Esitin asiani lähinnä siksi, että ajattelin sinun tai jonkun tietävän mainitsemastani aiheesta jotain. En suinkaan ole yrittänyt millään tavalla päteä.
Olet nähdäkseni esittänyt, että mielen sairaudet syntyvät siitä, että ihmisiltä puuttuu kykyjä hallita elämäänsä suhteessa muihin ihmisiin.
“Toisena ovat sisäiset asiat, jotka ovat opetuksen, kasvatuksen ja kulttuurin tulosta. Niiden tila vaikuttaa kykyyn nähdä mitään muuta. Kolmantena on ihmisen sosiaalinen ympäristö. Tämä on se, mikä helpoiten ja pahiten menee rikki, vaikuttaa sisimmän asioihin ja sitä kautta kykyyn nähdä hyvää missään.”
Ajattelin vain mainita, että asiassa voi olla muitakin puolia. En millään tavalla pyrkinyt kiistämään tekstejäsi. En kertakaikkiaan ymmärrä, että suhtaudut teksteihini noin aggressiivisesti. Olen täysin samaa mieltä siitä, että nuo mainitsemasi asiat vaikuttavat erittäin paljon mielen sairauksien syntymiseen.
Se, että ihminen saattaa pelätä ympäristöstään löytyviä asioita suhteettoman voimakkaasti, on minusta mielenkiintoista vaikka voi olla, ettei tällainen liity mielen varsinaiseen sairastumiseen. Mutta virheellinen tulkinta vaarasta on joka tapauksessa mielen tuote. Ja käsittääkseni voi myös olla, että esim masennukseen sairastuva tekee jostain ongelmasta (todellisesta tai kuvitellusta) suhteettoman voimakkaan negatiivisen tulkinnan, eikä näe sitten ulospääsyä mihinkään, jolloin mieli ei enää kestä stressiä, joka ihmistä painaa.
“jatkuvasti huomauttelet minulle ihan mistä vain ja luennoit perään, niin nyt kaikki näkevät, että on syntynyt uusi kasan päällimmäinen, joka dominoi keskusteluja tekstimassoilla ja tajunnanvirroilla, loputtomalla kuriositeettien sarjalla ja ääneen ajattelemisella. Ja saa joka välissä olla kaikkien salaa ihailemana ja kenenkään estämättä esillä että “minä, minä, minä, minä”.”
Miten kummassa olet päätynyt tällaisiin ajatuksiin? Et taida luottaa muiden keskustelijoiden kykyyn arvioida lukemaansa. Eihän kukaan voi päätyä tuollaisiin päätelmiin. Vai tunnustaako joku, että on nähnyt minut kasan päällimmäisenä ja nyt Thinkcatin vastaiskun jälkeen on alkanut epäröidä?
Ja tuo minä, minä, minä on jo melko huvittavaa.
Olen toki itsekin erittäin kiinnostunut aihepiiristä sattuneesta syystä. Ja jos sinä olet lukenut paljon, niin kuulisin mielelläni jonkin komentin, jos havaitset asian, josta tiedät, mutta jonka havaitset olevan virheellinen. En minä väitä vastaan, muuten kuin lähinnä noissa lääkehoitoon liittyvissä asioissa, mutta niissäkin lähinnä vain masennusta koskien.
Tietenkin voi olla, että koska olet nähnyt suuren vaivan asioita tutkiessasi ja sen vuoksi et halua jakaa tätä vaivaa ilmaiseksi satunnaisille nettikeskustelijoille ja haluat keskustella vain ja ainoastaan siitä, mitä pidät itse tärkeänä. Jos olet aiheesta paljon lukenut, olet varmasti lukenut myös mainitsemistani fobioista. Pääsisit kenties vähemmällä vaivalla, jos vastaisit? Mutta jos olet jostain syystä päättänyt, että ‘tuon kaveri en ole’, niin minkäs minä sitten sille voin? En ole erityisen riidan- tai kostonhimoinen, enkä ole helposti loukattavissa. Joten jos yrität masentaa minua lyttäämällä, niin se ei onnistu.
Yritän tuoda esiin viesteissäni aina sen, jos jokin ajatukseni ei perustu mihinkään vankkaan tietoon.
Noista fobioista mieleeni tuli näin seuraavana päivänä, että niiden osalta taitaa olla kyse hyvin primitiivisestä reaktiosta ja se toiminee eri tasolla kuin sosiaalisten suhteiden arvioimiseen kohdistunut ajattelu. Joten se viittaisi niiden olevan aika kaukana toisistaan.
Se mikä minua kiinnostaa, on se, miksi esimerkiksi masennus ei parane pelkästään siksi, että jokin mieltä suuresti stressaava asia on ratkennut ja elämän pitäisi taas alkaa sujua. Masennushan voi kroonistua. Jokin ylläpitää masennusta, eikä se edes välttämättä johdu siitä, että masentuneen tietoinen ajattelu olisi erityisen negatiivista.
