Kreationismissa on, käytännössä, kyse kaikesta tieteen piirissä liikkuvasta aineistosta, jota voidaan suoraan pitää, joka voidaan tulkita tai jonka voidaan spekuloida olevan ongelmallista ateistisen ja materialistisen evoluutioteorian kannalta. Kreationismi on siis toisaalta valtava kokoelma täysin tosia havaintoja genetiikan mittakaavojen ja mekanismien tuottamista ongelmista evoluutioteorialle. Sitten toisaalta se on onneton yritys rakentaa tieteellistä myyttiä kilpailemaan evoluutioteorian kanssa - joka on toinen tieteellinen myytti.
Evoluutioteorian luonne tieteellisenä myyttinä ei vain ole ilmeinen, koska moderni materialismi itsessään on yhtä kuin myytti tieteellisestä tiedosta. Silloin evoluutioteoria asettuu siihen ympäristöön luontevasti, eikä itsessään siksi vaikuta sen myyttisemmältä kuin muukaan tieteellinen tieto. Kun taas kreationismissa jonkin fundisten pitämän kreationismimuseon tapaan myytti tieteellisestä tiedosta on paljaana näkyvissä.
Minun näkökulmastani siis materialistinen maailmankuva on tyhmä. Mutta kun se on käytännössä kaikkialla meidän ympärillämme, niin siihen on vähän kuin tottunut. Moderni, teollinen yhteiskunta, sen talous, energiatalous, logistiikka, lääketiede ja kaikki muut toimivat tämän materialismin sisällä. Se tyhmyys on siis ajatuksessa, että lopulta koko ihminen, koko todellisuus ja kaikki tieto olisi redusoitavissa samalla tavalla koneiksi, mekanismeiksi ja informaatioksi.
Mutta kun kreationismi on jollain tavalla yksin, koska se ei voi väittää olevansa modernin yhteiskunnan toimintojen taustalla, niin syntyy sellainen erikoinen kokemus, että kreationismissa tyhmyys tiivistyy. Toisaalta, Puolimatkan UT&E saattaa olla äärimmäisen monipolvinen, pitkäveteinen ja epäselvä yritys esittää nimenomaan tuo väite, että olemme velkaa modernin yhteiskunnan ja sen tieteen kreationismille - joka on vähän kuin Puolimatka sanoisi, että hänen äitinsä on syntymänsä velkaa hänelle.
En oikeastaan kannata evoluutiota enkä kreationismia. Jos pitäisi kanta jotenkin esittää, niin sanoisin sen näin, että en katso ihmisen olevan mahdollista tuntea alkuperänsä tieteellisen tiedon muodossa. En siksi, että tiede kehittyy tai ei kehity tai ei ole vielä kehittynyt tai en usko sen kehittyvän. Vaan siksi, että koko ajatus olisi kategoriavirhe. Ja tähän mennessä en näe mitään syytä huolestua.
Tämä varmaan nousee yrityksestä käsittää Raamattu sijoittuvana jonkinlaisen tieteellisen tiedon tai loogisen faktan kategoriaan. Törmäsin kyllä viidesläisessä apologetiikassa vähän siihen ajatukseen, että Raamattu on totta, koska se kuuluu noihin kahteen. Kun taas kaikki muut uskonnot ovat luuloja, vaikutelmia ja kertomuksia, eli tieteellisen tiedon ja loogisen faktan vastakohtia.
Ongelma on siinä, että ihminen ei usko, ei toteuta eikä elä todeksi tieteellistä tietoa tai loogista faktaa. Ihminen uskoo, toteuttaa ja elää todeksi aina jonkin myyttisen ymmärryksen eli merkityksiä antavan kertomuksen. Joten ei ihme, että en luterilaisena oikein keksinyt, että miten usko itsessään eletään todeksi, kun se tarjoiltiin vain tietona ja faktana. Eikä oikein tiennyt kukaan muukaan. Joten nykyiset järjestöt ja herätysliikkeet ovat kovaa vauhtia lainaamassa myyttejä mistä vain, jotta saisivat jotain tekemistä.