhtä aikaa mutta hän tahtoi luopua jumalallisuudestaan siltä osin että halusi olla tosi ihminen. Tässä Jumalan tahdon toteutumisessa ihmisenä elämisessä Hän meni ristinkuolemaan saakka. (Fil. 2:5-8)
Jeesus Kristus laskeutui kuolemaan ja sillä oli varmasti pelastavaa merkitystä, mutta olen samaa mieltä @timo_k :n kanssa siinä että kuolemaan laskeutumisen suurin merkitys syntyy ylösnousemuksessa. Ihmisen nouseminen kuolleista avaa saman oven koko ihmiskunnalle.
Hmm. Pääsiäisenä tapahtui vain ylösnousemus, joten ei ole kovin suuri ilmoitus, että sen päivän ihme ei ollut aiemmin tapahtunut ristinkuolema…
Mutta ortodoksit hoi! Uskooko ja opettaako kirkkonne, ettei Jeesuksen kuolemassa ollut mitään ihmettä, ja että se ei ole osa kristinuskon perustaa? Tämä on aika iso juttu. (Timokoo taistelee alati omaa taisteluaan, joten en oikein pidä häntä hyvänä tietolähteenä tässä.)
