Kristillinen usko ja psykologia ja psykiatria


#348

Luomistyön kauneus on asia, jota ei nyt aivan noin voi kuitata.

Se että luontoa ja kenties koko maailmankaikkeutta (rajoittui ennen tähtitaivaaseen) pidetään kauniina, voisi selittyä myös sillä, että parhaiten eloon jäävät sellaiset yksilöt, jotka pitävät ympäristöstään.

Olisi mielenkiintoista tietää kuinka ihminen sopeutuisi esim Marsin olosuhteisiin. Jos oletetaan, että Marsissa olisi elinolosuhteet tarjoava tukikohta, niin olisiko se riittävä pitämään ihmiset onnellisina tai peräti järjissään. Jos siis kaikki muu ympäristö olisi punertavaa autiota kamaraa ja kestäisi lukuisia sukupolvia ennen kuin muokkaustoimenpiteet tekisivät edes hieman sellaisen, kuin mihin me täällä kotiplaneetalla olemme tottuneet.

Kyllähän Marsin pinnalta otetut kuvat ovat kiehtovia, mutta jos moista joutuisi katsomaan loppuelämän, niin kuinkahan vaan kävisi. Ja molemmat planeetat ovat oletettavasti saman Jumalan luomuksia.

Tai pikemminkin maailmankaikkeus on luotu. Aurinkokuntahan nyt sitten syntyi omia aikojaan materiasta, joka vetypilven ja pölyn tiivistyessä muodosti Auringon ja planeetat.


#349

Tuolla ei taaskaan ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä sanoin edellä. Jos joku kommentoi tekstiini, ja väittää sitä kautta, että olen edustanut jotain kantaa tai tehnyt jonkin peliliikkeen tekstissäni, niin olisiko mitenkään mahdollista, että se väitetty kanta tai peliliike jollain tavalla vastaisi sitä, mitä oikeasti olen sanonut?

Jos joku haluaa käyttää sanojani vain ponnahduslautana omaan tajunnanvirtaansa, niin sitä ei tietenkään voi kieltää eikä estää. Mutta silloin ei pitäisi väittää, että sanoin tai tarkoitin tekstilläni päinvastaista, kuin mitä todellisuudessa sanoin tai tarkoitin. Vai onko koko asialla täällä enää mitään merkitystä?


#350

Nyt kiinnitin huomioon Ooperin tekstiin, jossa puhuttiin luomistyön kauneudesta. Ja sen jälkeen oli sinun lyhyt kuittauksesi koskien luomistyön kauneutta. En pyrkinyt varsinaisesti ottamaan kantaa ajatuksiinne mielen sairauksista, vaan muistutin lähinnä, että eloluutioteoriaakaan ei kannata unohtaa asiassa.

On sääli, että tietynlainen kehitys sairauksien edes jonkinlaisessa ymmärtämisessä on saavutettu vasta noin sadan viime vuoden aikana ja samoin tehokkaat dokumentointi- ja tilastointikeinotkin on kehitetty aivan lähimenneisyydessä.

Näin emme saa kunnollista dataa menneiltä vuosisadoilta tarkastelun alle. Olisi erityisen hyödyllistä tietää, löytyisivätkö samat mielen sairaudet suunnilleen samoissa muodoissa myös kaukana menneisyydessä. Ja onko esiintyvyydessä tapahtunut muutoksia.

Evoluutioteoria ei ole mitään tajunnanvirtaa ja eliöiden sopeutuminen ympäristöönsä on havaittu tosiasia. Ei ole mitenkään kummallista, jos eliö pitää ympäristöään miellyttävänä. Sen sijaan se mikä olisi mielenkiintoista, olisi laittaa esim ihmisiä visuaalisesti täysin vieraaseen ympäristöön ja tutkia näiden muutosten vaikutusta ihmiseen.

Sitten varsinaiseen viestiisi:

“Toisena ovat sisäiset asiat, jotka ovat opetuksen, kasvatuksen ja kulttuurin tulosta. Niiden tila vaikuttaa kykyyn nähdä mitään muuta. Kolmantena on ihmisen sosiaalinen ympäristö.”

Nämä mainitsemasi asiat ovat tietysti juuri niitä, mitkä ovat tarkastelemamme problematiikan keskiössä. Mutta ympäristöön liittyviä asioitakaan ei voi sulkea tässä taustalle.

Ihmiset voivat ahdistua korkeilla paikoilla, ahtaissa tiloissa jne… En tosin tiedä, voitaisiinko osoittaa, että noissa mainitsemissasi asioissa jollain tasolla heikommin pärjäävät olisivat näissäkin erityisen haavoittuvia, vai onko tilanne sellainen, että tietyistä kammoista kärsiviä on tasaisesti myös muissa yhteyksissä erittäin rohkeiden /pärjäävien ihmisten joukossa.

Esim lentäjät tuskin kärsivät ahtaanpaikan kammosta tai korkeista paikoista, mutta löytyyköhän heiltä muita heikkouksia?

Muistan sukellusmatkalle Kos:lla osallistuttuani, että kaikki halukkaat eivät sitten tulleetkaan pintaa syvemmälle. Ilmeisesti he kokivat yllättäen regulaattorin kautta hengittämisen jo pinnalla niin epämiellyttäväksi, että eivät sitten lähteneetkään 5 - 10 metrin syvyyteen.

Itse, vaikka olen siis kärsinyt masennuksesta, en kokenut minkäänlaista ongelmaa asian kanssa ja minusta sukeltaminen oli varsin hauskaa puuhaa.

Mitä ilmeisimmin nuo kammot ovat varsin pysyvää sorttia. Ja osa kammoista, kuten hämähäkkien pelko, on ainakin täällä Suomessa täysin absurdi. Fobiat tietenkin menevät ohi yleensä siinä vaiheessa, kun fobian aiheuttaja katoaa. Mekanismi on kuitenkin se mielenkiintoinen aihe tässä. Mitä ilmeisimmin ahdistus voi olla voimakastakin.


#351

Edelleenkään en kuitannut, sen enempää kuin “vain kuitannut” yhtään mitään.

Esitin ajatuksen. Ooperi kommentoi sitä. Koska hän kommentoidessaan viittasi siitä mielestäni vain osaan, niin tarkensin ajatukseni loput osat.

En sanonut evoluutioteoriaa missään vaiheessa tajunnanvirraksi. Taas väärä huomautus.
En ollut missään vaiheessa “sulkemassa” mitään “taustalle”. Taas väärä huomautus.

Eli tulee jatkuvalla tykityksellä tällaisia joka kerta vääriä väitteitä - että olen sivuuttanut tai unohtanut tai kuitannut tai liian kapeasti ajatellut jotain - joilla ei ole mitään tekemistä sen keskustelun kanssa, mikä oli menossa. Kuten sanottu: Jos haluaa käyttää ponnahduslautana, niin sitten käyttää. Mutta tuollainen päteminen, missä esität korjaavasi tai oikaisevasi ajatusta, jota ei todellisuudessa kukaan esittänyt - tai muuten vain irrallisia vähätteleviä arvioita - sen voisit jättää pois.

Selitykset Marsista tai evoluutiosta eivät lisää mitään siihen keskusteluun, missä olin osallisena. Esitä omat pohdintasi omina pohdintoinasi. Tai ole kiitollinen siitä, että sinulla on joku asia, mistä lähteä omalle sivuraiteelle ja kutsua sinne halukkaita mukaan. Mutta älä koko ajan esitä korjaavasi olemattomia tai täysin itse keksimiäsi virheitä jonkun muun ajattelussa. Minäkin hiljaa itsekseni ajattelen, että sinä olet aivan väärin höystetty ja nojaat väärällä jalalla - mutta ei se ole mikään argumentti mihinkään.

Tässä on ehkä sattunut joku juttu, että haluat olla kasan päällimmäinen. Joten olet jollain oudolla logiikalla päätellyt, että edeltävä kasan päällimmäinen olen minä. Joten ajattelet, että kun jatkuvasti huomauttelet minulle ihan mistä vain ja luennoit perään, niin nyt kaikki näkevät, että on syntynyt uusi kasan päällimmäinen, joka dominoi keskusteluja tekstimassoilla ja tajunnanvirroilla, loputtomalla kuriositeettien sarjalla ja ääneen ajattelemisella. Ja saa joka välissä olla kaikkien salaa ihailemana ja kenenkään estämättä esillä että “minä, minä, minä, minä”.

Nämä asiat ovat minulle tärkeitä. Olen niistä kiinnostunut. Ja olen niistä paljon lukenut. Se tarkoittaa myös sitä, että minulla on se nenä, mille kannattaa hyppiä jos haluaa helpoiten ja nopeiten päästä esille. En ole ollut missään vaiheessa sinun kuriositeeteistasi tai spekulaatioistasi kiinnostunut, ja siksi yritän olla vastaamatta niihin mitään. Mutta joka kerta kun jotain sanon, niin sinun pitää tulla olemaan “parempi kuin Thinkcat” ja keksiä jotain aivan absurdeja huomautuksia. Ihme stalkkaamista, vaikka ei koskaan puhu samasta asiasta. En ole tarkoittanut omia ajatuksiani kuriositeeteiksi tai spekulaatioiksi, vaan teorioiksi, joita voi kommentoida toisilla teorioilla. Siksi on tragedia, että joku yrittää hukuttaa ne kuriositeeteilla ja spekulaatioilla.


#352

En jaksa edes miettiä, miten puhelimen uutisapsista saa linkitettyä tähän uutisen, joten en tee sitä, mutta Smithsonian uutisoi juuri varmaan täälläkin aiemmin mainitusta tutkimuksesta, joka yli 500 tieteellisen tutkimuksen perusteella osoittaa, että masennuslääkkeet ovat tehokkaita, kahdella ehdolla. Eli ne tehoavat nimenomaan vaikeaan masennukseen, ja tehokkain vaikutus on kahden kuukauden ajan. Joten erittäin vahva tieteellinen näyttö on niiden toimivuuden puolella. Mutta toki niitä määrätään vähän vaikka mihin, paljon muuhunkin kuin vakavaan masennukseen.

Oikeasti lievän masennuksen tehokkaat hoitomenetelmät niillä ihmisillä, jotka eivät itse kykene niitä hankkimaan, ovat yhteiskunnalle hyvin kalliita, koska ne vaativat toisen ihmisen läsnäoloa. Siksi määrätään lääkettä, joka on halvempi, mutta joka ei sinänsä ole hyödyllinen juuri tälle potilaalle. Kyllä minustakin tässä suhteessa parannettavaa löytyy.

Itsemurhariskistä on vähän vaikea puhua masennuslääkkeiden kohdalla. Roaccutan on antibiootti, jota on määrätty ihmisille, joilla on hyvin vaikea akne. Jossain vaiheessa huomattiin, ja myös tutkimuksissa nähtiin, että Roaccutanin aloittaminen nosti itsemurhariskiä. Lääke kiellettiin monessa maassa, ja monessa sen käyttö tuli hyvin valvotuksi. Myöhemmin perusteellisemmissa tutkimuksissa havaittiin, että roaccutanin käyttäjät tekivät kyllä hoidon aikana enemmän itsemurhia kuin muut, mutta kun verrattiin heitä niihin vaikeasta aknesta kärsiviin, joilla ei lääkitystä ollut, ero katosi. Koska akne altisti itsemurhiin, ei roaccutan. Sama asia vaikuttaa masennuslääkkeisiin. Masennus on tappava tauti. Siksi kaikenlaiset muutokset ihmisen tilassa vaativat tarkkaa seuraamista.


#353

Tämä minusta muistuttaa sitä kuuluisaa objektiivisuusharhaa. Eli annetaan ymmärtää, että ’asiantuntijat’ ovat eri mieltä. Tässä kuitenkin jutun henkilö ei ole psykiatrian asiantuntija, vaan sisätautilääkäri. Ja jutun mukaan psykiatrit ovat hänen kanssaan eri mieltä. Toki näin saadaan näyttävämmät otsikot.


#354

Esitin asiani lähinnä siksi, että ajattelin sinun tai jonkun tietävän mainitsemastani aiheesta jotain. En suinkaan ole yrittänyt millään tavalla päteä.

Olet nähdäkseni esittänyt, että mielen sairaudet syntyvät siitä, että ihmisiltä puuttuu kykyjä hallita elämäänsä suhteessa muihin ihmisiin.

“Toisena ovat sisäiset asiat, jotka ovat opetuksen, kasvatuksen ja kulttuurin tulosta. Niiden tila vaikuttaa kykyyn nähdä mitään muuta. Kolmantena on ihmisen sosiaalinen ympäristö. Tämä on se, mikä helpoiten ja pahiten menee rikki, vaikuttaa sisimmän asioihin ja sitä kautta kykyyn nähdä hyvää missään.”

Ajattelin vain mainita, että asiassa voi olla muitakin puolia. En millään tavalla pyrkinyt kiistämään tekstejäsi. En kertakaikkiaan ymmärrä, että suhtaudut teksteihini noin aggressiivisesti. Olen täysin samaa mieltä siitä, että nuo mainitsemasi asiat vaikuttavat erittäin paljon mielen sairauksien syntymiseen.

Se, että ihminen saattaa pelätä ympäristöstään löytyviä asioita suhteettoman voimakkaasti, on minusta mielenkiintoista vaikka voi olla, ettei tällainen liity mielen varsinaiseen sairastumiseen. Mutta virheellinen tulkinta vaarasta on joka tapauksessa mielen tuote. Ja käsittääkseni voi myös olla, että esim masennukseen sairastuva tekee jostain ongelmasta (todellisesta tai kuvitellusta) suhteettoman voimakkaan negatiivisen tulkinnan, eikä näe sitten ulospääsyä mihinkään, jolloin mieli ei enää kestä stressiä, joka ihmistä painaa.

“jatkuvasti huomauttelet minulle ihan mistä vain ja luennoit perään, niin nyt kaikki näkevät, että on syntynyt uusi kasan päällimmäinen, joka dominoi keskusteluja tekstimassoilla ja tajunnanvirroilla, loputtomalla kuriositeettien sarjalla ja ääneen ajattelemisella. Ja saa joka välissä olla kaikkien salaa ihailemana ja kenenkään estämättä esillä että “minä, minä, minä, minä”.”

Miten kummassa olet päätynyt tällaisiin ajatuksiin? Et taida luottaa muiden keskustelijoiden kykyyn arvioida lukemaansa. Eihän kukaan voi päätyä tuollaisiin päätelmiin. Vai tunnustaako joku, että on nähnyt minut kasan päällimmäisenä ja nyt Thinkcatin vastaiskun jälkeen on alkanut epäröidä?

Ja tuo minä, minä, minä on jo melko huvittavaa.

Olen toki itsekin erittäin kiinnostunut aihepiiristä sattuneesta syystä. Ja jos sinä olet lukenut paljon, niin kuulisin mielelläni jonkin komentin, jos havaitset asian, josta tiedät, mutta jonka havaitset olevan virheellinen. En minä väitä vastaan, muuten kuin lähinnä noissa lääkehoitoon liittyvissä asioissa, mutta niissäkin lähinnä vain masennusta koskien.

Tietenkin voi olla, että koska olet nähnyt suuren vaivan asioita tutkiessasi ja sen vuoksi et halua jakaa tätä vaivaa ilmaiseksi satunnaisille nettikeskustelijoille ja haluat keskustella vain ja ainoastaan siitä, mitä pidät itse tärkeänä. Jos olet aiheesta paljon lukenut, olet varmasti lukenut myös mainitsemistani fobioista. Pääsisit kenties vähemmällä vaivalla, jos vastaisit? Mutta jos olet jostain syystä päättänyt, että ‘tuon kaveri en ole’, niin minkäs minä sitten sille voin? En ole erityisen riidan- tai kostonhimoinen, enkä ole helposti loukattavissa. Joten jos yrität masentaa minua lyttäämällä, niin se ei onnistu.

Yritän tuoda esiin viesteissäni aina sen, jos jokin ajatukseni ei perustu mihinkään vankkaan tietoon.

Noista fobioista mieleeni tuli näin seuraavana päivänä, että niiden osalta taitaa olla kyse hyvin primitiivisestä reaktiosta ja se toiminee eri tasolla kuin sosiaalisten suhteiden arvioimiseen kohdistunut ajattelu. Joten se viittaisi niiden olevan aika kaukana toisistaan.

Se mikä minua kiinnostaa, on se, miksi esimerkiksi masennus ei parane pelkästään siksi, että jokin mieltä suuresti stressaava asia on ratkennut ja elämän pitäisi taas alkaa sujua. Masennushan voi kroonistua. Jokin ylläpitää masennusta, eikä se edes välttämättä johdu siitä, että masentuneen tietoinen ajattelu olisi erityisen negatiivista.


#355

Niin. Evoluutioteoriaa ajatellessa ei voi olla tuomatta esiin myös sitä kysymystä, että miksi luonnonvalinnan tuloksena on ihmiseen tullut tällainen tuhoava heikkous??

Onko kyse siitä, että heikkous tulee jonkinlaisen paljon hyödyllisemmän asian sivutuotteena, kuten esimerkiksi korkean älyn? Nyt Thinkcat älä näe tätä kysymyksenä sinulle, jos pidät ajatuksiani mielenkiinnottomina. Kenties joku toinen tietää asiasta jotain?

Onko ihminen ainoa laji, joka kärsii mielenterveysongelmista, vai voisiko muiden lajien yksilöiden käyttäytymisen perusteella huomata, jos jokin toinenkin laji voi sairastua henkisesti?


#356

Mikä lienee syynä siihen, että sisätautilääkäri lähtee näin näkyvästi pois omalta alaltaan?

Asia lienee koskettanut lähipiirissä jotenkin erityisen voimakkaasti.


#357

Tämä on asia, josta olen 100% samaa mieltä. Valitettavasti aikani ei riitä siihen, että lähtisin etsimään esim linkkejä joissa näistä asioista puhutaan. Sen verran olen kuitenkin asioista perillä, että nämä samat pointit ovat tulleet monasti vastaan.

Ihmisen joutuminen äärimmäisen vakavaan paikkaan, kuten sotilaaksi taistelutehtäviin, on selkeästi löydettävissä tietyt ajat, jonka puitteissa joukot pitää vaihtaa uusiin, koska taisteluväsymys iskee sen vuoksi, että ihminen kokee erittäin traumaattisia asioita.

Yllättäen psykopaattien toimintakyky kestää pisimmälle. Vai oliko se nyt oikeasti yllätys? Ja psykopatialle lienee biologinen tausta.

Muistan lukeneeni FIdel Castrosta arvion (nyt en viittaa psykopatiaan tässä), että hänellä täytyi olla hyvin vahva psyyke. Häneen kohdistui eri syistä valtava paine. Ja silti mies teki Kuubassa mitä halusi, sairastumatta.


#358

No ihan hyviä näkökulmia toit esiin.

Sitä en osaa sanoa kumpi on parempi tai pahempi: paatunut vai herkempi. Ongelmahan on se, että ihminen joutuu itse miettimään syntejään siten, että hänellä ei ole ‘syntimittaria’ kuin vaikkapa autoilija voi tarkkailla autonsa nopeutta nopeusmittarista. Se on tietysti uskon tragedia, jos joku turhaan stressaantuu synnistä, joka ei edes olisi ollut kovin paha syntinä.

Olisi aika kummallista, jos keskimääräistä enemmän juuri hauraammat ihmiset kääntyisivät Jumalan puoleen. Se voi tietysti olla totta, mutta jos Jumala antaa uskon, se pitäisi voida antaa myös keskimääräistä vahvemmille ihmisille. Ei kai se ole ihmisen vika tai autuus, että jos esimerkiksi biologiset seikat altistavat vahvuudelle tai hauraudelle? Tietysti hauraus voi johtua myös kokemuksista, joita ihmisellä on, vaikka ilman näitä kokemuksia ihminen olisi paljon vahvempi. Sekä biologia, että ympäristö vaikuttaa.

Sanoisin näin uskonnollisesti melko ei-niin- kovin uskovaisena, että masentuneena ei vastapuolena ollut tyhjyys tai olemattomuus. Vain yksinkertaisesti täydellinen voimattomuus ja uupumus vaikka kaikki entiset mahdollisuudet olivat koko ajan olemassa. Oli vain tietoisuus siitä, että siitä jatketaan mihin jäätiin, jos vain olotila sen sallii.

Tuotahan on tietysti vaikea sanoa, mistä tuollainen olon paraneminen johtuu. Itsellänihän oli se ahdistus, joka hävisi parissa sekunnissa tullakseen sitten muutaman tunnin kuluttua takaisin.


#359

Syntiensä suhteen herkempi on ilman muuta parempi. Eikä se ole mikään tragedia, että stressaantuu synneistään. Päin vastoin, pahinta mitä ihmiselle voi tässä elämässä tapahtua, on paatuminen synnintekoon.


#360

Minä olen pitänyt tätä lähes itsestäänselvyytenä; mielenkiintoista että näköjään päinvastoinkin voi ajatella. Oma näkemykseni perustuu seuraaviin seikkoihin: (1) Havaintojeni mukaan monilla ihmisillä on taipumus turvautua Jumalaan vasta kovassa hädässä; silloin kun menee hyvin tai tasaisesti, ei Jumalaa kaivata. (2) Samoin evankeliumeissa sairaat ja muut kurjat vaikuttaisivat olevan yliedustettuina niiden joukossa, jotka omasta aloitteestaan etsivät Jeesusta. Apostolit vaikuttavat olevan aika hyväkuntoisia, joskaan eivät sosioekonomisesti kovin korkealla, mutta heidäthän Jeesus itse valitsi eivätkä niinkään he itse kääntyneet hänen puoleensa. (3) Myös kolmen ensimmäisen vuosisadan kristittyjen joukossa köyhillä, kurjilla yms tuntuisi olevan yliedustus kristittyjen joukossa. (4) Jos katselee vaikkapa keski-ikäisiä ihmisiä satunnaisessa suomalaisessa messussa, niin eivät he ainakaan keskimääräistä menestyvämmiltä vaikuta, maallisilla mittareilla arvioituna.


#361

Entäpä jos liiallinen keskittyminen omiin synteihin johtaa vielä suurempaan syntiin?

Esimerkiksi se energia joka kuluu syntien kanssa rypemiseen haaskaantuu siltä ajalta, jona uskova voisi auttaa apua tarvitsevia tms…

Mutta on toki vaikeaa vastaanottaa armo. Ei se helppoa ole. Minä en ole elämässäni tehnyt kovin paljoa pahaa, mutta on muutama asia, jotka kaduttavat kymmenien vuosien takaa. Ja vaikka Raamatussa selvästi sanotaan, että Jumala antaa synnit anteeksi, niin asiat eivät ihmismielessä mene ihan niin yksioikoisesti, että syntien tunnustaminen ja hylkääminen olisi läpihuutojuttu.


#362

Onko jolla kulla tietoa siitä, miten masennusta ja muita mielenterveyden häiriöitä esiintyy eri kulttuureissa eri puolella maapalloa? Lieneekö naisten masentuminen esimerkiksi islamilaisessa maailmassa yleisempää kuin länsimaissa?

Tietenkin tietoa voi olla vaikea saada, jos hoitojärjestelmässä on suuria puutteita varsinkin kolmansissa maissa, mutta kyllä tällaisesta tiedosta aina voi tehdä johtopäätöksiä siitä, millaisen ongelman kanssa ollaan tekemisissä.


#363

“Kehä lähtee alhaalta, pienimmäst pallosta. Siihen tulee henkilö, jolla ei ole tyydyttävää roolia eikä identiteettiä elämässään tai missään siihen kuuluvassa yhteisössä. Joten hän kokee vastenmieltä itsestään ja tilanteestaan. Kääntäen, hänellä on halu olla jotain muuta. Joten hän alkaa tavoitella sitä, että keksisi itselleen identiteetin. Eli häneen iskee hengellinen kunnianhimo. Jos tällainen identiteetti löytyy, se tuottaa kääntymysiloa. Koska samalla on jäänyt taakse aikaisempi pattitilanne, hän kokee ylimielisyyttä aikaisempaa itseään ja aikaisempaa tilannettaan kohtaan. Mutta matka tähän tavoiteltuun identiteettiin on vasta alussa, eli hänet valtaa ahneus. Samaan aikaan nälkä ajaa häntä jatkamaan eteenpäin.”

“Joten hän kokee vastenmieltä itsestään ja tilanteestaan. Kääntäen, hänellä on halu olla jotain muuta. Joten hän alkaa tavoitella sitä, että keksisi itselleen identiteetin.”

Lieneekö väistämätöntä, että ihminen joka on tyytymätön ja haluaa ‘kehittää’ identiteettiään, joutuu tällaiseen kehään? Kehästä voinee olla myös olemassa ulospääsy ennen mielen järkkymistä. Tai ainakin sellaisen olemassaoloa olisi hyvä miettiä (ellei sitten ole jo mietittynä).


#364

No niin. No tehokkaasti ja tehokkaasti. Sitalopraami lievensi kyllä masennusta, mutta aiheutti seksuaalitoimintoihin ongelmia ja ei kyllä lieventänyt niin tehokkaasti, että olosta olisi voinut nauttia. Sairaus pysyi koko ajan läsnä vaikkei suorastaan invalidisoinut. Ja tämä kesti monta vuotta.

Mutta lopuksi siis löytyi lääke, joka mahdollisti elämän sellaiseen muotoon, että siitä voi aidosti nauttia. Ja (havaittavia) sivuvaikutuksia ei enää ollut.

Kenties jollekin muulle on ollut sitalopraamistakin parempi apu. Mutta vaikea sanoa, kun en tunne ainoatakaan ihmistä, joka sitä käyttäisi.

Edit: Seuraava kehitteillä oleva lääke käsittääkseni yrittää saada aikaan merkittävän olon parantamisen (muistaakseni ketamiini liittyi asiaan jollain tavalla), mutta ilman sivuvaikutuksia.

tuossa artikkelissa mainitaan lisäksi toinen lääke, Apimostinel, jota voi ottaa pillerinä, eikä ruiskeena kuten tuota edellä mainittua.

Jos ja kun nuo hyväksytään joskus käyttöön, on kenties saatu aikaan merkittäviä parannuksia vanhoihin lääkkeisiin verrattuna.


#365

Lieneekö kellään palstalaisella mitään tietoa neurofeedback- hoidoista?

Itse olen käynyt joskus tutustumiskäynnillä, kun masennus oli aktiivisena. Hoito olisi ollut kuitenkin niin kallista, että en uskaltanut siihen sijoittaa, kun varmuutta toimivuudesta ei kuitenkaan ollut.

Eräs yritys, joka tarjoaa neurofeedbackhoitoja, väittää, että jopa 80% heidän asiakkaistaan hyötyy ko hoitomuodosta. Mitä tuo hyötyminen sitten tarkoittaakaan täsmällisesti ottaen?

Asia tuli pitkästä aikaa mieleen erään läheiseni työstressin vuoksi.

Voisi kuitenkin olettaa, että kunnallinen hoitava taho olisi erittäin kiinnostunut hankkimaan ko laitteistot ja pätevyydet, jos hoito olisi niin tehokasta, että se päihittäisi mennen tullen lääkkeet ja lääkkeettömät hoitovaihtoehdot, jota kunnallinen puoli yleensä tarjoaa.

Kunnalle tulee hirvittävän kalliiksi jättää ottamatta käyttöön tehokkaimmat mahdolliset hoitomenetelmät, joten oma oletukseni on, että jos tieteellistä näyttöä tehokkuuden puolesta on, laitteistot hankitaan niin nopeasti kuin vain mahdollista ilman minkäänlaista empimistä. Ja jos hoito todella tehoaa, se on myös väistämättä tieteellisesti osoitettavissa.

Nyt tuon Nemoy Oy:n kotisivuilla oli niin posketon väite, että se saattaa kiinnostaa tämän palstan änkyröitäkin:
Heidän mukaansa on saatu tieteellistä näyttöä siitä, että neurofeedback hoito voi auttaa psykopaatiksi todettua henkilöä herättelemään empatiakykynsä.

Mitä tuo merkiksisi kristinuskolle?

Eli siis, jos pahuuteen taipuvaisen ihmisen voisi ‘parantaa’ siten, että pahuus poistuisi ihmisestä. Eli pahuus johtuisikin aivojen ‘virheellisestä’ toiminnasta joka voitaisiin muuttaa keinotekoisesti normaaliksi.

Tällöinhän tavallaan ihmisessä olisi teoriassa jo valmiina mahdollisuus päästä eroon ehkä myös perisynnistään, jos hänen aivojaan muokattaisiin oikeanlaisiksi. Kunhan se vain opitaan itse tekemään.

Riittävä määrä empatiakykyä voisi tuottaa maailman, joka olisi huomattavasti nykyistä parempi? Tietysti kollektiivisesti tarjottuna, jotta sudet ja hait eivät saa liian helppoa saalista.


#366

Tähän kyllä kaipaan jotain oikeaa näyttöä, eikä vain firman omaa mainosta.

Mutta tosiaan, jotenkin tuntuu oudolta ajatella, että ihmiskunnan ongelma olisi vain psykopatia. Se vähä, mitä olen ortodoksisuudesta ymmärtänyt, on se, että ongelmamme on pimentynyt sydän, kuolemanpelko ja se, ettei ihminen ole synergiassa Jumalan armovoimien kanssa. Kristinuskon tavoite EI OLE moralistinen tai se, että ihmisistä tulee yhteiskuntakelpoisia.


#367

Kaipaavat rahoitusta tutkimukseensa:

“Nemoy on myös ollut mukana Suomessa jo kahdessa tutkimushankkeessa, Diakonissalaitoksen kanssa toteutettiin 2016-2017 pilottitutkimus, jossa selvitettiin neurofeedbackin toimivuutta huostaanotettujen keskittymishäiriöistä kärsivien nuorten hoidossa. Alustavat tulokset ovat lupaavia ja raportti on tällä hetkellä tarkastettavana viranomaisilla. Julkistamme tulokset heti, kun ne vahvistetaan. Toinen tutkimushanke ”Voiko Pahuudesta Parantua?” yhteistyössä psykiatrisen vankimielisairaalan johtavan ylilääkärin, psykiatri Hannu Lauerman johdolla odottaa edelleen rahoitusta, siinä tullaan tutkimaan muun muassa, voidaanko psykopaatit saada tuntemaan empatiaa.”